Eroottinen kirjallisuus on ikivanha genre, mutta se myy nyt enemmän kuin koskaan. Pehmopornokirjaa ei tarvitse enää hävetä. Minkä nälkään naiset eroottista kirjallisuutta ahmivat?

”Huohotan äänekkäästi. En kykene keskittymään mihinkään muuhun kuin hänen ääneensä ja kosketukseensa. Mikään muu ei ole todellista. Millään muulla ei ole väliä, enkä tunne mitään muuta juuri nyt. Hänen sormensa livahtaa alushousujeni sisälle, ja kuulen ihastuksekseni, kuinka hän vetää yllättävän kiivaasti henkeä.”

Sen jälkeen, kun tuntemattoman brittinaisen Erika Leonardin omakustanne 50 Shades of Grey pongahti maailman myydyimpien kirjojen kärkeen vuonna 2012, henkeään ovat haukkoneet päähenkilöiden Christianin ja Anastasian lisäksi noin sata miljoonaa lukijaa. Helmikuussa salaperäisen liikemiehen ja viattoman opiskelijan sadomasokistinen suhde saapuu viimein elokuvateattereihinkin.

Yhä suositumpaa

50 Shadesin suosion vanavedessä kirjamarkkinoille on ilmestynyt jos jonkinlaista eroottista kyhäelmää, mutta lajista ovat kiinnostuneet myös arvostetut kustantamot. Random House, Penguin tai Simon & Schuster tuskin olisivat kymmenen vuotta sitten koskeneet pitkällä tikullakaan erotiikkaan, mutta nyt ne taistelevat saadakseen seksillä ladattuja romaaneja kustannusohjelmaansa.

Niin myös suomalaiset kustantamot kuten esimerkiksi Otava ja Tammi. Tuorein esimerkki eroottis-romanttisesta hitistä on amerikkalaisen Anna Toddin romaani After, jota mainostetaan lauseella: ”Uskomaton nettisensaatio Fifty Shadesin jalanjäljissä”.

Eroottinen kirjallisuus on ikivanha genre, mutta sitä myydään ja kulutetaan naisten parissa enemmän kuin koskaan. Samaan aikaan tutkimukset kertovat, että ihmiset harrastavat keskenään yhä vähemmän seksiä.

Hupsista. Kuinka tässä näin kävi?

Keski-ikäiset naiset innostuivat

"Riisu minut”, hän määrää hiljaisella äänellä tuijottaen minua silmät puoliummessa. Minulla ei ole päällä enää mitään muuta kuin kengät — jotka sattuvat olemaan Katen korkokengät. Olen ällistynyt. En ole koskaan riisunut yhtäkään miestä.”

Kaupallisesti 50 Shades on ollut Suomessakin jättimenestys, sillä se on myynyt huikeat 200 000 kappaletta. Kun 50 Shadesin printtiversio julkaistiin, sen 100 miljoonan kappaleen myynti rikkoi maailmanlaajuisesti jopa Da Vinci koodin tekemän ennätyksen.'

”Erotiikasta on tullut aihe, jolla on nykyään selvästi oma kohderyhmänsä nuorten ja keski-ikäisten naisten parissa.”

”Seksuaaliset aiheet ovat ikivanhoja, aina antiikin kirjallisuudesta tai Decameronesta lähtien, mutta uutta on se, että genrestä on tullut sosiaalisesti hyväksyttyä. Näitä kirjoja ei piilotella vaan niitä luetaan avoimesti niin raitiovaunussa kuin rannalla. Erotiikasta on tullut aihe, jolla on nykyään selvästi oma kohderyhmänsä nuorten ja keski-ikäisten naisten parissa”, Otavan kustannuspäällikkö Antti Kasper kertoo.

