Huippu-uran kustannusalalla tehnyt johtaja Leena Majander vie suomalaisuutta kirjallisuutta maailmalle. ”Onnistumiset ovat aina motivoineet minua”, hän sanoo.

Olipa viikko!

Onneksi se on ohi, ja on perjantai-iltapäivä. Leena Majander voi vihdoin huoahtaa ja istahtaa mukavaan tuoliin Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus FILIn kauniissa toimistossa Helsingin Ritarihuoneella. Hän on juuri palannut Shanghaista suurilta kansainvälisiltä lastenkirjamessuilta.

Aikaero painaa, mutta Majander, 59, näyttää pirteältä ja hyväntuuliselta. Hän matkusti messuille edistämään suomalaisen lastenkirjallisuuden kääntämistä kiinaksi.

”Kiinassa on 300 miljoonaa alle 16-vuotiasta – mikä valtava määrä mahdollisia lukijoita!” hän innostuu.

Viikko Kiinassa oli Leena Majanderille elämys ja samalla uusi näkökulma kirjallisuuteen. Hän on tehnyt pitkän uran kustantajana, ensin Otavassa, sitten WSOY:ssa ja Bonnierilla. Kesällä hän siirtyi Bonnierin kansainvälisen liiketoiminnan neuvonantajan tehtävästä FILIn johtajaksi.

”Aikaisemmin tein messuilla kauppoja, nyt menin sinne luomaan kirja-alan ihmisille kontakteja ja uusia edellytyksiä.

FILIn tehtävä avautui, kun Vientikeskusta pitkään johtanut Iris Schwanck jäi eläkkeelle. Leena Majander ei ollut ajatellut hakea paikkaa.

”Mutta sitten puolisoni Antti kysyi, että enkös minä olisi juuri oikea ihminen tehtävään. Ajattelin, että totta tosiaan ja innostuin. Olen aina rakastanut kirjallisuutta ja halunnut tehdä töitä siinä maailmassa.”

Leena oli valmis uuteen, sillä häntä ahdisti seurata kustannusalan alamäkeä. Kirjojen markkinat olivat pudonneet jo viisi vuotta, eikä loppua ole näkyvissä.

”Onnistuminen on aina motivoinut minua. Missioni on kautta vuosien ollut sivistyksen ja bisneksen yhdistäminen. Tuntui, että nyt saisin taas siihen mahdollisuuden.”

Nyt se missio toteutuu viemällä kotimaista kirjallisuutta maailmalle.

”Kirjallisuuden kenttä on monipuolistunut, ja suomalainen kirjallisuus on nyt itsestäänselvästi osa maailmankirjallisuutta. Kirja-alan onnistumisia pitää hakea maailmalta.

Unohtumattomat työvuodet

Kustannusmaailma on muuttunut perin pohjin vuodesta 1980, jolloin Leena Majander valmistui kauppatieteiden maisteriksi Helsingin Kauppakorkeakoulusta ja pääsi unelmiensa työpaikkaan, Otavalle markkinointiassistentiksi. Hän oli päättänyt pyrkiä alalle jo koulutyttönä. Majanderien laajasalolaisperheessä luettiin paljon. Äiti oli opettaja ja isä pankinjohtaja. Leena työskenteli kaikki kesät kirjakaupassa ja luki niin paljon kuin ehti, kaikkea tyttökirjoista klassikoihin. Hänen lempiromaaninsa oli Tuulen viemää, jonka lopuksi Scarlett O’Hara lausuu dramaattisesti: ”Huomenna on uusi päivä.”

Majanderien neljästä sisaruksesta kolme valitsi kirjallisuuden ammatikseen tavalla tai toisella. Kustannusbisnes vei Leenan, Antti-veljestä tuli Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko, ja Mikko-veli ryhtyi historiantutkijaksi ja tietokirjailijaksi.

”Unohtumattomia vuosia ne olivat”, Leena Majander muistelee alkuaikojaan Otavalla.

Kustantamoissa vaikuttivat suuret kulttuuripersoonat kuten Majanderin palkannut Pentti Huovinen, WSOY:n legendaariset Hannu Tarmio ja Vilho Viksten sekä ArtHousen perustanut runoilija-kustantaja Paavo Haavikko.

