Kenkäsuunnittelija Minna Parikka ei ole halunnut kuunnella muiden neuvoja. Niin hän on onnistunut tekemään kansainvälisen uran kenkäbisneksellä.

Saariselällä aurinko ei laske vielä viikkoihin. On kesä 2015 ja kello kuusi illalla, kun Minna Parikka, 35, kiipeää enduro-moottoripyörän selkään. Edessä on kuusi tuntia tahallisen röykkyistä kyytiä: moottoripyöräilyä tiettömillä taipaleilla läpi mutaisten pöpelikköjen, yli purojen ja isompien lätäköiden, suonlaitaa pitkin, tunturinreunaa ylös, kun aurinko porottaa yöllä ja porot jolkottavat vierellä.

Minna on kokeillut enduroa kerran ennen tätä viikon mittaista Lapin-safaria, mutta näin hän on aina toiminut: innostunut jostakin, kokeillut sitä ja innostunut sitten seuraavasta asiasta.

Endurosafariviikko on raskas, pinna kireällä. Lajiin kuuluu, että pyörä kaatuu koko ajan, sen kanssa on kammettava ryteikössä pystyyn ja mikä pahinta, on hyväksyttävä, ettei yksin pärjää, vaan muilta on pyydettävä apua.

”Kaatuminen oli aluksi ihan kamalan noloa! Kävi egon päälle, etten olekaan tässä täydellinen, mutta se helpottui, kun tajusin, että kaikki muutkin kaatuilivat”, hän muistelee puoli vuotta myöhemmin.

”Opin siellä tosi paljon, vaikkei endurosta vakkariharrastusta tulekaan. Ymmärsin, että vaikeissa tilanteissa katsotaan ongelmakohdan yli, ei jäädä siihen, vaan keskitytään päämäärään.”

Tosin sen Minna Parikka on tainnut osata jo, siis nähdä päämäärään.

Työkkärin äijä ei masentanut

”Ei onnistu Suomessa. Ei tästä tule mitään”, sanoi miesvirkailija työvoimatoimistossa, kun nuori suunnittelija esitteli liiketoimintasuunnitelmaansa starttirahaa varten vuonna 2005.

Kolme vuotta aiemmin hän oli valmistunut kenkäsuunnittelijaksi englantilaisesta De Montfort Universitystä Leicesteristä. Sinne hän lähti suoraan lukiosta Helsingin Meilahdesta.

Leicesterissä ei ollut mitään, paitsi vieri vieressä peribrittiläisiä, matalia punatiilitaloja ja paljon intialaisia ja pakistanilaisia maahanmuuttajia. Ei ollut tekemistä eikä rahankulutusmahdollisuuksia eikä opiskeluvuosilta jäänyt mitään erityisen vaalittavia muistoja.

”Opin koulussa mitä pitikin oppia.”

Valmistuttuaan Minna lähti töihin italialaiselle kenkävalmistajalle Como-järvelle. Ajatus kuulosti ihanalta, mutta todellisuus oli toinen. Paikkaa johtavat italialaisukot olivat kamalia määräilijöitä ja besserwissereitä. Nykyään brändiä ei enää ole.

”Olin aivan liian tasa-arvoon tottunut työskennelläkseni siellä. Minulla oli liikaa mielipiteitä kaikesta, kun olisi pitänyt vain istua hiljaa ja piirtää nättejä kuvia.”

Italiassa Minna löysi itsestään uuden luonteenpiirteen, auktoriteettikammon. Hänelle ei tulla sanelemaan, mitä hänen pitää tehdä. Aiemmin hän oli päättänyt, että Helsinkiin hän ei palaa, sillä mielessä oli siintänyt ura kansainvälisen muotitalon suunnittelijana. Se vain alkoi tuntua vähän hankalalta superitsenäiselle tekijälle.

”Ymmärsin, että minulle tekisi hyvää, jos toimenkuvani olisi vähän laajempi kuin pelkkä suunnittelu. Minulla oli myös ihan vain koti-ikävä.”

Työvoimatoimistossa Minna puhkui intoa. Virkailija taas oli varma, että Minna epäonnistuu. Kalliiden designkenkien suunnittelu kuulosti aivan liian epäsuomalaiselta.

”Ajattelin vain, etten välitä tuosta äijästä mitään”, hän nauraa nyt.

”Jos bisneshaave kaatuu siihen, ettei työkkäristä joku usko sinuun, niin ehkä on syytäkin kaatua.”

Aikuisten karkkia

Karkkikauppa – siltä Minna Parikka Universum Aleksanterinkadulla Helsingin keskustassa näyttää. Keskellä synkintä kaamosta ikkunassa kimaltelee glitterillä silattuja yksisarvisten siluetteja. Niiden edessä vaaleanpunaisilla ja -sinisillä telineillä lepää pastellinvärisiä kenkiä, joilla on pupun korvat ja häntä tai kyljessä suurisilmäinen yksisarvisen pää.