Eroottisen kirjallisuuden suosiota on varmasti lisännyt myös e-kirjan tulo markkinoille. Siveimmänkään ei tarvitse enää piilotella pehmopornokirjaansa edes julkisella paikalla, koska kukaan ei näe, mitä tabletilta lukee. Otava on julkaissut Suomessa Leonardin trilogian lisäksi Sasha Greyn romaanin Naamioleikit, L. Marie Edelinen S.E.C.R.E.T.-sarjan, ja uusimpana amerikkalaisen Anna Toddin Afterin, joka edustaa nuoremmille naisille suunnattua eroottista fiktiota.

Kuka kirjoittaisi Suomi-pehmopornoa?

Mutta missä viipyvät kotimaiset eroottiset romaanit? Kasperin mukaan ainakaan vielä suomalaiset kirjailijat eivät ole innostuneet genrestä. Sen sijaan ulkomailla ilmiö on synnyttänyt jopa erotiikkaan erikoistuneita kustantamoita kuten Clein Pressin San Franciscossa ja brittiläisen Clandestine Classicsin, joka on tehnyt Jane Austenin romaaneista ja Sherlock Holmesistakin eroottiset versionsa. Niissä Elizabeth Bennet ja Mr Darcy viimeinkin muhinoivat ja Sherlock antautuu tohtori Watsonille.

Kirjallisuuskriitikot eivät ole erotiikasta lämmenneet. Kaksi vuotta sitten, kun 50 Shades -ilmiö velloi kuumimmillaan, Helsingin Sanomien kriitikko Suvi Ahola kehotti jättämään kirjan lukematta, sillä se oli hänestä ”pornolle antautumista”.

Otavan Antti Kasper ei yhdy huoleen.

”Moninaisuus on kirjallisuudessa tärkeää. Ei ole olemassa yhtä oikeaa kirjallisuutta. Ihmiset lukevat kevyempää ja vakavampaa. 50 Shadesissa tyylilliset ansiot eivät ole ensisijaisia, se on puhdasta viihdettä, eikä siinä ole mitään väärää.”

Kelpaa Vogueenkin

Häpeätahrasta vapautettu erotiikka kelpaa nykyään jopa muotilehti Vogueen, joka nappasi hiljattain Slutever.com-seksiblogia pitävän Karley Sciortinon kolumnistikseen. Blogissaan vaalea ja hoikka kaunotar ei anna turhan sovinnaisuuden pidätellä itseään: blogista löytää muun muassa lahjaideoita nymfomaaneille ja ”lutkamaisille” kavereille sekä pohdiskelua, miten seksi paranee iän myötä. Voguen kolumnissa bloggari avautuu orgasmikokemuksistaan yhden yön rakastajien kanssa.

Karleyn kirjoitukset myötäilevät nykylukijoiden vaatimuksia: yleisö himoitsee nyt ”tavallisten naisten” paljastuksia ja henkilökohtaisia kokemuksia. Amerikkalaiset kustantamot haravoivatkin dollarinkuvat silmissään myös parikymppisten naisten suosimia sivustoja etsien lupaavia eroottisten tarinoiden kirjoittajia, joilla on jo laaja lukijakunta valmiina.  Esimerkiksi Anna Todd, 25, oli hankkinut ennen kustannussopimusta miljoonia lukijoita Wattpad-itsejulkaisuohjelman kautta.

Yleisö himoitsee nyt ”tavallisten naisten” paljastuksia ja henkilökohtaisia kokemuksia.

Erotiikannälkäiset lukijat ovat nostaneet miljonäärikerhoon myös nimimerkkikirjailijoita, kuten Noiren ja Zanen, jotka kustantajat ”löysivät” netistä. Zanen urbaaneista, seksillä höystetyistä romaaneista on tehty tv-sarja ja jopa alusvaatemallisto.

Mammapornoa?

"Fifty Shades of Grey sai kyllä tämän mamman innostumaan kirjoista aivan uudella tavalla. Ja kyllä vilkastuivat touhut makuuhuoneen puolellakin, sen verran kuumaa tavaraa oli”, kirjoittaa keskustelija Vauva-lehden keskustelupalstalla netissä. Palstalla trilogiaa kutsutaan ”mammapornoksi”. Toiset lyttäävät, mutta innokkaimmat kehuvat kirjan piristäneen avioelämää.

