Kasviekologian professorin, Anna-Liisa Laineen tutkimus voi auttaa selättämään maailman ruokakriisejä. Usko omaan intuitioon on johtanut tieteellisiin läpimurtoihin. Hän haluaa lisää naisia huipulle alalla kuin alalla.

Urallaan poikkeuksellisen itsenäinen ja rohkea. Näin on Anna-Liisa Lainetta, 40, luonnehdittu, kun hän on napsinut jo nuoresta pitäen merkittäviä tunnustuksia tiedemaailmassa. Luonnonkasvien sienitauteja tutkiva Anna-Liisa on muun muassa selvittänyt kasvitaudin perimän ja osoittanut kokeellisesti, kuinka nopeasti kasvista tulee sille vastustuskykyinen.

Käytännössä hänen tutkimuksensa voi auttaa selättämään maailman ruokakriisejä. Kasvitaudit nimittäin aiheuttavat valtavia satotappioita. Suomessa sadosta tuhoutuu vuosittain noin kymmenen prosenttia, kehitysmaissa lähes 40. Ei mikään vähäpätöinen pulma, mutta Anna-Liisalla on sen ratkaisemiseen tarvittavaa päättäväisyyttä. ”Ryhmänjohtajana minulla ei ole yhtään toleranssia löysäilylle.” Työ on tuntunut niin merkitykselliseltä, ettei Anna-Liisa ole malttanut jäädä edes äitiyslomille.

Ura

Tutkin luonnonkasvien sienitauteja ja niiden evoluutiota. Etsin vastausta siihen, miksi jotkut yksilöt sairastuvat ja toiset eivät. Yritän oppia tuntemaan tautien evoluution, tunnistamaan sen, mitä tapahtuu geneettisesti tautien infektiokyvyn muuttuessa. Olen myös kehittänyt tutkimusryhmäni kanssa työkaluja tautien tutkimiseen, muun muassa kryojäädytysmenetelmän, jonka avulla tautikantoja voidaan pakastaa ja herättää henkiin.

Olen koulutukseltani biologi, mutta yhdistelen tutkimuksessani genetiikkaa, epidemiologiaa, kasvipatologiaa, ekologiaa ja evoluutiobiologiaa. Kiinnostuin heti opintojeni alussa lajien välisistä vuorovaikutussuhteista, erityisesti lois–isäntä-suhteista, joihin tauditkin kuuluvat. On kiehtovaa, miten toista hyödyttävä, mutta toiselle jopa kuolemaksi koituva vuorovaikutussuhde, voi olla niin laajalle levinnyt elämänmuoto.

Sivupolut

Kiinnostuin alastani vahingossa. Lukion alussa ajattelin lähteväni lukemaan kirjallisuutta, sillä olen aina ollut lukutoukka. Kun olin 16, muutimme äitini työn takia Kuopiosta vuodeksi Pohjois-Carolinaan Yhdysvaltoihin. Paikallisessa lukiossa opiskeltiin asioita, jotka olin opetellut jo pari vuotta aiemmin, joten sain kuuntelijaoppilaan statuksen yliopistoon. Otin kaikki mahdolliset kirjallisuuden kurssit Shakespearesta modernismiin, ja kuukauden kuluttua tiesin, etten haluakaan kirjallisuuden opiskelijaksi. En pitänyt tekstin akateemisesta analysoimisesta, mutta opin tekemään töitä.

Aiemmin olin pärjännyt koulussa vasemmalla kädellä, mutta se ei enää toiminut, kun olin nuorin kaikista ja työskentelin vieraalla kielellä. Opiskelemisen oppimisesta oli kuitenkin valtavasti hyötyä, kun menin myöhemmin yliopistoon lukemaan biologiaa.

Vapaus

Tieteen teossa on nykyään paljon vähemmän vapausasteita kuin ennen. Aiemmin väitöskirjaa tehtiin viidestä kuuteen vuotta, mutta nykyään sen pitää olla valmis kolmessa, neljässä vuodessa.