”Kirjallisuus oli koko alan yhteinen intohimo, ja sen eteen tehtiin töitä kunnianhimoisesti ja tinkimättä. Jälkeenpäin ajattelin, että vastavalmistuneelle ei voi olla parempaa oppia kuin saada työskennellä alan kokeneimpien huippujen alaisuudessa.”

Niitä oli Otavan Uudenmaankadun komeassa kivilinnassa, jossa Leena Majander tiesi heti taloon tultuaan olevansa kotona. Ura lähti kustantamossa nopeaan nousuun. Hän eteni ensin myyntipäälliköksi, sitten kustannusjohtajaksi ja lopulta kustantajaksi.

Kuka vielä lukee?

Majanderin neljännesvuosisadan kestänyt kustantajakausi oli Otavan kukoistuksen aikaa. Kirjatalo onnistui ohittamaan tärkeimmän kilpailijansa WSOY:n ja nousemaan kotimaisen laatukirjallisuuden ykköskustantajaksi. Tuntui, että likipitäen jokainen kirjailija pyrki Otavan talliin.

”Kustantajalla pitää olla silmää paitsi tekstille ja ideoille, myös ihmisille. Hyvässä talossa kirjailijankin on hyvä olla”, Leena Majander sanoo.

Juuri sellaista hän uskoo Otavalla olleen. Hän kuitenkin muistuttaa, että kustannusalan myllerryksessä myös kirjailijoiden on ollut sopeuduttava uuteen aikaan. Vanhat leppoisat vuodet eivät enää palaa.

”Ennen riitti, että kirjailija toi käsikirjoituksen ja kustannustoimittaja editoi sen. Sen jälkeen markkinointi hoiti myynnin. Nykyisin kirjailijalta vaaditaan esiintymistaitoa ja kykyä ottaa tilanne kuin tilanne haltuunsa. Se vaatii monipuolista ammattitaitoa ja valmiutta panna oma persoona likoon”, hän korostaa.

Mutta entistä esiintymistaitoisemmat kirjailijatkaan eivät muuta muuksi sitä ongelmaa, että kirjamyynti on vaikeuksissa. Lukemisen sijaan ihmiset viettävät vapaa-aikaansa Facebookissa ja muualla netissä keskittymättä erityisesti mihinkään.

Yhä lyhytjännitteisemmäksi muuttuva elämänmeno huolestuttaa Leena Majanderia.

”Lukeminen on hidasta, ja siihen pitää keskittyä. Hekin, jotka vielä jaksavat lukea, ilmoittavat varanneensa mielenkiintoiset uutuudet kirjastosta. Ei näin. Paras jokamiehen kulttuuriteko on ostaa se kiinnostava kirja. Eihän tulovirtaa muuten synny.”

Leena Majanderin puhe kiihtyy. Siniset silmät säkenöivät ja posket alkavat punoittaa.

On pakko kysyä, onko hän sydämeltään yhä kustantaja. Miltä tuntui jättää Otava vuonna 2010, näyttävän ja arvostetun uran jälkeen?

”Olin onnellinen Otavalla ja valtavan sitoutunut taloon. Sieltä lähtö oli kieltämättä hirveän raskas”, hän sanoo.

Lähdön syiden arveltiin liittyvän omistajasuku Reenpäiden sisäisiin erimielisyyksiin. Yhtiön hallituksen pitkäaikainen puheenjohtaja ja suvun mahtimies Olli Reenpää antoi Leena Majanderille yllättäen potkut vuonna 2010. Samalla Leenan puoliso, Ollin poika ja Otavan kirjaryhmän johtaja Antti Reenpää jätti kaikki tehtävänsä perheyhtiössä.

Leena Majander ei ole kommentoinut lähtöään millään lailla, eikä tee sitä nytkään. Hän kuitenkin myöntää, että viime vaiheet Otavassa jättivät häneen jäljen.

”Se kokemus muutti käsitystäni ihmisistä.”

Mutta vedettyään lähtönsä jälkeen vuoden verran henkeä Leena huomasi, että elämässä kävi niin kuin aina – juuri niin kuin pitääkin. Uusi työ löytyi ruotsalaiskustantaja Bonnierilta.

”Miksi ihmeessä olin kuvitellut, että voisin työskennellä vain Otavalla? Bonnierilla opin uuden, monessa mielessä hyvän ruotsalaisen yrityskulttuurin ja elin mukana, kun yritys osti WSOY:n. FILIssä saan työskennellä kaikkien suomalaisten kustantajien kumppanina. Kannatti näköjään kokea kaikki nämä vaiheet huomatakseen, että maailma on avara ja kivoja ihmisiä on kaikkialla”, Leena Majander sanoo.