”Päiväkotiryhmät pysähtyvät usein katselemaan ikkunoita ja tulevat joskus sisään asti”, kertoo designer & boss, kuten Parikka itse tittelinsä määrittelee.

Sisältä liike on yhtä hassu ja makea. Useita kenkiä tekisi mieli vähän nuolaista, kuten sinisiä Corny Blue -tennareita, joissa hyppivät popkornit.

Minna Parikan yrityksellä oli viime vuonna kaikkien aikojen vuosi, kun kotimaiselta muotiteollisuudelta on kuultu muuten lähinnä huonoja uutisia. Henkilökunta lähes puolitoistakertaistui yhdeksästä kolmeentoista, liikevaihtoa oli lähemmäs kaksi miljoonaa euroa, Parikoita myydään 25 maassa ympäri maailman, niitä teetetään vuodessa 12 000 paria ja coolit kansainväliset julkkikset, kuten Cara Delevigne, Taylor Swift ja Lady Gaga, tepastelevat ne jaloissaan punaisilla matoilla.

Pupunkorvista on tullut Parikoiden todellinen läpimurtodesign. Niitä jo kopioidaan Kiinassa.

Hiljattain parikoita on ruvennut saamaan muun muassa sellaisista kunnioitetuista lontoolaistavarataloista kuin kuin Selfridges, Harrods ja Liberty.

Onhan se nyt hienoa, vai mitä! Minna Parikka vain nauraa.

”Olen kyltymätön tyyppi. En jää fiilistelemään saavutuksia, vaan alan heti ajatella, että mitäs sitten tehdään.”

Kutsumustyö kantaa

Menestymisestä huolimatta on ollut niitäkin aikoja, jolloin Minna on halunnut luovuttaa.

”Ajattelin yhdessä vaiheessa joka viikko, että rupeaisin tekemään jotain järkevämpää. Olin stressaantunut ja koko ajan oli ongelmia tuotannon kanssa.”

Kaikki Minna Parikan kengät valmistetaan Espanjassa. Alussa, kun hän oli pieni tekijä, jota ei tuntenut kukaan, valmistaja vetkutti malliston kanssa niin, että se myöhästyi useilla kuukausilla. Minnalla oli 100 000 euroa velkaa, jonka hän oli ottanut omiin nimiinsä yrityksen perustamista varten.

”Silloin pelkäsin, että firma kaatuu.”

Kengät kuitenkin lopulta tulivat ja kriisistä selvittiin. Se opetti Minnalle, että tärkeintä muotibisneksessä on intohimo omaan tekemiseen.

”Kun tietää, että tekee kutsumustyötään, pystyy menemään läpi sen vaikeuksien vuoristoradan.”

Tuotannon sujuminen on ollut suurimpia haasteita. Vuosien varrella valmistajia on mennyt konkurssiin, tuotantoasioista on valehdeltu päin naamaa ja yksi yhteistyökumppani on kuollutkin. Moni olisi lannistunut, mutta Minna oli jo aloittaessaan päättänyt, että tämä homma onnistuu.

”Ehkä vähän nautinkin siitä, että on jännää. Hakeudun aina epämukavuusalueelle ja toimin siellä parhaiten.”

Nykyään Minna käy espanjalaisella valmistajallaan ”vain” kuusi kertaa vuodessa. Se tarkoittaa, että kaikki sujuu. Muut laadunvalvontakäynnit hoitavat työntekijät.

Se satatonnia on maksettu pois, ja sen jälkeen Minna Parikka on kasvattanut bisnestään sitä mukaa, kun kassaan on tullut rahaa.

”Juuri tällä hetkellä en stressaa mistään”, hän iloitsee.

Minna on pian lähdössä kiintiökäynnilleen Espanjaan tarkistamaan syys- ja talvimalliston 2016–2017 mallikappaleita. Suunnittelijan omat suosikkikengät ovat aina siinä tulevassa mallistossa. Kengän matka ideasta suuunnittelupöydän kautta kaupan hyllylle kestää vuoden ajan.

”Silloin kengät näyttävät omissa silmissä jo vanhoilta!”

Hyväntekijäksi

Syksyllä 2013 Minna Parikka laati listan asioista, joita hän haluaa tehdä ennen kuin täyttää 50. Tyylilleen uskollisena hän teki listalta heti ne, joita eniten halusi. Lista on myös muuttunut, sillä onhan sen laatimisesta jo yli kaksi vuotta, puoli ikuisuutta tekijänsä sähäkässä ajanlaskussa.

Yksi listan asioista oli vapaaehtoistyö. Sen hän toteutti keväällä 2014 viettämällä Interpedian kautta kuukauden Nepalissa.

