Bloggaaminen saati vloggaaminen ei ole enää vain nuorten naisten juttu. Yhä useampi aikuinen nainen haluaa esitellä tuntemattomille niin vaatekaappiaan kuin seksielämäänsäkin.

Pakko kurkata taas, mitä kuuluu lempibloggaajalleni Cougarwomanille! 41-vuotias rouva harrastaa syrjähyppyjä, koska ei ole saanut kotona seksiä vuosiin. Rakastajia tulee ja menee, mutta parasta Puumanaisen blogissa on se, kuinka hyvin hän kirjoittaa seksistä ja ihmissuhteista. Tosin viime kuukausina päivitykset ovat muuttuneet niin imeliksi, että vähän ällöttää. Bloggaaja on rakastunut mieheen, jota kutsuu Valokuvaajaksi. Sydämessä muljahtaa, kun luen uusimman kirjoituksen: Valokuvaaja on kadonnut. Cougarwoman ei ole saanut häneen yhteyttä viikkoon. Mitä on tapahtunut?

Suosikkiblogissani yhdistyy kaksi blogimaailman nousevaa ilmiötä: seksi ja se, että bloggaaja on aikuinen nainen.

Suomalainen blogimaailma oli pitkään nuorten naisten temmellyskenttä. Tilanne on muuttumassa: osin siksi, että ensimmäiset bloggaajat ovat jo ehtineet nelikymppiseksi, mutta viime vuosina myös yhä useampi keski-ikäinen nainen on innostunut bloggaamaan.

”Monet blogitrendit tulevat Ruotsista, josta esimerkiksi muoti- ja lifestyleblogit starttasivat. Sisustus ja ruoka eivät katso lukijan ikää, mutta nelikymppiset ovat kiinnostuneita myös työelämästä sekä ihmissuhdeaiheista kuten koskettavasti kerrotuista eroista, pettämisestä tai miten pärjätä murkkuikäisen vanhempana”, kertoo Jenni Lieto, blogiportaali Lilyn päätoimittaja.

Lily on yksi Suomen suurimmista blogiyhteisöistä ja sen blogien joukkoon mahtuu elämän koko kirjo. On muotia, sisustusta, ruoanlaittoa ja ihmissuhteita. Suurin osa on kuitenkin Cougarwomania nuorempia kirjoittajia, sillä ikähaitari ulottuu pääosin 18-vuodesta 39-vuoteen.

Rohkeaa puhetta

Minäkin perustin oman blogini vuosi sitten, 38-vuotiaana, vaikka pitkään ajattelin, ettei se kiinnosta minua. Miksi olisin kirjoittanut vapaa-ajallakin, kun sain kirjoittaa työksenikin? Mutta sitten sain tarpeekseni netin negatiivisesta uutisvirrasta. Halusin perustaa paikan, jossa ei vellottaisi masentavissa aiheissa ja nimesin blogini Minnan mukavuusalueeksi. Huomasin nopeasti, mikä bloggaamisessa viehättää: olin täydellisen vapaa! Kukaan ei vahtinut sanomisiani, ideoitani ei tarvinnut hyväksyttää kenelläkään, sain leikkiä sanoilla ja pöllöillä tai puhua vakavia.

Bloggaan elämän ihanista asioista: kirjoista, vaatteista, matkoista, ostoksista ja unelmista – samoista asioista kuin useimmat muutkin aikuisbloggaajat. Suurin osa meidän aikuisten naisten blogeista on juuri lifestyle-blogeja miesten keskittyessä useimmiten asia-aiheisiin kuten vaikkapa politiikkaan. Välillä saatan kirjoittaa jotain henkilökohtaisempaakin, vaikka en mitään niin uskaliasta kuin Cougarwoman. En ota paineita: bloggaan vain silloin kun minulla on jotakin sanottavaa.

Monia lukijoita on kuitenkin alkanut kyllästyttää lifestyle-blogien tasaisen kaunis ja särötön kuvavirta ja blogeista haetaan nyt sanoitusta omalle elämäntilanteelle. Ja tähän rakoon iskevät nelikymppiset: heillä on jo elämänkokemusta, jota jakaa.

Keski-ikäisiltä löytyy myös rohkeutta ja avoimuutta. Esimerkiksi 39-vuotias Sami Minkkinen kirjoittaa Havaintoja parisuhteesta -blogissaan miehen tunne-elämästä niin koskettavasti, että postauksia lukee tippa linssissä.

Täällä ei sitten vauvajuttuja kirjoitella, julisti Heli-Hannele Pehkonen, 42, perustaessaan Suomen 40+ blogit Oy:n. Pehkosen blogiyhteisössä on nyt 35 keski-ikäisen naisen (ja yhden miehen) blogia. Porukkaan voi hakea, kun on pitänyt blogiaan vähintään vuoden ja se täyttää sisällöllisesti tietyt laatukriteerit. Pehkonen auttaa kirjoittajia niin teknisissä asioissa kuin sisältöyhteistyökuvioissa ja markkinoinnissa.

