Liian korkea bensan hinta synnytti pikkuauton, johon kaikki ihastuivat.
Vuosina 1956–1957 pienten taloudellisten autojen myynti nelinkertaistui Briteissä. Syynä oli kansainvälinen konflikti, vuonna 1956 puhjennut Suezin kriisi, jonka taustalla oli Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasserin pyrkimys kansallistaa Suezin kanava.
Sen vuoksi öljy täytyi kuljettaa laivoin Etelä-Afrikan Hyväntoivonniemen ympäri, ja bensan hinta ampaisi kattoon. British Motor Corporationin johtaja Leonard Lord palkkasi Alec Issigonisin suunnittelemaan uudenlaisen auton. Sen piti mahtua kolme metriä pitkään, 122 cm leveään ja 122 cm korkeaan tilaan, ja mallissa tuli hyödyntää mahdollisimman paljon olemassaolevia osia.
Ensimmäisiä luonnoksia Alec hahmotteli nenäliinalle vuonna 1956, ja suurelle yleisölle Mini esiteltiin 26. elokuuta 1959. Mini oli rakenteeltaan yksinkertainen ja ajo-ominaisuudeltaan erinomainen. Sisätilat olivat pelkistetyt ja siihen mahtui mukavasti neljä ihmistä. Auton hinnaksi tuli 496,95 puntaa. Kansansuosioon se nousi, kun itse kuningatar Elisabeth körrötteli sillä kierroksen Hyde Parkin ympäri.
The Beatlesin George Harrisonkin hankki itselleen hippikuvioilla koristellun Cooperin.
Nuoriso innostui vasta vuoden 1961 suorituskykyisemmästä Mini Cooper-mallista, ja The Beatlesin George Harrisonkin hankki itselleen hippikuvioilla koristellun Cooperin. Mini Cooperia valmistettiin vuoteen 1971, jolloin sen korvasi sporttinen Mini Clubman 1275 GT.
Tänä päivänä myytävillä Mineillä on samat piirteet kuin alkuperäisillä: pienikokoisuus, käyttöystävällisyys, ketteryys, kulmiin asetetut renkaat ja pyöreät lamput, joissa nykyään tosin loistavat ledit. Minin valtti on aina ollut vahva ja onnistunut muotoilu, joka puhuttelee tänäänkin. Mini on yksinkertaisesti i-h-a-n-a.
