Etsitkö sinäkin sitä täydellistä työpaikkaa, jossa saisit toteuttaa itseäsi jatkuvasti ja näyttävin tuloksin? Hyvä uutinen on, että sinulla luultavasti on jo sellainen.

 

Tätäkö minä halusin? Tätäkö tämä on eläkkeeseen asti?

Epäilykset oman työn mielekkyydestä alkavat usein hiipiä mieleen, kun ammattitaitoa on kasaantunut sen verran, ettei näyttöjen kanssa tarvitse pinnistellä päivittäin, ja työvuosiakin on takana määrä, joiden laskemiseen sormet eivät riitä. Työ on voinut muuttua rutinoituneeksi eikä tarjoa sen enempää haasteita kuin ammattitaidon kehittymistäkään. Myös oma arvomaailma on voinut muuttua eikä käy yksiin työnantajan arvojen kanssa.

Pitäisikö pyrkiä muutokseen vai olla tyytyväinen, että ylipäätään on työpaikka?

Ja sitten ovat vielä ne toiset. Ne tutun tutut, jotka ovat ehkä tehneet irtioton, jättäneet palkkatyönsä ja ryhtyneet luomulampureiksi. Ne, jotka tekevät jotakin luovaa, joka vaikuttaa vierestä seurattuna ihanalta ja vielä ne, jotka ovat saavuttaneet määrätietoisesti titteleitä ja valtaa. Väkisinkin alkaa pohtia, pitäisikö olla tyytymätön ja pyrkiä muutokseen vai olla tyytyväinen, että ylipäätään on työpaikka.

 

”Unelmien työ voi tarkoittaa todella monenlaisia eri asioita”, sanoo viestintä- ja työelämäasiantuntija Kirsi Piha.

”Yleisesti ottaen ihannetyö on tänä päivänä sellainen, että oma työ tuntuu merkitykselliseltä eivätkä omat arvot ole ristiriidassa sen kanssa."

Merkityksellisyys on avainsana, joka pomppaa esiin kaikkien työelämäasiantuntijoiden puheissa. Suomalainen haluaa ennen kaikkea tunteen, että oma työ on tärkeää ja sillä on väliä. Se koskee kaikenlaisilla koulutuksilla työskenteleviä ja kaikenlaisia ammatteja.

Työntekijät ovat nykyään myös vaativampia. Siinä ei ole mitään pahaa, Kirsi Piha sanoo.

”Ihannetyö on tänä päivänä sellainen, että oma työ tuntuu merkitykselliseltä eivätkä omat arvot ole ristiriidassa sen kanssa."

”Olemme nyt myös työntekijöinä vaativia, ihan samoin kuin kuluttajinakin. Vaatimuksiin kuuluu myös se, että haluaa olla merkityksellinen työyhteisölleen eikä esimerkiksi enää piiloutua byrokraattiseen organisaatioon. Silloin saatetaan esimerkiksi hakeutua uuteen työpaikkaan, jossa entistä on matalampi hierarkia.”

Piha kannustaa pohtimaan muutosta ja siihen erilaisia vaihtoehtoja.

”Ihmiset tyytyvät liikaa. Työltä saa vaatia merkitystä, kehittymistä ja palkkaa.”

 

Apulaisprofessori Kristiina Brunila Helsingin yliopistosta muistuttaa, ettei kaikilla ole samanlaisia mahdollisuuksia haaveilla unelmien duunista.

”Jokaisella tulisi tietenkin olla oikeus työhön, josta maksetaan osaamista ja tekemistä vastaava oikeudenmukainen palkka, jossa on mahdollisuus kehittyä ja jossa ihminen kokee kuuluvansa johonkin”, Brunila sanoo.

”Mutta toisaalta, pitääkö työn olla ihannetyö. Voiko silti olla elämään ihan tyytyväinen vaikka onkin työssä, joka ei suoranaisesti räjäytä tajuntaa.”

Brunila haluaa kuitenkin kannustaa naisia toteuttamaan työelämähaaveitaan.

”Voiko olla elämään ihan tyytyväinen vaikka onkin työssä, joka ei suoranaisesti räjäytä tajuntaa.”

”Naiset työskentelevät keskimäärin huonommin palkatuissa työtehtävissä ja julkisella sektorilla, eivätkä edelleenkään etene työelämässä samalla tavalla kuin miehet. On ihan ymmärrettävää, että osa naisista alkaa hakea muunlaisia tapoja tehdä työtä.”