”Oli sellainen kausi yrittäjyydessä, että halusin tehdä jotain myös muiden hyväksi. Tuntui typerältä stressata kengistä. Olen pitkään halunnut tehdä aktiivisemmin vapaaehtoistyötä myös siksi, että olen aina ajatellut, että haluan sitten joskus adoptoida lapsen niin kuin siskonikin on tehnyt.”

Sen eteen Parikka on tehnyt ”joitakin kyselyjä”, sillä adoptointikin on to do -listalla.

”Adoptointi on asia, jota ei noin vain päätetä tehdä. Näyttää siltä, että yksin adoptoiminen on todella vaikeaa. Yrittäjänä en esimerkiksi pystyisi huolehtimaan lapsesta, jolla olisi paljon rajoitteita. Pilaisin siinä kahden ihmisen elämän.”

Minnan tuorein – ja kuuluisin – parisuhde The 69 Eyes -yhtyeen rumpalin Jussin kanssa kesti vuoden verran ja päättyi viime vuoden alkupuolella.

Kuukauden aikana Nepalissa Minna tapasi naisia ja lapsia ja kuunteli heidän välillä karmiviakin tarinoitaan.

”Ihailin siellä etenkin ihmisten yhteisöllisyyttä. Vaikka ympärillä olisi millaisia epäkohtia ja pahoja ihmisiä tahansa, siellä osataan tukeutua lähellä oleviin hyviin ihmisiin.”

Yhteisöllisyyttä Parikka on nimenomaan halunnut opetella. Hän työskentelee lähes aina yksin, kotonaan, omassa kuplassaan – ja nauttii siitä niin paljon, että pyrkii tarkoituksella pois omista oloistaan. Ettei vain jämähtäisi.

”Työskentelen parhaiten itsekseni. Kun suunnittelen, olen oman itseni paras tsemppari ja kriitikko.”

Minä itse

Yrityksen kolme ensimmäistä vuotta Minna työskenteli konkreettisesti ypöyksin. Välillä hän lähetteli sähköposteja eri nimillä, jotta brändi olisi vaikuttanut isommalta kuin on.

Hän on aina osannut olla piittaamatta muiden turhista pulinoista niissä työvaiheissa, joissa niitä ei tarvita.

Kun hän aloitti 25-vuotiaana, neuvojia riitti. Silloin Minna ajatteli, ettei Suomessa kenelläkään oikeastaan ole ajantasaista tietoa siitä, mitä hän aikoo tehdä, joten hän sulki neuvoilta korvansa.

”Muodissa on erityisen tärkeää, että yritys on omannäköinen.”

Omannäköisyydestä hän on pitänyt tinkimättä kiinni. Edelleen kaikki designit ovat vain ja ainoastaan Minnan omia. Hän suunnittelee yksin, editoi villeimmän alkuvaiheen – ”ne ovat muuten sitten todella villejä!” – piirrokset itse ja vasta sitten kysyy lähipiirin mielipidettä. Mutta kysyy kuitenkin.

Minna Parikka Universumin kahden neliön kokoisessa takahuoneessa kolme työntekijää näpyttelee Applen pieniä kannettavia.

Designer & boss häärii seassa ja intoilee juuri saapuneista, uusista kenkälaatikoista ja ostoskasseista, joiden ilmeen on suunnitellut lontoolais-newyorkilainen suunnittelijaduo Craig & Karl. Laatikot ja kassit ovat tärkeitä, sillä ne säilötään aarteina muistoksi Parikka-ostoksesta. Kengät ovat it-asusteita, korkean profiilin tuotteita, joista ollaan valmiita maksamaan. Ne ovat aikuisten karkkia, himottuja herkkuja, joilla nainen palkitsee itsensä.

Muutaman tunnin päästä osa tästä seurueesta on lentokoneessa, taas. Kuukauteen mahtuu monta matkaa.

”Olemme lähdössä ydintiimini kanssa Dubaihin yhdistetylle työ- ja virkistymismatkalle. Olemme palmusaarella yötä”, Minna hehkuttaa aidosti innoissaan ja viittaa palmunmuotoisiin, Dubain edustalle rakennettuihin keinotekoisiin saariin.

Usein matkat ovat tällaista yhdistettyä työtä ja virkistäytymistä. Matkustelu on perua lapsuudesta, jolloin Parikan perhe reissasi kaikkina mahdollisina ajankohtina niin Roomat kuin Australiatkin ja lähes kaiken siltä väliltä. Se on myös osa jatkuvaa tarvetta uudistua, saada vaihtelua, inspiraatioita ja mennä eteenpäin.

”Kammoan kaikenlaista pysähtymistä ja paikoilleen jämähtämistä”, hän sanoo moneen kertaan.

