Kämp Groupin tuore toimitusjohtaja Laura Tarkka on diplomi-insinööri ja sijoitusanalyytikko, entinen pankkiiri ja kolmen lapsen äiti. ”En ole ylisuorittaja, vaikka jotkut minua sellaisena pitävät.”

”Olen tällainen varkautelainen maalaistyttö”, Kämp Groupin toimitusjohtaja Laura Tarkka, 44, nauraa eikä vaikuta vähääkään sellaiselta.

Hän on johtanut joulukuun alusta Suomen tasokkaimpana pidettyä hotelliryhmää, johon kuuluvat legendaarisen Kämpin lisäksi pääkaupunkiseudun neljä Glo-hotellia, Klaus K, Haven ja Fabian ja elokuussa avattava Lilla Roberts.

”Kun ensimmäinen Glo-hotelli aikoinaan lanseerattiin, ystäväni oli markkinointijohtajana ja esiinnyin Glon mainosvideolla”, hän muistelee.

Tarkan tyylikäs habitus sopisi edelleen hotelliryhmän mainontaan: tuore toimitusjohtaja istuu tummansinisessä kotelomekossa ja Italian-matkan päivetyksessä Kämpin kristallikruunujen alla. Ensimmäisessä toimitusjohtajan pestissään terveyspuolelta hotellialalle loikanneella Tarkalla on kuitenkin paljon isommat kuviot mielessään.

”Nyt on juuri se aika, jolloin pitää ajatella uudella tavalla ja investoida.”

Kämp Group on hiljattain hankkinut lisää hotelleja ja ryhtynyt rakentamaan pitkäaikaiseen asumiseen soveltuvaa luksushuoneistokokonaisuutta entiseen elokuvateatteriin Maximiin, joka sijaitsee Kämpin toisella puolella Kluuvi-kadulla.

Hotellibisnes ei piehtaroi sen paremmissa näkymissä kuin muukaan talous. Haasteena on saada asiakkaat palaamaan hotelliin. Tarkka on toiveikas.

”Meidän pitää olla syy tulla Helsinkiin.”

Ura

Olen nyt ollut Kämp Groupin toimitusjohtajana reilut puoli vuotta ja sitä ennen vajaat puoli vuotta varatoimitusjohtajana. On kai aika harvinaista, että toimitusjohtajaksi palkataan ihminen, jolla ei ole toimitusjohtaja- eikä toimialakokemusta.

Tulin Kämpiin Diacorin talous- ja varatoimitusjohtajan paikalta ja sanoin jo rekrytointivaiheessa, etten haluaa enää talousjohtajan tehtäviin. Tein niitä jo ennen Diacoria Fazerilla, joten reaktioni Kämpille oli ensiksi ei kiitos. Sovittiin, että aloitan varatoimitusjohtajana ja siirryn toimitusjohtajaksi sitten, kun olen valmis.

Valmistuttuani tuotantotalouden diplomi-insinööriksi olin aluksi pankkiiriuralla. Sieltä siirryin Fazerille. Soitin varatoimitusjohtajalle, että voisin auttaa heitä yritysjärjestelyissä ja kasvustrategian toteuttamisessa. Mietin pitkään, että haluan työskennellä alalla, jonka ymmärrän – ja ymmärrän karkkia, suklaata, leipää ja ruokaa!

Ahkera ja onnekas

Olen aina tykännyt numeroista ja analysoimisesta. Kun hain Varkaudesta lukion jälkeen opiskelemaan, spekuloin, mihin pääsisin helposti sisään. Vaihtoehtoina olivat kauppakorkeakoulu tai teknillinen yliopisto Lappeenrannassa. Päättelin, että naiselle diplomi-insinöörin koulutus olisi hyödyllisempi, ja menin vuodeksi kokeilemaan tuotantotalouden linjalle, vaikka kauppis olikin ykkösvaihtoehto. Vuoden aikana ei tullut kertaakaan mieleen, että vaihtaisin pois. Opiskelin vuoden Ranskassakin. Myöhemmin olen opiskellut tutkinnon myös Hankenilta.

Pystyn esittämään ymmärrettävästi lukuja sellaisille ihmisille, jotka eivät ymmärrä niistä välttämättä mitään, se on lahjakkuuteni. Ystäväni sanoi kerran, että työni on vähän kuin Monopolin pelaamista oikeasti, ja olen aina tykännytkin strategisista peleistä.