”Keski-ikäisten blogit eroavat nuoremmista siten, että ne ovat tyyliltään maanläheisempiä eivätkä teknisesti ehkä niin hienoja. Niitä saatetaan ensin tehdä sukulaisten iloksi, kunnes lukijoita alkaakin tulla enemmän”, Pehkonen kuvailee.

Pehkosen mukaan aitous ja samastuttavuus ovat keski-ikäisille tärkeitä. Nuorempi sukupolvi ottaa luontevasti kuvia itsestään ja hehkuttaa elämänsä upeutta, mutta kypsempiä naisia moinen itsensä korostaminen saattaa ujostuttaa. Asenteissa on kuitenkin tapahtumassa muutos, ja omasta elämästä on lupa nauttia ilman turhaa kursailua, Pehkonen on huomannut.

Pehkosen julistus vauvavapaasta blogiyhteisöstä lässähti nopeasti, sillä hän odottaa nyt tammikuussa syntyvää esikoistaan. Uusi blogikin on sen tiimoilta tietysti perustettu, Nelkytplusmami. Vertaistuen lisäksi Pehkonen haluaa jakaa blogissaan tietoa. Keski-ikäisen ensisynnyttäjän odotusaika ei ole samanlaista kuin parikymppisen.

Elämän keveys

Nuorten naisten blogit kertovat usein päivän asuvalinnoista, mutta tämän lajin on valinnut myös nelikymppinen helsinkiläinen Sara Sarjava, joka on pitänyt Sara S. -blogiaan kolme vuotta. Blogin idea on näyttää, kuinka mustavalkoisia vaatteita voi yhdistellä luovasti ilman että omistaa suurta garderobia.

”Blogistani on tullut minun ja 14-vuotiaan tyttäreni yhteinen juttu. Hän on innostunut muodista ja kuvaamisesta ja ottaa asukuvani”, Sarjava kertoo.

Turkulainen Anne Melender puolestaan aloitti Muoti mielessä -bloginsa jo seitsemän vuotta sitten ja siitä on tullut hänelle myös bisnes. Syksyllä Melender oli jo seitsemättä kertaa Pariisin muotiviikoilla bongaamassa tyylikkäitä ihmisiä. Blogin rinnalla Melender pitää sisustusliikettä. Lukijat käyvät usein tervehtimässä häntä liikkeessä.

Melender panostaa kuvien laatuun, hän käyttää järeää Canon EOS 5D Mark II -järjestelmäkameraa, jonka runko maksaa 1600 euroa. Tekstiä Anne ei pahemmin hio.

”Haluan pitää blogini helposti lähestyttävänä ja kirjoitan niin kuin puhuisin tyttökaverille, rennosti. Haluan kuitenkin kehittyä ja olla kaikessa uudessa mukana ja viedä osaamistani ammattimaisesti eteenpäin.”

Jos keski-ikäisiä bloggaajia on kuitenkin Suomessa vielä verrattain vähän, niin vloggaajia tai tubettajia vasta vähän onkin. Siksi yli nelikymppisten kannattaisi nyt kiireesti perustaa oma vlogi, Töttöröö Networkin vastaava tuottaja Sanna Rousi kannustaa.

Töttöröö on vloggaajien eli videobloggaajien manageritoimisto, joka konseptoi edustamiensa ”tubettajien” sisältömarkkinointikokonaisuudet ja kouluttaa sekä sparraa heitä.

Vloggaamista ja tubettamista on pidetty meillä teinien juttuna, mutta maailmalla aikuistubettajia on paljonkin. Aikuiset naiset saattavat opastaa videoilla seuraajiaan milloin meikkaamisessa, milloin pukeutumisessa.

Kehuja ei voi ostaa

40+ blogien suosituimpiin bloggaajiin kuuluvat Tiia Koivusalo, 46 ja Marjo ”Maiju” Kauppila (50+) tekivät rohkeasti uuden aluevaltauksen ja alkoivat pitää You-Tubessa Tädit tubettaa -kanavaa. Koivusalo tunnetaan myös Minäkö keski-ikäinen -blogistaan ja Kauppila Pinkit korkokengät -bloggaajana. Kahden naisen videopäivityksissä vieraillaan kauneushoitoloissa ja kaupoissa sekä esitellään lempituotteita. Sisältöyhteistyöehdotusten suhteen he ovat tarkkoja. Naiset suosittelevat vain tuotteita, joista he pitävät aidosti.

”Tämän ikäisenä osaa jo sanoa ei kiitos, eikä tarvitse kaikkeen suostua. Minulta ei voi ostaa kehuja”, Kauppila sanoo.

