Dubai on keskelle aavikkoa tyhjästä rakennettu unelma, jossa juuri mikään ei ole aitoa mutta kaikki kiinnostavaa.

 

On monta tapaa lähestyä Dubaita. Yhtäältä se on käsittämättömällä vauhdilla, parissa vuosikymmenessä aavikolle rakennettu keinotodellisuus ja jatkuva rakennustyömaa, jossa kaiken pitää koko ajan olla suurempaa ja hienompaa.

Siellä voi esimerkiksi jo nyt lasketella ostoskeskuksessa (Mall of the Emirates), nousta maailman korkeimpaan rakennukseen katselemaan valtavien pilvenpiirtäjien kattoja (yli 160-kerroksinen Burj Khalifa, jonka kyljessä myös on suorastaan hermostuttavan suuri Dubai Mall -ostoskeskus) tai ihmetellä täysin keinotekoisesti rakennettua, palmunmuotoista Jumeirah-saarta, joka on täynnä luksushotelleita ja -ravintoloita.

Burj Khalifa.

 

Lisäksi kaupunki valmistautuu lähes mielipuolisella innolla vuoden 2020 maailmannäyttelyyn, jota varten rakenteilla on muun muassa lisää palmusaaria ja London Eye -maailmanpyörän jättiversio.

Perinteiden mukaan

Toisaalta Dubai on islamilainen, uskonnollisien perinteidensä mukaan elävä kaupunki, jossa alkoholin nauttiminen on julkisilla paikoilla kielletty, moniavioisuus on yhä laissa sallittu ja monet paikalliset naiset peittävät itsensä päästä varpaisiin.

Ramadanin aikaan Dubaihin ei kannata matkustaa - paitsi siksi, että se osuu ylettömän kuumaan kesäaikaan, myös siksi, että monet paikoista ovat kiinni.

Perinteiden ja uuden yhdistelmä on tavattoman kiehtova: ikään kuin olisi vieraana jättimäisessä aikuisten huvipuistossa, joka aika ajoin avaa ikkunan toiseen todellisuuteen.

Dubaihin ei kannata mennä säästämään. Sen parasta antia ovat hintavat hotellit, joiden palvelu saa kenet tahansa tuntemaan itsensä kuninkaalliseksi. Useimpiin hotelleihin voi poiketa myös vaikka vain aamiaiselle tai muulle aterialle.

Erinomainen aamupala on tarjolla esimerkiksi Ritz-Carltonissa (ritzcarlton.com/en/hotels/dubai), lounaalle tai päivälliselle puolestaan kannattaa mennä esimerkiksi Jumeirahissa sijaitsevan One & Only The Palm Dubai -hotellin Zest-ravintolaan, jossa saa käsittämättömän herkullista fuusioruokaa.

Dubain parasta antia ovat hintavat hotellit, joiden palvelu saa kenet tahansa tuntemaan itsensä kuninkaalliseksi.

Luksushotellien lisäksi kannattaa ehdottomasti viettää aikaansa myös pilvenpiirtäjien puristuksiin jääneissä vanhoissa kaupunginosissa, Deirassa ja Bur Dubaissa, josta löytyvät perinteiseen tinkausmenoon perustuvat mauste-, kulta- ja tekstiilitorit, paikalliselta nimeltään soukit. Vaikka niitä on toki viritelty turistien makuun sopiviksi, samoissa paikoissa käyvät paikallisetkin ostoksilla.

Prameita koruja kultasoukissa.

Tinkaaminen kuuluu asiaan, mutta kauppiaat eivät ole ylitsepääsemättömän hyökkääviä. Matka toriostoksille kannattaa ehdottomasti taittaa abralla, perinteisellä puuveneellä.

 

 

 

Koe ainakin nämä

Herkkuja ja jazzia

Dubaissa ravintolat ovat monesti joko ketjuravintoloita tai tunnettujen kokkien fiinejä paikkoja. Alex Economidesin omistama Nola poikkeaa runsaasta tarjonnasta edukseen: ruoka on simppeliä ja hyvää, ja ilmapiiri rento. Sinne voi mennä farkuissa tai pikkumustassa.