Urallani olen ollut hirveän onnekas ja tehnyt paljon töitä. Tosin mieheni vinoilee, että ei tässä onnekkuudesta ole kyse vaan älyttömästä työnteosta.

Urani varrella olen joutunut miettimään, haluanko olla asiantuntija, joka on minulle helppo rooli, vai esimies. Aika harva haluaa, ja vielä harvempi on hyvä esimies.

Itse en ole varsinaisesti koskaan pyrkinyt pomoksi, mutta minulla on ollut hyviä esimiehiä, jotka ovat uskoneet minuun enemmän kuin itse olen uskonut. Eräs oma alaiseni on kuvaillut minua uudelle kollegalleen, että olen vaativa mutta oikeudenmukainen. Haluan, että ihmiset ylittävät itsensä. Epäonnistuminen ja virheet eivät ole vaarallisia, kunhan niistä ottaa opikseen.

Feminismi

Sukupuoli on varmaankin vaikuttanut uraani pelkästään positiivisesti, enkä ole koskaan kokenut mitään syrjintää. Kun olin 1990-luvulla rahoitusalalla, se oli hirveän miesvaltainen, ja oli tietysti kaikenlaisia saunailtoja, joissa en ollut mukana. En tehnyt siitä isoa asiaa. Minulla oli pienet lapset silloin, joten en olisi päässytkään saunailtoihin.

Kun olen tehnyt isoja urasiirtoja, olen soittanut kaksi vuotta nuoremmalla siskolleni Lotalle, joka on myös diplomi-insinööri, ja kysynyt, voinko tehdä näin. Sisko on hyvä ystäväni ja kolmetoista vuotta nuoremman pikkusiskoni Annin mielestä myös meistä kahdesta selvästi henkisesti kypsempi. Joskus olen miettinyt, onko neuvojen kyseleminen naisille tyypillinen piirre vai vain persoonaani liittyvä.

Olen feministi, kyllä. Se liittyy siihen, että puretaan nais-mies-asetelmaa ja nähdään, että kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan työelämässä myös johtavissa asemissa.

Käännekohta

Vuonna 2011 aloin miettiä, mitä oikeasti haluan tehdä. Minulla oli kolme pientä lasta, iso tiimi ja paljon matkapäiviä Venäjälle, Baltiaan ja Skandinaviaan. Olin sopinut Fazerilla, että jään kesäloman jälkeen vuodeksi vuorotteluvapaalle tätä pohtimaan.

Olin ollut pari päivää lomalla, kun tuli tieto, että siskollani Lotalla on työmatkalla Brysselissä katkennut jalka. Ryhdyin järjestämään häntä sieltä Suomeen. Sitten selvisi katkeamisen syy: hänellä oli jalassaan pahanlaatuinen ja harvinainen syöpä. Lotta oli silloin 40-vuotias ja käynyt kipeän jalan takia jo useasti lääkärissä. Lääkärit lähinnä vihjailivat, että tuossa iässä alkaa kaikenlaista kremppaa tulla polviin. Hän oli ollut seuraavalla viikolla menossa magneettikuviin.

Mitkään omat synnytykset eivät tuntuneet miltään, kun odotin Lotan leikkauksen tuloksia. Oli tosi ihana ja kaunis kesäpäivä, kun pyöräilin Lauttasaaresta katsomaan Lottaa Töölön sairaalaan ja mietin, palaankohan enää koskaan töihin. Pohdin, uhraanko koko elämäni töille, olenko elänyt kuten olen halunnut tai haluan. Haluanko olla lasteni tai mieheni kanssa enemmän?

Kun Lotta toipui, minäkin tavallaan löysin itseni ja työhalut palasivat.

Siskoani hoidettiin kahdessa paikassa ja näin läheltä, miten järkyttävää byrokratia voi olla. Silloin päätin, että haluan itse terveysalalle töihin. Olen niin idealisti, että halusin tehostaa toimintaa ilman, että potilaan hoito huonontuu mitenkään – päinvastoin. Pian huomasin, että Diacorille haettiin talousjohtajaa. Jäin ensimmäisessä haussa kakkoseksi, mutta kohta minulle soitettiin, että valittu hakija on perunut, ja työtä tarjottiin minulle.