Valtion virkamiehenä työskentelevä Kauppila on bloggaajana konkari. Hän aloitti ensimmäisen käsityöbloginsa jo kymmenen vuotta sitten, Pinkit korkokengät sai alkunsa kolme vuotta sitten. Nyt blogilla on jo 22000 lukijaa kuukaudessa. Kaksikon videot tehdään ”yhden oton tekniikalla” puhelimen ja selfiekepin varassa, ilman editointia. Välittömyys, sanavalmius ja rentous tekevät heidän videoistaan hyvää viihdettä.

”Emme juuri suunnittele, mitä aiomme sanoa. Se on turhaa, sillä aina jos sovimme mistä puhumme, suusta tuleekin jotain muuta”, Kauppila nauraa.

Muotibloggaaja Melender on juuri aloittamassa ensimmäistä vlogiaan. Myös Sarjava on miettinyt oman videokanavan perustamista, mutta se ei tunnu kovin luontevalta.

”Videoissa on paine, että pitäisi olla hauska. Entä jos haluaisi olla asiallinen ja vakavasti otettava?”

Hyvinvointia varten

Omalla nimellään kirjoittava tai omilla kasvoillaan esiintyvä joutuu miettimään bloginsa sisältöä hyvin tarkasti. Cougarwomanin kaltaiset nimimerkki-bloggaritkin voivat silti suhtautua kunnianhimoisesti blogiinsa. Sen näkee Puumanaisen kirjoituksistakin, jotka ovat hyvin huolellisesti laadittuja. Parin päivän kuluttua Valokuvaajan katoamisesta kertovan kirjoituksen jälkeen Cougarwoman julkaisee sivuilla miehen hänelle jättämän haikean kauniin jäähyväiskirjeen: mies ei kestänyt enää kaksoiselämää ja joutui siksi rikkomaan rakastamansa naisen sydämen. Moni epäilee blogin aitoutta. Onko Cougarwomania edes olemassa, onko teksti vain fantasiaa?

Päätän kirjoittaa Cougarwomanille. Hän vastaa aloittaneensa blogin, koska kantoi salaisuutta, joka oli pakko kertoa jollekin. Yksityisyyttä suojellakseen hän ei halua suoraan vastata, onko blogi täysin aito. Hän ei ole huolissaan nimensä paljastumisesta, mutta pelkää, että väärää henkilöä saatetaan syyttää häneksi. Niin on jo kerran käynytkin, mutta onneksi naisen mies osasi ottaa tilanteen lopulta huumorilla.

”Kun aloitin blogin, odotin että vihakommentteja tulisi paljon enemmän, koska aiheet, joista kirjoitan, ovat vielä tabuja. Mutta monet lukijat kiittävät blogiani ja kertovat minulle hyvin henkilökohtaisia tarinoitaan. On helpottavaa huomata, etten ole ainoa nelikymppinen nainen, joka painii samojen ongelmien kanssa.”

Cougarwoman aikoo jatkaa blogin pitämistä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä.

”Olen vasta nyt ymmärtänyt, kuinka voimaannuttava vaikutus minulle on blogini vakikommentoijilla. Jos he kritisoivat minua, he tekevät sen rakentavalla tavalla ja avartavat ajatteluani. Se kielii siitä, että oma henkinen hyvinvointi on sukupolvelleni tärkeää.

Vierailija

Rohkeita paljastuksia ja ihanaa hömppää – Tällaisia ovat keski-ikäisten naisten blogit

Kirjoittaja tiivistää bloggauksen motiivin hyvin. Minäkin ajattelin pitkään, että miksi bloggaisin, olenhan vuosikymmeniä työelämässä kirjoittanut. Kun kuitenkin aloitin, tajusin bloggaajan vapauden. Itse valitsen mitä kirjoitan ja kuvaan, miten ja milloin sen teen. Blogi saa huomioimaan asioita tarkemmin. Olisiko tästä aiheeksi? Tuosta otankin lisää selvää. Tykkään kuvata ja otan paljon kuvia mahdollista blogijuttua ajatellen. Eilen innoistuin hakemaan tueksi kirjastosta aihetta käsittelevän...
Lue kommentti

Teininä Sara Forsberg sai oppia, että pahinta on erottua massasta. Mutta sitten hän teki videon, joka vei hänet Halpa-Hallin kassalta Hollywoodin punaisille matoille.

Vastassa oli kymmeniä poliisiautoja, ja koko kortteli oli saarrettu. Kun laulaja Sara Forsberg ajoi kotiinsa Hollywoodin pimeässä illassa, hänen kotitalossaan oli meneillään ryöstö. Yläkerran asukas oli heittänyt kadulle tyynyn, johon oli kirjoitettu ”I’m being robbed, help.”

Kokemus ei ole mitenkään harvinainen asuinalueella, joka asukkaansa mukaan on ”aikamoista gettoa”.

”Taloomme on murtauduttu monta kertaa, posteja on viety ja auton laseja rikottu. Vähän väliä helikopterit lentävät kohdevalot maata pyyhkien, kun poliisi etsii kadulta rikollisia”, Sara kertoo.