Leena Majander avaa uudistuneen Glorian Huipputyyppi-palstan.

Näin johdan

1. Avoin ja selkeä puhe synnyttää luottamusta. Hämärä bisnesjargon kertoo hämärästä ajattelusta ja sen on tarkoituskin hämätä. Älä suostu kuuntelemaan sellaista, vaan kysy!

2. Henkilövalinnat ovat kaikkein tärkeimpiä päätöksiä.

3. Johtajan tehtävä on auttaa tiimiä pahojen paikkojen ylitse.

4. Mieti ratkaisujen seurauksia myös viiden tai kymmenen vuoden tähtäimellä.

5. Itselleni sanon joka aamu: kun kuuntelet tarkemmin, ymmärrät enemmän.

Professori Kari Enqvist on huolissaan maailman tilasta, rakastaa munakoisopastaa ja uskoo, että lopulta meitä ohjaa sattuma. Hän antoi omat vastauksensa Glorian Aakkoset-klassikkosarjaan.

A Alkuräjähdys. Historiallisesti merkillinen ajatelma ja tieteellinen fakta. Alkuräjähdys ilmentää 1900-luvun tieteen historian kehitystä ja ihmisen hengen lentoa. Saamme selville asioita, kun yritämme tarpeeksi.

B Bolognan yliopisto. Euroopan vanhin yliopisto, joka perustettiin vuonna 1088. Ihmiskunnan saavutusten symboli, jonka tehtävät ovat yhä samat kuin tuhat vuotta sitten eli opettaminen, sivistäminen ja kulttuurin ylläpitäminen. Näin siitäkin huolimatta, että osa huutaa innovoinnin ja kaupallistamisen puolesta. Suomi 100 on yliopistolaitokseen verrattuna vaatimaton saavutus.

C Cern. Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus Sveitsissä. Kun olin väitellyt 1983, lähdin keskukseen tutkijatohtoriksi. Kahden vuoden aikana tulin osaksi kansainvälistä tutkijayhteisöä. Aika oli käänteentekevä.

Tiedettä on mahdotonta ohjailla.

D Doverin valkoiset kalliot. Tutkijat etsivät 1700-luvun lopussa kallioilta fossiileja. He halusivat näin todistaa Raamatun vedenpaisumuskertomuksen todeksi. Lopulta esiin tuli hirviöitä, joilla oli sirkkelinterävät hampaat. Tutkijoita kauhistutti. Tämä on esimerkki, miten tiedettä on mahdotonta ohjailla. Tapauksen ansiosta saimme modernin paleontologian.

E Espoo. Olen asunut Espoossa kaksikymmentä vuotta. En tiedä miksi. En koskaan ajatellut, että asun Espoossa. Näin saattaa kuitenkin käydä, kun nuoruuden suunnitelmat eivät toteudu.

F Filosofia. Opiskelin ensin pääaineenani filosofiaa. En koskaan ymmärtänyt, mistä filosofiassa on kysymys. Mieleeni on jäänyt marraskuinen, painostava hämäryys, kun osallistuin maisterivaiheen seminaariin. Istuin pöydän ääressä toisen opiskelijan kanssa. Yritimme filosofoida, professori murahteli. Vaihdoin fysiikkaan. Ajattelin, että sitä osaavat kaikki.

Minua ei kannattaisi palkata rakennuksille. Saisin nopeasti tuloksia, mutta jälki olisi huonoa.

G Geneve. Asuin ulkomailla 1980-luvun alussa, kun Suomessa oli vielä aavistus DDR:ää. Genevessä oli kansainvälisyyttä ja ruokakulttuuria. Kaupungissa näin ensimmäistä kertaa elävän aprikoosin. Onneksi Suomessakin alkoi olla vuosikymmenen puolivälin jälkeen muitakin juustoja kuin Edamia.

H Hätäisyys. Olen huolimaton ja kärsimätön. Minua ei kannattaisi palkata rakennuksille. Saisin nopeasti tuloksia, mutta jälki olisi huonoa.

