Bloggaaminen saati vloggaaminen ei ole enää vain nuorten naisten juttu. Yhä useampi aikuinen nainen haluaa esitellä tuntemattomille niin vaatekaappiaan kuin seksielämäänsäkin.

Pakko kurkata taas, mitä kuuluu lempibloggaajalleni Cougarwomanille! 41-vuotias rouva harrastaa syrjähyppyjä, koska ei ole saanut kotona seksiä vuosiin. Rakastajia tulee ja menee, mutta parasta Puumanaisen blogissa on se, kuinka hyvin hän kirjoittaa seksistä ja ihmissuhteista. Tosin viime kuukausina päivitykset ovat muuttuneet niin imeliksi, että vähän ällöttää. Bloggaaja on rakastunut mieheen, jota kutsuu Valokuvaajaksi. Sydämessä muljahtaa, kun luen uusimman kirjoituksen: Valokuvaaja on kadonnut. Cougarwoman ei ole saanut häneen yhteyttä viikkoon. Mitä on tapahtunut?

Suosikkiblogissani yhdistyy kaksi blogimaailman nousevaa ilmiötä: seksi ja se, että bloggaaja on aikuinen nainen.

Suomalainen blogimaailma oli pitkään nuorten naisten temmellyskenttä. Tilanne on muuttumassa: osin siksi, että ensimmäiset bloggaajat ovat jo ehtineet nelikymppiseksi, mutta viime vuosina myös yhä useampi keski-ikäinen nainen on innostunut bloggaamaan.

”Monet blogitrendit tulevat Ruotsista, josta esimerkiksi muoti- ja lifestyleblogit starttasivat. Sisustus ja ruoka eivät katso lukijan ikää, mutta nelikymppiset ovat kiinnostuneita myös työelämästä sekä ihmissuhdeaiheista kuten koskettavasti kerrotuista eroista, pettämisestä tai miten pärjätä murkkuikäisen vanhempana”, kertoo Jenni Lieto, blogiportaali Lilyn päätoimittaja.

Lily on yksi Suomen suurimmista blogiyhteisöistä ja sen blogien joukkoon mahtuu elämän koko kirjo. On muotia, sisustusta, ruoanlaittoa ja ihmissuhteita. Suurin osa on kuitenkin Cougarwomania nuorempia kirjoittajia, sillä ikähaitari ulottuu pääosin 18-vuodesta 39-vuoteen.

Rohkeaa puhetta

Minäkin perustin oman blogini vuosi sitten, 38-vuotiaana, vaikka pitkään ajattelin, ettei se kiinnosta minua. Miksi olisin kirjoittanut vapaa-ajallakin, kun sain kirjoittaa työksenikin? Mutta sitten sain tarpeekseni netin negatiivisesta uutisvirrasta. Halusin perustaa paikan, jossa ei vellottaisi masentavissa aiheissa ja nimesin blogini Minnan mukavuusalueeksi. Huomasin nopeasti, mikä bloggaamisessa viehättää: olin täydellisen vapaa! Kukaan ei vahtinut sanomisiani, ideoitani ei tarvinnut hyväksyttää kenelläkään, sain leikkiä sanoilla ja pöllöillä tai puhua vakavia.

Bloggaan elämän ihanista asioista: kirjoista, vaatteista, matkoista, ostoksista ja unelmista – samoista asioista kuin useimmat muutkin aikuisbloggaajat. Suurin osa meidän aikuisten naisten blogeista on juuri lifestyle-blogeja miesten keskittyessä useimmiten asia-aiheisiin kuten vaikkapa politiikkaan. Välillä saatan kirjoittaa jotain henkilökohtaisempaakin, vaikka en mitään niin uskaliasta kuin Cougarwoman. En ota paineita: bloggaan vain silloin kun minulla on jotakin sanottavaa.

Monia lukijoita on kuitenkin alkanut kyllästyttää lifestyle-blogien tasaisen kaunis ja särötön kuvavirta ja blogeista haetaan nyt sanoitusta omalle elämäntilanteelle. Ja tähän rakoon iskevät nelikymppiset: heillä on jo elämänkokemusta, jota jakaa.

Keski-ikäisiltä löytyy myös rohkeutta ja avoimuutta. Esimerkiksi 39-vuotias Sami Minkkinen kirjoittaa Havaintoja parisuhteesta -blogissaan miehen tunne-elämästä niin koskettavasti, että postauksia lukee tippa linssissä.

