Etsitkö sinäkin sitä täydellistä työpaikkaa, jossa saisit toteuttaa itseäsi jatkuvasti ja näyttävin tuloksin? Hyvä uutinen on, että sinulla luultavasti on jo sellainen.

 

Tätäkö minä halusin? Tätäkö tämä on eläkkeeseen asti?

Epäilykset oman työn mielekkyydestä alkavat usein hiipiä mieleen, kun ammattitaitoa on kasaantunut sen verran, ettei näyttöjen kanssa tarvitse pinnistellä päivittäin, ja työvuosiakin on takana määrä, joiden laskemiseen sormet eivät riitä. Työ on voinut muuttua rutinoituneeksi eikä tarjoa sen enempää haasteita kuin ammattitaidon kehittymistäkään. Myös oma arvomaailma on voinut muuttua eikä käy yksiin työnantajan arvojen kanssa.

Pitäisikö pyrkiä muutokseen vai olla tyytyväinen, että ylipäätään on työpaikka?

Ja sitten ovat vielä ne toiset. Ne tutun tutut, jotka ovat ehkä tehneet irtioton, jättäneet palkkatyönsä ja ryhtyneet luomulampureiksi. Ne, jotka tekevät jotakin luovaa, joka vaikuttaa vierestä seurattuna ihanalta ja vielä ne, jotka ovat saavuttaneet määrätietoisesti titteleitä ja valtaa. Väkisinkin alkaa pohtia, pitäisikö olla tyytymätön ja pyrkiä muutokseen vai olla tyytyväinen, että ylipäätään on työpaikka.

 

”Unelmien työ voi tarkoittaa todella monenlaisia eri asioita”, sanoo viestintä- ja työelämäasiantuntija Kirsi Piha.

”Yleisesti ottaen ihannetyö on tänä päivänä sellainen, että oma työ tuntuu merkitykselliseltä eivätkä omat arvot ole ristiriidassa sen kanssa."

Merkityksellisyys on avainsana, joka pomppaa esiin kaikkien työelämäasiantuntijoiden puheissa. Suomalainen haluaa ennen kaikkea tunteen, että oma työ on tärkeää ja sillä on väliä. Se koskee kaikenlaisilla koulutuksilla työskenteleviä ja kaikenlaisia ammatteja.

Työntekijät ovat nykyään myös vaativampia. Siinä ei ole mitään pahaa, Kirsi Piha sanoo.

”Ihannetyö on tänä päivänä sellainen, että oma työ tuntuu merkitykselliseltä eivätkä omat arvot ole ristiriidassa sen kanssa."

”Olemme nyt myös työntekijöinä vaativia, ihan samoin kuin kuluttajinakin. Vaatimuksiin kuuluu myös se, että haluaa olla merkityksellinen työyhteisölleen eikä esimerkiksi enää piiloutua byrokraattiseen organisaatioon. Silloin saatetaan esimerkiksi hakeutua uuteen työpaikkaan, jossa entistä on matalampi hierarkia.”

Piha kannustaa pohtimaan muutosta ja siihen erilaisia vaihtoehtoja.

”Ihmiset tyytyvät liikaa. Työltä saa vaatia merkitystä, kehittymistä ja palkkaa.”

 

Apulaisprofessori Kristiina Brunila Helsingin yliopistosta muistuttaa, ettei kaikilla ole samanlaisia mahdollisuuksia haaveilla unelmien duunista.

”Jokaisella tulisi tietenkin olla oikeus työhön, josta maksetaan osaamista ja tekemistä vastaava oikeudenmukainen palkka, jossa on mahdollisuus kehittyä ja jossa ihminen kokee kuuluvansa johonkin”, Brunila sanoo.

”Mutta toisaalta, pitääkö työn olla ihannetyö. Voiko silti olla elämään ihan tyytyväinen vaikka onkin työssä, joka ei suoranaisesti räjäytä tajuntaa.”

Brunila haluaa kuitenkin kannustaa naisia toteuttamaan työelämähaaveitaan.

”Voiko olla elämään ihan tyytyväinen vaikka onkin työssä, joka ei suoranaisesti räjäytä tajuntaa.”

”Naiset työskentelevät keskimäärin huonommin palkatuissa työtehtävissä ja julkisella sektorilla, eivätkä edelleenkään etene työelämässä samalla tavalla kuin miehet. On ihan ymmärrettävää, että osa naisista alkaa hakea muunlaisia tapoja tehdä työtä.”