Sitten vaikka pandoja

Designer & boss on pukeutunut tänään korkeavyötäröisiin ja leveälahkeisiin farkkuihin, mustaan 80-lukulaista bändipaitaa imitoivaan collegeen ja omiin puputennareihinsa. Suunnittelijalla on aina jalassa omat kenkänsä, koska ”olisihan se tyhmää jos ei olisi”.

Parikan omat tyylivaihtelut ovat osa uudistumista. Hän ei ota vakavasti sitä, jos oma pukeutuminen ei aina menisi niin nappiin.

”Tykkään ottaa pukeutumisessa riskejä ja yhdistellä vaatteita epäsovinnaisesti. Se ei aina onnistu, mutta se ei haittaa. ”

Lähi-itä on kenkä- ja asustebisneksessä tärkeä markkina. Asusteisiin satsataan, koska ne ovat ainoa vaatekappale, joka saattaa vilahtaa abayan alta. Lisäksi siellä ymmärretään rohkean bling blingin päälle – ja sitä Parikan designissa riittää.

Dubai valikoitui kohteeksi, koska se on vähittäiskaupan mekka.

”Missään muualla ei ole niin paljon liikkeitä niin pienellä alueella.”

Siellä on hyvä tarkkailla liikkeiden palvelua, valikoimaa ja tuotteiden asettelua.

Toinen tärkeä asustebisneksen väylä on sosiaalinen media. Parikka-brändi tekee yhteistyötä muutaman kansainvälisen bloggaajan, kuten brittiläisen Suzy Bubblen, kanssa, ja Instagramissa on jaettu kiihkeästi kuvia syksyn uutuus-Parikoista, vauvoille suunnitelluista, mustista, nahkaisista pupunkorva-ensikengistä.

Pari päivää myöhemmin Minna Parikka Universumin Instagram-tilille ilmestyy kuva Dubaista: The Dubai Mallin suurimman kenkiin erikoistuneen tavaratalon näyteikkunassa on kultaglitterinen Parikka-tennari. Kuvan kommenteissa kysellään englanniksi, tehdäänkö näitä myös miehille.

Se, mitä Minna Parikka tekee seuraavaksi, on vielä piilossa Parikan aivojen synapseissa. Hän elää hetkessä ja tekee päätökset intuitiivisesti.

”Tietysti muotibisneksessä täytyy noudattaa joitain lainalaisuuksia, kuten sesonkeja. Olemme nyt alkaneet tehdä niin sanottuja välimallistoja, joista ensimmäinen, pupukorviin painottunut tuli syksyllä. Seuraava päämallisto tulee nyt keväällä, ja siinä on pupunkorvien lisäksi pandoja ja kylpyankkoja.”

Se designkenkäbisneksen toivottomuutta julistanut työvoimatoimiston mies muuten pyyteli Minnalta myöhemmin moneen otteeseen anteeksi.

”Hän oli puolestani ihan fiiliksissä”, Minna sanoo ja nauraa. G

 

Professori Kari Enqvist on huolissaan maailman tilasta, rakastaa munakoisopastaa ja uskoo, että lopulta meitä ohjaa sattuma. Hän antoi omat vastauksensa Glorian Aakkoset-klassikkosarjaan.

A Alkuräjähdys. Historiallisesti merkillinen ajatelma ja tieteellinen fakta. Alkuräjähdys ilmentää 1900-luvun tieteen historian kehitystä ja ihmisen hengen lentoa. Saamme selville asioita, kun yritämme tarpeeksi.

B Bolognan yliopisto. Euroopan vanhin yliopisto, joka perustettiin vuonna 1088. Ihmiskunnan saavutusten symboli, jonka tehtävät ovat yhä samat kuin tuhat vuotta sitten eli opettaminen, sivistäminen ja kulttuurin ylläpitäminen. Näin siitäkin huolimatta, että osa huutaa innovoinnin ja kaupallistamisen puolesta. Suomi 100 on yliopistolaitokseen verrattuna vaatimaton saavutus.

C Cern. Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus Sveitsissä. Kun olin väitellyt 1983, lähdin keskukseen tutkijatohtoriksi. Kahden vuoden aikana tulin osaksi kansainvälistä tutkijayhteisöä. Aika oli käänteentekevä.

Tiedettä on mahdotonta ohjailla.

D Doverin valkoiset kalliot. Tutkijat etsivät 1700-luvun lopussa kallioilta fossiileja. He halusivat näin todistaa Raamatun vedenpaisumuskertomuksen todeksi. Lopulta esiin tuli hirviöitä, joilla oli sirkkelinterävät hampaat. Tutkijoita kauhistutti. Tämä on esimerkki, miten tiedettä on mahdotonta ohjailla. Tapauksen ansiosta saimme modernin paleontologian.