I Italia. Kun olin lapsi, Italiaa pidettiin roistojen ja petkuttajien maana. Muistan tapauksen, kun olin käymässä Padovassa. Ostin asemalta lipun Venetsiaan. Kun odotin junaa, lipunmyyjä alkoi huutaa kioskistaan. Ajattelin, että nyt he yrittävät petkuttaa. Kun pääsin luukulle, mies sanoi, että sinulta unohtui kymmenentuhannen liiran seteli. Hävetti. Päätin, että en ajattele italialaisista enää koskaan pahaa.

J Jakojäännös. Ikävän kuuloinen sana, josta tulee mieleen taloustiede ja tilanne, jossa jämät jäävät jollekin muulle. Olisi ihanaa, jos kaikki menisi maailmassa aina tasan.

K Kirjoittaminen. Olen kirjoittanut kolmetoista kirjaa. Kirjoittaminen on muodostunut persoonallisuuteni osaksi. En osaisi olla ilman. Sanojen peräkkäin asetteleminen, rytmittäminen ja merkitysten varioiminen on kiehtovaa.

L Lahti. Synnyinkaupunkini. Olen harvinaisuus, sillä myös vanhempani syntyivät Lahdessa. Isoisäni oli hinaajan kapteeni Vesijärvellä. Hän veti tukkiproomuja Vääksystä Lahteen, jossa puutavarateollisuus nieli niitä.

Fasististen ja äärinationalististen ajatusten nousu on kammottavaa.

M Maailman tila. Ajattelin vuosia, että asiat menevät parempaan suuntaan. Kaiken euforian jälkeen, mikä seurasi Berliinin muurin murtumisesta, ollaan käsittämättömällä tavalla jälleen tilanteessa, joka muistuttaa 1920-lukua. Fasististen ja äärinationalististen ajatusten nousu on kammottavaa.

N Nobel. Välkkyy tutkijoiden silmissä. Sitä tavoittelevat kaikki. Jos eivät muuten, niin haaveissaan. Vierailin kerran Nobel-säätiössä. Sain mukaani tulitikut, jossa oli Alfred Nobelin kuva.

O Ongelmat. Fyysikot ovat hyviä ratkomaan ongelmia. Jos metsään pitää raivata polku, asialle kannattaa laittaa fyysikko. Matemaatikko miettii, mikä on metsän määritelmä ja filosofi pohtii, mitä tarkoittaa polku. Fyysikko on jo kirveen ja petkeleen kanssa hakkaamassa ryteikköä

P Pasta alla norma. Sisilialaisperäinen suosikkipastani munakoisolla ja tomaattikastikkeella. Suosittelen maistamaan.

Q Qed. Quantum Electro Dynamics on teoria valon ja aineen vuorovaikutuksesta. Maailman tarkin teoria kuvaa atomeja ja niiden ominaisuuksia.

R Ruutana. Vietin lapsuuteni kesät Sysmässä. Katiskasta löytyi joskus ruutana. Kukaan ei kysy nykypäivänä kalatiskillä, onko teillä ruutanaa. Kala kuulostaa sukupuuttoon kuolleelta. Sanassa on voimakas menneen maailman lataus, kuten vossikassa.

S Suomalaisuus. Olen kasvanut tähän yhteiskuntaan ja puhun suomea. Tajuan asioita, joita ulkomaalainen ei ymmärrä. Samaan aikaan kuitenkin ajattelen, että mukanani on kansallisuudet ylittävä aspekti. Olen osa tiedeyhteisöä, jossa on samantekevää, mistä tulee. En usko, että Suomi on maailman paras maa.

En usko, että Suomi on maailman paras maa.

T Tiede. Ihmiset eivät ymmärrä, mitä tiede on. Tiede ei ole sama kuin totuus. Se on menetelmä, kuin lapio. Sillä kaivetaan esiin asioita. Usein sanotaan, että evoluutiota ei voida todistaa tieteellisesti. Tarkoitus onkin, että tiede kaivaa esiin kertomuksen maailmasta, joka on luotettavimman ja ristiriidattomimman oloinen.

U Upo. Lahtelainen yritys, joka valmisti hetekoita, pesukoneita ja jääkaappeja. Menin neljätoistavuotiaana kesätöihin Upolle. Minut johdatettiin kentälle, jossa oli vanhoja liuotin- ja öljytynnyreitä. Tehtäväni oli irrottaa tynnyreistä kansia. Päätin keskittyä koulunkäyntiin.