Eroottisen kirjallisuuden kukoistuksesta voi kiittää myös nettiä ja sosiaalista mediaa. Naiset tekivät 50 Shades -kirjoista ilmiön, kuten he nykyään tekevät mistä tahansa, mikä heitä kiinnostaa, olkoon se pastaresepti tai kauneudenhoitotuote. Anonyymilla palstalla voi suositella sellaistakin, mitä ei kasvotusten kehtaisi.

Mutta voiko eroottisella kirjallisuudella oikeasti pelastaa nuupahtaneen liiton? Hakevatko naiset tosissaan eroottisesta viihteestä potkua tylsäksi käyneeseen avioseksiin? Erika Leonardkin on arvellut kirjojensa suosion perustuvan siihen, että hänen kirjansa antavat ”lomaa omasta miehestä”.

”Jos parisuhteen ongelmat ovat syvällä tai niihin liittyy traumaattisia kokemuksia, ei niitä voi tietenkään ratkaista eroottisilla novelleilla. Tekstit sopivat virkistäjiksi lähinnä niille, joilla menee jo valmiiksi kohtuullisen hyvin”, psykoterapeutti ja seksuaaliterapeutti Maaret Kallio miettii.

”Tekstit sopivat virkistäjiksi lähinnä niille, joilla menee jo valmiiksi kohtuullisen hyvin.”

Kallion mielestä eroottisesta kirjallisuudesta voi olla hyötyä, jos se herättelee eroottisia mielikuvia, muistoja ja tunnelmia.

”Vaikka osa naisista käyttää pornoa, moni kokee tavanomaisen pornon liian yksioikoiseksi tai naista esineellistäväksi. Eroottinen kirjallisuus voi tuntua kiehtovammalta, sillä se jättää tilaa mielikuvitukselle. Luin itsekin aikoinani 50 Shadesin, koska siitä niin valtavasti kohistiin. Se oli aika teinimäinen opus, tyyliltään vanhan ajan Regina. Mutta sinällään eroottisessa kirjallisuudessa tai siitä nauttimisessa ei ole minusta mitään paheksuttavaa”, Kallio sanoo.

Mitä miehen pitää tehdä? 

Samaan aikaan, kun naiset uppoutuvat eroottisiin tarinoihin, suomalaisten seksielämä on lässähtänyt. Sosiologi ja Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontulan kirjasta Halu & intohimo selviää, että suomalaisten yhdynnät ovat laskeneet 20 prosenttia vuodesta 1999 vuoteen 2007, ja sama trendi jatkuu edelleen.

”Naisten odotukset miesten suhteen ovat kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta miesten vaatimukset naisten suhteen eivät.”

Yksi syy voi olla tyytymättömyys. Naiset ovat alkaneet vaatia miehiltä enemmän: he haluavat maskuliinisuutta puhkuvan tosi uroon, jolla on varallisuutta, ulkonäköä ja joka on voimakas yhteiskunnallinen toimija. Mutta kotiin tullessaan tämän machon on otettava kiltisti käteen sekä vauva että pölyhuisku ja alettava tasa-arvoiseksi kodinhoitajaksi — naisen ohjauksessa.

”Naiskulttuurin sisällä on tapahtumassa miesten uudelleenarviointi. Naisten odotukset miesten suhteen ovat kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta miesten vaatimukset naisten suhteen eivät.”

Romanttisissa ja eroottisissa tarinoissa tätä unelmien ja arkielämän ristiriitaa ei ole: niissä mies on yksioikoisen uljas prinssi, saavuttamaton ja kaikkien tavoittelema. Nainen on tarinoissa lähes poikkeuksetta viaton ja kaunis, joka rakkaudellaan ja viehätysvoimallaan saa vaikeuksien jälkeen miehen omakseen.
Ehkä eroottinen kirjallisuus helpottaa näiden odotusten ja unelmien ristipainetta, Kontula miettii.