Kun itse sain rahoituksen väitöskirjaani varten, minulle annettiin täysin vapaat kädet tehdä, mitä haluan. Minulla oli vahva intuitio siitä, mitä minun pitää tutkia, vaikka sitä ei ollut koskaan aiemmin tehty. Kun tarvitsin työssäni menetelmiä, jotka eivät olleet Suomessa käytössä, menin ulkomaisiin laboratorioihin opettelemaan niitä. Vapaus tuotti tulosta, ja sain Suomen Akatemialta palkinnon tieteellisestä rohkeudesta.

Kansainvälisyys

Suomi on niin pieni maa, että huippututkimusta tehdään pääosin ulkomailla. Aktiivinen osallistuminen kansainvälisen tiedeyhteisön keskusteluun on todella tärkeää, jos haluaa huipulle. Kontaktit korkeissa asemissa oleviin ihmisiin voivat olla uran kannalta ratkaisevia, sillä tiedemaailma toimii pitkälti kutsujen kautta: tutkijoita kutsutaan arvioimaan artikkeli tiedelehteen, puhujaksi alan johtavaan kongressiin tai kirjoittamaan tärkeään julkaisuun.

Itse sain hyödyllisiä kontakteja varsinkin post doc -tutkijana Kalifornian yliopistossa ja Australian valtion tutkimuslaitoksessa CSIRO:ssa Canberrassa. On ihan eri asia tavata ihmisiä lyhyesti seminaareissa kuin tehdä heidän kanssaan päivittäin töitä laboratoriossa.

Luonto

Nautin työssäni siitä, että saan olla kosketuksissa luontoon. Kaliforniassa tutkimusasemamme oli Santa Ynez Valleyssa vehreällä kukkulalla sijaitseva vanha ranch. Alue oli kumpuilevaa, harvaanasuttua seutua, jossa oli ikivanhoja tammipuita, punapuumetsiä, villiä luontoa ja pieniä, vauraita kyliä – ja tv-tähti Ellen DeGeneres lähinaapurinamme.

Kenttätutkimusjaksoilla asuin asuntovaunussa ja tutkin perhoslajeja, jotka olivat aktiivisia päivisin kello 10–15. Kun päivän tutkimus oli kolmelta tehty, lähdimme kollegoideni kanssa tutustumaan naapuruston viinitiloihin. Suomessa vietän joka kesä aikaa Ahvenanmaalla, jonka niityillä tutkimuskohteeni heinäratamo ja härmäsieni elävät.

Lasikatto

Pitkään ajattelin, ettei naisena tiedemaailmassa etenemisessä ole mitään esteitä. Minulla oli aina ollut sellainen olo, että maailma on avoin ja täynnä mahdollisuuksia. Sitten sain For Women in Science -palkinnon ja minua haastateltiin tv-uutisiin. Missäs ne kaikki naisprofessorit ovat, haastattelija kysyi minulta. En osannut vastata mitään. Perehdyttyäni Pohjoismaisiin tilastoihin huomasin, että vain joka viides professori on nainen, vaikka yliopistossa aloittavista hieman yli puolet on naisopiskelijoita. Miehet ja naiset tekevät kuitenkin suurin piirtein saman verran väitöksiä. Sen ymmärtäminen oli minulle havahtumisen paikka.

Esikuvat

Feminismi koetaan kauhean negatiivisena sanana, vaikka kaikille pitäisi olla itsestään selvää, että kyse on naisten ja miesten tasa-arvosta. Feminismiä tarvitaan, sillä naiset puuttuvat edelleenkin huipulta alalla kuin alalla. Naiset eivät välttämättä osaa visioida itseään johtoasemiin, jos eivät näe ympärillään ketään, johon samastua. Yksi omista esikuvistani on ollut maailman johtaviin geenitutkijoihin kuulunut, professori ja akateemikko Leena Palotie.