Täällä ei sitten vauvajuttuja kirjoitella, julisti Heli-Hannele Pehkonen, 42, perustaessaan Suomen 40+ blogit Oy:n. Pehkosen blogiyhteisössä on nyt 35 keski-ikäisen naisen (ja yhden miehen) blogia. Porukkaan voi hakea, kun on pitänyt blogiaan vähintään vuoden ja se täyttää sisällöllisesti tietyt laatukriteerit. Pehkonen auttaa kirjoittajia niin teknisissä asioissa kuin sisältöyhteistyökuvioissa ja markkinoinnissa.

”Keski-ikäisten blogit eroavat nuoremmista siten, että ne ovat tyyliltään maanläheisempiä eivätkä teknisesti ehkä niin hienoja. Niitä saatetaan ensin tehdä sukulaisten iloksi, kunnes lukijoita alkaakin tulla enemmän”, Pehkonen kuvailee.

Pehkosen mukaan aitous ja samastuttavuus ovat keski-ikäisille tärkeitä. Nuorempi sukupolvi ottaa luontevasti kuvia itsestään ja hehkuttaa elämänsä upeutta, mutta kypsempiä naisia moinen itsensä korostaminen saattaa ujostuttaa. Asenteissa on kuitenkin tapahtumassa muutos, ja omasta elämästä on lupa nauttia ilman turhaa kursailua, Pehkonen on huomannut.

Pehkosen julistus vauvavapaasta blogiyhteisöstä lässähti nopeasti, sillä hän odottaa nyt tammikuussa syntyvää esikoistaan. Uusi blogikin on sen tiimoilta tietysti perustettu, Nelkytplusmami. Vertaistuen lisäksi Pehkonen haluaa jakaa blogissaan tietoa. Keski-ikäisen ensisynnyttäjän odotusaika ei ole samanlaista kuin parikymppisen.

Elämän keveys

Nuorten naisten blogit kertovat usein päivän asuvalinnoista, mutta tämän lajin on valinnut myös nelikymppinen helsinkiläinen Sara Sarjava, joka on pitänyt Sara S. -blogiaan kolme vuotta. Blogin idea on näyttää, kuinka mustavalkoisia vaatteita voi yhdistellä luovasti ilman että omistaa suurta garderobia.

”Blogistani on tullut minun ja 14-vuotiaan tyttäreni yhteinen juttu. Hän on innostunut muodista ja kuvaamisesta ja ottaa asukuvani”, Sarjava kertoo.

Turkulainen Anne Melender puolestaan aloitti Muoti mielessä -bloginsa jo seitsemän vuotta sitten ja siitä on tullut hänelle myös bisnes. Syksyllä Melender oli jo seitsemättä kertaa Pariisin muotiviikoilla bongaamassa tyylikkäitä ihmisiä. Blogin rinnalla Melender pitää sisustusliikettä. Lukijat käyvät usein tervehtimässä häntä liikkeessä.

Melender panostaa kuvien laatuun, hän käyttää järeää Canon EOS 5D Mark II -järjestelmäkameraa, jonka runko maksaa 1600 euroa. Tekstiä Anne ei pahemmin hio.

”Haluan pitää blogini helposti lähestyttävänä ja kirjoitan niin kuin puhuisin tyttökaverille, rennosti. Haluan kuitenkin kehittyä ja olla kaikessa uudessa mukana ja viedä osaamistani ammattimaisesti eteenpäin.”

Jos keski-ikäisiä bloggaajia on kuitenkin Suomessa vielä verrattain vähän, niin vloggaajia tai tubettajia vasta vähän onkin. Siksi yli nelikymppisten kannattaisi nyt kiireesti perustaa oma vlogi, Töttöröö Networkin vastaava tuottaja Sanna Rousi kannustaa.

Töttöröö on vloggaajien eli videobloggaajien manageritoimisto, joka konseptoi edustamiensa ”tubettajien” sisältömarkkinointikokonaisuudet ja kouluttaa sekä sparraa heitä.

Vloggaamista ja tubettamista on pidetty meillä teinien juttuna, mutta maailmalla aikuistubettajia on paljonkin. Aikuiset naiset saattavat opastaa videoilla seuraajiaan milloin meikkaamisessa, milloin pukeutumisessa.

Kehuja ei voi ostaa

40+ blogien suosituimpiin bloggaajiin kuuluvat Tiia Koivusalo, 46 ja Marjo ”Maiju” Kauppila (50+) tekivät rohkeasti uuden aluevaltauksen ja alkoivat pitää You-Tubessa Tädit tubettaa -kanavaa. Koivusalo tunnetaan myös Minäkö keski-ikäinen -blogistaan ja Kauppila Pinkit korkokengät -bloggaajana. Kahden naisen videopäivityksissä vieraillaan kauneushoitoloissa ja kaupoissa sekä esitellään lempituotteita. Sisältöyhteistyöehdotusten suhteen he ovat tarkkoja. Naiset suosittelevat vain tuotteita, joista he pitävät aidosti.