 

Tilastokeskus on tehnyt työolotutkimusta 1970-luvun lopulta saakka, ja koko seuranta-ajan työ on tullut elämässä yhä tärkeämmäksi.

Se on tavallaan yllättävää, sillä vielä 1980–90-luvuilla oltiin varmoja, että työn merkitys elämässä vähenee. Muistattehan vision: maailma sen kuin vaurastuu, automaatio hoitaa hommat ja työläinen (jonka tulot eivät tietenkään tässä skenaariossa pienentyneet) saa vetää onnellisena lonkkaa.

Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Erityisesti naisten elämässä työn merkitys on vain kasvanut: 57 prosenttia kaikista palkansaajanaisista piti työtään erittäin tärkeänä elämän osa-alueena vuonna 2013.

Työn merkityksellisyys ei synny vain omassa päässä. Siihen vaikuttavat myös yhteiskunnan vallitsevat arvot ja arvostukset. Kuten vaikkapa se, ihaillaanko hoivaajia ja auttajia vai tiukkoja, kovaotteisia menestyjiä.

”Jos ympäristötietoisuus on kovassa huudossa, voiko ihannetyö olla yrityksessä, jonka toimiala jo sinällään tuhoaa ympäristöä? Ihminen ei voi kovin kauan ilman eettistä stressiä olla töissä yrityksessä, jonka arvoja ei jaa”, Kirsi Piha sanoo,

Suuri osa suomalaisista naisista, 43 prosenttia, kuitenkin ajattelee, että heidän työnsä on erittäin tärkeää.

Työ voi olla merkityksellistä, vaikkei se olisikaan hienoa, korkeakoulutusta vaativaa erityistyötä.

Yleisin harha unelmien työstä on, että sen tekeminen on koko ajan kivaa.

”Suomalaiset haluavat työltään sisältöä koulutustasosta riippumatta. Matalasti koulutetutkin ajattelevat, että työssä pitää olla mahdollisuus kehittyä ja oppia uutta, että sinne viitsii aamulla mennä”, sanoo erikoistutkija Hanna Sutela Tilastokeskuksesta.

Yleisin harha unelmien työstä on, että sen tekeminen on koko ajan kivaa. Kaikkiin töihin kuuluu puuduttavia rutiineja, epäonnistumisia ja huonoja päiviä.

Toinen harha on, että se kiva on joidenkin muiden järjestämää.

”Aika usein ihmisillä on työpaikalla enemmän valtaa tehdä omassa työssään asioita kuin mitä he käyttävät. Monta kertaa voi ryhtyä vain toimeen. Liian usein jäädään odottelemaan lupaa jostain ylempää”, Kirsi Piha sanoo.

Kolmas on, että jokainen voi saada unelmien työn, kunhan vain tarpeeksi tsemppaa.

”Vallalla on ajatus siitä, että sinun kuuluu menestyä ja että kaikki on sinusta itsestäsi kiinni. Kun vain yrität tarpeeksi ja tsemppaat kovasti, niin kyllä onnistut ja menestyt”, Kristiina Brunila sanoo.

Kaikista ei ”tsemppaamisesta” huolimatta tule huippuonnellisia työpaikkamenestyjiä.

Se on ongelmallista siksi, että se ei pidä paikkaansa. Kaikista ei ”tsemppaamisesta” huolimatta tule huippuonnellisia työpaikkamenestyjiä, eikä pidäkään tulla. Tsemppimenestyjäasenteen ylläpitäminen aiheuttaa tavalliselle työntekijälle tunteen, että on jotenkin epäonnistunut.

Moni tuntee keski-iässä kykynsä ja voimavaransa ja osaa kohtalaisen hyvin ja kriittisesti arvioida, millainen hyppy voi olla konttorityöstä luomuviljelijäksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että uusia asioita oppii koko ikänsä, jos vain intoa ja motivaatiota riittää. Naisilla varsinkin on taipumusta vähätellä taitojaan ja innostustaan.

 

Käsitys kivasta myös vaihtelee iän ja työ-uran eri vaiheissa. Harva neljänkympin ohittanut pitää ihanana työpaikkaa, jossa makoillaan säkkituoleissa ja juodaan ilmaista kokista – ja ollaan työpaikalla 20 tuntia vuorokaudessa.