V Valinnat. Niitä tekee jotenkin, mutta ajattelen, että lopulta meitä ohjaa sattuma. Olen oppinut uskomaan, että meillä on lopulta vähän vaikutusta siihen, mitä teemme. Teemme toki valintoja, mutta olisimme voineet valita toisinkin.

W Wisconsin. Olin Yhdysvaltojen keskilännessä tutkijatohtorina. Autojen rekisterikilvissä luki osavaltion luonnehdinta eli America’s dairyland. Söin paljon juustoja. Lisäksi ostin ison auton, joka oli paska. Oli kummallista, kuinka helposti amerikkalaiseen elämänmenoon solahti. Onneksi pääsin pakenemaan.

X X eli tuntematon. Kulttuurihistoriallisesti on kiinnostavaa miettiä, miksi tuntematonta merkataan länsimaissa x:llä. Luin artikkelin, josta selvisi, että x tulee arabiankielen epämääräisestä artikkelista. Varmistin tiedon oikeaksi Jaakko Hämeen-Anttilalta.

Y Yötaivas. 1800-luvulla pohdittiin, miksi yötaivas on pimeä. Kysymys sai nimekseen Olbersin paradoksi.

Z Z-bosoni. Oleellinen rakennuspalikka hiukkasfysiikan standardimallissa. Z-bosoni löydettiin kokeellisesti Cernissä aikana, kun olin siellä.

Minua pidetään filosofian ja uskonnon vihollisena. Mielestäni en ole sitä.

Å Åboulevard. Katu Kööpenhaminassa, jonka lähellä asuin neljä vuotta. Kotikatuni nimi oli suomalaiselle ainoa sopiva eli Suomisvej.

Ä Älämölö. Joissain piireissä minua pidetään filosofian ja uskonnon vihollisena. Mielestäni en ole sitä. Älämölö on osaltaan seurausta roolista, joka minulle on annettu. Olen muka kylmä ja ankara.

Ö Öylätti. Jotkut sanovat, että se muuttuu ehtoollisella Kristuksen ruumiiksi. En ole koskaan tajunnut, mitä tällä tarkoitetaan. Miten se muuttuu, missä vaiheessa ja minkä takia? Olen koittanut kysellä, mutta kukaan ei ole pystynyt vastaamaan.

Kuka?

Kosmologian professori Kari Enqvist, 63.

Asuu vaimonsa Maijan kanssa Espoossa.

Väitteli 1983 alkeishiukkasfysiikasta filosofian tohtoriksi.

Työskennellyt tutkijana ulkomailla, kosmologian professorina vuodesta 2001.

Julkaisi lokakuussa Janne Saarikiven kanssa Ainoa mikä jää -kirjan (WSOY).

Ålandsbankenin Suomen-toimintojen johtaja Anne-Maria Salonius on puhunut keksinnöstään jopa YK:n päämajassa. Hänen kehittämällään pankkikortilla on tarkoitus pysäyttää ilmastonmuutos.

 

 

Tyyni valtameri velloi 46-jalkaisen purjeveneen alla levottomana, kun Ålandsbankenin Suomen-toimintojen johtaja Anne-Maria Salonius istui kannella vahtivuorossa. Lapsesta saakka purjehtinut Anne-Maria oli 7 600 kilometrin matkalla Galapagos-saarilta Tahitille, sillä hän oli lupautunut miehistön jäseneksi maailmanympäripurjehduksella oleville ystävilleen.

Vaikka muita aluksia ei ollut mailla halmeilla, hän luotti siihen, että jos ongelmia tulisi, he selviäisivät. Yhteistyö onnistuisi, koska vastuut oli selvästi jaettu, ja kaikkien päämäärä oli yhteinen.

 

Vajaan kolmen kuukauden purjehdusreissulla syntyneet oivallukset Anne-Maria vei mukanaan myös työhuoneelleen Helsingin Bulevardille. Purjehdus muistutti häntä jälleen siitä, kuinka tärkeää on saada koko henkilöstö työskentelemään yhteisen asian puolesta. Se taas onnistuu Anne-Marian mukaan silloin, kun työ on tekijöilleen merkityksellistä kuten purjehdus heidän miehistölleen.

Merkityksellisiin asioihin keskittyminen on vienyt Anne-Marian luennoimaan ilmastoasiantuntijoille YK:n päämajaan Manhattanille, illallisille Monacoon prinssi Albertin ja prinssi Carl Philipin kanssa.