”En valita. Kokemuksia vartenhan minä tänne tulin.”

Sellaista on parikymppisen tähtilupauksen elämä Hollywoodissa. Toisaalta se on myös poseeraamista punaisella matolla ja lentoja maailman toiselle puolelle isojen tv-töiden perässä. Kolmen viime vuoden aikana laulaja ja Youtube-tähti Sara, taiteilijanimeltään SAARA, on oppinut elämään Hollywoodissa kahden täysin erilaisen todellisuuden välissä.

”En valita. Kokemuksia vartenhan minä tänne tulin.”

Sara, 22, on tehnyt jo nyt suomalaista viihdehistoriaa nousemalla maailmanmaineeseen Youtube-videoidensa avulla, mutta Suomessa hänen musiikkiuraansa suhtaudutaan ristiriitaisesti. Toisille hän on uransa menettänyt lupaus, toisille nouseva tähti. Miten siinä niin kävi?

Yhdessä yössä hitiksi

Maaliskuisena keskiviikkoiltana vuonna 2014 Sara, tuolloin 19, latasi Youtubeen videon itsestään puhumassa siansaksaa. Kokiksi ammattilukiosta valmistunut nainen oli avannut oman Youtube-tilin puoli vuotta aiemmin, postannut sinne pari videota ja saanut muutaman sata seuraajaa.

”En mä tiedä kiinnostaako ketään, mutta se ei haittaa, koska mä haluun kokeilla tätä”, hän oli sanonut ensimmäisessä esittelyvideossaan. Tällä kertaa hän imitoi videolla maailman eri kieliä ja matki kameran edessä niin hindin, arabian kuin ranskankin ääntämystä ja rytmiä.

Sara oli taitava eri aksenteissa. Lapsena hän asui vuosia Teksasissa Yhdysvalloissa ja Buckinghamshiressä Englannissa, joissa hänen isänsä teki Raamatun-käännöstyötä. Sara oli oppinut englannin niin tehokkaasti, että kieltäytyi pienenä puhumasta suomea vanhempiensa kanssa. Hän pystyi vaihtamaan lennosta amerikanenglannin brittiaksenttiin ja viihdytti usein perhettään leikittelemällä niillä.

”Ajattelin, että tarjoukset ovat täyttä huijausta. Heh heh, hyvä vitsi.”

Videon postaamista seuraavana aamuna Sara oli lähdössä töihin isoisänsä omistaman Halpa-Hallin kassalle, kun hän avasi puhelimensa. Se oli täynnä tekstareita, puhelinsoittoja ja sähköposteja, joissa ehdotettiin yhteistyötä.

Kielivideosta oli tullut valtava viraalihitti, ja sitä oli katsottu miljoonia kertoja. Pian Helsingin yliopiston kielitieteen laitokselta kehotettiin häntä hakemaan opiskelijaksi. Amerikkalaisen koomikkotähden Ellen DeGeneresin ohjelman tuottaja otti yhteyttä, ja kertoi tämän haluavan Saran show´hunsa Los Angelesiin. Star Wars -elokuvia tekevältä LucasFilmiltä lähetettiin sähköpostia, jossa Saraa pyydettiin luomaan avaruusolioiden kieli tulevaan Star Wars: The Force Awakens -elokuvaan. Sara oli ällistynyt.

”Ajattelin, että tarjoukset ovat täyttä huijausta. Heh heh, hyvä vitsi.”

Mutta sitten Ellen DeGeneresin tuotantoyhtiö järjesti Saralle lentoliput Los Angelesiin, ja LucasFilmsiltä tarjottiin viisinumeroista palkkiota yhteistyöstä.

”He olisivat voineet valita kielitieteilijän, mutta he valitsivatkin muijan, joka oli tehnyt randomin videon kolme päivää aiemmin”, Sara sanoo.

Ensikosketus Hollywoodiin

Parissa viikossa kielivideo oli kerännyt kymmenen miljoonaa katsomiskertaa. Sara latasi kokeeksi Youtubeen toisen videon, jossa hän lauloi kotinsa kylpyhuoneessa kymmenellä eri tyylilajilla jazzista oopperaan. Hän alkoi saada yhteydenottoja levy-yhtiöiltä, muusikoilta ja tuottajilta ympäri maailmaa. Siihen saakka baptistiperheen kasvatti oli laulanut gospelia kirkkokuorossa, esiintynyt hengellisissä tilaisuuksissa neljän sisarensa kanssa ja opiskellut musiikkiopiston pop-jazzlinjalla kaksi vuotta laulua, siinä kaikki. Totta kai hän halusi laulaa, mutta tällaisesta hän ei ollut osannut haaveilla.

”Pelkäsin ihmisten ajattelevan, että mitä helvettiä tuokin luulee olevansa. Olin juuri päässyt eroon koulukiusaamisesta, enkä kaivannut uutta riepottelua.”