 

Tilastokeskus on tehnyt työolotutkimusta 1970-luvun lopulta saakka, ja koko seuranta-ajan työ on tullut elämässä yhä tärkeämmäksi.

Se on tavallaan yllättävää, sillä vielä 1980–90-luvuilla oltiin varmoja, että työn merkitys elämässä vähenee. Muistattehan vision: maailma sen kuin vaurastuu, automaatio hoitaa hommat ja työläinen (jonka tulot eivät tietenkään tässä skenaariossa pienentyneet) saa vetää onnellisena lonkkaa.

Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Erityisesti naisten elämässä työn merkitys on vain kasvanut: 57 prosenttia kaikista palkansaajanaisista piti työtään erittäin tärkeänä elämän osa-alueena vuonna 2013.

Työn merkityksellisyys ei synny vain omassa päässä. Siihen vaikuttavat myös yhteiskunnan vallitsevat arvot ja arvostukset. Kuten vaikkapa se, ihaillaanko hoivaajia ja auttajia vai tiukkoja, kovaotteisia menestyjiä.

”Jos ympäristötietoisuus on kovassa huudossa, voiko ihannetyö olla yrityksessä, jonka toimiala jo sinällään tuhoaa ympäristöä? Ihminen ei voi kovin kauan ilman eettistä stressiä olla töissä yrityksessä, jonka arvoja ei jaa”, Kirsi Piha sanoo,

Suuri osa suomalaisista naisista, 43 prosenttia, kuitenkin ajattelee, että heidän työnsä on erittäin tärkeää.

Työ voi olla merkityksellistä, vaikkei se olisikaan hienoa, korkeakoulutusta vaativaa erityistyötä.

Yleisin harha unelmien työstä on, että sen tekeminen on koko ajan kivaa.

”Suomalaiset haluavat työltään sisältöä koulutustasosta riippumatta. Matalasti koulutetutkin ajattelevat, että työssä pitää olla mahdollisuus kehittyä ja oppia uutta, että sinne viitsii aamulla mennä”, sanoo erikoistutkija Hanna Sutela Tilastokeskuksesta.

Yleisin harha unelmien työstä on, että sen tekeminen on koko ajan kivaa. Kaikkiin töihin kuuluu puuduttavia rutiineja, epäonnistumisia ja huonoja päiviä.

Toinen harha on, että se kiva on joidenkin muiden järjestämää.

”Aika usein ihmisillä on työpaikalla enemmän valtaa tehdä omassa työssään asioita kuin mitä he käyttävät. Monta kertaa voi ryhtyä vain toimeen. Liian usein jäädään odottelemaan lupaa jostain ylempää”, Kirsi Piha sanoo.

Kolmas on, että jokainen voi saada unelmien työn, kunhan vain tarpeeksi tsemppaa.

”Vallalla on ajatus siitä, että sinun kuuluu menestyä ja että kaikki on sinusta itsestäsi kiinni. Kun vain yrität tarpeeksi ja tsemppaat kovasti, niin kyllä onnistut ja menestyt”, Kristiina Brunila sanoo.

Kaikista ei ”tsemppaamisesta” huolimatta tule huippuonnellisia työpaikkamenestyjiä.

Se on ongelmallista siksi, että se ei pidä paikkaansa. Kaikista ei ”tsemppaamisesta” huolimatta tule huippuonnellisia työpaikkamenestyjiä, eikä pidäkään tulla. Tsemppimenestyjäasenteen ylläpitäminen aiheuttaa tavalliselle työntekijälle tunteen, että on jotenkin epäonnistunut.

Moni tuntee keski-iässä kykynsä ja voimavaransa ja osaa kohtalaisen hyvin ja kriittisesti arvioida, millainen hyppy voi olla konttorityöstä luomuviljelijäksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että uusia asioita oppii koko ikänsä, jos vain intoa ja motivaatiota riittää. Naisilla varsinkin on taipumusta vähätellä taitojaan ja innostustaan.

 

Käsitys kivasta myös vaihtelee iän ja työ-uran eri vaiheissa. Harva neljänkympin ohittanut pitää ihanana työpaikkaa, jossa makoillaan säkkituoleissa ja juodaan ilmaista kokista – ja ollaan työpaikalla 20 tuntia vuorokaudessa.