Eniten minuun on kuitenkin vaikuttanut tutkijaäitini, Kuopion yliopiston professori, joka on koulutukseltaan hammaslääkäri. Hänen esimerkkinsä takia tutkijaksi ryhtyminen tuntui alusta saakka itsestäänselvyydeltä. Minulla on hyvä itseluottamus, joka pohjautuu kotoa saamaani turvaan. Minua on rohkaistu kokeilemaan erilaisia asioita ja muistutettu, ettei aina tarvitse onnistua.

Roolit

Miesten ja naisten roolit työelämässä ovat tiukassa. Kokouksia varten naiset keittävät kahvin ja miehet hoitavat powerpointin, vaikka tehtävät eivät ole millään lailla sukupuolisidonnaisia. Itse olen pyrkinyt aktiivisesti muuttamaan tällaisia käytäntöjä. Tutkimusryhmässäni vastuu esimerkiksi kollegojen lahjojen tai juhlien tarjoiluiden hankkimisesta kiertää ihmisten välillä. Vauvalahjaa ei mene automaattisesti ostamaan tutkimusryhmän nuorin nainen.

Olen myös kouluttanut lapsia Tiede tulee tarhaan -konseptin avulla. Olemme kutsuneet päiväkotiryhmiä yliopistolle tekemään tieteellisiä kokeita ja tutustumaan siihen, miltä tutkijat näyttävät. Lasten mielikuvia parrakkaista tiedemiehistä on hyvä ravistella.

Äitiys

Kun perustin perheen, olin tutkimusryhmäni johtaja. En voinut laittaa sähköpostiini poissaoloilmoitusta kolmeksi vuodeksi, sillä olin vastuussa nuorista, mahtavista tutkijoista. Kummankaan lapseni kohdalla en ole pitänyt varsinaista äitiyslomaa. Työnteko perhevapailla tuntui luontevalta – hoidin vain hommat niissä raameissa, joissa se oli mahdollista. Varsinkin kuopukseni vauva-aika oli seesteistä ja tuotteliasta. Kirjoitin, kun vauva nukkui kolmen tunnin päiväunet, ja kerran viikossa kävin tapaamassa tutkimusryhmääni.

Luomisen tarve nähdään naisen kohdalla usein kovin negatiivisessa valossa. Minulla tuo tarve on kova, ja uskon perheenikin olevan onnellisempi, kun olen voinut kanavoida energiaani muuallekin kuin kotiin. Jos vastuu lapsesta uskallettaisiin jakaa äidin ja isän kesken jo melko aikaisessa vaiheessa, perheetkin voisivat paremmin. Mieheni hoiti kuopustamme vuoden kotona, kun työskentelin tutkijana Australiassa.

Luonne

Innostun uusista ideoista ja ajatuksista nopeasti ja paljon. Se on tutkijalle haastava luonteenpiirre, sillä tutkimus on kauhean hidasta. Ideasta julkaisuun menee helposti viisikin vuotta. Olen myös aika int-rovertti, ja tyypillinen tapani ratkaista asioita on pohtia niitä itse. Voin olla poissaoleva, kun mietin päässäni miljoonia eri ratkaisuja. Kotona olen samanlainen, ja läheiseni kokevat sen joskus rasittavaksi.

Olen myös vähän hömelö, hajamielinen professori, mutta toisaalta se auttaa keskittymään. Pää täyttyy helposti kaikesta pienestä sälästä, mutta olen hyvä tyhjentämään pääni ja keskittymään olennaiseen. Vielä opiskeluaikoinani en voinut lukea edes kirjaston lukusalissa, sillä häiriinnyin niin helposti. Nyt teen töitä vaikka lentokoneessa tai tennishallilla odottaessani lapsia harjoituksista.

Harrastukset

Kun olin nuori, luin monta kirjaa viikossa. Lasteni vauvavaiheessa lukeminen jäi, mutta nyt se on taas ykkösharrastukseni. Luen sekä romaaneja että populaaria tiedekirjallisuutta. Tykkään myös juoksemisesta, mutta en ole asettanut itselleni mitään hurjia tavoitteita. Sain juoksemisesta rutiinin, kun päätin, että 15 minuutin lenkkikin riittää.”