Lyhyessäkin ajassa – olin Diacorilla vain puolitoista vuotta – opin, että tehostaminen on mahdollista, myös julkisella puolella, mutta vaatii todella merkittävää uutta ajattelua.

Perhe

Mieheni Harri on graafikko, ja hänellä on oma yritys. Olemme olleet yhdessä parikymmentä vuotta. Meillä on 9-, 13- ja 15-vuotiaat lapset, ja olisi hirveän hankalaa, jos molemmat aikuiset tekisivät yhtä paljon töitä kuin minä. Teen töitä myös kotona, ja siellä voisi silloin vaikka atomipommi räjähtää, enkä huomaisi mitään. Jos roolit olisivat toisinpäin, vaimo olisi varmasti hermostunut aikapäiviä sitten. Heh, mieheni saa nyt varmaan hirveästi säälipisteitä!

Työelämässä en ole koskaan pelännyt epäonnistumista tehtävissäni vaan sitä, että minulta menee työn takia perhe. En ole koskaan halunnut uhrata koko elämääni työlle. Tietysti lapsia on ikävä, ja heilläkin on ikävä minua.

Olen ollut kaikkien lasten kanssa kotona heidän synnyttyään, kahden ensimmäisen kanssa puolitoista vuotta. Olen meidän perheestä se, joka muistaa lasten Wilma-tunnukset ja koordinoi käsipallotreenit. Kolmannen lapsen kanssa en jaksanut enää istua puistossa ja aloitin kolmipäiväisen työviikon, kun hän oli seitsenkuinen. Olin silloin osakkaana investointipankissa ja sain synnytyssairaalaan isoimmat kukat kansainvälisiltä sijoittajilta.

En usko, että lapsista tulee sen takia onnettomia, ettei äiti ole viettänyt heidän kanssaan tarpeeksi aikaa. Jostain muusta syystä tietysti voi tulla. Lapsille heidän oman perheensä tavat ovat ihan normaaleja.

Lapsille on hirveän tärkeää se, että vanhemmat ovat onnellisia. Toivon eniten, että heistäkin tulisi onnellisia.

Heittäytyjä

En pidä itseäni määrätietoisena enkä kunnianhimoisena, mutta suhtaudun työhön intohimoisesti.

Tietyllä tavalla olen myös uhkarohkea heittäytyjä, kuten silloin, kun Fazerilla työskennellessäni lähdimme koko perhe Ruotsiin vuodeksi 2008–2009. Muutimme Ruotsiin ison yrityskaupan takia. Fazer Bageri osti kolme kertaa itseään suuremman yrityksen. Olin vastannut ostoprosessista ja halusin mukaan integrointiin ja lähemmäksi liiketoimintaa. En halunnut ruveta reissaamaan siellä Suomesta käsin, joten sanoin, että teen tämän sitten kunnolla. Tai ehkä mieheni on vielä hullumpi. Hän oli tyyliin nukkumassa kun kysyin, muutetaanko Ruotsiin. Hän vastasi okei.

En ole myöskään mikään ylisuorittaja, vaikka muut saattavat minua sellaisena pitää. Tehokkuuteni perustuu myös siihen, että tarvitsen hirveän vähän unta, selviän viidellä tunnilla yössä ja voin ihan hyvin olla päivän syömättä.

Tanssi ja jooga

Tanssin nuorena balettia, ja minusta olisi ihan hyvin voinut tulla tanssija. Nyt käyn aikuisbaletissa. Aivot tietävät, miten liike pitäisi tehdä, mutta keho ei meinaa siihen enää taipua.

Pidän myös joogasta ja teen välillä tosi fyysistäkin flow’ta sekä lentojoogaa, jota tehdään ilmassa roikkuen liinojen avulla. Joogaan myös aamuisin kotona. Siitä saa henkistä latausta päivään.

Esikuvat

Vuonna 1998 Mandatum oli ostamassa Protosta ja me tulevat osakkaat neuvottelimme Nallen ja muun Mandatumin johdon kanssa. Oli jo myöhä, kun pääjuristi Ilona Ervasti-Vaintolan puhelin soi. Hän vastasi kesken neuvottelun puhelimeen: ”Äiti”.

Se on ollut esikuvani toiminnassani. Aina ei voi vastata, mutta usein voi. Ja silloin aina vastaan Äiti – se on samalla pakosanani.