Saran eno Johannes Ylinen puhui hänelle järkeä ja pyysi saada ryhtyä hänen managerikseen. Pian Sara istui Ellen DeGeneresin edessä tuolilla, jolla olivat ennen häntä istuneet Hollywoodin kuuluisimmat tähdet.

Saraa jännitti niin, että hänen äänensä värisi, ja välillä puhe katkesi kokonaan.

”Ellen rohkaisi minua ja sanoi, että kaikki on hyvin, hengitä rauhassa, hän voi kysyä kysymyksen uudestaan.”

Televisiossa Saran epäröintiä eikä käsien tärinää näkynyt, sillä otto uusittiin kunnes juttu luisti rentoutuneesti.

Maailmanluokan salaisuuksia

Show’n jälkeen Sara juoksi tapaamisissa levy-yhtiöissä. Renny Harlin pyysi Saraa sivuosaan toimintaelokuvaansa Skiptraceen, joka kuvattaisiin Pekingissä.

Kun Sara palasi Suomeen, LucasFilmsiltä lähetettiin Saralle elokuvan käsikirjoitus sähköpostissa ”miljoonan salasanan takana”. Hänelle tehtiin selväksi, että seuraamukset olisivat vakavat, jos käsikirjoitus vuotaisi. Öisin Sara näki painajaisia salaisuuden paljastumisesta, päivisin hän keksi tavuja, yhdisteli niitä ja loi uskottavaa kielioppia kotinsa keittiönpöydän ääressä. Kun työ oli valmis, hän äänitti kaiken puhelimella ja lähetti tuotoksensa Hollywoodiin.

”Pelkäsin ihmisten ajattelevan, että mitä helvettiä tuokin luulee olevansa.”

Saran piti olla tekemisistään hiljaa puolitoista vuotta. Salaisuuden pitämistä auttoi se, että uutta ajateltavaa oli niin paljon: muutto Los Angelesiin, levytyssopimus maailman suurimpiin kuuluvan levy-yhtiön kanssa ja yhteistyö huipputuottajien kanssa. Isojen nimien, jotka olivat tehneet biisejä Beyoncén, Katy Perryn ja Taylor Swiftin kaltaisille tähdille.

Sara jatkoi myös tubettamista ja sai humoristisilla videoillaan satojatuhansia seuraajia. Videoissaan hän parodioi milloin muoti-vloggareita, milloin meikkitutoriaaleja, mutta teki eniten pilaa itsestään.

”Nämä puoliksi nahkaiset farkut ovat Tiger of Swedenin, ja täydellinen tekosyy perseeni näyttämiseen kameralle.”

”Koska ajattelen aina ruokaa, päätin parittaa asuni banaanikermakakun värisen käsilaukun kanssa.”

Moni ihastui Saran suoruuteen, jolla hän kertoi vaikkapa 17-vuotiaana hankkimistaan silikoneista, laihdutuskuureistaan tai unettomuudestaan.

Iltaisin Sara istui uuden kotinsa lähistöllä Santa Monican rannassa ja katseli Tyynen valtameren aaltoja.

Hän tunsi olonsa epätodelliseksi, onnelliseksi – ja yksinäiseksi.

Apua yksinäisyyteen

”Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja menet niihin tupaantuliaisiin”, Sara sanoi itselleen. Hän oli saanut kutsun juhliin ainoalta ihmiseltä, jonka Los Angelesissa tunsi, ääniteknikoltaan. Vaikka ajatus ahdisti, Sara käänsi autonsa nokan kohti pohjoista ja ajoi tunnin matkan päästääkseen perille.

”Mutta kun menin etuovelle, en pystynytkään painamaan summeria vaan käännyin pois. Kun lähdin ajamaan takaisin kotiin, kirosin itseäni ja sitä, että taas tämä meni näin. Mutta kaikki shitti, mitä olen kokenut, on vaikuttanut minuun näin. Ahdistun helposti sosiaalisissa tilanteissa ja olen useimmiten mieluiten yksin”, Sara sanoo.

Kiusaajat saivat vettä myllyihinsä Saran ylipainosta ja hänen uskonnollisesta perheestään.

”Kaikella shitillä” Sara tarkoittaa koulukiusaamista, josta hän kärsi kuudennelta luokalta lukion alkuun saakka. Koulussa Saraa nimiteltiin ja hänet suljettiin joukon ulkopuolelle, välitunnit hän vietti yksin. Kiusaajat saivat vettä myllyihinsä Saran ylipainosta ja hänen uskonnollisesta perheestään. Sara purki ahdistustaan päiväkirjoihinsa. ”Mä en jaksa itteeni. Olen itsekuriton läskipaskiainen”, hän kirjoitti.