E Espoo. Olen asunut Espoossa kaksikymmentä vuotta. En tiedä miksi. En koskaan ajatellut, että asun Espoossa. Näin saattaa kuitenkin käydä, kun nuoruuden suunnitelmat eivät toteudu.

F Filosofia. Opiskelin ensin pääaineenani filosofiaa. En koskaan ymmärtänyt, mistä filosofiassa on kysymys. Mieleeni on jäänyt marraskuinen, painostava hämäryys, kun osallistuin maisterivaiheen seminaariin. Istuin pöydän ääressä toisen opiskelijan kanssa. Yritimme filosofoida, professori murahteli. Vaihdoin fysiikkaan. Ajattelin, että sitä osaavat kaikki.

Minua ei kannattaisi palkata rakennuksille. Saisin nopeasti tuloksia, mutta jälki olisi huonoa.

G Geneve. Asuin ulkomailla 1980-luvun alussa, kun Suomessa oli vielä aavistus DDR:ää. Genevessä oli kansainvälisyyttä ja ruokakulttuuria. Kaupungissa näin ensimmäistä kertaa elävän aprikoosin. Onneksi Suomessakin alkoi olla vuosikymmenen puolivälin jälkeen muitakin juustoja kuin Edamia.

H Hätäisyys. Olen huolimaton ja kärsimätön. Minua ei kannattaisi palkata rakennuksille. Saisin nopeasti tuloksia, mutta jälki olisi huonoa.

I Italia. Kun olin lapsi, Italiaa pidettiin roistojen ja petkuttajien maana. Muistan tapauksen, kun olin käymässä Padovassa. Ostin asemalta lipun Venetsiaan. Kun odotin junaa, lipunmyyjä alkoi huutaa kioskistaan. Ajattelin, että nyt he yrittävät petkuttaa. Kun pääsin luukulle, mies sanoi, että sinulta unohtui kymmenentuhannen liiran seteli. Hävetti. Päätin, että en ajattele italialaisista enää koskaan pahaa.

J Jakojäännös. Ikävän kuuloinen sana, josta tulee mieleen taloustiede ja tilanne, jossa jämät jäävät jollekin muulle. Olisi ihanaa, jos kaikki menisi maailmassa aina tasan.

K Kirjoittaminen. Olen kirjoittanut kolmetoista kirjaa. Kirjoittaminen on muodostunut persoonallisuuteni osaksi. En osaisi olla ilman. Sanojen peräkkäin asetteleminen, rytmittäminen ja merkitysten varioiminen on kiehtovaa.

L Lahti. Synnyinkaupunkini. Olen harvinaisuus, sillä myös vanhempani syntyivät Lahdessa. Isoisäni oli hinaajan kapteeni Vesijärvellä. Hän veti tukkiproomuja Vääksystä Lahteen, jossa puutavarateollisuus nieli niitä.

Fasististen ja äärinationalististen ajatusten nousu on kammottavaa.

M Maailman tila. Ajattelin vuosia, että asiat menevät parempaan suuntaan. Kaiken euforian jälkeen, mikä seurasi Berliinin muurin murtumisesta, ollaan käsittämättömällä tavalla jälleen tilanteessa, joka muistuttaa 1920-lukua. Fasististen ja äärinationalististen ajatusten nousu on kammottavaa.

N Nobel. Välkkyy tutkijoiden silmissä. Sitä tavoittelevat kaikki. Jos eivät muuten, niin haaveissaan. Vierailin kerran Nobel-säätiössä. Sain mukaani tulitikut, jossa oli Alfred Nobelin kuva.

O Ongelmat. Fyysikot ovat hyviä ratkomaan ongelmia. Jos metsään pitää raivata polku, asialle kannattaa laittaa fyysikko. Matemaatikko miettii, mikä on metsän määritelmä ja filosofi pohtii, mitä tarkoittaa polku. Fyysikko on jo kirveen ja petkeleen kanssa hakkaamassa ryteikköä

P Pasta alla norma. Sisilialaisperäinen suosikkipastani munakoisolla ja tomaattikastikkeella. Suosittelen maistamaan.

Q Qed. Quantum Electro Dynamics on teoria valon ja aineen vuorovaikutuksesta. Maailman tarkin teoria kuvaa atomeja ja niiden ominaisuuksia.

R Ruutana. Vietin lapsuuteni kesät Sysmässä. Katiskasta löytyi joskus ruutana. Kukaan ei kysy nykypäivänä kalatiskillä, onko teillä ruutanaa. Kala kuulostaa sukupuuttoon kuolleelta. Sanassa on voimakas menneen maailman lataus, kuten vossikassa.