Rakastelusta tulee harvinaisuus?

Kontula menee visioissaan jopa niin pitkälle, että uskoo fyysisestä rakastelusta tulevan tulevaisuudessa harvinaista puuhaa. Tekniikan, vaikkapa virtuaalisen seksisimulaattorin, ja nettitarjonnan ansiosta seksin harrastamiseen ei tarvita kohta lainkaan vaivalloista ihmissuhdetta.

”Kiireinen elämäntapa luo paradoksaalisen tilanteen: odotuksia seksuaalielämää kohtaan on yhä enemmän, mutta ne toteutuvat entistä harvemmin. Se näkyy siten, että itsetyydytys kasvaa samassa suhteessa kuin yhdynnät vähenevät”, Kontula jatkaa.

Tekniikan, vaikkapa virtuaalisen seksisimulaattorin, ja nettitarjonnan ansiosta seksin harrastamiseen ei tarvita kohta lainkaan vaivalloista ihmissuhdetta.

50 Shades -trilogian menestys oli Erika Leonardille sokki. Kun hän vuodatti paperille keski-iän kriisinsä ja seksifantasiansa salanimellä E.L. James, hän ei olisi ikinä arvannut, että jonain päivänä ne päätyvät vielä valkokankaallekin. Tuskinpa hän olisi arvannut sitäkään, että Time-lehti nimeää hänet maailman sadan vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon tai että hänestä tulisi maailman parhaiten ansaitseva kirjailija 95 miljoonan dollarin tuloillaan.

Seksi myy, ja nyt tiedämme tarkalleen kuinka hyvin. Siksi Erika Leonard saattoi olla viimeinen kirjailija, joka avautui seksifantasioistaan puhtaasta itseilmaisun ilosta.

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia E.L. Jamesin romaanista Fifty Shades - Sidottu (Otava 2012, suomennos Riie Heikkilä).

Artikkeli on julkaistu helmikuun 2015 Gloriassa.

 

Vaativa feministi

Pehmopornoromaaneista tuli keski-ikäisten naisten suosikkeja – kerromme, miksi

Vaadinko minä liikaa mieheltäni sanoessani, ettei juhannuksena annettu esileikki riitä jouluun saakka? Tai kun minä laitan viikonloppuna romanttisen aterian, mies viinit juotuaan lähtee neljäksi tunniksi lähipubiin ja kotiin tultuaan ihmettelee, kun en enää olekaan romanttisella tuulella? Kyllä minä olin kamalan vaativa feministi, kun panin eropaperit vetämään, vai?
Lue kommentti
Vaikka Miia ei ole jakkupukutyyppi, Zaran jakkupuvun printti ja värikkyys viehättivät. Miia käyttää asua usein töissä.
Vaikka Miia ei ole jakkupukutyyppi, Zaran jakkupuvun printti ja värikkyys viehättivät. Miia käyttää asua usein töissä.

Miia Khan pukeutuu vaatteisiin, jotka korostavat persoonaa ja joilla on historiaa. Liian huoliteltu tyyli on hänelle kauhistus.

Kun Miia ja Uzair Khan päättivät mennä naimisiin, Miia tiesi heti, että hän ei pukeutuisi perinteiseen valkoiseen morsiusliikkeen pukuun.

Miia ei kuitenkaan ollut varautunut siihen, että puku tulisi vastaan kotikadulla sijaitsevan Ateljé Idylle -kivijalkaliikkeen ikkunassa. Puvun korkea kaulus, helmikirjailu, vartalonmyötäinen linja ja pohjepituus hurmasivat. Ystävän houkuttelemana Miia lupasi käydä myös morsiusliikkeessä. Kerta riitti. Olo oli ”kuin chihuahualla, jolla on päällään sirkusasu”.

”Prinsessajutut eivät tuntuneet omilta”, Miia kertoo.