Toisaalta aikuisen, urautuneen työntekijän ”kiva työ” voi olla jämähtänyt sen kaamean mukavuusalueen sisälle. Siellä ei tunnetusti tapahdu sen enempää henkistä kasvua kuin työssä kehittymistäkään.

Aikuisen, urautuneen työntekijän ”kiva työ” voi olla jämähtänyt sen kaamean mukavuusalueen sisälle.

Se on ristiriita, joka on ymmärrettävä: jos haluaa päästä työssä mahdollisimman helpolla, se on tylsää. Jos haluaa kehittyä, joutuu kokemaan epävarmuutta ja epäonnistumisia.

 

Jari Hakanen, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori, on kulkenut vuosia suomalaisilla työpaikoilla ja huomannut, että suomalaiset eivät haihattele sen perään, että työn pitäisi koko ajan olla fantastisen ihanaa.

”Työhön liittyvät unelmat ovat hyvin arkisia. Ne ovat sellaisia, että kun pomo muistaisi joskus kiittää, kun saisi tehdä työkavereiden kanssa yhdessä hommia eikä toimia pelkästään sähköpostin välityksellä eikä olisi koko ajan liian kiire”, Hakanen sanoo.

”Työhön liittyvät unelmat ovat hyvin arkisia. Sellaisia, että kun pomo muistaisi joskus kiittää.”

Hakanen esittää, että työ on oikein hyvää silloin, kun siinä täyttyy kolme psykologista perustarvetta, jotka myös itseohjautuvuusteoriana tunnetaan. Kun ihminen toimii työssä vapaaehtoisesti eli hänellä on liikkumavaraa ja vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä, kun hän tuntee yhteenkuuluvuutta työyhteisössä ja kun hän kokee saavansa asioita aikaiseksi ja pärjää.

”Silloin ihminen on unelmatyössä, ja se voi olla mikä tahansa työ. Tutkimukset osoittavat, että kun nämä täyttyvät, ihminen voi paremmin ja on terveempi, ja työyhteisö kukoistaa.”

 

Kristiina Brunila Helsingin yliopistosta muistuttaa, että meillä on vahva mielikuva ihanteellisesta, menestyvästä työntekijästä, jollaiseksi kukaan ei koskaan voi oikeasti tulla. Kun ei onnistu olemaan täydellinen työntekijä, alkaa joko potea huonommuuden tunnetta tai hampaat irvessä esittää sellaista.

Naiset ovat omaksuneet ajan vaatimukset 110-prosenttisesti.

”Vaikka työn tärkeys elämässä on kasvanut, kaikkien muidenkin osa-alueiden, kuten perheen ja vapaa-ajan merkitys elämässä on kasvanut myös”, Tilastokeskuksen tutkija Hanna Sutela sanoo.

Kansainvälisissä vertailuissa suomalaiset naiset näyttäytyvät hirveinä suorittajina.”

”Kansainvälisissä vertailuissa suomalaiset naiset näyttäytyvät hirveinä suorittajina. Meillä on kokoaikatyö, korkea naisten työllisyysaste, korkea syntyvyys eikä kukaan kehtaa palkata kotiapulaisia.”

Kirsi Pihan mukaan naisia turhaan parjataan tunnollisuudesta.

”Naiset on hemmetin hyviä työntekijöitä juuri siksi. Kun siihen yhdistyy ripaus anarkistia ja rohkeutta, on voittamaton!”

 

Downshiftaus meni jo, eikä yhtään muotia ole sekään, että tekee töitä 24/7. Kirsi Pihan mukaan työelämän nouseva trendi on tasapaino. ”Niin tylsää kuin se onkin. On ihan luvallista innostua työstään hulluna, mutta toisaalta sallittua ja arvostettua myös elää täysillä muutakin elämää. Se voi tapahtua päivittäin, tai sitten voi hakea tasapainoa erilaisten joustojen avulla kausittain”, Piha sanoo.

Downshiftaus meni jo, eikä yhtään muotia ole sekään, että tekee töitä 24/7.

Piha korostaa, että myös freelancer-kehitys kiihtyy.

”Enää ei ole arvo työskennellä isossa organisaatiossa vaan arvo voi olla, että on jotain omaa. Sen ei tarvitse olla kasvuyritys, vaan se on tapa työllistää itse itsensä.”