Paikassa aistii suurkaupungin fiiliksen, sillä asiakaskunta on kirjavaa: niin naapurissa sijaitsevien yritysten bisnesihmisiä kuin turistejakin. Tiistaisin ja viikonloppuisin paikalla on livebändi, joka soittaa jazzia ja bluesia. Tiistai on naisten ilta, jolloin sangriatyyppista juomaa tarjoillaan naisille ilmaiseksi. Hintataso on kohtuullinen.

Kannattaa testata myös saman omistajan kreikkalainen Mythos-ravintola, jonka oliivit, souvlakit ja täytetyt paprikat ja tomaatit ovat taivaallisia. Varaa pöytä hyvissä ajoin.

Nola Eatery & Social House, Jumeirah Lake Towers (JLT)

Mythos Kouzina & Grill, B1 Level, Armada BlueBay Hotel

Dubain ravintolavinkit antoi kaupungissa asuva kokki Olivia Manner.

Aavikolle

Saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta Dubain-matka ei ole täydellinen ilma retkeä aavikolle. Se kannattaa ajoittaa iltaan, sillä jumalaisen kaunis auringonlasku hiekkadyynien taa kannattaa kokea ainakin kerran elämässä. Omin päin aavikolle ei tarvitse lähteä seikkailemaan, sillä aavikkomatkojen ympärille on Dubaissa rakentunut suuri bisnes, jota hoitavat monet matkanjärjestäjät (esimerkiksi Knight Tours ja Desert Safari Dubai).

Yleensä niihin kuuluu vierailu kilpakamelitiloilla ja kameliratsastusta, ateria sekä esimerkiksi vatsatanssia sisältävä iltaohjelma, mutta reissuja on mahdollista myös räätälöidä, jos niin turistimainen meno ei kiehdo. Ja kyllä, alkoholikiellosta huolimatta retkillä pääsee halutessaan kurkkimaan auringonlaskua myös samppanjalasin kuplien läpi. Hotelleissa, ravintoloissa ja yksityisissä tilaisuuksissa juomapolitiikka on vapaata.

Sukellus kulttuuriin

Dubain vanhassa osassa Al Bastakiyan alueella sijaitsee Sheikh Mohammed Centre for Cultural Understanding. Siellä järjestetään perinteistä emiraattien ruokaa tarjoavia kulttuuriaamiaisia, -brunsseja, -lounaita ja -päivällisiä. Lattialle katetulta pöydältä syötävä ruoka on ravintolahintoja edullisempaa ja herkullista, mutta aterian ehdottomasti kiinnostavinta antia on kosketus arabikulttuuriin.

Koulutetut vapaaehtoiset emännöivät aterioita ja kertovat arabikulttuurista ”ihan kaikkea saa kysyä” -periaatteella. Parituntisen aterian aikana selviää, ettei avoimuus ole vain sanahelinää, vaan oppaat vastaavat kysymyksiin niin moniavioisuudesta kuin seksuaalivähemmistöjen asemastakin. Ateria pitää varata etukäteen.

Sheikh Mohammed Centre for Cultural Understanding House 26, Al Mussallah Road Al Fahidi District, Bur Dubai. cultures.ae

Turistialueiden ulkopuolella on toisenlainen Thaimaa. On hiljaisia pikkukaupunkeja, villiä luontoa ja vähän liiankin jännittäviä nähtävyyksiä.

Tuijotan epäuskoisena rinteessä olevaa aukkoa, joka näyttää mäyränkololta. Sinne olisi ahtauduttava. Kun oli kerrottu, että menisimme luolaan, olin odottanut jotain näyttävämpää. Ja sellaista, johon voisi astua suorin vartaloin. Nyt joudun pudottautumaan syvään, kapeaan ja pilkkopimeään kuiluun. Luola on kapea, kivikkoinen ja pohjalla on vettä. Välillä melkein vyötäröön, välillä nilkkoihin.