Toisaalta aikuisen, urautuneen työntekijän ”kiva työ” voi olla jämähtänyt sen kaamean mukavuusalueen sisälle. Siellä ei tunnetusti tapahdu sen enempää henkistä kasvua kuin työssä kehittymistäkään.

Aikuisen, urautuneen työntekijän ”kiva työ” voi olla jämähtänyt sen kaamean mukavuusalueen sisälle.

Se on ristiriita, joka on ymmärrettävä: jos haluaa päästä työssä mahdollisimman helpolla, se on tylsää. Jos haluaa kehittyä, joutuu kokemaan epävarmuutta ja epäonnistumisia.

 

Jari Hakanen, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori, on kulkenut vuosia suomalaisilla työpaikoilla ja huomannut, että suomalaiset eivät haihattele sen perään, että työn pitäisi koko ajan olla fantastisen ihanaa.

”Työhön liittyvät unelmat ovat hyvin arkisia. Ne ovat sellaisia, että kun pomo muistaisi joskus kiittää, kun saisi tehdä työkavereiden kanssa yhdessä hommia eikä toimia pelkästään sähköpostin välityksellä eikä olisi koko ajan liian kiire”, Hakanen sanoo.

”Työhön liittyvät unelmat ovat hyvin arkisia. Sellaisia, että kun pomo muistaisi joskus kiittää.”

Hakanen esittää, että työ on oikein hyvää silloin, kun siinä täyttyy kolme psykologista perustarvetta, jotka myös itseohjautuvuusteoriana tunnetaan. Kun ihminen toimii työssä vapaaehtoisesti eli hänellä on liikkumavaraa ja vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä, kun hän tuntee yhteenkuuluvuutta työyhteisössä ja kun hän kokee saavansa asioita aikaiseksi ja pärjää.

”Silloin ihminen on unelmatyössä, ja se voi olla mikä tahansa työ. Tutkimukset osoittavat, että kun nämä täyttyvät, ihminen voi paremmin ja on terveempi, ja työyhteisö kukoistaa.”

 

Kristiina Brunila Helsingin yliopistosta muistuttaa, että meillä on vahva mielikuva ihanteellisesta, menestyvästä työntekijästä, jollaiseksi kukaan ei koskaan voi oikeasti tulla. Kun ei onnistu olemaan täydellinen työntekijä, alkaa joko potea huonommuuden tunnetta tai hampaat irvessä esittää sellaista.

Naiset ovat omaksuneet ajan vaatimukset 110-prosenttisesti.

”Vaikka työn tärkeys elämässä on kasvanut, kaikkien muidenkin osa-alueiden, kuten perheen ja vapaa-ajan merkitys elämässä on kasvanut myös”, Tilastokeskuksen tutkija Hanna Sutela sanoo.

Kansainvälisissä vertailuissa suomalaiset naiset näyttäytyvät hirveinä suorittajina.”

”Kansainvälisissä vertailuissa suomalaiset naiset näyttäytyvät hirveinä suorittajina. Meillä on kokoaikatyö, korkea naisten työllisyysaste, korkea syntyvyys eikä kukaan kehtaa palkata kotiapulaisia.”

Kirsi Pihan mukaan naisia turhaan parjataan tunnollisuudesta.

”Naiset on hemmetin hyviä työntekijöitä juuri siksi. Kun siihen yhdistyy ripaus anarkistia ja rohkeutta, on voittamaton!”

 

Downshiftaus meni jo, eikä yhtään muotia ole sekään, että tekee töitä 24/7. Kirsi Pihan mukaan työelämän nouseva trendi on tasapaino. ”Niin tylsää kuin se onkin. On ihan luvallista innostua työstään hulluna, mutta toisaalta sallittua ja arvostettua myös elää täysillä muutakin elämää. Se voi tapahtua päivittäin, tai sitten voi hakea tasapainoa erilaisten joustojen avulla kausittain”, Piha sanoo.

Downshiftaus meni jo, eikä yhtään muotia ole sekään, että tekee töitä 24/7.

Piha korostaa, että myös freelancer-kehitys kiihtyy.

