Yhä useampi meistä voi tehdä töitä missä ja milloin vain. Mitäpä siis jos pakataan passit, hammasharjat ja läppärit ja lennetään koko toimisto talvea pakoon?

Kun viime lokakuussa Suomessa vihmoi vettä, Mikko Kaipainen heräsi aurinkoiseen aamuun huvilassa Ateenan eteläpuolella. Ensitöikseen hän pulahti uima-altaaseen ja nautti sen jälkeen aamiaista terassilla työtovereidensa seurassa. Sitten Kaipainen uppoutui keskittymistä vaativaan suunnittelutehtävään, lounaan jälkeen hän vietti siestaa auringossa lekotellen. Kun päivän kuumin hetki oli ohi, Kaipainen ideoi uutta työpajassa. Päivän päätteeksi hän lähti vielä syömään hyvin paikalliseen ravintolaan, jälleen kollegoidensa kanssa

Kaipainen on musiikin oppimissovelluksia tekevän Yousicianin perustajaosakas ja operatiivinen johtaja. Normaalisti yrityksen toimitilat sijaitsevat Eerikinkadulla Helsingin keskustassa, mutta viime syksynä toimisto siirtyi kuukaudeksi Kreikkaan.

”Meiltä on kysytty, miksi piti lähteä ulkomaille. Yhtä hyvin voi kysyä, miksi emme olisi lähteneet? Kokeilut kuuluvat meillä muutenkin työkulttuuriin”, Kaipainen perustelee.

Helsinkiläinen palvelumuotoiluyritys Hellon puolestaan on lähdössä tänä syksynä viikoksi Barcelonaan. Tarkoitus on tehdä aamupäivät tehokkaasti töitä, mutta ottaa iltapäivät rennommin.

”Menemme Vain elämää -konseptilla, kaikki järjestävät vuorotellen mieleistään iltaohjelmaa”, kuvailee Kirsikka Vaajakallio, Hellonin senior palvelumuotoilija.

Tutut hommat, eri paikka

Myös työelämäasiantuntija, tutkimusprofessori Jari Hakanen on törmännyt uuteen ilmiöön, työpaikan ”leirikouluihin”, jossa koko porukka lähtee yhdessä aurinkoon.

”Tavattoman yleinen se ei vielä ole, mutta leviää sitä mukaa kun ajasta ja paikasta riippumaton työ yleistyy. Aiemmin työpaikan reissut olivat puhtaasti palkinto- ja viihtymismatkoja”, Hakanen kertoo.

Yousicianissa idea ulkomaille lähtemisestä syntyi, kun henkilökunnalta pyydettiin ajatuksia työhyvinvoinnin edistämiseksi. Yrityksen työntekijät edustavat toistakymmentä eri kansallisuutta ja kulttuuritaustaa, australialaisista chileläisiin ja kiinalaisiin. Suomen pimeä ja kylmä syksy oli ollut monelle melkoinen sokki.

Yritys vuokrasi kuukaudeksi huvilan 17 työntekijälleen Ateenan eteläpuolelta Anavyssosin kylän lähistöltä. Työntekijät saivat tulla sinne haluamakseen ajaksi, perheenkin sai ottaa mukaan. Liikkumista varten oli varattu auto ja polkupyöriä.

”Mukaan lähti neljä puolisoa ja neljä lapsiperhettä. Osa puolisoista oli vanhempainvapaalla, osa työskenteli etänä, osa oli ottanut lomaa ja osalla oli isovanhemmatkin mukana lastenhoitoapuna”, Kaipainen luettelee.

Yousicianin joukolle matka oli helppo, koska yrityksen kuluttaja-asiakkaatkin ovat ympäri maailman. Yhteistyökumppaneiden kanssa keskustellaan usein Skypen avulla.

”Aika pitkälle teimme työtä samaan tapaan kuin Suomessakin. Jonkin verran enemmän pidimme kehityssessioita ja työpajoja. Kreikassa julkaistiin myös uutuustuotteemme kitaransoiton opiskeluun. Pidimme sen kunniaksi pienet grillijuhlat.”

Hauskanpito ei jäänyt siihen: eräänä päivänä osa porukasta kävi uimassa kilpikonnien kanssa, yhtenä iltana firman bändi veti ex tempore -keikan rantabaarissa ja viikonloppuisin tehtiin retkiä Ateenaan.

Kreikassa työrytmiin kuului iltapäiväsiesta, jonka sai käyttää vaikka rannalla löhöilyyn.