Juttu on julkaistu alun perin heinäkuun 2015 Gloriassa.

Kuka?

Anna-Liisa Laine, 40

* Kasviekologian professori Helsingin yliopistossa.

* Johtaa 12 hengen tutkimusryhmää, joka on mukana Suomen Akatemian huippuyksikössä.

* Valittiin huhtikuussa 2015 Helsingin yliopiston Vuoden dosentiksi.

* Palkittu L’Oréalin ja UNESCOn For Women in Science -kannustuspalkinnolla.

* Perheeseen kuuluvat puoliso ja kaksi lasta.

Jaarat pukeutuvat oman yrityksensä vaatteisiin myös vapaa-ajallaan.
Jaarat pukeutuvat oman yrityksensä vaatteisiin myös vapaa-ajallaan.
Heidi on oppinut, että suomalaisille kannattaa myydä värikkäitä tuotteita.
Heidi on oppinut, että suomalaisille kannattaa myydä värikkäitä tuotteita.
Heidi ja Juha hoitavat parisuhdettaan muun muassa yhteisillä pyörälenkeillä.
Heidi ja Juha hoitavat parisuhdettaan muun muassa yhteisillä pyörälenkeillä.
Heidi ja Juha käyvät usein ostoksilla Oulun kauppahallissa. Kala- liike Haanpäässä heitä palvelee Tero Kivimäki.
Heidi ja Juha käyvät usein ostoksilla Oulun kauppahallissa. Kala- liike Haanpäässä heitä palvelee Tero Kivimäki.

 Heidi ja Juha Jaara ovat kasvattaneet Balmuir-yrityksestään kansainvälisen menestystarinan. Kuninkaallisten ja maailmantähtien luottosisustajat rakastavat mökkeilyä ja pitävät yhtiökokouksensa usein saunan lauteilla.

”Balmuirista tulee yksi maailman tunnetuimmista lifestylebrändeistä”, julisti Juha Jaara illalliskutsuilla kerta toisensa jälkeen, kun yritys oli vasta alkutekijöissään.

Pöydän alla Balmuirin perustanut Heidi Jaara potki miehensä jalkoja

”Kotona aina vannotin, että et sitten sano niin seuraavalla kerralla. Ja aina Juha sanoi”, Heidi nauraa.

”Cheek kutsui meidät pari vuotta sitten kylään. Teimme hänelle muun muassa räätälintyönä nahkaesineitä ja kalusteita sekä lakanat nimikirjailuilla.”

Nyt, 10 vuotta myöhemmin, Balmuirin tuotteita käyttävät muun muassa George Clooney, Tina Turner, Paul Anka ja monet kotimaiset supertähdet, kuten Kimi  ja Minttu Räikkönen ja Cheek.

”Cheek eli Jare kutsui meidät pari vuotta sitten kylään. Teimme hänelle muun muassa räätälintyönä nahkaesineitä ja kalusteita sekä lakanat nimikirjailuilla. Sitten myös Elastinen halusi kotinsa sisustuksen meiltä. Pääsimme katsomaan Cheekin ja Elan keikkaa lavalta, se oli mahtavaa”, pariskunta kertoo.

Monet Balmuirin asiakassuhteista syntyvät samalla tavalla. Heidi ja Juha ystävystyvät asiakkaidensa kanssa ja järjestävät puolin ja toisin erilaisia elämyksiä

”Työn kautta olemme saaneet elämäämme valtavasti upeita ihmisiä. Uskomme, että valttikorttimme on aitous”, pariskunta pohtii.

Ensin maailmalle

Suomalaisyritykset lähtevät yleensä liikkeelle kotimaan markkinoilta ja laajentavat hiljalleen ulkomaille, mutta Balmuir toimi alusta asti päinvastoin.

”Ensimmäiset asiakkaamme olivat Saksasta ja Ruotsista. Juha opetti minut puhumaan alusta alkaen me-muodossa, vaikka olin yrityksessä yksin. Olemme aina pyrkineet siihen, että brändi vaikuttaisi todellista isommalta”, Heidi kertoo.