”Enää ei ole arvo työskennellä isossa organisaatiossa vaan arvo voi olla, että on jotain omaa. Sen ei tarvitse olla kasvuyritys, vaan se on tapa työllistää itse itsensä.”

Mutta ei se mukavuusaluekaan mene muodista. Tasapainon ja tavallisuuden trendiin liittyy Jari Hakasen toive siitä, ettei ihmisten tarvitsisi nolostella sitä, että on ollut saman työnantajan palveluksessa 20 vuotta.

”Pitkiä työuria on jatkossakin”, Hakanen sanoo. ”Kaikkien ei ole aina järkevääkään heittäytyä johonkin aivan uuteen.”

Professori Kari Enqvist on huolissaan maailman tilasta, rakastaa munakoisopastaa ja uskoo, että lopulta meitä ohjaa sattuma. Hän antoi omat vastauksensa Glorian Aakkoset-klassikkosarjaan.

A Alkuräjähdys. Historiallisesti merkillinen ajatelma ja tieteellinen fakta. Alkuräjähdys ilmentää 1900-luvun tieteen historian kehitystä ja ihmisen hengen lentoa. Saamme selville asioita, kun yritämme tarpeeksi.

B Bolognan yliopisto. Euroopan vanhin yliopisto, joka perustettiin vuonna 1088. Ihmiskunnan saavutusten symboli, jonka tehtävät ovat yhä samat kuin tuhat vuotta sitten eli opettaminen, sivistäminen ja kulttuurin ylläpitäminen. Näin siitäkin huolimatta, että osa huutaa innovoinnin ja kaupallistamisen puolesta. Suomi 100 on yliopistolaitokseen verrattuna vaatimaton saavutus.

C Cern. Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus Sveitsissä. Kun olin väitellyt 1983, lähdin keskukseen tutkijatohtoriksi. Kahden vuoden aikana tulin osaksi kansainvälistä tutkijayhteisöä. Aika oli käänteentekevä.

Tiedettä on mahdotonta ohjailla.

D Doverin valkoiset kalliot. Tutkijat etsivät 1700-luvun lopussa kallioilta fossiileja. He halusivat näin todistaa Raamatun vedenpaisumuskertomuksen todeksi. Lopulta esiin tuli hirviöitä, joilla oli sirkkelinterävät hampaat. Tutkijoita kauhistutti. Tämä on esimerkki, miten tiedettä on mahdotonta ohjailla. Tapauksen ansiosta saimme modernin paleontologian.

E Espoo. Olen asunut Espoossa kaksikymmentä vuotta. En tiedä miksi. En koskaan ajatellut, että asun Espoossa. Näin saattaa kuitenkin käydä, kun nuoruuden suunnitelmat eivät toteudu.

F Filosofia. Opiskelin ensin pääaineenani filosofiaa. En koskaan ymmärtänyt, mistä filosofiassa on kysymys. Mieleeni on jäänyt marraskuinen, painostava hämäryys, kun osallistuin maisterivaiheen seminaariin. Istuin pöydän ääressä toisen opiskelijan kanssa. Yritimme filosofoida, professori murahteli. Vaihdoin fysiikkaan. Ajattelin, että sitä osaavat kaikki.

Minua ei kannattaisi palkata rakennuksille. Saisin nopeasti tuloksia, mutta jälki olisi huonoa.

G Geneve. Asuin ulkomailla 1980-luvun alussa, kun Suomessa oli vielä aavistus DDR:ää. Genevessä oli kansainvälisyyttä ja ruokakulttuuria. Kaupungissa näin ensimmäistä kertaa elävän aprikoosin. Onneksi Suomessakin alkoi olla vuosikymmenen puolivälin jälkeen muitakin juustoja kuin Edamia.

H Hätäisyys. Olen huolimaton ja kärsimätön. Minua ei kannattaisi palkata rakennuksille. Saisin nopeasti tuloksia, mutta jälki olisi huonoa.

I Italia. Kun olin lapsi, Italiaa pidettiin roistojen ja petkuttajien maana. Muistan tapauksen, kun olin käymässä Padovassa. Ostin asemalta lipun Venetsiaan. Kun odotin junaa, lipunmyyjä alkoi huutaa kioskistaan. Ajattelin, että nyt he yrittävät petkuttaa. Kun pääsin luukulle, mies sanoi, että sinulta unohtui kymmenentuhannen liiran seteli. Hävetti. Päätin, että en ajattele italialaisista enää koskaan pahaa.

