Varhain er√§√§n√§ aamuna n√§in aikuisen miehen jostain syyst√§ hyp√§htelev√§n kadulla huolettomasti lapsen tavoin. Yht√§kki√§ minustakin tuntui lapsuudelta. Ja kev√§√§lt√§ ‚Äď samalta kuin silloin, kun polkupy√∂r√§n renkaat humisivat asvaltilla ensimm√§ist√§ kertaa pitk√§n talven j√§lkeen.

Mieleeni tulvi olennaisia asioita. Esimerkiksi, kun herätän aamu-unisen, vielä unenlämpöisen nuorimmaiseni, joka aina siinä hetkessä halaa minua liikuttavan koalamaisesti. Tai kovaa vauhtia itsenäistyvä teini-ikäiseni, jota tarkkailen liikuttuneena kahvikuppini takaa, kun hän väkertää munakasta. Jouluruusuni, joka pandemiasta autuaan tietämättömänä puskee innokkaasti uusia taimia.

Tai sen tyylikk√§√§n vanhan leidin, joka lukee Hufvudstadsbladetia l√§heisen konditorian aurinkoisella terassilla banaani-suklaakakkupala edess√§√§n ‚Äď miten huolella ja nautinnollisesti h√§n siin√§ oli.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Uuvuin pahoin viime vuoden lopulla. Pitkän pimeässä tarvonnan jälkeen näen jälleen värejä ja kykenen havaitsemaan ihania, olennaisia asioita. Toipuminen on silti hidasta. Se on vaikeaa kaltaiselleni kärsimättömälle luonteelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toipumisessani t√§rkein metodi oli vain olla. Kuulostaa helpolta, mutta on vaikeaa. V√§hensin sosiaalista mediaa ja luin paljon. Yritin olla lapsilleni enemm√§n l√§sn√§ ‚Äď leivoimme ja halailimme. Nukuin paljon p√§iv√§unia. K√§vin pitkill√§, rauhallisilla k√§velyill√§. Katsoin runsaasti dokumentteja, my√∂s niist√§ aihepiireist√§, joita yleens√§ v√§lttelen. Listasin my√∂s olennaisia asioita.

Nyt jälkikäteen toipumishaahuiluni näyttäytyy unenomaisen runollisena. Haluan jättää siitä elementtejä elämääni myös uupumuksen ja pandemian jälkeiseen aikaan. Oikeastaan on pakkokin. 

‚ÄĚOlet kuningatar, joka on vet√§ytynyt pes√§√§n talviunille ja kohta taas p√∂risee ikkunassa √§k√§isen√§‚ÄĚ, lohdutti kollegani minua vastik√§√§n, kun turhauduin huonon p√§iv√§n keskell√§. Siit√§ tuli minulle olennainen toipumislause.

Sisältö jatkuu mainoksen alla