Miia halusi hääasuunsa dramatiikkaa, joten hän suostutteli stylistiystävänsä Jasmin Mishiman hääasunsa hattutaiteilijaksi. Yhteistyönä syntyi valkoinen lintupäähine, jossa oli kasvoille laskeutuva harso.

”Halusin näyttää itseltäni, en morsiamelta. Oli ihanaa, että päässäni oli kiinnostava katseenvangitsija.”

”Olen ääripäiden tyyppi. Rakastan omituisuuksia, säröjä ja kummallista historiaa.”

Hääpuvun valinta kuvaa Miian asuvalintoja yleisestikin. Viestintätoimisto Milttonin johtajana työskentelevä nainen ihailee Ranskan Voguen entisen päätoimittajan Carine Roitfeldin tyyliä, joka on naisellinen, mutta sopivasti huoleton. Tukka hapsottaa hallitusti ja meikki on rento.

”Pidän lookista, jossa on ripaus sottapyttymeininkiä.”

Miia ei pidä itseään erityisen rohkeana pukeutujana. Hän vain haluaa, että kertoo hänestä itsestään.

”Kun mietin, ketkä jäävät mieleeni, pukeutumisella on merkitystä. Olen ääripäiden tyyppi. Rakastan omituisuuksia, säröjä ja kummallista historiaa.”

Miia tiesi jo lapsena, mitä haluaa pukea päälleen. Hän vietti tuntikausia äitinsä kampaamossa, selaili ulkomaalaisia muotilehtiä ja fanitti Dingoa.

Kun Miia oli seitsemänvuotias, äiti osti tyttärelleen kesäjuhliin kukkamekon hollolalaisesta putiikista. Tyyli ei ollut mieluinen.

”Otin sakset, menin huoneeseeni ja tein mekosta hameen. Haaveilin pitkään, että alan tehdä vaatteita työkseni. Harmi, että minulla ei ole lainkaan käsityötaitoja.”

Kuvaile tyyliäsi.

Klassisen rönsyilevä. Ostan vain vaatteita, joista tiedän, että käytän niitä ainakin kymmenen vuotta. Rakastan päähineitä, kenkiä, sormuksia ja laukkuja. Pidän teatraalisuudesta, Saksikäsi Edwardista, Liisa Ihmemaassa -elokuvan Hatuntekijästä ja Jali ja Suklaatehdas -leffan tunnelmasta.

Miksi asusteet ovat sinulle tärkeitä?

Maustan niillä tyyliäni. Käytän usein samaa kokonaisuutta, jonka päivitän vaihtuvilla hepenillä. Lempiasusteeni on Anna Dello Russon lintupäähine. Ostin sen ystävältäni ja olen tanssinut se päässäni Flow-festivaaleilla sekä juhlinut syntymäpäivääni. Myös 1920-luvun strassihäälaukkuni on rakas. Ostin sen yli kymmenen vuotta sitten Play it again, Sam -vintageliikkeestä. Päätin, että jos joskus menen naimisiin, se on laukkuni.

Mistä teet ihanimmat löytösi?

Olen aina viihtynyt vinteillä. Niiden pysähtynyt tunnelma kiehtoo. Siksi teen parhaimmat löytöni vintagekaupoista, kirpputoreilta ja basaareista. Rakastan käytettyjä vaatteita ja hetkeä, kun löydän roskan keskeltä aarteen. Haluan, että vaatteillani on historiaa.

Minkä ilmiön toivoisit palaavan muotiin?

Hulluttelevuuden ja 1920–1930-lukujen rönsyilyn. Skandinaavinen tyyli on tällä hetkellä kliinistä, löysää ja minimalistista. Olisi mahtavaa, jos panostaisimme enemmän laatuun. Siis siihen, että vaatteet jäisivät käyttöön eivätkä vain kävisi kaapissa. Sama ajatus kiehtoo arkkitehtuurissa. Kahdessa päivässä nousevat betonihirvitykset eivät puhuttele.