Todellinen esikuvani on ollut kuitenkin siskoni Lotta. Hän taisteli sairauden ja byrokratian läpi eikä koskaan luovuttanut. Hänen syöpänsä uusiutui, ja samaan aikaan, kun allekirjoitin sopimusta Kämp Groupin kanssa, hänen jalkansa amputoitiin. Hänellä on nyt hankala, mekaaninen proteesi, mutta hän on aivan samanlainen kuin ennenkin, paitsi vielä vahvempi. Amputoinnin jälkeen hänen suurin huolensa oli, ettei hän pääse purjehtimaan, mutta siellä hän oli purjeveneen kannella heti seuraavana kesänä.”

Artikkeli on julkaistu alun perin elokuun 2015 Gloriassa.

Kuka?

 

Kämp Groupin toimitusjohtaja Laura Tarkka on syntynyt Varkaudessa vuonna 1970.

Hän on opiskellut diplomi-insinööriksi Lappeenrannassa ja suorittanut CEFA-tutkinnon Svenska Handelhögskolanissa.

Tarkka on työskennellyt muun muassa pankkiiriliike Icecapitalissa sekä talousjohtajana Fazerilla ja Diacorilla.

Perheeseen kuuluu graafikkopuoliso Harri Tarkka ja 9-, 13- ja 15-vuotiaat lapset.

Harrastaa aikuisbalettia ja joogaa.

Estelle&Thild -kosmetiikkabrändin perustaja Pernilla Rönnberg arvostaa luonnonmukaisuutta myös omissa elämäntavoissaan. Luksuskoti sijaitsee meren äärellä, ja metsässä liikkuminen antaa energiaa bisnesarkeen.

Luomun edelläkävijä

Pernilla Rönnberg istuu perustamansa Estelle & Thild -kosmetiikkamerkin toimiston aulassa Artillerigatanilla Tukholman Östermalmissa. Aula on sisustettu vaaleilla pastellisävyillä ja seinällä on suuria, hempeitä kukkia niin kuin luomumerkille sopii.

”Kun perustin Estelle & Thildin kymmenen vuotta sitten, luomuruuat olivat kaupoissa eri osastoilla ja luomukosmetiikan valikoima oli todella pieni”, Rönnberg sanoo.

Nyt tilanne on todellakin muuttunut. Luomu, ekologisuus ja vegaanisuus ovat megatrendejä, ja se näkyy Estelle & Thildin vakaana kasvuna. Yrityksen liikevaihto on 47 miljoonaa kruunua eli vajaa viisi miljoonaa euroa ja työntekijöitä on 15. Tänä vuonna Estelle & Thild lanseerasi ihonhoitotuotteiden rinnalle meikkisarjan.

Estelle & Thild on luomukosmetiikan markkinajohtaja kotimaassaan, ja Suomi on heidän suurin vientimarkkinansa.

”Tällä hetkellä on kaksi voimakasta meikkitrendiä, no make up -trendi ja näyttävät glittermeikit. Me teemme pohjoismaiseen tyyliin sopivia, luonnollisia arkimeikkejä.”

Estelle & Thild on luomukosmetiikan markkinajohtaja kotimaassaan, ja Suomi on heidän suurin vientimarkkinansa.

”Suomalaiset ja ruotsalaiset naiset ovat hyvin samanlaisia ja samantyylisiä ja kiinnostuneita luomusta. Tanska on luomun edelläkävijä, ja tuotteemme valmistetaan siellä. Pohjoismaista norjalaiset ovat vähiten kiinnostuneita luomusta.”

Rönnberg viettää viimeisiä päiviään toimistolla ennen kolmannen lapsensa syntymää. Kaksi vanhempaa lasta, Estelle ja Mathilde, joiden mukaan Rönnbergin yritys on nimetty, ovat 12- ja 14-vuotiaita.

Hevosjuttuja delissä

Östermalmilla kaikki hienostuneen kaupunkielämän palvelut ovat aivan nurkan takana. Pernillan suosikkilounaspaikka on Broms lähellä Karlaplania. Se on muutaman vuoden ikäinen huipputrendikäs deli, joka tarjoaa niin aamiaista, brunssia, lounasta, illallista kuin take awaytakin. Seinillä on tummanruskeaa kaakelia, ja lounasasiakkaina on bisnesväkeä ja paikallisia pikkuvauvojen äitejä rattaineen ja Louis Vuittonin ja Chanelin laukkuineen.