Seinillä ja katolla kimaltavat kivet, kun taskulampun valo osuu niihin. Ennen vedenalaisia putouksia luola madaltuu niin, että joudumme ryömimään taskulamput hampaissa. Onneksi vesi on sentään puhdasta enkä kärsi ahtaan paikan kammosta. Olen helpottunut kun tulvauhan vuoksi joudumme palaamaan takaisin muutaman sadan metrin jälkeen.

Uljasta – ja pelottavaa

Luksusmatkaa ja lekottelua en odottanutkaan, kun lähdin tutustumaan Nakhon Si Thammaratin provinssiin eteläisen Thaimaan itärannikolla. Alue on vielä melko neitseellinen turismin suhteen, joten tutustuimme potentiaalisiin nähtävyyksiin ikään kuin testiryhmänä. En enää koskaan naureskele pohjoismaisille turvallisuusmääräyksille.

Luolaa vielä pelottavampi kokemus varsinkin korkeanpaikankammoiselle oli Krung Ching -vesiputous, jonne kuljetaan sademetsässä Khao Luangin kansallispuistossa. Eväät repussa ihastelin matkalla sademetsän uljautta ja ihmeellisiä ääniä, kunnes opas pysähtyi ja irrotti jotain jalastaan.

Seinillä ja katolla kimaltavat kivet, kun taskulampun valo osuu niihin. Ennen vedenalaisia putouksia luola madaltuu niin, että joudumme ryömimään taskulamput hampaissa.

Varo lieroja

Takanani kävellyt Johan kirkaisi samaan aikaan. Viidakko vilisi verenimijälieroja, jotka livahtavat salamannopeasti kenkiin ja vaatteisiin, pureutuvat ihoon ja imevät itsensä täyteen verta pulleiksi etanoiksi. Omissa kintuissani ei näkynyt mitään, mutta opas kehotti riisumaan kengät. Siten kirkaisin minäkin.

Luonnon ihastelu jäi, välillä pysähdyttiin polttamaan lieroja irti ihosta. Inhoon yhdistyi silkka kauhu, kun lähdimme laskeutumaan jyrkkää rinnettä putousta kohti. Välillä rotkon reunalla oli kaiteen pätkiä, mutta ne heiluivat uhkaavasti tai olivat ruostuneet puhki. Kun lopulta pääsin sata metriä korkean putouksen juurelle, ei tehnyt eväitä mieli. Katselin komeaa putousta ja psyykkasin itseäni paluupatikointia varten.

Nämä on nähtävä

Pinkkejä delfiineitä

Onneksi Khanomin seutu näytti myös lempeät puolensa. Oli ihanaa lillua tuntikausia merellä paikallisessa pitkässä kalastajaveneessä. Se kuljetti Thong Nod Baysta katsomaan harvinaisia vaaleanpunaisia delfiinejä, joita elää parinsadan yksilön suuruinen populaatio Thaimaanlahdella. Nimensä ne ovat saaneet siitä, että vanhempien delfiinien nahan sävy muuttuu hieman punertavaksi. Retkellä pääsi myös uimaan aution saaren paratiisirannalle. Koskematonta rantaa oli silmänkantamattomiin, toivottavasti kaikkea ei koskaan rakenneta täyteen hotelleja.

Pöydät runsaita ja koreita

Nakhonissa ei ole niin pientä kylää tai vaatimatonta kuppilaa, etteikö ruoka olisi erinomaista. Pöytään kannetaan jatkuvasti lisää uusia ruokalajeja. Etelä-Thaimaassa ruoka on mausteisempaa kuin pohjoisessa. Kalaa, äyriäisiä ja vihanneksia syödään paljon. Erinomainen paikka oli Chao Rue Nakhon Si Thammaratin kaupungin lähellä, samoin ruokatorilla oleva ravintola Krau Nai Nang. Erittäin suosittu aamiaispaikka on Ko-pi pääkadun varrella. Ihmeen paljon hoikat thait jaksavat syödä: aamiainen on todella runsas, ja pian sen jälkeen on vuorossa lounas lukuisine ruokalajeineen.