Mutta ei se mukavuusaluekaan mene muodista. Tasapainon ja tavallisuuden trendiin liittyy Jari Hakasen toive siitä, ettei ihmisten tarvitsisi nolostella sitä, että on ollut saman työnantajan palveluksessa 20 vuotta.

”Pitkiä työuria on jatkossakin”, Hakanen sanoo. ”Kaikkien ei ole aina järkevääkään heittäytyä johonkin aivan uuteen.”

Ensimmäisenä huomasin aidat. Kun juna liukui Vainikkalan raja-asemalla Venäjän puolelle, radanvartta suojasivat vaaleat, rautaiset ristikkoaidat. Ohitimme sinisen puutalon, pian sen jälkeen turkoosin. Tuntui, että jo rajalla esteettiset säännöt muuttuivat, jopa ulkomaalien väreissä. Juuri sitä olin odottanut. Olin matkalla Pietariin tyttäreni kanssa neljän päivän lomalle, jonka tarkoitus oli ruokkia kaikkia aisteja.

Tunsin oloni heti kotoisaksi siemaillessani puolimakeaa kuohuviiniä Jelisejevin herkkukaupassa, jonka keskellä tönötti jättimäinen palmu. Runsaus, pöyhkeys ja koristeellisuus eivät kysyneet keneltäkään lupaa. Olen ollut aina heikkona sellaiseen.
Oli aikakin, että tutustuin kunnolla naapurimaan estetiikkaan ja historiaan. Olin valinnut katsella Pietaria kauneuden ja kulttuurin näkökulmasta.
Pietarissa uusklassiset rakennukset levittäytyivät ympärillemme kuin jättimäinen ulkoilmamuseo. Rakennukset tuntuivat helsinkiläisenä tutuilta – mutta mittakaava oli vain toinen.

Ennen kaikkea aloin nähdä lapsuudesta tutut maatuskat, kukkoaiheiset astiat ja venäläiset huivit uusin silmin. Asiat näyttävät toiselta, kun niitä saa ihailla omassa ympäristössään. Venäläisessä teeseremoniassa tee, pikkublinit ja leivät tarjoiltiin kukkoposliineista. Suomessa olisin ehkä pitänyt niitä ylilyövinä, mutta nyt oli selvää, että kukkoastiasto oli saatava. Kunnes näin, että yksi kahvikuppi lautasineen maksoi 80 euroa.

Kävimme lähellä Iisakin kirkkoa sijaitsevassa kahvila Stsastjessa. Ensimmäisellä Pietarin-vierailullani sen seinät olivat mintunvihreät. Mintunvihreä on – tai oli – suosittu sisustusväri Itä-Euroopassa – kaukana maanläheisestä, pohjoismaalaisesta väripaletista.
Nyt minttu oli poissa. Seinät oli maalattu harmaiksi. Kahvila oli tyylikäs – mutta siitä oli tullut suomalainen. Teki mieli käydä sanomassa kassalla, että maalatkaa se hassu minttu takaisin. Joidenkin asioiden viehätys olkoon se, että niitä saa vain kotimaassaan.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.
Hanna Jensenin kolumni on julkaistu Glorian Kodissa 6/2017.

Laulaja Antti Tuisku tuntee sielujen sympatiaa suomalaisten huippuhiihtäjien kanssa ja nollaa päänsä juomalla laatusamppanjaa.

A Arjen askareet. Viime vuosina tulleen supersuosion myötä arkisten rutiinien merkitys on korostunut. Työni on sellaista hulabaloota, että pään kasassa pitämiseksi on tärkeää päästä siivoamaan, laittamaan ruokaa ja lenkkeilemään koiran kanssa. Kotona irtaudun artistikuplasta täysin, kun pötköttelen sohvalla ketarat kohti kattoa ja piereskelen kalsareihin.

B Biisileirit. Oma kynänjälkeni näkyy vahvasti myös uusimmalla albumillani. Olemme kirjoittaneet biisit pitkälti saman tiimin kanssa, jonka kanssa teimme edellisen menestyslevynkin. Biisileirimme ovat usein mökkireissutyyppisiä irtiottoja.

C Crew. Noin 15 ihmisen ryhmä, jonka kanssa olen tehnyt kiertueita jo monen vuoden ajan. Ryhmä on minulle kuin toinen perhe, jota ilman en pystyisi tekemään työtäni tässä mittakaavassa. Käytämme nimeä TuiskuCrew, ja sitä voi seurata Instagramissa.