”En halua ostaa mitään teollisesti tuotettua ruokaa.”

”Suosikkejani ovat vihermehut ja chiavanukkaat tuoreilla marjoilla. Haen täältä usein myös ruokaa kotiin työpäivän jälkeen.”

Ruokavalinnoissaankin Pernilla suosii luomua.

”En halua ostaa mitään teollisesti tuotettua ruokaa.”

Lounaaksi Pernilla ottaa lohisashimin, jossa on raa'an lohen lisäksi mangoa, avokadoa, seesaminsiemeniä ja ponzu-kastiketta.

Paikalla on Pernillan tuttuja, ja poskisuudelmia vaihdellaan. Lounaspuhe kääntyy ratsastukseen, sillä Pernillalla on omia hevosia.

”Ratsastaminen on suorastaan meditatiivista. Rakastan myös laskettelua ja tennistä, mutta työn ja perheen lisäksi ihan kauheasti ei jää harrastuksille aikaa.”

Eläimet ovat olleet aina Pernillalle erittäin tärkeitä.

”Uskon, että eläimet voivat olla iloisia tai surullisia. Niillä on samanlaiset tunteet kuin meilläkin.”

Kuninkaallisia sisustusesineitä

Kivenheiton päässä lounaspaikasta on Pernillan suosikkikukkakauppa Bruun. Sieltä toimitetaan kukat Estelle & Thildin toimistoon kerran viikossa, ja sieltä Pernilla hakee kukkia myös kotiinsa Lidingöön vähintään yhtä usein.

Pernillan suosima sisustusliike hoitaa myös kuninkaallisten sisustusasioita.

”Suosikkikukkani vaihtelee kauden mukaan, tällä hetkellä se taitaa olla hortensia.”

Ovelle tulee tervehtimään kukkakauppiaan mopsi Macka, joka ei lähde ovesta omin luvin ulos vilkkaalle Karlavägenille.<EP,1>Pernillan maku tunnetaan täällä, ja hänelle rakennetaan muodikas kimppu, jossa on niin vaaleaa hortensiaa kuin vanhan roosan värisiä ruusujakin.

Kun kukat on hankittu, piipahdetaan nurkan takana hakemassa sisustusputiikista muutama tyyny ja sisustusesine. Pernillan kotona on remontti, ja olohuone kaipaa pientä päivitystä. Kaupasta juoksee perään Pierre & Peters -putiikin Pierre  kullanvärisen kynttilänjalan kanssa.

”Hän hoitaa myös kuninkaallisten sisustusasioita.”

Saariston lapset

Lidingö Tukholman kupeessa on juuri se paikka, jota ruotsinristeilyllä ihastellaan aamiaispöydän ikkunoista vähän ennen kuin laiva lipuu satamaan.

”Kaikki Tukholmaan menevä laivaliikenne menee tästä ohi”, Pernilla näyttää olohuoneen valtavista ikkunoista, jotka avautuvat Skurusundin salmeen. Rannassa uiskentelee kaksi joutsenta.

70-luvulla rakennetun talon merenpuoleinen piha on remontoitu muutama vuosi sitten. Tällä hetkellä remontissa on talon alaosa, ja siihen valmistuu yksi uusi kerros.Modernissa uima-altaassa kelluu kesän jäljiltä ylösalaisin vihreä uimalelu ja olohuoneen pitkän betonitason alla lojuu hover board.

Mathilde, 12, on tullut koulusta, tulee tervehtimään ja livahtaa omaan huoneeseensa.

”Luulen, että he ovat edelleen ylpeitä siitä, että yritys on heidän mukaansa nimetty. Muuten he ovat kuin ketkä tahansa teinit ja pitävät minua niin nolona, etten saa mennä autosta ulos, kun vien heidät kouluun.”

Pernilla on syntynyt Lidingössä ja paluumuutti sinne perheensä kanssa reilut kymmenen vuotta sitten.

"Yksinkertaisesti ihastuimme tähän rauhoittavaan näköalaan.”