J Jakojäännös. Ikävän kuuloinen sana, josta tulee mieleen taloustiede ja tilanne, jossa jämät jäävät jollekin muulle. Olisi ihanaa, jos kaikki menisi maailmassa aina tasan.

K Kirjoittaminen. Olen kirjoittanut kolmetoista kirjaa. Kirjoittaminen on muodostunut persoonallisuuteni osaksi. En osaisi olla ilman. Sanojen peräkkäin asetteleminen, rytmittäminen ja merkitysten varioiminen on kiehtovaa.

L Lahti. Synnyinkaupunkini. Olen harvinaisuus, sillä myös vanhempani syntyivät Lahdessa. Isoisäni oli hinaajan kapteeni Vesijärvellä. Hän veti tukkiproomuja Vääksystä Lahteen, jossa puutavarateollisuus nieli niitä.

Fasististen ja äärinationalististen ajatusten nousu on kammottavaa.

M Maailman tila. Ajattelin vuosia, että asiat menevät parempaan suuntaan. Kaiken euforian jälkeen, mikä seurasi Berliinin muurin murtumisesta, ollaan käsittämättömällä tavalla jälleen tilanteessa, joka muistuttaa 1920-lukua. Fasististen ja äärinationalististen ajatusten nousu on kammottavaa.

N Nobel. Välkkyy tutkijoiden silmissä. Sitä tavoittelevat kaikki. Jos eivät muuten, niin haaveissaan. Vierailin kerran Nobel-säätiössä. Sain mukaani tulitikut, jossa oli Alfred Nobelin kuva.

O Ongelmat. Fyysikot ovat hyviä ratkomaan ongelmia. Jos metsään pitää raivata polku, asialle kannattaa laittaa fyysikko. Matemaatikko miettii, mikä on metsän määritelmä ja filosofi pohtii, mitä tarkoittaa polku. Fyysikko on jo kirveen ja petkeleen kanssa hakkaamassa ryteikköä

P Pasta alla norma. Sisilialaisperäinen suosikkipastani munakoisolla ja tomaattikastikkeella. Suosittelen maistamaan.

Q Qed. Quantum Electro Dynamics on teoria valon ja aineen vuorovaikutuksesta. Maailman tarkin teoria kuvaa atomeja ja niiden ominaisuuksia.

R Ruutana. Vietin lapsuuteni kesät Sysmässä. Katiskasta löytyi joskus ruutana. Kukaan ei kysy nykypäivänä kalatiskillä, onko teillä ruutanaa. Kala kuulostaa sukupuuttoon kuolleelta. Sanassa on voimakas menneen maailman lataus, kuten vossikassa.

S Suomalaisuus. Olen kasvanut tähän yhteiskuntaan ja puhun suomea. Tajuan asioita, joita ulkomaalainen ei ymmärrä. Samaan aikaan kuitenkin ajattelen, että mukanani on kansallisuudet ylittävä aspekti. Olen osa tiedeyhteisöä, jossa on samantekevää, mistä tulee. En usko, että Suomi on maailman paras maa.

En usko, että Suomi on maailman paras maa.

T Tiede. Ihmiset eivät ymmärrä, mitä tiede on. Tiede ei ole sama kuin totuus. Se on menetelmä, kuin lapio. Sillä kaivetaan esiin asioita. Usein sanotaan, että evoluutiota ei voida todistaa tieteellisesti. Tarkoitus onkin, että tiede kaivaa esiin kertomuksen maailmasta, joka on luotettavimman ja ristiriidattomimman oloinen.

U Upo. Lahtelainen yritys, joka valmisti hetekoita, pesukoneita ja jääkaappeja. Menin neljätoistavuotiaana kesätöihin Upolle. Minut johdatettiin kentälle, jossa oli vanhoja liuotin- ja öljytynnyreitä. Tehtäväni oli irrottaa tynnyreistä kansia. Päätin keskittyä koulunkäyntiin.

V Valinnat. Niitä tekee jotenkin, mutta ajattelen, että lopulta meitä ohjaa sattuma. Olen oppinut uskomaan, että meillä on lopulta vähän vaikutusta siihen, mitä teemme. Teemme toki valintoja, mutta olisimme voineet valita toisinkin.