”Jo pelkästään se, että aurinko paistoi joka päivä, toi mukavan muutoksen syksyyn ja latasi akkuja”, Kaipainen uskoo.

Hellonin vajaan 20 hengen tiimi valtaa tänä syksynä vanhan huvilan kukkulan laelta Portellan kylästä Kataloniasta viikoksi. Hellon on Yousicianin tapaan melko pieni yritys, jossa monia eri koulutustaustoja edustavat ihmiset tekevät luovaa työtä. Muiden antamat esimerkit ovat innostaneet yritystä matkaprojektiin. Työaikaa on tarkoitus käyttää sekä yhteisiin työpajoihin että kunkin työntekijän omiin projekteihin.

”Ihmisten pitää suunnitella etukäteen, että siellä työstettävät projektit ovat sopivassa vaiheessa. Pahoja deadlineja ei voi olla uhkaamassa ja asiakkaille on tiedotettava ajoissa, että onkin tavoitettavissa puhelimesta vain aamupäivisin”, Kirsikka Vaajakallio kertoo.

Lisäksi on etukäteen mietittävä, mitä työvälineitä tai materiaaleja mukana tarvitaan. Hellonin palvelumuotoilijat käyttävät tietokoneen lisäksi post it -lappuja. Helsingin-toimiston neuvotteluhuoneissa seinät toimivat valkotauluina, joille voi havainnollistaa ajatuksiaan.

”Ehkä tarvitsemme fläppi- tai rullapaperia mukaan”, Vaajakallio miettii.

Työpaikan leirikoulun tarkoitus on toimia myös tiimihengen kohottajana.

”Opit tuntemaan paremmin, että tuon kanssa voisinkin tehdä tätä tai miten tuo toinen tekee töitä, onko hän aamu- vai iltavirkku”, Vaajakallio kaavailee.

Tutkimusten mukaan rutiinien rikkominen ja uudenlainen ympäristö sysäävät myös ajatuksia uusille urille. Hellonin väki odottaa Barcelonan-viikolta luovia ajatuksia ja uusia innovaatioita.

”Uskomme, että kun vähän irrottautuu, tehokkuus ja motivaatio parantuvat. Antaa uutta virtaa, kun kokeilee uusia juttuja.”

Hei hei, stressi

Työelämätutkija on samaa mieltä.

”Ihminen tulee vähän rennompana esiin, kun työpaikan raamit eivät ole puristamassa.”

Stressi ja pelko kuristavat luovuutta, myönteinen ilmapiiri taas edistää sitä.

”Luovuus, uuden ideointi ja kokeilut sopivat hyvin tällaisen reissun yhteyteen. Kun työympäristö ja työtavat ovat erilaiset kuin tavallisesti, uuden luomiseen on hyvät mahdollisuudet”, Hakanen sanoo.

Siksi ulkomaille ei kannata lähteä tekemään helppoja asioita, Hakanen muistuttaa. Tavoitteet on hyvä asettaa korkealle, koska olosuhteet ovat niin suotuisat.

Hakanen uskoo, että vetäytyminen toimistolta voi myös parantaa työtehoa.

”Jos kerrankin pystyy työskentelemään keskeytyksettä, se koetaan palkitsevana ja työtehoa lisäävänä.”

Työpaikan Reissujen käytännön järjestelyjä ovat helpottaneet matkailun uudet tuulet. Halvat lennot ja asuntojen vuokraaminen yksityisiltä pitävät budjetin maltillisena.

Yousicianin reissulla työntekijät osallistuivat kustannuksiin. Näin korostettiin matkan vapaaehtoisuutta ja tasavertaisuutta niitä kohtaan, jotka eivät päässeet syystä tai toisesta osallistumaan. Osallistujat maksoivat lennot Kreikkaan, mutta yritys vastasi majoituksesta ja työtilan kustannuksista. Hellon taas aikoo maksaa työntekijöilleen koko lystin.

”Olisimme voineet palkita työntekijöitä antamalla matkaan käytettävän summan rahana, mutta halusimme mieluummin tuoda heitä yhteen. Yllättävän edulliseksi tämä tulee, kun järjestelyt on tehty ajoissa ja työntekijät auttavat esimerkiksi ruokailun järjestämisessä”, Vaajakallio kertoo.

Mutta mitä jos yritys on niin suuri, ettei sitä millään voi siirtää kokonaan ulkomaille? Onko reilua, jos matkaan lähtee vain jokin tietty osasto tai yksikkö? Mitä, jos toisiin iskee kateus? Hakanen myöntää, että oikeudenmukaisuuskysymys voi olla pulmallinen.