”Tämän ikäisenä osaa jo sanoa ei kiitos, eikä tarvitse kaikkeen suostua. Minulta ei voi ostaa kehuja”, Kauppila sanoo.

Valtion virkamiehenä työskentelevä Kauppila on bloggaajana konkari. Hän aloitti ensimmäisen käsityöbloginsa jo kymmenen vuotta sitten, Pinkit korkokengät sai alkunsa kolme vuotta sitten. Nyt blogilla on jo 22000 lukijaa kuukaudessa. Kaksikon videot tehdään ”yhden oton tekniikalla” puhelimen ja selfiekepin varassa, ilman editointia. Välittömyys, sanavalmius ja rentous tekevät heidän videoistaan hyvää viihdettä.

”Emme juuri suunnittele, mitä aiomme sanoa. Se on turhaa, sillä aina jos sovimme mistä puhumme, suusta tuleekin jotain muuta”, Kauppila nauraa.

Muotibloggaaja Melender on juuri aloittamassa ensimmäistä vlogiaan. Myös Sarjava on miettinyt oman videokanavan perustamista, mutta se ei tunnu kovin luontevalta.

”Videoissa on paine, että pitäisi olla hauska. Entä jos haluaisi olla asiallinen ja vakavasti otettava?”

Hyvinvointia varten

Omalla nimellään kirjoittava tai omilla kasvoillaan esiintyvä joutuu miettimään bloginsa sisältöä hyvin tarkasti. Cougarwomanin kaltaiset nimimerkki-bloggaritkin voivat silti suhtautua kunnianhimoisesti blogiinsa. Sen näkee Puumanaisen kirjoituksistakin, jotka ovat hyvin huolellisesti laadittuja. Parin päivän kuluttua Valokuvaajan katoamisesta kertovan kirjoituksen jälkeen Cougarwoman julkaisee sivuilla miehen hänelle jättämän haikean kauniin jäähyväiskirjeen: mies ei kestänyt enää kaksoiselämää ja joutui siksi rikkomaan rakastamansa naisen sydämen. Moni epäilee blogin aitoutta. Onko Cougarwomania edes olemassa, onko teksti vain fantasiaa?

Päätän kirjoittaa Cougarwomanille. Hän vastaa aloittaneensa blogin, koska kantoi salaisuutta, joka oli pakko kertoa jollekin. Yksityisyyttä suojellakseen hän ei halua suoraan vastata, onko blogi täysin aito. Hän ei ole huolissaan nimensä paljastumisesta, mutta pelkää, että väärää henkilöä saatetaan syyttää häneksi. Niin on jo kerran käynytkin, mutta onneksi naisen mies osasi ottaa tilanteen lopulta huumorilla.

”Kun aloitin blogin, odotin että vihakommentteja tulisi paljon enemmän, koska aiheet, joista kirjoitan, ovat vielä tabuja. Mutta monet lukijat kiittävät blogiani ja kertovat minulle hyvin henkilökohtaisia tarinoitaan. On helpottavaa huomata, etten ole ainoa nelikymppinen nainen, joka painii samojen ongelmien kanssa.”

Cougarwoman aikoo jatkaa blogin pitämistä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä.

”Olen vasta nyt ymmärtänyt, kuinka voimaannuttava vaikutus minulle on blogini vakikommentoijilla. Jos he kritisoivat minua, he tekevät sen rakentavalla tavalla ja avartavat ajatteluani. Se kielii siitä, että oma henkinen hyvinvointi on sukupolvelleni tärkeää.

Vierailija

Rohkeita paljastuksia ja ihanaa hömppää – Tällaisia ovat keski-ikäisten naisten blogit

Kirjoittaja tiivistää bloggauksen motiivin hyvin. Minäkin ajattelin pitkään, että miksi bloggaisin, olenhan vuosikymmeniä työelämässä kirjoittanut. Kun kuitenkin aloitin, tajusin bloggaajan vapauden. Itse valitsen mitä kirjoitan ja kuvaan, miten ja milloin sen teen. Blogi saa huomioimaan asioita tarkemmin. Olisiko tästä aiheeksi? Tuosta otankin lisää selvää. Tykkään kuvata ja otan paljon kuvia mahdollista blogijuttua ajatellen. Eilen innoistuin hakemaan tueksi kirjastosta aihetta käsittelevän...
Lue kommentti

Neljä vuotta sitten suosikkinäyttelijä Mikko Leppilampi tunsi olevansa kuopassa, josta ei pääse pois muuten kuin panemalla elämän uusiksi. Hän kertoo Gloriassa, mitä muutoksen vuodet toivat tullessaan.

”Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko muutan elämääni tai katkeroidun” Mikko kuvailee neljän vuoden takaista päätöstä. Suosikkinäyttelijä oli ehtinyt valloittaa niin suomalaiset tv-ruudut kuin valkokankaatkin, mutta myös erota vaimostaan Emilia Vuorisalmesta ja epäonnistua Amerikan-valloituksessaan.

Siksi hän päätti listata paperille asiat, joihin halusi muutosta. Paperille muodostui kuva fyysisesti hyväkuntoisesta miehestä, joka ei juo alkoholia ja keskittyy paremmin töihinsä ja läheisiinsä.

Sitten Mikko rupesi pyrkimään tavoitteitaan kohti. Alkoi matka, jota hän kutsuu nyt välitilinpäätökseksi.

Vuorikiipeilijän matka

Ulkoisesti muutos on helpointa huomata. Mikko on aloittanut tavoitteellisen treenaamisen, jota on voinut seurata hänen Instagram-tilillään tunnisteella #fitforfifty. Puku on nykyisin kokoa 48, kun se ennen oli 52.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Tärkeimmät muutokset ovat kuitenkin henkisiä.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Kun tällainen tunne tuli, Mikko sulki silmänsä ja laski kymmeneen.

”Halusin muistaa, että hyviäkin asioita tapahtuu. Tapanani on vain ollut aina painaa suvannot paremmin mieleeni”, hän pohtii.  

Muutos on näkynyt myös työasioissa. Helmikuussa Mikko julkaisi musiikkia ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen.

Sinkkuelämää

Yksi muutoksen merkeistä on myös se, että Mikko on sinkku, ja haluaa tällä hetkellä ollakin. Alkuvuodesta hän erosi malli-stylisti Maryam Razavista, ja keväällä hänen uutisoitiin viihtyvän Sofia-nimisen ruotsalaisnaisen kanssa, mutta Mikon mukaan kyseessä on läheinen ystävä vuosien takaa.

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis.”

”Vietämme aikaa yhdessä, koska ystäväni haluaa laajentaa matkailubisnestään mahdollisesti myös Helsinkiin.”

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis. Tärkeintä on oppia olemaan yksin. Vasta, kun osaan sen, voin jatkaa”, hän sanoo.  

 

Mitä uutta elämänmuutos on Mikon elämään tuonut? Mitä hän pohtii roolistaan isänä, entä uransa tulevaisuudesta? Mitkä ovat hänen tärkeimmät toiveensa tulevaisuudesta? Lue Mikon haastattelu 2.8. ilmestyneessä elokuun Gloriasta.

Teininä käsitykseni työelämästä perustui amerikkalaisiin tv-sarjoihin. Tapitin Kate ja Allie -komediaa huoneessani ja haaveilin eläväni New Yorkissa, jossa pitäisin appelsiinimehua jääkaapissa lasikannussa ja rullaluistelisin töihin ylisuuressa ruutujakussa niin kuin Kate eli Susan Saint James teki.

Todellisuus ensimmäisessä kesätyöpaikassani Kannuksen Säästöpankissa oli hivenen toinen. En rullaluistellut vaan pyöräilin hiljaista kylänraittia töihin. Mietin silti tarkkaan miten pukeudun. Eräs asuista oli ehtaa Saint Jamesia – ruskea, tuhdisti olkatopattu Malli-Marin pitkä jakku, 501-levikset ja ruskeat ballerinat. New York -asukokonaisuus ylläni siivoilin varastoja ja tein muita rutiinityötehtäviä intoa täynnä.

”Enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana.”

Muodit vaihtuivat, ura urkeni. Siivosin hotellihuoneita, vietin au pair -vuoden Sveitsissä, pääsin yliopistoon, hoidin opintojen ohessa lapsia (hälsningar till Maria och Wava), työskentelin toimistosihteerinä. Jokainen on duuni on ollut tärkeä, ja huonoistakin olen oppinut nöyryyttä ja omatoimisuutta. Kaikkein paras työ on kuitenkin tämä nykyinen Glorian päätoimittajana. Jokaiseen työpäivääni kuuluu muotia, kauneutta ja ihanaa elämää, saan työskennellä hienon tiimin kanssa ja lehdellämme on fiksut, palautetta antavat lukijat.

Ensimmäisestä työkesästäni pankissa on kulunut 30 vuotta. Edelleen pyöräilen töihin lämpimillä säillä, mutta enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana. Tämän numeron Tukholman muotijutustamme (s. 46) inspiroituneena aion kylläkin hankkia syksyksi Hopen raitamekon.

Hienoa töihinpaluuta!

Ps. Muistathan tulla katsastamaan syksyn muotitarjontaa Gloria Fashion Show'hun 1.9.

saila-mari.kohtala@sanoma.com