Amerikassa yksinäisyys helpotti, kun Sara tapasi tietotekniikkaa opiskelevan persialaisen poikaystävänsä Hoomanin Tinder-seuranhakusovelluksessa.

Sara kirjautui palveluun ensimmäistä kertaa elämässään pian Yhdysvaltoihin muutettuaan, mutta ei kiinnostunut chattaillessa kenestäkään niin paljon, että olisi lähtenyt treffeille.

”Olin jo poistamassa appia, kun törmäsin ystävällisen näköiseen, tummaan komistukseen. Aloitin juttelun sanomalla ’sulla on tosi ystävälliset silmät.’ Hooman vastasi, että sinulla myös. Ensitreffit sovittiin Santa Monican rantahietikolle, ja juttuhan lensi heti”, Sara nauraa.

Ongelmia musiikkiuralla

Yksityiselämässä meni hyvin, mutta musiikkiura alkoi takuta lentävän lähdön jälkeen.

Saran debyyttilevyn päätuottajaksi oli kiinnitetty Rodney ”Darkchild” Jerkins, joka oli tehtaillut hittejä muun muassa Britney Spearsille ja Ariana Grandelle. Kun Jerkins soitti Saralle kappaleen, josta kaavaili hänen esikoissinkkuaan, Sara kieltäytyi heti. Tekopirteä purkkapop ei tuntunut lainkaan omalta.

”Tuottajani sanoi, että jos kappale ei ole sinulle tarpeeksi hyvä, tuolla on pari isoa artistia, jotka tappelevat tästä. Päätin luottaa hänen näkemykseensä.”

Harvalla 19-vuotiaalla olisikaan ollut pokkaa asettautua poikkiteloin puolet itseään vanhempaa, Grammy-palkittua ammattilaista vastaan, varsinkin, kun oli itse vasta ottamassa ensiaskeliaan musiikkibisneksessä.

”Suomessa minusta kirjoiteltiin, että kyllä se kohta tulee maitojunalla kotiin.”

Kun sinkku ilmestyi, Sara tajusi tehneensä karmean virheen. Hän joutui pro-moamaan kappaletta, johon ei uskonut. ”Iltaisin luin Youtube-kommentteja, joissa sanottiin, että biisi ei ole yhtään näköiseni, ja olin samaa mieltä. Se oli hirveää.”

Esikoissinkku ei menestynyt, ja puolitoista vuotta Hollywoodiin lähtönsä jälkeen Saran tuottaja sai lähtöpassit levy-yhtiöstä. Sara oli taas lähtöpisteessä, kirjoitti uusia kappaleita muiden tuottajien kanssa ilman aikarajoja. Sisimmässään Sara oli helpottunut.

”Suomessa minusta kirjoiteltiin, että kyllä se kohta tulee maitojunalla kotiin.”

Mutta ei Sara tullut. Sen sijaan hän käveli tammikuussa 2016 Star Wars -elokuvan ensi-illassa punaista mattoa – sitä samaa, jolla poseerasivat Harrison Ford ja muut saman luokan supertähdet. Ennen elokuvan esittämistä ohjaaja-käsikirjoittaja J. J. Abrams kiitti elokuvantekoon osallistuneita ihmisiä. Pitkän puheensa lopuksi Abrams mainitsi kiitoksissaan vielä yhden henkilön, avaruusolioiden kielen luoneen Sara Forsbergin.

”Se oli niin epätodellista ja outoa, että nauroin ja itkin samaan aikaan.”

Maitojunalla kotiin?

Nyt Saralla on toiveikkaampi olo urastaan kuin aikoihin. Hänen Youtube-seuraa-jiaan on pian miljoona. Hän on kirjoittanut kaiken tulevan levynsä materiaalin itse, ja löytänyt yhteistyökumppaneikseen Teemu Brunilan ja Hank Solon. Kolmikon ensimmäistä yhteistuotosta Superpowers-sinkkua on striimattu musiikin suoratoistopalveluissa neljä miljoonaa kertaa. Sara on alkanut kirjoittaa biisejä myös muille, esimerkiksi eteläkorealaisille eturivin k-pop-artisteille. Kaksi biiseistä, joita Sara on ollut mukana säveltämässä, on noussut Etelä-Koreassa listaykkösiksi - viimeksi Red Velvet -tyttöbändin esittämä Rookie.

Moni ennustaa silti vielä maitojunakyytiä. Keväällä Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla kirjoitettiin, että Sara on uransa menettänyt lupaus. Tekstissä häntä kuvattiin suomalaiseksi ammattijulkkikseksi ”joka tosin asuu Los Angelesissa ja soittaa siellä pikkukeikkoja silloin tällöin.”

Katteettomia lupauksia heitellään enkelien kaupungissa keveästi.

Jutun kirjoittanut musiikkikriitikko näki epäonnistumisena muun muassa sen, että Saran managerin lupailut esiintymisistä Katy Perryn ja Taylor Swiftin kanssa eivät koskaan toteutuneet.

