Regina Sippel, 36, saavutti kaikki uratavoitteensa etuajassa, kun häntä pyydettiin miljardiluokan liikevaihtoa tekevän konsernin talousjohtajaksi. Työssään hän haluaa kehittyä – ja nauraa joka päivä.

Kerro itsestäsi.

Olen uranainen, jonka mielestä päivä on huono, ellei sen aikana naura kunnolla ainakin kerran. Aloitin maaliskuussa Pohjoismaiden suurimman matkanjärjestäjäkonsernin Thomas Cookin talousjohtajana eli konsernin kakkosnaisena.

 

Miten päädyit nykyiseen työhösi?

Olin ollut puolitoista vuotta Tjäreborgin toimitusjohtajana, kun konsernijohtaja kysyi, miksen ole hakenut konsernimme talousjohtajan paikkaa. Tiesin pestin olevan auki, mutta en ollut ajatellut hakevani sitä, koska olin niin nuori. Yleensä näin isoissa taloissa talousjohtajan työ menee harmaatukkaisille miehille.

Mitkä ovat vahvuutesi?

Matkailualalla pitää pystyä reagoimaan nopeasti, jos vaikkapa tulivuori purkautuu tai maailmalla alkaa levitä jokin epidemia. Osaankin tarvittaessa vaihtaa suuntaa lennosta. Olen myös hyvä kantamaan vastuuta. Se on tärkeää varsinkin silloin, kun pitää tehdä ei-niin-kivoja päätöksiä ja kenties tuottaa työntekijöille pettymyksiä.

Yleensä näin isoissa taloissa talousjohtajan työ menee harmaatukkaisille miehille.

Entä heikkoutesi?

Vaadin itseltäni ja muilta liikaa. Olen työnarkomaani, ja oletan, että muilla on sama energiataso kuin itselläni. Jos mieheltäni kysyttäisiin, hän sanoisi varmasti, että olen kotonakin aikamoinen pomo!

Mitä teit ennen nykyistä työtäsi?

Aloitin urani tilintarkastajana Ernst&Youngilla. Siellä saamieni kokemusten takia olen päässyt nopeasti niin pitkälle. Palattuani vuonna 2010 äitiyslomalta halusin kokeilla jotain uutta. Hain Tjäreborgille pääkirjanpitäjäksi, vaikka se oli urallani askel alaspäin. Halusin ottaa hetken rauhallisesti, sillä poikani oli niin pieni. Tiesin Tjäreborgin silloisen talousjohtajan jäävän jossain vaiheessa eläkkeelle, ja ajattelin voivani hakea paikkaa myöhemmin. Kului puoli vuotta, ja minulle tarjottiin tuota työtä.

Kuka on esikuvasi?

Äitini. Hän menehtyi kolme vuotta sitten, taisteltuaan 25 vuotta syöpää vastaan. Hän rakasti elämää eikä ikinä valittanut pienestä. Sairastamisestaan huolimatta äiti eli vauhdikkaasti ja loi uran Pohjola Nordenin toiminnanjohtajana.

Vaikein paikka urallasi?

Syksy, jolloin äitini kuoli. Viikko hänen kuolemansa jälkeen minulle tarjottiin Tjäreborgin toimitusjohtajan paikkaa. Olin hirveän eksynyt ja väsynyt. Olisin halunnut vain nukkua. Samalla minun piti päättää, otanko paikan vastaan. Vastattuani kyllä rankka syksy jatkui: oli tilinpäätös, irtisanomisia, uusia rekrytointeja. Selvisin niin kuin aina, ryhtymällä vain tekemään. Kevään tullessa olo helpotti, ja viihdyin loistavasti työssäni.

Olen todella ylpeä itsestäni, vaikka sellaista ei Suomessa saisikaan sanoa ääneen.

Mitkä ovat tavoitteesi?

Äitini oppien mukaisesti ajattelen, että elämässä ykkössijalla ovat terveys ja perhe, sitten hyvät ystävät ja kolmantena haastava työ. Urallani olen jo saavuttanut kaiken sen, minkä kaksikymppisenä asetin tavoitteekseni. Nyt haluan kehittää itseäni tässä työssä ja saada uusia kokemuksia.

Mitä opettelet?

Olen hyvin nopealiikkeinen, ja olen opetellut miettimään asioita yön yli. Minulla on ollut myös naisille tyypillinen syndrooma, että kaikki pitäisi osata 150-prosenttisesti. Urahyppyjä tehdessäni olen miettinyt, että uskallanko, olenko tarpeeksi hyvä. Vieläkin se on takaraivossa. Yritän muistuttaa itseäni siitä, ettei kaikkea tarvitse osata itse. Tärkeintä on hankkia ympärilleen hyvä tiimi.

Mitkä asiat motivoivat sinua?

Sen ajatteleminen, mihin pystyn. Olen todella ylpeä itsestäni, vaikka sellaista ei Suomessa saisikaan sanoa ääneen. Olen saavuttanut asemani rankalla työllä, en vanhempieni meriiteillä tai rahalla.

Mitä neuvoa noudatat?

Nauru pidentää ikää. Olen ihminen, joka haluaa pitää hauskaa. Ja minulla on muuten äänekäs nauru! G

Kuka?

Regina Sippel, 36.

Pohjoismaiden suurimman matkanjärjestäjäkonserni Thomas Cook Northern Europen talousjohtaja. Konsernin liikevaihto on 1,43 miljardia euroa ja vuosittainen matkustajamäärä 1,5 miljoonaa ihmistä.