D Dom Perignon. Kiertueen aikana juhliminen jää vähiin, mutta aika ajoin pitää tehdä kunnon nollaus. Kun sen tekee tarpeeksi harvoin, on mukava juhlia hyvällä omalla tunnolla. Kaikki kupliva on mieleeni, mutta Domppa-samppanja on ylitse muiden.

E Esiintyminen. Olen aina tiennyt, että minun kuuluu esiintyä työkseni. Ala-asteella ei riittänyt, että sain näytellä pääosaa ja laulaa sooloja, vaan halusin myös itse käsikirjoittaa ja ohjata näytelmät. Se oli varmaan yksi syy siihen, miksi minua alettiin kiusata. Sain nimettömiä kirjeitä ja puheluita kotiin, ja minua uhkailtiin yläasteelle menosta. Yläasteella ajattelin, että on parempi olla herättämättä liikaa huomiota, ja patosin esiintymisviettini monen vuoden ajaksi.

F Finland. Vaikka matkustaminen on minulle kaikki kaikessa, on aina ihanaa tulla takaisin kotiin. Kaksi kuukautta Thaimaassa on pisin aika, jonka olen kyennyt olemaan poissa. Maailmalla ollessa näkee, miten hyvin perusasiat Suomessa toimivat.

G Game of Thrones, ylivoimainen suosikkisarjani. Sarja on henki ja elämä myös muutamalle ystävälleni, joiden kanssa käymme todella analyyttisia keskusteluja uusimmista käänteistä.

H Hiihtäminen. Rakas harrastukseni lapsesta asti – myös kesäisin, jolloin rullahiihdän. Tunnen suurta sielujen sympatiaa suomalaisia huippuhiihtäjiä kohtaan, koska he tekevät valtavasti töitä menestyksensä eteen. Laji on valitettavan aliarvostettu, ja haluan puhua sen puolesta.

I Idols. On hurjaa toimia päätuomarina Idolsin uudella kaudella. Ympyrä sulkeutuu. Koelaulujen kuvauksissa yllätyin siitä, että olin kenties porukan tiukin tuomari. Ei minusta kuitenkaan ilkeää saa tekemälläkään, eikä kykyohjelmissa enää tavoitellakaan sellaista, että ketään haukuttaisiin.

J Juuret. Lappilaisuus elää minussa edelleen vahvasti, ja pyrin käymään kotikonnuillani Rovaniemellä parin kuukauden välein. Olen onnellinen, että olen kotoisin paikasta, joka on mentaliteetiltaan niin erilainen kuin hektinen Etelä-Suomi. Kiitän juuriani rehellisestä ja suoraselkäisestä asenteestani.

K Kokkaaminen. Jos huomaan, etten ole moneen päivään tehnyt itse ruokaa, tuntuu, ettei mikään osa elämästäni ole kontrollissa ja putoan arjen kelkasta. Olen ihan hyvä kokki, bravuureitani ovat aasialaiset ruuat sekä perinteinen poronkäristys.

L Lomat. Uskaltaisin väittää, että kaikista Suomen artisteista työskentelytapani on lähimpänä huippu-urheilijoiden mentaliteettia. Yksi keikkani vastaa 15 kilometrin lenkkiä, joten lepo on äärimmäisen tärkeää. Vuosi sitten sairastelin paljon, koska tein liikaa tuplakeikkapäiviä. Lomilla matkustan lähes aina ulkomaille, jossa ihmiset eivät tunnista minua.

M Metsä. Käyn Viljo-koirani kanssa päivittäin metsälenkillä, ja saatamme viettää metsässä tunteja. Yritän etsiä uusia ja tuntemattomia paikkoja, joissa saa olla omassa rauhassa. Lenkit ovat ensiapua silloin, kun en pääse Lappiin.

N Nukkuminen.Olen oppinut vanhemmiltani, että edes viikonloppuisin sänkyyn ei saa jäädä makoilemaan puolille päivin. Vieläkin, 33-vuotiaana, joudun opettelemaan pitkään nukkumista, koska tunnen siitä huonoa omatuntoa.