Paras tyylivinkkisi?

Patsulituoksut viimeistelevät lookin. Toivoisin myös, että miettisimme enemmän persoonaamme ja toisimme sitä esiin. Muiden jäljitteleminen on tylsää. Mustat t-paidat ja farkut on nähty.

Kenen tyyliä ihailet?

Jorma Uotisen. Hän iskee kasvoilleen hulvattomat lasit ja pitää hauskaa. Jorma näyttää, että pukeutuminen ei ole vakavaa. Bisnestyylinkään ei tarvitse olla tylsää. Uskon, että asiakkaat nauttivat, kun he näkevät, millaisen persoonan kanssa ovat tekemisissä.

Mitä ostosta kadut?

Hätäisiä hankintoja, jotka eivät tunnu oikeilta. Onneksi teen harvoin huteja. Vaatteessa pitää olla sielua. Määrä ei myöskään korvaa laatua. Mottoni on, että mieluummin kahdet hyvät alus- ja sukkahousut kuin kymmenet sinne päin.

Minne matkustat mieluiten?

Pariisiin. Haluaisin tietää, mikä on pariisilaisten salaisuus, kun he saavat asunsa näyttämään aina seksikkäiltä ja persoonallisilta. He kantavat itsensä upeasti. Voisin kävellä tuntikausia kaupungin kaduilla ja ihailla vastaantulijoita.

Lempimatkamuistosi?

Häämatkamme Marokkoon viime keväänä. Kävimme Casablancassa, Marrakechissa, Fèsissä, Atlas-vuorilla ja Tangerissa, joka oli samaan aikaan ränsistynyt ja kaunis. Miesten tyyli inspiroi. Heillä oli isot olkihatut ja babouche-tossut. Mieheni nauroi, kun ostin samanlaisen hatun kotiin.

Mistä design-klassikosta haaveilet?

En mistään. Tykkään hulluista ja tuntemattomista hörhökkeistä, jotka tulevat eteeni odottamatta. En ole koskaan sisustanut kotiani sisustusliikkeiden valikoimilla.

Mitä sisustaminen merkitsee?

Kokemuksia ja persoonaa, samaa kuin vaatteet. Kodissa pitää olla ripaus vintin ja antiikkiliikkeen tuntua. Haaveilin käsin tehdystä villamatosta, mutta päätin odottaa. Se ei ole paras valinta lapsiperhearkeemme. Onneksi hiljaa hyvä tulee. Koti elää ja muuttuu mukanamme.

Kuka?

Miia Khan, 36, viestintätoimisto Milttonin johtaja ja osakas. Työskentelee kehitystehtävissä ja markkinointiviestinnässä.

Perhe: Puoliso Uzair Khan ja poika Ché, 7.

Lempikirja: Elämäkerrat. ”Rakastan tarinoita, jotka kertovat oikeista ihmisistä ja tapahtumista. Viimeksi luin Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan. Knausgård kirjoitti rohkeasti, puhtaasti ja leikkaamattomasti.”

Lempiravintola: ”Antto Melasniemen paikat, kuten Kuurna. Melasniemen ravintoloissa on jujua ja laadukkaita, kotimaisia raaka-aineita.”

 

Sitran strategia- ja ennakointijohtaja Paula Laineelta häneltä kannattaa kysyä, miten käy suomalaisen työn ja demokratian.

Paula Laine pyrkii yhdessä tiiminsä kanssa luomaan toimivampaa yhteiskuntaa, ja juuri nyt hän on erityisen huolestunut demokratian tilasta.

”Autoritääriset suuntaukset ovat saaneet jalansijaa jopa Euroopassa. Demokratian säilymistä ei takaa se, että me tykkäämme siitä”, hän aloittaa.

”Monet ongelmat ovat tällä hetkellä viheliäisiä, eikä demokratia ole pystynyt niitä ratkaisemaan. Kiinan tyyppiset toimijat nauravat mahat kippurassa demokratian kompuroinnille eri puolilla. Kansanvalta vaatii suurta uudistamista. Suurin osa sen toimintamalleista ja rakenteista on pysynyt ennallaan yli sata vuotta.”