W Wisconsin. Olin Yhdysvaltojen keskilännessä tutkijatohtorina. Autojen rekisterikilvissä luki osavaltion luonnehdinta eli America’s dairyland. Söin paljon juustoja. Lisäksi ostin ison auton, joka oli paska. Oli kummallista, kuinka helposti amerikkalaiseen elämänmenoon solahti. Onneksi pääsin pakenemaan.

X X eli tuntematon. Kulttuurihistoriallisesti on kiinnostavaa miettiä, miksi tuntematonta merkataan länsimaissa x:llä. Luin artikkelin, josta selvisi, että x tulee arabiankielen epämääräisestä artikkelista. Varmistin tiedon oikeaksi Jaakko Hämeen-Anttilalta.

Y Yötaivas. 1800-luvulla pohdittiin, miksi yötaivas on pimeä. Kysymys sai nimekseen Olbersin paradoksi.

Z Z-bosoni. Oleellinen rakennuspalikka hiukkasfysiikan standardimallissa. Z-bosoni löydettiin kokeellisesti Cernissä aikana, kun olin siellä.

Minua pidetään filosofian ja uskonnon vihollisena. Mielestäni en ole sitä.

Å Åboulevard. Katu Kööpenhaminassa, jonka lähellä asuin neljä vuotta. Kotikatuni nimi oli suomalaiselle ainoa sopiva eli Suomisvej.

Ä Älämölö. Joissain piireissä minua pidetään filosofian ja uskonnon vihollisena. Mielestäni en ole sitä. Älämölö on osaltaan seurausta roolista, joka minulle on annettu. Olen muka kylmä ja ankara.

Ö Öylätti. Jotkut sanovat, että se muuttuu ehtoollisella Kristuksen ruumiiksi. En ole koskaan tajunnut, mitä tällä tarkoitetaan. Miten se muuttuu, missä vaiheessa ja minkä takia? Olen koittanut kysellä, mutta kukaan ei ole pystynyt vastaamaan.

Kuka?

Kosmologian professori Kari Enqvist, 63.

Asuu vaimonsa Maijan kanssa Espoossa.

Väitteli 1983 alkeishiukkasfysiikasta filosofian tohtoriksi.

Työskennellyt tutkijana ulkomailla, kosmologian professorina vuodesta 2001.

Julkaisi lokakuussa Janne Saarikiven kanssa Ainoa mikä jää -kirjan (WSOY).

Ålandsbankenin Suomen-toimintojen johtaja Anne-Maria Salonius on puhunut keksinnöstään jopa YK:n päämajassa. Hänen kehittämällään pankkikortilla on tarkoitus pysäyttää ilmastonmuutos.

 

 

Tyyni valtameri velloi 46-jalkaisen purjeveneen alla levottomana, kun Ålandsbankenin Suomen-toimintojen johtaja Anne-Maria Salonius istui kannella vahtivuorossa. Lapsesta saakka purjehtinut Anne-Maria oli 7 600 kilometrin matkalla Galapagos-saarilta Tahitille, sillä hän oli lupautunut miehistön jäseneksi maailmanympäripurjehduksella oleville ystävilleen.

Vaikka muita aluksia ei ollut mailla halmeilla, hän luotti siihen, että jos ongelmia tulisi, he selviäisivät. Yhteistyö onnistuisi, koska vastuut oli selvästi jaettu, ja kaikkien päämäärä oli yhteinen.

 

Vajaan kolmen kuukauden purjehdusreissulla syntyneet oivallukset Anne-Maria vei mukanaan myös työhuoneelleen Helsingin Bulevardille. Purjehdus muistutti häntä jälleen siitä, kuinka tärkeää on saada koko henkilöstö työskentelemään yhteisen asian puolesta. Se taas onnistuu Anne-Marian mukaan silloin, kun työ on tekijöilleen merkityksellistä kuten purjehdus heidän miehistölleen.

Merkityksellisiin asioihin keskittyminen on vienyt Anne-Marian luennoimaan ilmastoasiantuntijoille YK:n päämajaan Manhattanille, illallisille Monacoon prinssi Albertin ja prinssi Carl Philipin kanssa.

”Jokaisen yrityksen pitäisi miettiä, mikä on heidän laajempi merkityksensä asiakkaille, työtekijöille, yhteiskunnalle ja maapallolle”, hän sanoo.