Työskennellyt aiemmin Tjäreborgin toimitusjohtajana ja talousjohtajana sekä tilintarkastajana konsulttiyritys Ernst&Youngissa.

Koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri.

Asuu Helsingissä miehensä ja kuusivuotiaan poikansa kanssa. Harrastaa joogaa.

Neljä vuotta sitten suosikkinäyttelijä Mikko Leppilampi tunsi olevansa kuopassa, josta ei pääse pois muuten kuin panemalla elämän uusiksi. Hän kertoo Gloriassa, mitä muutoksen vuodet toivat tullessaan.

”Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko muutan elämääni tai katkeroidun” Mikko kuvailee neljän vuoden takaista päätöstä. Suosikkinäyttelijä oli ehtinyt valloittaa niin suomalaiset tv-ruudut kuin valkokankaatkin, mutta myös erota vaimostaan Emilia Vuorisalmesta ja epäonnistua Amerikan-valloituksessaan.

Siksi hän päätti listata paperille asiat, joihin halusi muutosta. Paperille muodostui kuva fyysisesti hyväkuntoisesta miehestä, joka ei juo alkoholia ja keskittyy paremmin töihinsä ja läheisiinsä.

Sitten Mikko rupesi pyrkimään tavoitteitaan kohti. Alkoi matka, jota hän kutsuu nyt välitilinpäätökseksi.

Vuorikiipeilijän matka

Ulkoisesti muutos on helpointa huomata. Mikko on aloittanut tavoitteellisen treenaamisen, jota on voinut seurata hänen Instagram-tilillään tunnisteella #fitforfifty. Puku on nykyisin kokoa 48, kun se ennen oli 52.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Tärkeimmät muutokset ovat kuitenkin henkisiä.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Kun tällainen tunne tuli, Mikko sulki silmänsä ja laski kymmeneen.

”Halusin muistaa, että hyviäkin asioita tapahtuu. Tapanani on vain ollut aina painaa suvannot paremmin mieleeni”, hän pohtii.  

Muutos on näkynyt myös työasioissa. Helmikuussa Mikko julkaisi musiikkia ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen.

Sinkkuelämää

Yksi muutoksen merkeistä on myös se, että Mikko on sinkku, ja haluaa tällä hetkellä ollakin. Alkuvuodesta hän erosi malli-stylisti Maryam Razavista, ja keväällä hänen uutisoitiin viihtyvän Sofia-nimisen ruotsalaisnaisen kanssa, mutta Mikon mukaan kyseessä on läheinen ystävä vuosien takaa.

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis.”

”Vietämme aikaa yhdessä, koska ystäväni haluaa laajentaa matkailubisnestään mahdollisesti myös Helsinkiin.”

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis. Tärkeintä on oppia olemaan yksin. Vasta, kun osaan sen, voin jatkaa”, hän sanoo.  

 

Mitä uutta elämänmuutos on Mikon elämään tuonut? Mitä hän pohtii roolistaan isänä, entä uransa tulevaisuudesta? Mitkä ovat hänen tärkeimmät toiveensa tulevaisuudesta? Lue Mikon haastattelu 2.8. ilmestyneessä elokuun Gloriasta.

Teininä käsitykseni työelämästä perustui amerikkalaisiin tv-sarjoihin. Tapitin Kate ja Allie -komediaa huoneessani ja haaveilin eläväni New Yorkissa, jossa pitäisin appelsiinimehua jääkaapissa lasikannussa ja rullaluistelisin töihin ylisuuressa ruutujakussa niin kuin Kate eli Susan Saint James teki.

Todellisuus ensimmäisessä kesätyöpaikassani Kannuksen Säästöpankissa oli hivenen toinen. En rullaluistellut vaan pyöräilin hiljaista kylänraittia töihin. Mietin silti tarkkaan miten pukeudun. Eräs asuista oli ehtaa Saint Jamesia – ruskea, tuhdisti olkatopattu Malli-Marin pitkä jakku, 501-levikset ja ruskeat ballerinat. New York -asukokonaisuus ylläni siivoilin varastoja ja tein muita rutiinityötehtäviä intoa täynnä.

”Enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana.”

Muodit vaihtuivat, ura urkeni. Siivosin hotellihuoneita, vietin au pair -vuoden Sveitsissä, pääsin yliopistoon, hoidin opintojen ohessa lapsia (hälsningar till Maria och Wava), työskentelin toimistosihteerinä. Jokainen on duuni on ollut tärkeä, ja huonoistakin olen oppinut nöyryyttä ja omatoimisuutta. Kaikkein paras työ on kuitenkin tämä nykyinen Glorian päätoimittajana. Jokaiseen työpäivääni kuuluu muotia, kauneutta ja ihanaa elämää, saan työskennellä hienon tiimin kanssa ja lehdellämme on fiksut, palautetta antavat lukijat.

Ensimmäisestä työkesästäni pankissa on kulunut 30 vuotta. Edelleen pyöräilen töihin lämpimillä säillä, mutta enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana. Tämän numeron Tukholman muotijutustamme (s. 46) inspiroituneena aion kylläkin hankkia syksyksi Hopen raitamekon.

Hienoa töihinpaluuta!

Ps. Muistathan tulla katsastamaan syksyn muotitarjontaa Gloria Fashion Show'hun 1.9.

saila-mari.kohtala@sanoma.com