Saraa tekstin sävy ei yllättänyt, onhan hän oppinut jo teinivuosinaan Pietarsaaressa, että pahinta on erottua massasta ja luulla itsestään liikoja. Hänen mielestään on kuitenkin erikoista, että hänen uransa on julistettu menetetyksi ennen kuin edes esikoisalbumia on julkaistu.

”Omasta mielestäni olen pärjännyt hyvin aloittelevaksi artistiksi. Mutta totta on, että paljon olen ryssittykin”, Sara sanoo.

Yksi ”ryssimisistä” oli ilmoittaa yhteiskeikoista maailmantähtien kanssa ennen kuin allekirjoitukset olivat paperissa. Nyt Sara ja hänen managerinsa tietävät paremmin. Kolme vuotta Los Angelesissa ovat opettaneet, että katteettomia lupauksia heitellään enkelien kaupungissa keveästi.

Ikeaa, ei designia

Alusta saakka musiikki on ollut Saralle tärkein asia Amerikassa, ja hän toivoo, että se veisi tulevaisuudessa kaiken hänen aikansa. Musiikinteolla on kuitenkin hyvin vaikea elättää itsensä, sillä striimauspalvelut, joiden kautta musiikkia nykyään eniten kuunnellaan, maksavat artisteille huonosti. Siksi Sara on edelleen ottanut vastaan tv- ja mainostöitä ja jatkanut tubettamista. Hän on juontanut brittiläistä lastenohjelmaa, toiminut Talent Suomen tuomarina, ääninäytellyt Start Trek Beyond -elokuvassa ja luonut myös siihen avaruusolioiden oman kielen. Töitä on riittänyt, mutta ei Sara ole rikastunut satumaisesti, ainakaan vielä.

”Tuloni ovat hyvin epäsäännölliset. Pariin kuukauteen en tienaa välttämättä mitään, sitten tulee yhtäkkiä 50 000 dollarin shekki. En elä mitenkään näyttävästi. En ole muotitietoinen enkä tuhlaa rahaa esimerkiksi kalliisiin laukkuihin.”

Sara ja Hooman asuvat yksiössä, jonka kalusteet on hankittu designliikkeiden sijaan Ikeasta ja jonka ainoa erillinen huone on vaatekomero. Sinne Sara on rakentanut pikkuruisen studion.

Parisuhde tasapainottaa

Sara joutuu matkustamaan jatkuvasti töidensä takia. Parisuhteen ja monella mantereella tapahtuvan uran tasapainottelu on toisinaan hankalaa.

”Olemme Hoomanin kanssa koko ajan eri aikavyöhykkeillä. Se aiheuttaa paljon riitelyä ja epätietoisuutta, mutta onneksi Hooman on jaksanut pysyä mukana.”

Sara ottaa poikaystävänsä reissuilleen mukaan niin usein kuin mahdollista, mutta välillä he eivät näe toisiaan viikkoihin. Hoomanilla on kuitenkin oma elämänsä: yliopisto-opintojensa lisäksi hän tekee tarjoilijan töitä ravintolassa.

”Hooman elää hyvin tavallisesti, mikä tasapainottaa minun kreisiä elämääni”, Sara sanoo.

”Minua ei ole ikinä kiinnostanut vetää kokaiinia jossain bileiden vessassa.”

Vapaa-ajallaan pari käy usein patikoimassa tai lenkkeilee rantaviivaa seuraten. Saran lempipaikka on Sequoian kansallispuisto, jossa voi patikoida vuoren rinnettä ja katsella alhaalla siintäviä järviä ja jättimäisiä mammuttipetäjiä. Santa Monicassa Sara käy pari kertaa kuussa patikoimassa Eagle Rockin näköalareitin, jossa vuorelta näkee koko rannikon yli.

Klubeilla juhlimassa Sara ei käy juuri koskaan.

”Paremmin viihdyn sohvalla punaviinilasillisen kanssa. Minua ei ole ikinä kiinnostanut vetää kokaiinia jossain bileiden vessassa. Se johtuu ehkä kristillisestä kasvatuksestani.”

Saara oli 12-vuotias, kun hän kuunteli ensimmäisen kerran elämässään epäkristillistä musiikkia.

Uskonnollinen tausta on Saralle voiman lähde, mutta nuoruudessa se aiheutti hänelle myös ristiriitoja. Hän oli 12-vuotias, kun kuunteli ensimmäisen kerran elämässään epäkristillistä musiikkia, Kelly Clarksonin Break Away -kappaletta, ja tunsi siitä pitkään huonoa omaatuntoa. Hän tunsi itsensä erilaiseksi kuin ahkerasti kirkossa käyvät sukulaisensa.

”Toisaalta usko opetti tekemään asioita, jotka tuntuvat sydämessä oikealta”, hän sanoo nyt.

Muutto edessä?