S Suomalaisuus. Olen kasvanut tähän yhteiskuntaan ja puhun suomea. Tajuan asioita, joita ulkomaalainen ei ymmärrä. Samaan aikaan kuitenkin ajattelen, että mukanani on kansallisuudet ylittävä aspekti. Olen osa tiedeyhteisöä, jossa on samantekevää, mistä tulee. En usko, että Suomi on maailman paras maa.

En usko, että Suomi on maailman paras maa.

T Tiede. Ihmiset eivät ymmärrä, mitä tiede on. Tiede ei ole sama kuin totuus. Se on menetelmä, kuin lapio. Sillä kaivetaan esiin asioita. Usein sanotaan, että evoluutiota ei voida todistaa tieteellisesti. Tarkoitus onkin, että tiede kaivaa esiin kertomuksen maailmasta, joka on luotettavimman ja ristiriidattomimman oloinen.

U Upo. Lahtelainen yritys, joka valmisti hetekoita, pesukoneita ja jääkaappeja. Menin neljätoistavuotiaana kesätöihin Upolle. Minut johdatettiin kentälle, jossa oli vanhoja liuotin- ja öljytynnyreitä. Tehtäväni oli irrottaa tynnyreistä kansia. Päätin keskittyä koulunkäyntiin.

V Valinnat. Niitä tekee jotenkin, mutta ajattelen, että lopulta meitä ohjaa sattuma. Olen oppinut uskomaan, että meillä on lopulta vähän vaikutusta siihen, mitä teemme. Teemme toki valintoja, mutta olisimme voineet valita toisinkin.

W Wisconsin. Olin Yhdysvaltojen keskilännessä tutkijatohtorina. Autojen rekisterikilvissä luki osavaltion luonnehdinta eli America’s dairyland. Söin paljon juustoja. Lisäksi ostin ison auton, joka oli paska. Oli kummallista, kuinka helposti amerikkalaiseen elämänmenoon solahti. Onneksi pääsin pakenemaan.

X X eli tuntematon. Kulttuurihistoriallisesti on kiinnostavaa miettiä, miksi tuntematonta merkataan länsimaissa x:llä. Luin artikkelin, josta selvisi, että x tulee arabiankielen epämääräisestä artikkelista. Varmistin tiedon oikeaksi Jaakko Hämeen-Anttilalta.

Y Yötaivas. 1800-luvulla pohdittiin, miksi yötaivas on pimeä. Kysymys sai nimekseen Olbersin paradoksi.

Z Z-bosoni. Oleellinen rakennuspalikka hiukkasfysiikan standardimallissa. Z-bosoni löydettiin kokeellisesti Cernissä aikana, kun olin siellä.

Minua pidetään filosofian ja uskonnon vihollisena. Mielestäni en ole sitä.

Å Åboulevard. Katu Kööpenhaminassa, jonka lähellä asuin neljä vuotta. Kotikatuni nimi oli suomalaiselle ainoa sopiva eli Suomisvej.

Ä Älämölö. Joissain piireissä minua pidetään filosofian ja uskonnon vihollisena. Mielestäni en ole sitä. Älämölö on osaltaan seurausta roolista, joka minulle on annettu. Olen muka kylmä ja ankara.

Ö Öylätti. Jotkut sanovat, että se muuttuu ehtoollisella Kristuksen ruumiiksi. En ole koskaan tajunnut, mitä tällä tarkoitetaan. Miten se muuttuu, missä vaiheessa ja minkä takia? Olen koittanut kysellä, mutta kukaan ei ole pystynyt vastaamaan.

Kuka?

Kosmologian professori Kari Enqvist, 63.

Asuu vaimonsa Maijan kanssa Espoossa.

Väitteli 1983 alkeishiukkasfysiikasta filosofian tohtoriksi.

Työskennellyt tutkijana ulkomailla, kosmologian professorina vuodesta 2001.

Julkaisi lokakuussa Janne Saarikiven kanssa Ainoa mikä jää -kirjan (WSOY).

Ålandsbankenin Suomen-toimintojen johtaja Anne-Maria Salonius on puhunut keksinnöstään jopa YK:n päämajassa. Hänen kehittämällään pankkikortilla on tarkoitus pysäyttää ilmastonmuutos.

 

 

Tyyni valtameri velloi 46-jalkaisen purjeveneen alla levottomana, kun Ålandsbankenin Suomen-toimintojen johtaja Anne-Maria Salonius istui kannella vahtivuorossa. Lapsesta saakka purjehtinut Anne-Maria oli 7 600 kilometrin matkalla Galapagos-saarilta Tahitille, sillä hän oli lupautunut miehistön jäseneksi maailmanympäripurjehduksella oleville ystävilleen.

Vaikka muita aluksia ei ollut mailla halmeilla, hän luotti siihen, että jos ongelmia tulisi, he selviäisivät. Yhteistyö onnistuisi, koska vastuut oli selvästi jaettu, ja kaikkien päämäärä oli yhteinen.