Taidetta ja pehmolelukasoja

Suurta olohuonetta hallitsee valtavan, kodikkaan löhöilysohvan lisäksi kaksi ranskanbulldoggia, Ashton ja Tiger. Sohvan takana on pienen vuoren kokoinen läjä pehmoleluja, joista toinen bulldogeista valitsee yhden, minkä jälkeen toinen aloittaa nahistelun lelusta. Välillä Mathilde tulee huoneestaan hakemaan nuoremman ja eloisamman Tigerin rauhoittumaan.

”Tunnen rodun hyvin, niiden luonne on meille juuri sopiva. Ja ne olivat niin söpöjä!” Pernilla perustelee kaksi- ja neljävuotiaiden koirien hankintaa. ”Ne eivät tarvitse ihan kauheasti ulkoilua. Mieheni vie ne yleensä ulos iltaisin.”

”En ole niin kauhean kiinnostunut yksityiskohdista, mutta pidän kyllä designista.”

Perheessä pidetään eläinten lisäksi valokuvataiteesta. Seinällä on muun muassa ruotsalaisen muusikon ja valokuvataitelijan Jacob Felländerin teoksia. Marmorikuvioidulla sivupöydällä on iso pino Net-a-Porter-nettikaupan Porter-muotilehtiä. Maljakko on Svensk Tennistä, jota Ruotsin Marimekoksikin kutsutaan.

”En ole niin kauhean kiinnostunut yksityiskohdista, mutta pidän kyllä designista”, Pernilla sanoo ja nauraa, kun sivupöydällä olevan patsaan tekijä ei heti muistu mieleen.

Tyttöenergiaa bisneksessä

Lidingössä ehkä tärkeintä Pernillalle on kuitenkin lyhyt matka luontoon. Se tasapainottaa kaupunki- ja bisnesarkea. ”Rakastan työtäni ja olen aina tehnyt paljon töitä. Uskon, että olen siksi ollut parempi äitikin. Työn vastapainona haluan käydä luonnossa pitkillä kävelyillä ja niin teenkin joka viikonloppu.”

Hän odottaa, että pääsee pian taas juoksemaan, sillä raskauden loppuvaiheessa se ei enää onnistu.

”Kun isommat lapseni olivat pieniä, opiskelin kauppakorkeakoulussa ja perustin yritykseni. Olen silti aina ehtinyt viettää tosi paljon aikaa lasteni kanssa.”

Täyspitkää ruotsalaista äitiyslomaa yrittäjä ja toimitusjohtaja ei aio pitää, mutta ehtii hän silti rauhoittua nauttimaan perhe-elämästä.<EP,1>”Kun isommat lapseni olivat pieniä, opiskelin kauppakorkeakoulussa ja perustin yritykseni. Olen silti aina ehtinyt viettää tosi paljon aikaa lasteni kanssa.”

Bisnes on hyvällä kasvu-uralla, ja Pernilla on löytänyt yritykseensä hyvän tiimin, johon hän luottaa.

”Meillä on tosi energinen girl power -meininki. Aluksi jouduin tekemään ihan kaiken itse, joten nykyään on ihanaa, kun voin delegoida hommia luotettaville alaisille. Pomona pidän siitä, kun ihmiset kasvavat tehtävissään, ja voin antaa heille lisää vastuuta.”

Kuka?

Pernilla Rönnberg, 42, on ruotsalaisen luomukosmetiikkamerkin Estelle & Thildin perustaja ja toimitusjohtaja.

Asuu miehensä sekä vastasyntyneen vauvan ja 14- ja 12-vuotiaiden lastensa kanssa Lidingössä Tukholman kupeessa.

Parasta kodissa: merelle avautuvat suuret ikkunat, joista näkee vuodenaikojen vaihtelun.

Eurooppa yhtenee, mutta muoti pysyy eri maissa erilaisena, vakuutti muotijuttu 1990.

  Vaikka Eurooppa yhdistyy, eri maiden naiset säilyttävät erityispiirteensä, vakuutti humoristinen muotijuttu. Se ilmestyi 1990, viisi vuotta ennen kuin Suomesta tuli EU:n jäsenvaltio. Saksattaria kehuttiin Margaret Thatcherin lisäksi "tosimiehiksi" - eikä Angela Merkelistä edes tiedetty siihen aikaan. Jämäkkyyttä kuvassa olevan saksattaren tyyliin antoi myös Escadan bleiserin muodikas leveä hartialinja.