Viime aikoina Saran sydän on saanut hänet miettimään muuttoa New Yorkiin tai San Fransiscoon. Bagelit Brooklynissä ja lenkit Central Parkissa kiinnostavat.

”Varsinkin New Yorkista olisi helppoa reissata töihin ympäri maailmaa. Suomessa en välttämättä enää haluaisi asua”, hän sanoo. Muutto ulkomaille oli hänen haaveensa siitä saakka, kun lapsuudenperhe aikanaan palasi Englannista Pietarsaareen.

”Suomessa en välttämättä enää haluaisi asua.”

Entä mitä Amerikka on opettanut? Ainakin pysymään nöyränä, Sara sanoo itse.

”Kerran minulle oli varattu studiosessio ison tuottajan kanssa, jonka fani olen. En meinannut malttaa odottaa, että pääsen näkemään hänet, mutta tyyppi ei päässyt paikalle vielä viiden tunnin kuluttuakaan sovitusta ajasta. Kun olin juuri päättänyt lähteä, hän tuli vastaan käytävällä eikä edes pyytänyt anteeksi myöhästymistään.”

Sillä hetkellä Sara päätti, ettei koskaan halua pitää itseään yhtä tärkeänä.

”Jos niin tapahtuu, minua saa tulla vetämään avokämmenellä poskeen.” 

 

Juttu on alun perin julkaistu kesä-heinäkuun 2017 Gloriassa.

Kuka?

Sara Forsberg, 23.

Laulaja, lauluntekijä, video-bloggaaja ja näyttelijä. Taiteilijanimeltään SAARA.

Nousi maailmanlaajuiseen julkisuuteen vuonna 2014 Youtubeen tekemänsä kielivideon vuoksi.

Kehittänyt alien-kielet Star Wars:The Force Awakens sekä Star Trek Beyond-elokuviin, joista jälkimmäisessä hän on myös ääninäytellyt.

Asuu Hollywoodissa Los Angelesissa poikaystävänsä Hoomanin ja koiransa Valon kanssa.

Lukija

Laulaja Sara Forsberg tasapainoilee kahden maailman välillä: ”Pariin kuukauteen en tienaa mitään, yhtäkkiä tulee 50 000 dollarin shekki”......

Hyvänen aika, nainen on noin nuori ja päässyt - kyllä vain - noin pitkälle aivan sattuman kaupalla. Voi kun hän vielä opiskelisi jotain, ihan henkistä pääomaa saadakseen ja päästäkseen eroon epävarmuudestaan. Lahjakas ja viehättävä tyyppi joka tapauksessa. Se on tosiaan kumma, että häntä on pitänyt pilkata "sammuneena tähtenä".
Lue kommentti

Lomien jälkeinen arkeen palaaminen on oikein hyvä asia myös parisuhteen kannalta. Kun rakasta kumppania on tuijoteltu monen viikon ajan lähes tauotta, erossaolo tekee hyvää.

Oman parisuhteeni alkuaikoina englanninkielinen siippani Lincoln puhui usein hiljaa ja vahvalla brittikorostuksella. Usein kävi niin, että en kuullut juuri mitään. Kun avauduin asiasta tuttavalleni, tämä huudahti: ”Mikä siunaus! Kaikkea ei parisuhteessa aina tarvitse kuulla.” Silloin nauratti, mutta myöhemmin osoittautui, että tuttava oli ihan oikeassa. Osa asioista voi aivan hyvin lipua korvien ohi, koska silloin moni turha kiivastuminen jää väliin.

Samantyyppistä filosofiaa toteutti myös rovasti-isäni Osmo liitossaan, sillä äitini Meeri oli laillani kova puhumaan. Isä ei kuunnellutläheskään kaikkea, mutta oli kehittänyt uskomattoman kyvyn aistia, milloin äidin tarkistuskysymys oli tulossa. Kun äiti sitten tivasi: ”Mitä juuri sanoin”, isä osasi aina vastata oikein.

”Vaikka kuinka joskus pännii, pohjalla on aina arvostus toista kohtaan.”

Onnellisen parisuhteen yksi kulmakivi on riitelytekniikka. Alussa me tappelimme aina vailla päätä ja häntää, pohjattomasti kiihtyen. Olemme nähneet vaivaa korjataksemme tyyliämme ja osaamme nämäkin touhut paljon paremmin. Emme enää kiihdy ylenpalttisesti. Kumpikin meistä joustaa tasapuolisesti, joten sopiminen tapahtuu paljon nopeammin kuin ennen. Suomme jääneen jäädä – menneiden riitojen kaivelusta kun ei koskaan seuraa mitään hyvää.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin kunnioitus. Se on suhteemme tärkein ominaisuus. Vaikka kuinka joskus pännii, pohjalla on aina arvostus toista kohtaan. Asiat pysyvät mittasuhteissa, eivätkä kielteiset tunteet valtaa liikaa tilaa.

Joustavaa elokuuta!