 

Vajaan kolmen kuukauden purjehdusreissulla syntyneet oivallukset Anne-Maria vei mukanaan myös työhuoneelleen Helsingin Bulevardille. Purjehdus muistutti häntä jälleen siitä, kuinka tärkeää on saada koko henkilöstö työskentelemään yhteisen asian puolesta. Se taas onnistuu Anne-Marian mukaan silloin, kun työ on tekijöilleen merkityksellistä kuten purjehdus heidän miehistölleen.

Merkityksellisiin asioihin keskittyminen on vienyt Anne-Marian luennoimaan ilmastoasiantuntijoille YK:n päämajaan Manhattanille, illallisille Monacoon prinssi Albertin ja prinssi Carl Philipin kanssa.

”Jokaisen yrityksen pitäisi miettiä, mikä on heidän laajempi merkityksensä asiakkaille, työtekijöille, yhteiskunnalle ja maapallolle”, hän sanoo.

Merkityksellisiin asioihin keskittyminen on vienyt Anne-Marian luennoimaan ilmastoasiantuntijoille YK:n päämajaan Manhattanille, illallisille Monacoon prinssi Albertin ja prinssi Carl Philipin kanssa sekä pokkaamaan yritysvastuuseen liittyvän ison palkinnon mainoskilpailu Cannes Lionsissa.

Puhujakutsuja ympäri maailmaa on sadellut sen jälkeen, kun hänen ideoimansa Itämerikortti, maailman ensimmäinen kuluttajan hiilijalanjälkeä reaaliajassa mittaava bioha-joava maksukortti lanseerattiin viime vuonna.

 

Idea syntyi heinäkuisena päivänä Saaristomerellä kolme vuotta sitten. Anne-Maria oli purjehtimassa Ahvenanmaalta kohti Helsinkiä, ja yhtäkkiä vihreää, haisevaa levää oli kaikkialla. Anne-Maria näki konkreettisesti, kuinka huonosti Itämeri voi. Jo seuraavassa johtoryhmän kokouksessa hän esitti, että pankki satsaisi uudella tavalla Itämeren suojeluun.

Anne-Maria kollegoineen alkoi suunnitella maksukorttia, johon yhdistettäisiin ostosten ympäristövaikutuksia mittaava indeksi, Åland Index. Se laskisi ostoksista syntyneen hiilijalanjäljen ja tarjoaisi vaihtoehtoja hiilidioksipäästöjen hyvittämiseksi: mahdollisuuden lahjoittaa rahaa ilmastoprojekteihin tai konkreettisia neuvoja kulutustottumusten muuttamiseksi.

Anne-Maria näki konkreettisesti, kuinka huonosti Itämeri voi.

”Ilmastonmuutos vaatii isoja muutoksia kuluttajakäyttäytymiseen, ja sen takia päätimme, että asiakkaamme ei voisi välttää näkemästä ympäristövaikutuksiaan”, hän muistelee.

 

Sen jälkeen, kun innovaatio lanseerattiin kesällä 2016, Åland Indexiä on esitelty YK:n päämajassa konkreettisena esimerkkinä siitä, kuinka Pariisin ilmastosopimus voidaan toteuttaa. Maailman arvostetuimmassa mainosalan kilpailussa, Cannes Lions -festivaaleilla, se palkittiin grand prix -palkinnolla 42 000 kampanjan joukosta yritysvastuun kategoriassa. Svenska Dagbladet valitsi sen 12 innovaation joukkoon, jotka voivat pelastaa maailman.

”Ideani on kilpaillut organisaatiomme sisällä monien hankkeiden kanssa, mutta olen uskonut asiaani ja vienyt sitä sitkeästi eteenpäin. Johtotähtenäni on ollut ajatus, että yksilön valinnoilla on valtava merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.”

”Johtotähtenäni on ollut ajatus, että yksilön valinnoilla on valtava merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.”

”Tarjoamme indeksin kaikkien maailman pankkien käyttöön. Haluan, että siitä tulee koko maailman pankkistandardi”, hän sanoo.

Anne-Maria on vastikään palannut YK:n ilmastoviikoilta New Yorkista, jossa oli kertomassa innovaatiostaan maailman vaikuttajille.

”Ideani on kilpaillut organisaatiomme sisällä monien hankkeiden kanssa, mutta olen uskonut asiaani ja vienyt sitä sitkeästi eteenpäin. Johtotähtenäni on ollut ajatus, että yksilön valinnoilla on valtava merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.”

 

Anne-Maria vietti lapsuutensa Tuusulassa vanhempiensa ja kahden sisaruksensa kanssa. Isä työskenteli opettajana, äiti pankinjohtajana. Vanhemmiltaan Anne-Maria peri ajatuksen, että omalla tekemisellään voi vaikuttaa maailmaan.