Laine arvioi, että demokratialla on aikaa 15 tai 20 vuotta näyttää kyntensä. Se tarvitsisi piristyäkseen uutta puhtia, tavallisten kansalaisten osallistumista, kouluttautumista ja valppautta.

Laine arvioi, että demokratialla on aikaa 15 tai 20 vuotta näyttää kyntensä.

”Puolustan demokratiaa intohimoisesti. Sen keskellä on usko ihmiseen. Voi olla, että tulevaisuudessa juuri demokratia onkin se kestävin malli. Kun tulee tekoäly, ihmisiltä tarvitaan entistä enemmän empaattisuutta ja luovuutta, eli niitä asioita, jotka toteutuvat parhaiten, kun ihmisillä on mahdollisimman suuri vapaus.”

 

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto eli Sitra on eduskunnan alainen rahasto, joka työllistää noin 150 ihmistä. Sitran tavoite on edistää Suomen kehitystä, talouden kasvua ja kansainvälistä kilpailukykyä tutkimuksen ja kokeilujen avulla. Laineen luotsaamassa ennakointitiimissä syntyvät muun muassa visio Pohjoismaisen mallin tulevaisuudesta ja Sitran Megatrendit. Strategiatiimissä tehdään Sitran omaa strategiaa ja arvioidaan toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

41-vuotias Laine tunnetaan suurten kokonaisuuksien ymmärtäjänä ja johtajana, joka osaa kuunnella.

”Tärkein tehtäväni johtajana on sparrata ja auttaa. En halua välttämättä johtaa puhetta. Tiimi kertoo, mitä tarvitsee.”

Tänä keväänä tekeillä on muun muassa projekti, jonka avulla järjestetään asiantuntijoita ja tietoa päättäjien avuksi. Informaa-tioähky uhkaa poliitikkoja siinä missä tavallisia ihmisiäkin. Projektissa on kokeiltu lupaavin tuloksin työpajoja, joissa uudet kunnanvaltuutetut, opiskelijat ja asiantuntijat ratkovat yhdessä yhteiskunnallisia ongelmia. Niistä valtuutettu saa omalle työlleen oleellista tietoa.

 

Moni muistaa pääministeri Juha Sipilän heiton ”kaiken maailman dosenteista”, joita hän ei välittäisi kuunnella päätöksiä tehdessään. Laine näkee työssään sekä tutkijoiden että poliitikkojen maailman ja ymmärtää molempia osapuolia.

”Mitä enemmän olen oppinut tuntemaan päättäjien työtä, sitä enemmän olen ruvennut sitä arvostamaan. Se on hyvin vaikea duuni. Poliitikot näkevät aika hyvin maailman muutoksen ja ymmärtävät, mitkä haasteet ovat. Ne ovat vaikeita kysymyksiä eikä niihin ole helppoja ratkaisuja. Vanhat rakenteet ja tavat eivät enää toimi.”

Suomen ja koko maailman vakavimpana ongelmana Laine pitää ilmastonmuutosta. Sen ratkaiseminen vaatisi poliitikoilta hyviä ja nopeita päätöksiä.

”Koko ihmiskunnan historian ajan nousseet hiilidioksidipäästöt pitäisi saada noin kymmenen vuoden aikana laskuun. Se on muutos, jota ei ole kertaakaan tehty. Maapallolla ei ole yhtään maata, jolle tämä ei olisi nyt akuutti asia.”

 

Suomen suurimpiin haasteisiin Laine lukee myös työelämän murroksen. Teknologian kehitys ja eliniän kasvu on muuttanut työn luonteen.

”Ennen muutos tarkoitti sitä, että poika ei seurannut isäänsä pellolle vaan suuntasi tehtaaseen. Nyt muutos tapahtuu yksilön näkökulmasta yhden elämän aikana. Ensin työskennellään pellolla ja sitten tehtaassa. Sitten pitäisi vielä opetella koodaamaan. Elinikäisestä oppimisesta puhutaan paljon, mutta miten se tehdään?"