”Jokaisen yrityksen pitäisi miettiä, mikä on heidän laajempi merkityksensä asiakkaille, työtekijöille, yhteiskunnalle ja maapallolle”, hän sanoo.

Merkityksellisiin asioihin keskittyminen on vienyt Anne-Marian luennoimaan ilmastoasiantuntijoille YK:n päämajaan Manhattanille, illallisille Monacoon prinssi Albertin ja prinssi Carl Philipin kanssa sekä pokkaamaan yritysvastuuseen liittyvän ison palkinnon mainoskilpailu Cannes Lionsissa.

Puhujakutsuja ympäri maailmaa on sadellut sen jälkeen, kun hänen ideoimansa Itämerikortti, maailman ensimmäinen kuluttajan hiilijalanjälkeä reaaliajassa mittaava bioha-joava maksukortti lanseerattiin viime vuonna.

 

Idea syntyi heinäkuisena päivänä Saaristomerellä kolme vuotta sitten. Anne-Maria oli purjehtimassa Ahvenanmaalta kohti Helsinkiä, ja yhtäkkiä vihreää, haisevaa levää oli kaikkialla. Anne-Maria näki konkreettisesti, kuinka huonosti Itämeri voi. Jo seuraavassa johtoryhmän kokouksessa hän esitti, että pankki satsaisi uudella tavalla Itämeren suojeluun.

Anne-Maria kollegoineen alkoi suunnitella maksukorttia, johon yhdistettäisiin ostosten ympäristövaikutuksia mittaava indeksi, Åland Index. Se laskisi ostoksista syntyneen hiilijalanjäljen ja tarjoaisi vaihtoehtoja hiilidioksipäästöjen hyvittämiseksi: mahdollisuuden lahjoittaa rahaa ilmastoprojekteihin tai konkreettisia neuvoja kulutustottumusten muuttamiseksi.

Anne-Maria näki konkreettisesti, kuinka huonosti Itämeri voi.

”Ilmastonmuutos vaatii isoja muutoksia kuluttajakäyttäytymiseen, ja sen takia päätimme, että asiakkaamme ei voisi välttää näkemästä ympäristövaikutuksiaan”, hän muistelee.

 

Sen jälkeen, kun innovaatio lanseerattiin kesällä 2016, Åland Indexiä on esitelty YK:n päämajassa konkreettisena esimerkkinä siitä, kuinka Pariisin ilmastosopimus voidaan toteuttaa. Maailman arvostetuimmassa mainosalan kilpailussa, Cannes Lions -festivaaleilla, se palkittiin grand prix -palkinnolla 42 000 kampanjan joukosta yritysvastuun kategoriassa. Svenska Dagbladet valitsi sen 12 innovaation joukkoon, jotka voivat pelastaa maailman.

”Ideani on kilpaillut organisaatiomme sisällä monien hankkeiden kanssa, mutta olen uskonut asiaani ja vienyt sitä sitkeästi eteenpäin. Johtotähtenäni on ollut ajatus, että yksilön valinnoilla on valtava merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.”

”Johtotähtenäni on ollut ajatus, että yksilön valinnoilla on valtava merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.”

”Tarjoamme indeksin kaikkien maailman pankkien käyttöön. Haluan, että siitä tulee koko maailman pankkistandardi”, hän sanoo.

Anne-Maria on vastikään palannut YK:n ilmastoviikoilta New Yorkista, jossa oli kertomassa innovaatiostaan maailman vaikuttajille.

”Ideani on kilpaillut organisaatiomme sisällä monien hankkeiden kanssa, mutta olen uskonut asiaani ja vienyt sitä sitkeästi eteenpäin. Johtotähtenäni on ollut ajatus, että yksilön valinnoilla on valtava merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.”

 

Anne-Maria vietti lapsuutensa Tuusulassa vanhempiensa ja kahden sisaruksensa kanssa. Isä työskenteli opettajana, äiti pankinjohtajana. Vanhemmiltaan Anne-Maria peri ajatuksen, että omalla tekemisellään voi vaikuttaa maailmaan.

Lukion jälkeen Anne-Maria ryhtyi opiskelemaan Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja tähtäsi juristiksi. Hän oli hetken töissä asianajotoimistossa, mutta avioeroriidat ja huoltokiistat eivät sytyttäneet.

”Olen aina rohkeasti itse sanonut, kun olen halunnut jonkin tehtävän.”