Lukion jälkeen Anne-Maria ryhtyi opiskelemaan Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja tähtäsi juristiksi. Hän oli hetken töissä asianajotoimistossa, mutta avioeroriidat ja huoltokiistat eivät sytyttäneet.

”Olen aina rohkeasti itse sanonut, kun olen halunnut jonkin tehtävän.”

”Huomasin, että olen myynti-ihminen ja haluan olla bisneksen kanssa tekemisissä.” Aluksi Anne-Maria työskenteli Merita-pankissa, sitten hänet palkattiin Ålandsbankeniin pankinjohtajaksi. Hän sai tehtäväkseen perustaa Aleksanterinkadulle uuden toimipisteen ja rekrytoida työntekijät. Ensin hän työskenteli private banking-puolen vastaavana, ja vuodesta 2010 lähtien hän on vastannut Suomen liiketoiminnasta, joka muodostaa merkittävän osan konsernin tuloksesta.

”Olen aina rohkeasti itse sanonut, kun olen halunnut jonkin tehtävän. En ole ikinä pelännyt tulosvastuuta”, hän sanoo.

Pörssiyhtiön johtoryhmään Anne-Maria valittiin seitsemän vuotta sitten, ja samoihin aikoihin hän koki työuransa vaikeimmat hetket. Ålandsbanken oli juuri laajentanut Ruotsiin, kun pankkikriisi iski. Kun korot laskivat nollaan, pankin koko bisnesmallia oli muutettava, ja talossa tehtiin iso saneeraus.

”On aina vaikea tehdä ratkaisuja, joissa jonkun työsuhde päättyy, vaikka se olisikin toiminnan kehittämisen kannalta välttämätöntä”, Anne-Maria sanoo.

Rekrytoidessaan Anne-Maria haluaa työntekijöidensä tulevan eri kulttuureista ja taustoista.

Isossa myllerryksessä työskenteleminen opetti hänelle sen, että yksi johtajan tärkeimmistä tehtävistä on luoda työntekijöilleen turvallisuutta. ”Jokaisen pitää saada tietää oma roolinsa muutoksessa, sillä epävarmuus ei ole kenellekään hyväksi.”

Rekrytoidessaan Anne-Maria haluaa työntekijöidensä tulevan eri kulttuureista ja taustoista ja pitää huolen, että myös muut rekrytoijat kiinnittävät asiaan huomiota. Johtamisoppejaan hän jakaa mentorina Diamanten i Finlandissa ja Suomen Mentoreissa. Sparrattavat ovat joko tuoreita tulokkaita tai jo vähän kokeneempia johtajia. ”Haluan kannustaa rohkeuteen: siihen, että kukaan ei jäisi odottamaan, että joku tulee ja löytää.”

 

Harrastukset ja suuri ystäväpiiri auttavat jaksamaan pitkiä työpäiviä, ja tärkeää on myös päästä lataamaan akkuja välillä pois arjen ympyröistä. Purjehdusmatka Tyynen valtameren yli oli unohtumaton, ja Anne-Mariaa hymyilyttää vieläkin, kun hän muistelee monikymmenpäisen delfiiniparven uineen veneen rinnalle tekemään näyttäviä hyppyjään. Vapaa-ajallaan miehistö lätki korttia ja luki sekä pyysi tuoretta tonnikalaa ruoaksi .

Anne-Mariaa neuvottiin suhtautumaan kristallinkirkkaassa meressä uiviin haihin kuin koiriin.

Oli upea elämys snorklata maailman haitiheimmällä alueella Tahitin atollisaarilla vedessä. Anne-Mariaa neuvottiin suhtautumaan kristallinkirkkaassa meressä uiviin haihin kuin koiriin.

"Jos niitä ei häiritse, nekään eivät tee sinulle mitään. Aluksi ajattelin, että en mene haiden sekaan, mutta upeat korallit ja värikkäät kalat saivat houkuteltua veteen. Tuntui kuin olisin uinut akvaariossa."

Kuka?

Anne-Maria Salonius, 53. Ålandsbankenin Suomen-toimintojen johtaja ja johtoryhmän jäsen.

Asuu Töölössä Helsingissä. 25- ja 23-vuotiaiden poikien äiti. Eronnut.

Harrastaa purjehtimista, golfia, joogaa ja klassista musiikkia.

 

Näin johdan:

1. Toisten kuuntelu ja huomioiminen ei ole koskaan yliarvostettua.

2. Kaikkien osaaminen ja kokemus on osattava hyödyntää tiimissä.

3. Vastuu pitää aidosti antaa ja myös ottaa vastaan.

4. Luottamusta ei voi teeskennellä.

5. Positiivinen ilmapiiri on keskeisen tärkeää. Se motivoi hyviin suorituksiin.