”Saudi-Arabian prinsessa puolestaan tilasi vastikään koko muotikatalogin kaikki tuotteet jokaisessa värissä ja koossa, ja kaikki kahtena kappaleena.”

Ulkomaan markkinoille tähtääminen oli Heidille itsestäänselvää, sillä hän oli tehnyt kansainvälisen uran Nokialla. Myös Juhalla oli vahva kokemus ulkomaankaupasta.

”Enemmän opettelua on ollut kotimaan markkinoissa. Suomessa menee esimerkiksi enemmän värejä kuin muissa Pohjoismaissa. Tanskaan tilataan pelkkää harmaata ja mustaa, Ruotsiin taas ylellistä beigeä. Lisäksi mallistoissa pitää olla aina jokin yllättävä väri, koska juuri siitä voi tulla hitti Japanissa tai Koreassa.”

Etenkin brändin lohen- ja poronnahkaiset tuotteet ovat hitti Aasiassa ja Lähi-idässä.

”Qatarin hallitsijaperhe halusi kashmir-viltin poronmokkareunuksilla. Saudi-Arabian prinsessa puolestaan tilasi vastikään koko muotikatalogin kaikki tuotteet jokaisessa värissä ja koossa, ja kaikki kahtena kappaleena, puolet Riadiin ja puolet Pariisiin toimitettuina.”

Mökkeilyä ja suurkaupunkeja

Jaarat asuvat Kempeleessä luonnon keskellä ja rakastavat mökkeilyä. Juha opettaa lapsia virvelöimään ja golfaamaan sillä välin, kun Heidi paistaa pihalla lättyjä. Välillä koko perhe tekee veneretkiä Oulujärven poikki Ärjänsaareen.

Toisaalta perheen arkeen kuuluvat yhtä lailla työmatkat suurkaupunkien kansainvälisille messuille, jonne myös lapset tulevat usein mukaan.

”Viimeksi Tokiossa ollessamme majoituimme keskustahotellissa ja kuuntelin, mitä ihmettä lapset puuhaavat kylpyhuoneessa. Siellä he istuivat lattialla ja leikkivät makkaranpaistoa Ärjänsaaressa – keskellä Tokion vilskettä”, Heidi nauraa.

”Olemme sopineet, että arki- ja raha-asioista meillä ei riidellä.”

Arkisin Heidi vie Viivin kahdeksaksi kouluun ja istuu itse usein jo 8.55 lähtevällä lennolla Helsinkiin. Juha puolestaan huolehtii Väinön päiväkotiin ja jatkaa siitä asiakastapaamisiin. Kaksi luottolastenhoitajaa auttaa arjessa, ja usein he myös matkustavat perheen mukana.

”Ostamme paljon palveluita, esimerkiksi siivooja meillä käy joka viikko. Olemme sopineet, että arki- ja raha-asioista meillä ei riidellä.”

Kiireistä arkea helpottaa myös se, ettei kotiin tai mökille ole hankittu televisiota.

 

Palavereita saunassa

Heidi ja Juha ovat yhdessä lähes 24 tuntia vuorokaudessa, mutta parisuhdetta se ei ole haitannut.

”Mehän olemme nytkin ihan rakastuneita!”

Kesken työpäivän pariskunta saattaa toisinaan lähteä metsään pyöräilemään tai pitää hallituksen kokouksen saunan lauteilla. Jatkossa tavoitteena olisi, että perjantai voisi olla kotipäivä.

”Pyhittäisimme parisuhdeaikaa ja hoitaisimme työasioita yhdessä kotona. Sen olemme kuitenkin sopineet, että nukkumaan mennessä ei enää saa puhua työstä”, he kertovat.

Heidi kuvailee Juhaa ”puuksi, jota vasten nojata”. Itse Juha sanoo olevansa jäärä, jonka päätä on vaikea kääntää. Nykyään hän osaa myös tunnistaa, milloin Heidi tarvitsee omaa tilaa.