”Kaikilla ei ole aina mahdollisuutta lähteä vaikkapa perhetilanteen takia. On tosi tärkeää perustella, ketkä lähtevät ja mitkä ovat lähdön perusteet. Organisaation pitää huolehtia, että reissun hyödyt ovat suuremmat kuin haitat ja ettei työpaikalla tapahdu klikkiytymistä.”

Tiimihenki on tärkein

Toki vetäytymisen voi toteuttaa myös pienimuotoisemmin, aina ei tarvitse lentää aurinkoon. Tampereella ilmestyvän Aamulehden kulttuuritoimitus siirtyi viime keväänä viikoksi Tallinnaan ja kirjoitti juttuja yksinomaan Viron kulttuurielämästä.

”Tämä näkökulmanvaihdos virkisti ja inspiroi suunnattomasti meitä kaikkia. Ja olimme oikeasti töissä siellä emmekä lekottelemassa. Teimme hurjan määrän juttuja”, kertoo kulttuuritoimituksen esimies Markus Määttänen.

Myös Hakasen mukaan pää virkistyy ja työteho paranee, vaikka ei lähtisi edes kotimaata kauemmas. Eräässäkin hankkeessa kokeiltiin joustotyötä saaristossa.

Yousicianilla on jo uusi matka suunnitteilla. Tänä vuonna kohteena on Hua Hin Thaimaassa. Nyt lähtijöiden joukko yltää jo 30 työntekijään, sillä yritys on kasvanut vuodessa. Isommasta joukosta kaikki eivät enää voi lähteä perhesyistä. Kaipainen ei silti usko, että tästä syntyy skismaa.

”Tarjoamme kaikille matkaan mahdollisuuden, lähteminen on vapaaehtoista. Jos ei pysty lähtemään, emme voi sille mitään.”

Mitä suurempi lähtijöiden joukko on, sitä enemmän matkoissa on haastetta. Iso porukka tarvitsee myös ison työtilan. Tällä kertaa Yousician maksaa matkat ja tarjoaa tilan työskentelyyn, mutta majoituksen kaikki järjestävät itse. Näin esimerkiksi perheelliset voivat valita paremmin itselleen sopivan majapaikan.

Kreikan-reissu osoitti kuitenkin myös parannuskohteita. Vapaat lähtö- ja saapumisajat johtivat jatkuvaan trafiikkiin, joka aiheutti ylimääräistä säätöä. Thaimaan lennot varataan niin, että paikalla ollaan täysiä viikkoja. Mutta ihmisten kesken Kaipainen ei myönnä konflikteja syntyneen, vaikka yhdessä vietettiinkin yhtäkkiä enemmän aikaa.

”Viimevuotisen reissun tulos oli kaiken kaikkiaan energisempi tiimi. Ehkä jotakin kertoo sekin, että porukka on ollut todella innoissaan valmistelemassa uutta reissua.”

Matkaan lähtiessä on kuitenkin hyvä muistaa yksi asia. Ja se on passiakin tärkeämpi: mukaan on pakattava kosolti tiimihenkeä. Sillä jos työpaikan henki ei ole valmiiksi hyvä, lisäaika työkavereiden kanssa on pikemminkin rangaistus kuin palkinto.

Vierailija

Voisitko tehdä töitäsi vaikka aurinkorannalla? Näissä työpaikoissa se on mahdollista

Sinänsä mielenkiintoinen artikkeli, mutta otsikko ei lunasta lupauksiaan. Siis missä työpaikoissa, minkälaisissa työpaikoissa, "biitsityöskentely" (ts. työnteko vaikka toisesta maasta käsin) onnistuu? Tekstissä mainitaan kaksi esimerkkiä pienistä yrityksistä, mutta ei juuri tarkenneta erilaisia työnkuvia. Kaipasin edes lisäykseksi jonkinlaista vinkkilistaa.
Lue kommentti

Neljä vuotta sitten suosikkinäyttelijä Mikko Leppilampi tunsi olevansa kuopassa, josta ei pääse pois muuten kuin panemalla elämän uusiksi. Hän kertoo Gloriassa, mitä muutoksen vuodet toivat tullessaan.

”Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko muutan elämääni tai katkeroidun” Mikko kuvailee neljän vuoden takaista päätöstä. Suosikkinäyttelijä oli ehtinyt valloittaa niin suomalaiset tv-ruudut kuin valkokankaatkin, mutta myös erota vaimostaan Emilia Vuorisalmesta ja epäonnistua Amerikan-valloituksessaan.