Merkityksellisiin asioihin keskittyminen on vienyt Anne-Marian luennoimaan ilmastoasiantuntijoille YK:n päämajaan Manhattanille, illallisille Monacoon prinssi Albertin ja prinssi Carl Philipin kanssa sekä pokkaamaan yritysvastuuseen liittyvän ison palkinnon mainoskilpailu Cannes Lionsissa.

Puhujakutsuja ympäri maailmaa on sadellut sen jälkeen, kun hänen ideoimansa Itämerikortti, maailman ensimmäinen kuluttajan hiilijalanjälkeä reaaliajassa mittaava bioha-joava maksukortti lanseerattiin viime vuonna.

 

Idea syntyi heinäkuisena päivänä Saaristomerellä kolme vuotta sitten. Anne-Maria oli purjehtimassa Ahvenanmaalta kohti Helsinkiä, ja yhtäkkiä vihreää, haisevaa levää oli kaikkialla. Anne-Maria näki konkreettisesti, kuinka huonosti Itämeri voi. Jo seuraavassa johtoryhmän kokouksessa hän esitti, että pankki satsaisi uudella tavalla Itämeren suojeluun.

Anne-Maria kollegoineen alkoi suunnitella maksukorttia, johon yhdistettäisiin ostosten ympäristövaikutuksia mittaava indeksi, Åland Index. Se laskisi ostoksista syntyneen hiilijalanjäljen ja tarjoaisi vaihtoehtoja hiilidioksipäästöjen hyvittämiseksi: mahdollisuuden lahjoittaa rahaa ilmastoprojekteihin tai konkreettisia neuvoja kulutustottumusten muuttamiseksi.

Anne-Maria näki konkreettisesti, kuinka huonosti Itämeri voi.

”Ilmastonmuutos vaatii isoja muutoksia kuluttajakäyttäytymiseen, ja sen takia päätimme, että asiakkaamme ei voisi välttää näkemästä ympäristövaikutuksiaan”, hän muistelee.

 

Sen jälkeen, kun innovaatio lanseerattiin kesällä 2016, Åland Indexiä on esitelty YK:n päämajassa konkreettisena esimerkkinä siitä, kuinka Pariisin ilmastosopimus voidaan toteuttaa. Maailman arvostetuimmassa mainosalan kilpailussa, Cannes Lions -festivaaleilla, se palkittiin grand prix -palkinnolla 42 000 kampanjan joukosta yritysvastuun kategoriassa. Svenska Dagbladet valitsi sen 12 innovaation joukkoon, jotka voivat pelastaa maailman.

”Ideani on kilpaillut organisaatiomme sisällä monien hankkeiden kanssa, mutta olen uskonut asiaani ja vienyt sitä sitkeästi eteenpäin. Johtotähtenäni on ollut ajatus, että yksilön valinnoilla on valtava merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.”

”Johtotähtenäni on ollut ajatus, että yksilön valinnoilla on valtava merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.”

”Tarjoamme indeksin kaikkien maailman pankkien käyttöön. Haluan, että siitä tulee koko maailman pankkistandardi”, hän sanoo.

Anne-Maria on vastikään palannut YK:n ilmastoviikoilta New Yorkista, jossa oli kertomassa innovaatiostaan maailman vaikuttajille.

”Ideani on kilpaillut organisaatiomme sisällä monien hankkeiden kanssa, mutta olen uskonut asiaani ja vienyt sitä sitkeästi eteenpäin. Johtotähtenäni on ollut ajatus, että yksilön valinnoilla on valtava merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.”

 

Anne-Maria vietti lapsuutensa Tuusulassa vanhempiensa ja kahden sisaruksensa kanssa. Isä työskenteli opettajana, äiti pankinjohtajana. Vanhemmiltaan Anne-Maria peri ajatuksen, että omalla tekemisellään voi vaikuttaa maailmaan.

Lukion jälkeen Anne-Maria ryhtyi opiskelemaan Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja tähtäsi juristiksi. Hän oli hetken töissä asianajotoimistossa, mutta avioeroriidat ja huoltokiistat eivät sytyttäneet.

”Olen aina rohkeasti itse sanonut, kun olen halunnut jonkin tehtävän.”