Pariskunta saattaa pitää hallituksen kokouksen saunan lauteilla.

”Ymmärsin muutama vuosi sitten olevani erityisherkkä, se oli mullistava havainto. Ylilataudun helposti ja luen ihmisiä ja tunnelmia todella hyvin”, Heidi selittää.

Erilaisista luonteista huolimatta pariskuntaa yhdistää samanlainen, ronski huumorintaju.

”Sanon aina Juhalle ennen haastatteluja, että et sitten lauo niitä vitsejäsi. Joskus lehtiin on päätynyt sellaisia heittoja, jotka eivät ehkä kirjoitettuina ole olleet niin hauskoja”, Heidi kertoo.

Jatkuvasti matkoilla

Heidi ja Juha ovat molemmat tottuneet matkustamaan niin työn puolesta kuin vapaa-ajallakin. Naimisiin pari meni Mauritiuksella.

”Tarvitsimme paikalle todistajia ja muistin, että olin pelannut Australiassa golfia mauritiuslaisen miehen kanssa. Pitkän etsinnän jälkeen löysimme miehen, joka otti mukaan muutaman kaverinsa. Niin saimme todistajat kasaan”, Juha muistelee.

Joka kesäkuussa perhe viettää kolme viikkoa Italian San Remossa.

Vaikka matkoja kertyy paljon työnkin puolesta, viettää perhe myös lomat mielellään ulkomailla. Silloin kohteet valitaan lasten ehdoilla.

”Viime vuosina olemme käyneet Dubaissa, se on lasten kanssa mukavan helppo kohde.”

Joka kesäkuussa perhe viettää kolme viikkoa Italian San Remossa. Lomailun ohessa vanhemmat hoitavat myös muutamia asiakastapaamisia ja vierailevat Italian alihankkijoilla. Myös lapset tulevat mielellään mukaan.

”On kiva, että he näkevät, mitä yrityksen pyörittäminen käytännössä on. Viimeksi yksi alihankkija tuli tosin sanomaan, että voisivatko lapset hyppiä vähän vähemmän noissa huivisäkeissä”, Heidi nauraa.

Ovatko teidänkin muutosyrityksenne aivan liian kunnianhimoisia ja melodramaattisia?

Jos innostun kuntoilusta, hankin kertarysäyksellä kuntosalijäsenyyden ja ilmoittaudun samalta istumalta kahvakuulaan, lempeään venyttelyyn ja hassunhauskaan latinojumppaan. Ostan kotiin kahvakuulan, jumppanauhan, jumppakepin, käsipainot ja uudet inspiroivat urheiluvaatteet. Sitten käyn kahdesti latinojumpan takarivissä ahdistumassa ja venyttelen illalla kerran.

Ostan kotiin kahvakuulan, jumppanauhan, jumppakepin, käsipainot ja uudet inspiroivat urheiluvaatteet.

Ensipyrähdyksen jälkeen unohdan koko asian. Tovin kuluttua mies kysäisee nurkassa pölyttyvästä kahvakuulasta, ja työnnän sen vaivihkaa kaapin perille.

Olen myös ostanut terveysinnossani kaappini täyteen spirulinaa, pakurirouhetta, kauraleseitä, chia-siemeniä, merilevää, vehnäorasjauhetta, mulperimarjoja, raakakaakaota ja erilaisia salaatteja. Maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina teen epäilyttävän värisen smoothien, kunnes perjantaina palaan kahviin ja croissanttiin.

Jatkossa minun on huijattava itseäni ovelammin. Tästä lähtien en tee yhtikäs mitään, kunhan vähän vain vilkaisen. Kun menen lähikauppaan, kävelen ennen ostoksia lenkin korttelin ympäri ja ehkäpä ihan huomaamatta tekeekin mieli vähän jatkaa. Työmatkalla käyn ihan vain katsomassa, miltä se hotellin kuntosali näyttää, ja kenties sitten kuitenkin väännän pari kertaa hauista.

Ovelaa tammikuuta!