Huippu-uran kustannusalalla tehnyt johtaja Leena Majander vie suomalaisuutta kirjallisuutta maailmalle. ”Onnistumiset ovat aina motivoineet minua”, hän sanoo.

Olipa viikko!

Onneksi se on ohi, ja on perjantai-iltapäivä. Leena Majander voi vihdoin huoahtaa ja istahtaa mukavaan tuoliin Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus FILIn kauniissa toimistossa Helsingin Ritarihuoneella. Hän on juuri palannut Shanghaista suurilta kansainvälisiltä lastenkirjamessuilta.

Aikaero painaa, mutta Majander, 59, näyttää pirteältä ja hyväntuuliselta. Hän matkusti messuille edistämään suomalaisen lastenkirjallisuuden kääntämistä kiinaksi.

”Kiinassa on 300 miljoonaa alle 16-vuotiasta – mikä valtava määrä mahdollisia lukijoita!” hän innostuu.

Viikko Kiinassa oli Leena Majanderille elämys ja samalla uusi näkökulma kirjallisuuteen. Hän on tehnyt pitkän uran kustantajana, ensin Otavassa, sitten WSOY:ssa ja Bonnierilla. Kesällä hän siirtyi Bonnierin kansainvälisen liiketoiminnan neuvonantajan tehtävästä FILIn johtajaksi.

”Aikaisemmin tein messuilla kauppoja, nyt menin sinne luomaan kirja-alan ihmisille kontakteja ja uusia edellytyksiä.

FILIn tehtävä avautui, kun Vientikeskusta pitkään johtanut Iris Schwanck jäi eläkkeelle. Leena Majander ei ollut ajatellut hakea paikkaa.

”Mutta sitten puolisoni Antti kysyi, että enkös minä olisi juuri oikea ihminen tehtävään. Ajattelin, että totta tosiaan ja innostuin. Olen aina rakastanut kirjallisuutta ja halunnut tehdä töitä siinä maailmassa.”

Leena oli valmis uuteen, sillä häntä ahdisti seurata kustannusalan alamäkeä. Kirjojen markkinat olivat pudonneet jo viisi vuotta, eikä loppua ole näkyvissä.

”Onnistuminen on aina motivoinut minua. Missioni on kautta vuosien ollut sivistyksen ja bisneksen yhdistäminen. Tuntui, että nyt saisin taas siihen mahdollisuuden.”

Nyt se missio toteutuu viemällä kotimaista kirjallisuutta maailmalle.

”Kirjallisuuden kenttä on monipuolistunut, ja suomalainen kirjallisuus on nyt itsestäänselvästi osa maailmankirjallisuutta. Kirja-alan onnistumisia pitää hakea maailmalta.

Unohtumattomat työvuodet

Kustannusmaailma on muuttunut perin pohjin vuodesta 1980, jolloin Leena Majander valmistui kauppatieteiden maisteriksi Helsingin Kauppakorkeakoulusta ja pääsi unelmiensa työpaikkaan, Otavalle markkinointiassistentiksi. Hän oli päättänyt pyrkiä alalle jo koulutyttönä. Majanderien laajasalolaisperheessä luettiin paljon. Äiti oli opettaja ja isä pankinjohtaja. Leena työskenteli kaikki kesät kirjakaupassa ja luki niin paljon kuin ehti, kaikkea tyttökirjoista klassikoihin. Hänen lempiromaaninsa oli Tuulen viemää, jonka lopuksi Scarlett O’Hara lausuu dramaattisesti: ”Huomenna on uusi päivä.”

Majanderien neljästä sisaruksesta kolme valitsi kirjallisuuden ammatikseen tavalla tai toisella. Kustannusbisnes vei Leenan, Antti-veljestä tuli Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko, ja Mikko-veli ryhtyi historiantutkijaksi ja tietokirjailijaksi.

”Unohtumattomia vuosia ne olivat”, Leena Majander muistelee alkuaikojaan Otavalla.

Kustantamoissa vaikuttivat suuret kulttuuripersoonat kuten Majanderin palkannut Pentti Huovinen, WSOY:n legendaariset Hannu Tarmio ja Vilho Viksten sekä ArtHousen perustanut runoilija-kustantaja Paavo Haavikko.

”Kirjallisuus oli koko alan yhteinen intohimo, ja sen eteen tehtiin töitä kunnianhimoisesti ja tinkimättä. Jälkeenpäin ajattelin, että vastavalmistuneelle ei voi olla parempaa oppia kuin saada työskennellä alan kokeneimpien huippujen alaisuudessa.”

Niitä oli Otavan Uudenmaankadun komeassa kivilinnassa, jossa Leena Majander tiesi heti taloon tultuaan olevansa kotona. Ura lähti kustantamossa nopeaan nousuun. Hän eteni ensin myyntipäälliköksi, sitten kustannusjohtajaksi ja lopulta kustantajaksi.

Kuka vielä lukee?

Majanderin neljännesvuosisadan kestänyt kustantajakausi oli Otavan kukoistuksen aikaa. Kirjatalo onnistui ohittamaan tärkeimmän kilpailijansa WSOY:n ja nousemaan kotimaisen laatukirjallisuuden ykköskustantajaksi. Tuntui, että likipitäen jokainen kirjailija pyrki Otavan talliin.

”Kustantajalla pitää olla silmää paitsi tekstille ja ideoille, myös ihmisille. Hyvässä talossa kirjailijankin on hyvä olla”, Leena Majander sanoo.

Juuri sellaista hän uskoo Otavalla olleen. Hän kuitenkin muistuttaa, että kustannusalan myllerryksessä myös kirjailijoiden on ollut sopeuduttava uuteen aikaan. Vanhat leppoisat vuodet eivät enää palaa.