”Huomasin, että olen myynti-ihminen ja haluan olla bisneksen kanssa tekemisissä.” Aluksi Anne-Maria työskenteli Merita-pankissa, sitten hänet palkattiin Ålandsbankeniin pankinjohtajaksi. Hän sai tehtäväkseen perustaa Aleksanterinkadulle uuden toimipisteen ja rekrytoida työntekijät. Ensin hän työskenteli private banking-puolen vastaavana, ja vuodesta 2010 lähtien hän on vastannut Suomen liiketoiminnasta, joka muodostaa merkittävän osan konsernin tuloksesta.

”Olen aina rohkeasti itse sanonut, kun olen halunnut jonkin tehtävän. En ole ikinä pelännyt tulosvastuuta”, hän sanoo.

Pörssiyhtiön johtoryhmään Anne-Maria valittiin seitsemän vuotta sitten, ja samoihin aikoihin hän koki työuransa vaikeimmat hetket. Ålandsbanken oli juuri laajentanut Ruotsiin, kun pankkikriisi iski. Kun korot laskivat nollaan, pankin koko bisnesmallia oli muutettava, ja talossa tehtiin iso saneeraus.

”On aina vaikea tehdä ratkaisuja, joissa jonkun työsuhde päättyy, vaikka se olisikin toiminnan kehittämisen kannalta välttämätöntä”, Anne-Maria sanoo.

Rekrytoidessaan Anne-Maria haluaa työntekijöidensä tulevan eri kulttuureista ja taustoista.

Isossa myllerryksessä työskenteleminen opetti hänelle sen, että yksi johtajan tärkeimmistä tehtävistä on luoda työntekijöilleen turvallisuutta. ”Jokaisen pitää saada tietää oma roolinsa muutoksessa, sillä epävarmuus ei ole kenellekään hyväksi.”

Rekrytoidessaan Anne-Maria haluaa työntekijöidensä tulevan eri kulttuureista ja taustoista ja pitää huolen, että myös muut rekrytoijat kiinnittävät asiaan huomiota. Johtamisoppejaan hän jakaa mentorina Diamanten i Finlandissa ja Suomen Mentoreissa. Sparrattavat ovat joko tuoreita tulokkaita tai jo vähän kokeneempia johtajia. ”Haluan kannustaa rohkeuteen: siihen, että kukaan ei jäisi odottamaan, että joku tulee ja löytää.”

 

Harrastukset ja suuri ystäväpiiri auttavat jaksamaan pitkiä työpäiviä, ja tärkeää on myös päästä lataamaan akkuja välillä pois arjen ympyröistä. Purjehdusmatka Tyynen valtameren yli oli unohtumaton, ja Anne-Mariaa hymyilyttää vieläkin, kun hän muistelee monikymmenpäisen delfiiniparven uineen veneen rinnalle tekemään näyttäviä hyppyjään. Vapaa-ajallaan miehistö lätki korttia ja luki sekä pyysi tuoretta tonnikalaa ruoaksi .

Anne-Mariaa neuvottiin suhtautumaan kristallinkirkkaassa meressä uiviin haihin kuin koiriin.

Oli upea elämys snorklata maailman haitiheimmällä alueella Tahitin atollisaarilla vedessä. Anne-Mariaa neuvottiin suhtautumaan kristallinkirkkaassa meressä uiviin haihin kuin koiriin.

"Jos niitä ei häiritse, nekään eivät tee sinulle mitään. Aluksi ajattelin, että en mene haiden sekaan, mutta upeat korallit ja värikkäät kalat saivat houkuteltua veteen. Tuntui kuin olisin uinut akvaariossa."

Kuka?

Anne-Maria Salonius, 53. Ålandsbankenin Suomen-toimintojen johtaja ja johtoryhmän jäsen.

Asuu Töölössä Helsingissä. 25- ja 23-vuotiaiden poikien äiti. Eronnut.

Harrastaa purjehtimista, golfia, joogaa ja klassista musiikkia.

 

Näin johdan:

1. Toisten kuuntelu ja huomioiminen ei ole koskaan yliarvostettua.

2. Kaikkien osaaminen ja kokemus on osattava hyödyntää tiimissä.

3. Vastuu pitää aidosti antaa ja myös ottaa vastaan.

4. Luottamusta ei voi teeskennellä.

5. Positiivinen ilmapiiri on keskeisen tärkeää. Se motivoi hyviin suorituksiin.