”Jotkut ovat töissä kahdeksasta kahdeksaan aina, mutta minä en jatkuvasti.”

Laineen oma työelämä on hektistä ja useimmiten tiukasti aikataulutettua. Töiden vastapainona hän harrastaa ratsastusta, hoitaa kolmea kääpiösnautseria ja nauttii miehensä kanssa kotielämästä Sipoossa.

”Jotkut ovat töissä kahdeksasta kahdeksaan aina, mutta minä en jatkuvasti. Lounaan syön joka päivä, siitä en tingi. Ruoka on tärkeää hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta. Yritän myös tehdä yhden etäpäivän viikossa. Silloinkin voi olla kokouksia, mutta hoidan ne Skypellä. Olen oikeastaan aina tavoitettavissa, mutta en uhriudu tai harmittele. Se on minulle luonteva olemisen tapa. Olen on line koko ajan paitsi silloin kun olen ratsastamassa tai rakentamassa.”

Laine rakentaa miehensä kanssa Sipooseen pientä hevostilaa. Tarkoitus on käydä pian Tanskassa etsimässä sopivaa hevosta talliin.

”Suunnittelemme tallia kolmelle hevoselle, ja parasta olisi jos saisimme hoitajan, joka voisi pitää myös omia hevosiaan siellä.”

Puoliso on armeijatavaran erikoisliikkeen Varustelekan toimitusjohtaja Jari Laine. Pariskunnan työt ja työmatka tarkoittavat usein pitkiä päiviä. Koiria hoitamaan on palkattu kodinhoitaja-koiravahti.

”En halua, että koirat ovat yksin, ja päädyimme palkkaamaan hoitajan. Monet suhtautuvat kriittisesti kotiavun palkkaamiseen, ja mekin harkitsimme sitä pitkään. Se on osoittautunut hyväksi järjestelyksi.”

Laineen esikuvia ovat hänen omat vanhempansa. Isä työskenteli armeijassa upseerina, ja perhe muutti isän työn perässä ympäri Suomea. Äiti onnistui järjestämään uuden työpaikan itselleen jokaisesta uudesta kaupungista.

”En halua, että koirat ovat yksin, ja päädyimme palkkaamaan hoitajan.”

” En todellakaan ajattele, että kaikkien olisi helppoa muuttaa työn perässä. Meidän perheessämme se onnistui. Muutimme lapsuudessani monta kertaa, mutta siitä on hyvät muistot. Armeijan alueella elettiin omassa pienessä yhteisössä. Hiekkalaatikolle otettiin aina uudet tulijat lämpimästi vastaan. Perheet tulivat ja menivät.”

Laine kertoo viihtyvänsä työssään Sitrassa, mutta arvelee, että jossain vaiheessa siirtyy taas uusiin tehtäviin.

”Haluan tehdä aina jotakin hyvää. Olen Diakonissalaitoksen säätiön hallituksessa. En kuulu kirkkoon, mutta ne arvot, heikoista huolta pitäminen, ovat kaikkein tärkeimpiä.”

Kuka?

Paula Laine, 41, Sitran strategia- ja ennakointijohtaja.

Työskennellyt aiemmin Nokian johtotehtävissä.

Syntynyt Miehikkälässä. Asuu Sipoossa miehensä ja kolmen koiran kanssa.

Näin johdan

1) Tiimi ratkaisee. Rakenna ja kehitä toimiva tiimi.

2) Kuuntele – älä oleta.

3) Luo tiimille onnistumisen edellytykset, resurssit ja yhdessä sovitut tavoitteet.

4) Auta ihmisiä saavuttamaan heille merkityksellisiä asioita. Herätä sisäinen motivaatio.

5) Kanna vastuu – ole tukena vaikeissa paikoissa.