 

Varjonukkeja ja niellowarea

Jos haluaa hankkia paikallisia tuliaisia, Nakhonille tyypillisiä käsitöitä ovat metalliset nielloware-tekniikalla valmistetut kulhot ja pikkuesineet. Taidokkaita ovat myös nahasta leikatut ja maalatut varjonuket. Innokas shoppailija voi tietenkin tehdä löytöjä myös Nakhonin Tha Chang Roadilla. Koruliikkeiden anti ei ensin näyttänyt houkuttelevalta. Sitkeä kiertely kuitenkin palkittiin: yhdestä liikkeestä löysin oivan tuliaisen itselleni, värikkään cocktailsormuksen.

 

Omakotitalosta rantaresortiin

Yhden yön vietin Tree House Plus -nimisessä paikassa, tilavassa omakotitalossa, joka majoitti turisteja. Siistiä ja yksinkertaista. Krung Ching Resort sankan metsän keskellä taas toi etäisesti mieleen suomalaiset hirsimökit. Rannalla sijaitsevassa Khanom Hill Resortissa sain mukavan oman talon. Le Pes Villas Khanonissa on perheiden suosiossa, sillä siellä on erillisiä taloja ja isoja huoneistoja. Pelkistettyä, uutta ja siistiä. Ylellistä asumista tarjoaa suomalaisen Kati Häkkisen tyylikäs Aava Resort Khanonissa rannalla.

Seuraavalla Tallinnan-matkallasi maistele kaviaareja, testaa thaimaalainen ja tutustu uusittuun ruokatoriin.

Uusi ruokakeidas

Komeasti kunnostettu Balti Jaama Turg on kiva uusi käyntipaikka Tallinnan-matkalla. Vanhan torin tilalle on rakennettu moderni keskus, jossa torin lisäksi on kala- ja lihahallit , pieniä ruokapuoteja ja katuruokapaikkoja. Tarjolla on myös käsitöitä ja virolaisia vaatteita.

Toisessa kerroksessa on panimoravintola, johon kuuluu kesällä varsin houkutteleva terassi. Tarjolla on myös vanhaa tavaraa ja antiikkia, löytöjä voi etsiä kirpputorilta. Alakerrassa on lisäksi Selver-ketjun ruokakauppa ja MyFitness-kuntosali, joten Jaama Turgilla voi viettää aikaa tuntikaupalla.

Tori on Baltian rautatieaseman kupeessa,baltijaamturg.ee.

Vana-Postin thaimaalainen

Nok-Nok on thaita ja tarkoittaa useita lintuja. Vanhan talon julkisivussa oli pöllökuvio, ja sen mukaan sai nimensä keväällä avattu thairavintola. Ravintolassa pyritään autenttisuuteen, sillä keittiötä johtaa thaimaalainen naiskokki Pensiri Pattanachaeng, ja kaikki muutkin kokit ovat Thaimaasta tai Englannista. Ravintolan yläkerrassa toimii myös kokkikoulu, josta voi varata ruokakurssin.

Nok-Nok on Tallinkin ensimmäinen kivijalkaravintola. Tallink Groupin hallintoneuvoston puheenjohtaja Enn Pant on Thaimaan kunniakonsuli Virossa, ja idea tuli häneltä.Ravintolan aasialaista ja pohjoista tyyliä yhdistelevän sisustuksen on suunnitellut suomalainen Marjut Nousiainen.

noknok.ee.

Kaviaarihetki

Ostoskierroksella Vanhassa kaupungissa voi pysähtyä lepuuttamaan jalkoja ja nauttia välipalaksi kaviaaria tai ostereita, sillä Helsingistä tuttu Finlandia Caviar on avannut liikkeen Väike-Karjalle. Kaviaareja, suomalaisia mätejä ja ostereita voi maistella yksittäin tai erilaisissa menuissa. Menuille on mietitty myös sopivat viinit, samppanjat ja vodkat.

Valeria Hirvosen (kuvassa) omistaman ravintolan sisustuksen on suunnitellut Joanna Laajisto, kalusteet ja lamput ovat suomalaista käsityötä.

Finlandia Caviar, Väike-Karja 1, Tallinna.