Siksi hän päätti listata paperille asiat, joihin halusi muutosta. Paperille muodostui kuva fyysisesti hyväkuntoisesta miehestä, joka ei juo alkoholia ja keskittyy paremmin töihinsä ja läheisiinsä.

Sitten Mikko rupesi pyrkimään tavoitteitaan kohti. Alkoi matka, jota hän kutsuu nyt välitilinpäätökseksi.

Vuorikiipeilijän matka

Ulkoisesti muutos on helpointa huomata. Mikko on aloittanut tavoitteellisen treenaamisen, jota on voinut seurata hänen Instagram-tilillään tunnisteella #fitforfifty. Puku on nykyisin kokoa 48, kun se ennen oli 52.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Tärkeimmät muutokset ovat kuitenkin henkisiä.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Kun tällainen tunne tuli, Mikko sulki silmänsä ja laski kymmeneen.

”Halusin muistaa, että hyviäkin asioita tapahtuu. Tapanani on vain ollut aina painaa suvannot paremmin mieleeni”, hän pohtii.  

Muutos on näkynyt myös työasioissa. Helmikuussa Mikko julkaisi musiikkia ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen.

Sinkkuelämää

Yksi muutoksen merkeistä on myös se, että Mikko on sinkku, ja haluaa tällä hetkellä ollakin. Alkuvuodesta hän erosi malli-stylisti Maryam Razavista, ja keväällä hänen uutisoitiin viihtyvän Sofia-nimisen ruotsalaisnaisen kanssa, mutta Mikon mukaan kyseessä on läheinen ystävä vuosien takaa.

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis.”

”Vietämme aikaa yhdessä, koska ystäväni haluaa laajentaa matkailubisnestään mahdollisesti myös Helsinkiin.”

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis. Tärkeintä on oppia olemaan yksin. Vasta, kun osaan sen, voin jatkaa”, hän sanoo.  

 

Mitä uutta elämänmuutos on Mikon elämään tuonut? Mitä hän pohtii roolistaan isänä, entä uransa tulevaisuudesta? Mitkä ovat hänen tärkeimmät toiveensa tulevaisuudesta? Lue Mikon haastattelu 2.8. ilmestyneessä elokuun Gloriasta.

Teininä käsitykseni työelämästä perustui amerikkalaisiin tv-sarjoihin. Tapitin Kate ja Allie -komediaa huoneessani ja haaveilin eläväni New Yorkissa, jossa pitäisin appelsiinimehua jääkaapissa lasikannussa ja rullaluistelisin töihin ylisuuressa ruutujakussa niin kuin Kate eli Susan Saint James teki.

Todellisuus ensimmäisessä kesätyöpaikassani Kannuksen Säästöpankissa oli hivenen toinen. En rullaluistellut vaan pyöräilin hiljaista kylänraittia töihin. Mietin silti tarkkaan miten pukeudun. Eräs asuista oli ehtaa Saint Jamesia – ruskea, tuhdisti olkatopattu Malli-Marin pitkä jakku, 501-levikset ja ruskeat ballerinat. New York -asukokonaisuus ylläni siivoilin varastoja ja tein muita rutiinityötehtäviä intoa täynnä.

”Enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana.”

Muodit vaihtuivat, ura urkeni. Siivosin hotellihuoneita, vietin au pair -vuoden Sveitsissä, pääsin yliopistoon, hoidin opintojen ohessa lapsia (hälsningar till Maria och Wava), työskentelin toimistosihteerinä. Jokainen on duuni on ollut tärkeä, ja huonoistakin olen oppinut nöyryyttä ja omatoimisuutta. Kaikkein paras työ on kuitenkin tämä nykyinen Glorian päätoimittajana. Jokaiseen työpäivääni kuuluu muotia, kauneutta ja ihanaa elämää, saan työskennellä hienon tiimin kanssa ja lehdellämme on fiksut, palautetta antavat lukijat.

Ensimmäisestä työkesästäni pankissa on kulunut 30 vuotta. Edelleen pyöräilen töihin lämpimillä säillä, mutta enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana. Tämän numeron Tukholman muotijutustamme (s. 46) inspiroituneena aion kylläkin hankkia syksyksi Hopen raitamekon.

Hienoa töihinpaluuta!

Ps. Muistathan tulla katsastamaan syksyn muotitarjontaa Gloria Fashion Show'hun 1.9.

saila-mari.kohtala@sanoma.com