”Ennen riitti, että kirjailija toi käsikirjoituksen ja kustannustoimittaja editoi sen. Sen jälkeen markkinointi hoiti myynnin. Nykyisin kirjailijalta vaaditaan esiintymistaitoa ja kykyä ottaa tilanne kuin tilanne haltuunsa. Se vaatii monipuolista ammattitaitoa ja valmiutta panna oma persoona likoon”, hän korostaa.

Mutta entistä esiintymistaitoisemmat kirjailijatkaan eivät muuta muuksi sitä ongelmaa, että kirjamyynti on vaikeuksissa. Lukemisen sijaan ihmiset viettävät vapaa-aikaansa Facebookissa ja muualla netissä keskittymättä erityisesti mihinkään.

Yhä lyhytjännitteisemmäksi muuttuva elämänmeno huolestuttaa Leena Majanderia.

”Lukeminen on hidasta, ja siihen pitää keskittyä. Hekin, jotka vielä jaksavat lukea, ilmoittavat varanneensa mielenkiintoiset uutuudet kirjastosta. Ei näin. Paras jokamiehen kulttuuriteko on ostaa se kiinnostava kirja. Eihän tulovirtaa muuten synny.”

Leena Majanderin puhe kiihtyy. Siniset silmät säkenöivät ja posket alkavat punoittaa.

On pakko kysyä, onko hän sydämeltään yhä kustantaja. Miltä tuntui jättää Otava vuonna 2010, näyttävän ja arvostetun uran jälkeen?

”Olin onnellinen Otavalla ja valtavan sitoutunut taloon. Sieltä lähtö oli kieltämättä hirveän raskas”, hän sanoo.

Lähdön syiden arveltiin liittyvän omistajasuku Reenpäiden sisäisiin erimielisyyksiin. Yhtiön hallituksen pitkäaikainen puheenjohtaja ja suvun mahtimies Olli Reenpää antoi Leena Majanderille yllättäen potkut vuonna 2010. Samalla Leenan puoliso, Ollin poika ja Otavan kirjaryhmän johtaja Antti Reenpää jätti kaikki tehtävänsä perheyhtiössä.

Leena Majander ei ole kommentoinut lähtöään millään lailla, eikä tee sitä nytkään. Hän kuitenkin myöntää, että viime vaiheet Otavassa jättivät häneen jäljen.

”Se kokemus muutti käsitystäni ihmisistä.”

Mutta vedettyään lähtönsä jälkeen vuoden verran henkeä Leena huomasi, että elämässä kävi niin kuin aina – juuri niin kuin pitääkin. Uusi työ löytyi ruotsalaiskustantaja Bonnierilta.

”Miksi ihmeessä olin kuvitellut, että voisin työskennellä vain Otavalla? Bonnierilla opin uuden, monessa mielessä hyvän ruotsalaisen yrityskulttuurin ja elin mukana, kun yritys osti WSOY:n. FILIssä saan työskennellä kaikkien suomalaisten kustantajien kumppanina. Kannatti näköjään kokea kaikki nämä vaiheet huomatakseen, että maailma on avara ja kivoja ihmisiä on kaikkialla”, Leena Majander sanoo.

Leena Majander avaa uudistuneen Glorian Huipputyyppi-palstan.

Näin johdan

1. Avoin ja selkeä puhe synnyttää luottamusta. Hämärä bisnesjargon kertoo hämärästä ajattelusta ja sen on tarkoituskin hämätä. Älä suostu kuuntelemaan sellaista, vaan kysy!

2. Henkilövalinnat ovat kaikkein tärkeimpiä päätöksiä.

3. Johtajan tehtävä on auttaa tiimiä pahojen paikkojen ylitse.

4. Mieti ratkaisujen seurauksia myös viiden tai kymmenen vuoden tähtäimellä.

5. Itselleni sanon joka aamu: kun kuuntelet tarkemmin, ymmärrät enemmän.

Eurooppa yhtenee, mutta muoti pysyy eri maissa erilaisena, vakuutti muotijuttu 1990.

  Vaikka Eurooppa yhdistyy, eri maiden naiset säilyttävät erityispiirteensä, vakuutti humoristinen muotijuttu. Se ilmestyi 1990, viisi vuotta ennen kuin Suomesta tuli EU:n jäsenvaltio. Saksattaria kehuttiin Margaret Thatcherin lisäksi "tosimiehiksi" - eikä Angela Merkelistä edes tiedetty siihen aikaan. Jämäkkyyttä kuvassa olevan saksattaren tyyliin antoi myös Escadan bleiserin muodikas leveä hartialinja.   

Juhlameikit ovat aina kuuluneet Glorian marraskuuhun. 1987 niitä esittelivät Katju Holkeri, Nina af Enehjelm, Katriina Wuoristo ja Clarisse Berggårdh.

Marraskuu on perinteisesti ollut Gloriassa juhlanumero, ja siinä esitellään juhlapukuja ja -meikkejä. Niin tehtiin  myös marraskuun numerossa 1987. Meikkimalleina olivat Katju Holkeri, Nina af Enehjelm, Katriina Wuoristo ja Clarisse Berggårdh. 20-vuotias Clarisse ei vielä tiennyt, mitä haluaisi tehdä isona. Hän harrasti lenkkeilyä ja oli myös alkanut bodata. Viikonloppuisin hän kertoi käyvänsä ystäviensä kanssa juhlimassa "Fabbarissa". Sittemmin urahaaveet selkenivät, ja Clarisse on ollut muun muassa Sanoma Magazines Finlandin toimitusjohtajana. Nykyisin hän on Pohjoisranta Burson-Marstellerin toimitusjohtaja.