O Onnellisuus. Tällä hetkellä en kaipaa elämältäni mitään lisää, kunhan pysyn terveenä. Olen todella onnellinen, mikä johtuu myös siitä, että olen oppinut hyväksymään itseni. Kärsin nuorempana läheisriippuvuudesta ja olin rikkinäisestä itsetunnostani johtuen hyvin epävarma. Tilanne on nyt ihan eri kuin vaikka 25-vuotiaana.

P Perhe. Perheeseeni kuuluu vanhempieni lisäksi siskoni Henna, hänen kolme lastaan sekä koirani. Olemme hyvin läheisiä ja esimerkiksi matkustamme yhdessä. Vanhempani saivat minut ja siskoni melko nuorina, ja he ovat meille myös kavereita.

Q Queen,minun ja äitini lempibändi. Queenia tulee huutolaulettua kilpaa mökillä pienissä viineissä.

R Raanujärvi. Siellä sijaitsee mökkimme, noin 60 kilometriä Rovaniemeltä. Se on henkinen kotini, jonne menen aina kun pystyn.

S Sauna. Minulla on kaksi saunaa, sekä sähkö- että puulämmitteinen. Kiertueellakin yritän usein saada saunallisen hotellihuoneen. Myös kaveriporukalla aikaa viettäessämme päädymme usein saunomaan. Pohjoisessa olemme lapsesta asti saunoneet aina sekasaunoissa tytöt ja pojat yhdessä, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

T Tanssiminen. Lähdin 22-vuotiaana yksin kolmeksi viikoksi New Yorkiin treenaamaan tanssimista. Reissu kartutti ehkä enemmän itseluottamusta kuin tanssitaitoja. Muuten en ole koskaan varsinaisesti ottanut tanssitunteja vaan olen itseoppinut. Nykyään saan toki tanssiopetusta työssäni koreografioita opetellessa.

U Urheilu. Kulkee elämässäni käsi kädessä musiikin kanssa. On vaikea sanoa, kumpi on minulle tärkeämpää. Käyn salilla, treenaan personal trainerin opastuksella ja lenkkeilen koiran kanssa noin 40–50 kilometriä viikossa.

V Viljo-koirani.Työssäni kaikki pyörii itseni ympärillä, joten hankin Viljon, koska halusin kantaa vastuuta jostain toisesta. Perheen perustaminen tai lasten hankkiminen eivät ole vielä aktiivisesti mielessä. Viljo on viisivuotias ranskalainen vesikoira. Rotu oli vielä muutama vuosi sitten kuolemassa sukupuuttoon.

W Wokkiruoat. Ne ovat suosikkejani, ja wokkia on myös helppo tehdä itse. Kesällä parasta on kokkailla mökillä avotulella muurinpohjalla.

X X-files. Yksi lempisarjoistani nuorempana. Gillian Anderson oli niin kuuma.

Y Ystävät.Minulla on vain pari kourallista todellisia ystäviä, joiden kanssa voisin vaikka paeta autiolle saarelle. Pidän ihmisiin tutustumisesta ja elän mieluummin sinisilmäisen naiivisti kuin kyynisesti, vaikka kaikki eivät aina osoittautuisikaan luottamukseni arvoiseksi.

Z Zyrtec-allergialääke. Astmaattisena ja allergisena ihmisenä olen lähes päivittäin allergialääkkeiden tarpeessa, erityisesti keväisin ja kesäisin.

Å Åland. Kävin Ahvenanmaalla ensimmäistä kertaa tänä kesänä työporukkani kanssa. Se oli mahtava paikka, jonne menen varmasti uudestaankin.

Ä Äiti. Temperamenttinen, tulinen, rehellinen ja rakastava äitini on elämäni tukipilari. Olen hänelle aina se sama pikku-Antti, josta hän jaksaa huolehtia päivittäin, oli kyse sitten fyysisestä tai henkisestä hyvinvoinnista tai vaikka raha-asioiden hoitamisesta.

Ö Öljyt. Käytän kookosöljyä ihonhoidossa, arganöljyä hiustenhoidossa, oliiviöljyä ruoanlaitossa ja nautin päivittäin Camelina-öljyä voidakseni hyvin. G

 

Kuka?

Antti Tuisku, 33, muusikko. Asuu Helsingissä Viljo-koiransa kanssa. Nousi julkisuuteen Idols-ohjelmasta vuonna 2003. Julkaissut kymmenen albumia. Uusi albumi julkaistaan syksyllä. Päätuomari syksyllä alkavan Idolsin uudella tuotantokaudella.