”Huomasin, että olen myynti-ihminen ja haluan olla bisneksen kanssa tekemisissä.” Aluksi Anne-Maria työskenteli Merita-pankissa, sitten hänet palkattiin Ålandsbankeniin pankinjohtajaksi. Hän sai tehtäväkseen perustaa Aleksanterinkadulle uuden toimipisteen ja rekrytoida työntekijät. Ensin hän työskenteli private banking-puolen vastaavana, ja vuodesta 2010 lähtien hän on vastannut Suomen liiketoiminnasta, joka muodostaa merkittävän osan konsernin tuloksesta.

”Olen aina rohkeasti itse sanonut, kun olen halunnut jonkin tehtävän. En ole ikinä pelännyt tulosvastuuta”, hän sanoo.

Pörssiyhtiön johtoryhmään Anne-Maria valittiin seitsemän vuotta sitten, ja samoihin aikoihin hän koki työuransa vaikeimmat hetket. Ålandsbanken oli juuri laajentanut Ruotsiin, kun pankkikriisi iski. Kun korot laskivat nollaan, pankin koko bisnesmallia oli muutettava, ja talossa tehtiin iso saneeraus.

”On aina vaikea tehdä ratkaisuja, joissa jonkun työsuhde päättyy, vaikka se olisikin toiminnan kehittämisen kannalta välttämätöntä”, Anne-Maria sanoo.

Rekrytoidessaan Anne-Maria haluaa työntekijöidensä tulevan eri kulttuureista ja taustoista.

Isossa myllerryksessä työskenteleminen opetti hänelle sen, että yksi johtajan tärkeimmistä tehtävistä on luoda työntekijöilleen turvallisuutta. ”Jokaisen pitää saada tietää oma roolinsa muutoksessa, sillä epävarmuus ei ole kenellekään hyväksi.”

Rekrytoidessaan Anne-Maria haluaa työntekijöidensä tulevan eri kulttuureista ja taustoista ja pitää huolen, että myös muut rekrytoijat kiinnittävät asiaan huomiota. Johtamisoppejaan hän jakaa mentorina Diamanten i Finlandissa ja Suomen Mentoreissa. Sparrattavat ovat joko tuoreita tulokkaita tai jo vähän kokeneempia johtajia. ”Haluan kannustaa rohkeuteen: siihen, että kukaan ei jäisi odottamaan, että joku tulee ja löytää.”

 

Harrastukset ja suuri ystäväpiiri auttavat jaksamaan pitkiä työpäiviä, ja tärkeää on myös päästä lataamaan akkuja välillä pois arjen ympyröistä. Purjehdusmatka Tyynen valtameren yli oli unohtumaton, ja Anne-Mariaa hymyilyttää vieläkin, kun hän muistelee monikymmenpäisen delfiiniparven uineen veneen rinnalle tekemään näyttäviä hyppyjään. Vapaa-ajallaan miehistö lätki korttia ja luki sekä pyysi tuoretta tonnikalaa ruoaksi .

Anne-Mariaa neuvottiin suhtautumaan kristallinkirkkaassa meressä uiviin haihin kuin koiriin.

Oli upea elämys snorklata maailman haitiheimmällä alueella Tahitin atollisaarilla vedessä. Anne-Mariaa neuvottiin suhtautumaan kristallinkirkkaassa meressä uiviin haihin kuin koiriin.

"Jos niitä ei häiritse, nekään eivät tee sinulle mitään. Aluksi ajattelin, että en mene haiden sekaan, mutta upeat korallit ja värikkäät kalat saivat houkuteltua veteen. Tuntui kuin olisin uinut akvaariossa."

Kuka?

Anne-Maria Salonius, 53. Ålandsbankenin Suomen-toimintojen johtaja ja johtoryhmän jäsen.

Asuu Töölössä Helsingissä. 25- ja 23-vuotiaiden poikien äiti. Eronnut.

Harrastaa purjehtimista, golfia, joogaa ja klassista musiikkia.

 

Näin johdan:

1. Toisten kuuntelu ja huomioiminen ei ole koskaan yliarvostettua.

2. Kaikkien osaaminen ja kokemus on osattava hyödyntää tiimissä.

3. Vastuu pitää aidosti antaa ja myös ottaa vastaan.

4. Luottamusta ei voi teeskennellä.

5. Positiivinen ilmapiiri on keskeisen tärkeää. Se motivoi hyviin suorituksiin.