Kahden pienen lapsen äiti Elena Leeve on yöihminen, mutta ei nykyään juuri ehdi juhlia.

 

A Avanto. Olen Helsingin Talviuimareiden jäsen, käyn avannossa viikoittain. En ole koskaan katunut, että olen lähtenyt uimaan. Avanto rauhoittaa ja maadoittaa. Se on fyysinen kokemus, johon liittyy voimakkaasti myös adrenaliini.

 

B Bromarv. Äitini ja isäpuoleni kesäpaikka Bromarvissa on entinen kyläkoulu. Syömme iltaisin vanhassa jumppasalissa pitkän pöydän ääressä. Mukana on kaikenikäisiä, vauvoja ja vaareja.

 

C Columbo. Lempisarjani, johon koukutuin teininä. Rakastin hajamielistä Columboa, joka ajeli vanhalla autollaan ja poltti sikaria. Columbo oli välkky. Pidin siitä, että hän ei ollut perinteinen supersankari.

Kaksivuotias Varpu-tyttäreni luuli kerran, että kaikkien naisten nimi on Emmi.

D Diiva. Ahmin nuoruudessani filmitähtien elämäkertoja. Ihailin Greta Garboa ja Marlene Dietrichiä. Heissä oli salaperäistä glamouria. Samaa hohtoa on Seela Sellassa. Diiva ei tarkoita diivamaisuutta, vaan arvokkuutta.

 

E Emmi. Minulla on lähelläni kolme Emmiä, joista yksi on kaksossiskoni. Olen häntä minuutin vanhempi. Kaksivuotias Varpu-tyttäreni luuli kerran, että kaikkien naisten nimi on Emmi.

 

F Fammu. Isäni äiti. Yhdistän fammuun monta kesälomamuistoa. Pelasimme usein hippaa ja piiloa. Joskus fammu oli noita, joka jahtasi Emmiä ja minua.

 

G Gin tonic. Seitsemän vuotta sitten olin ystäväni kanssa reppureissulla Goalla. Päätimme alkumatkasta, että pidämme moskiitot ja vatsataudit loitolla gin toniceilla ja valkosipulipaahtoleivillä. Suunnitelmamme toimi.

 

H Hengittäminen. Auttaa rauhoittumaan, rentoutumaan ja keskittymään. Ennen lavalle menoa hengitän aina muutaman kerran syvään.

 

I Ilo. Lapsia on ihana seurata, koska heidän ilonsa tarttuu. Aamulla Varpu katseli Viiru ja Pesonen -ohjelmaa, jossa tanssittiin. Varpu hetkutti keskellä olohuonetta ja nauroi. Minäkin nauroin.

Nykyisessä elämäntilanteessani juhliminen on harvinaista herkkua, joten se on sitäkin arvokkaampaa ja nautinnollisempaa.

J Juhlat. Pidän juhlista. Nykyisessä elämäntilanteessani juhliminen on harvinaista herkkua, joten se on sitäkin arvokkaampaa ja nautinnollisempaa. Jaksan juhlia pitkään, jos siihen on mahdollisuus.

 

K Kaksonen. Minulla on aina ollut vierelläni Emmi. Hän on minulle täysin erityinen. Lapsina meillä oli oma kieli, vinglanti. Emme ymmärtäneet itsekään, mitä puhuimme. Emmi on räiskyvä ja temperamenttinen, minä rauhallisempi ja varovaisempi. Täydennämme toisiamme.

 

L Letut. Perheemme paras arkihommeli. En ole erityinen kokki, mutta lettuja osaan paistaa. Ne nautitaan vadelmahillon kera. Lettuihin liittyy myös ajatus, että olemme tässä yhdessä perheenä eikä ole kiire minnekään.

 

M Meri. Olen asunut suurimman osan elämästäni meren lähellä. Meri liittyy myös perheeseeni. Isäni on veneenkorjaaja ja Emmi purjehtii. Meri on ääretön. Se sopii minulle.

 

N Narri. Nuorisoteatteri, jossa harrastin näyttelemistä ekaluokkalaisesta täysi-ikäiseksi. Kesäisin osallistuin Narrin leireille. Ääneni hävisi parin päivän jälkeen, koska nauroimme ja huusimme niin paljon. En saanut kokemusta alalle Ylioppilas- tai Kellariteatterista vaan Narrista.

 

O Onerva. Perheemme lemmikkikissa, kun olin lapsi. Hieno persoona, joka lähti kerran parin viikon karkumatkalle. Se palasi laihtuneena ja kalkin peitossa, mutta todella ylpeänä.

 

P Perjantai. Lempipäiväni, jossa on aina erityinen tunnelmansa. Sen näkee myös teatterissa. Yleisö ottaa rennommin.

 

Q Q-teatteri. Kotiteatterini, jossa näyttelin ensimmäisen kerran opiskeluaikoinani. Kaikki teatterin näyttelijät ovat freelancereita eli työskentelemme myös muualla. Pidämme kuitenkin huolta, että pääsemme mukaan Q-teatterin produktioihin mahdollisimman usein.

 

R Regatta. Kahvila Helsingin Töölössä. Ajaudun sinne viikoittain. Paikka on suosittu, mutta usein menen sinne aikoina, kun se on autio. Olen juonut monet iltateet pienessä punaisessa mökissä meren rannalla.

Usein sängystämme löytyy aamuisin mieheni lisäksi lapsemme ja sekarotuinen koiramme, vaikka näin ei pitänyt koskaan käydä.

S Sänky. Rakastan nukkumista. Usein sängystämme löytyy aamuisin mieheni lisäksi lapsemme ja sekarotuinen koiramme, vaikka näin ei pitänyt koskaan käydä. Siitä olen onnistunut pitämään kiinni, että älylaitteita ei tuoda sänkyyn.

 

T Töölö. Muutimme Maunulasta Töölöön, kun olin kaksitoista. Asuin välillä Kalliossa, mutta nyt olen taas töölöläinen. Suuri osa ystävistämmekin asuu Töölössä. On mahtavaa, kun voi kävellä viereiseen kortteliin ja pyytää lainaksi punaviinipulloa.

 

U Uni. Kun tein neljätoistavuotiaana Tulennielijä-elokuvaa, äitini vannotti, että saan lähteä mukaan sillä ehdolla, että muistan nukkua. Kahdeksan tuntia on ihanne, muuten olen yliherkkä. Nukun aina, kun mahdollista.

 

V Varpu. Kun Varpu oli muutaman viikon ikäinen, makailimme kasvotusten sängyllä. Sanoin hänelle, että minkäs me laitamme sinulle nimeksi. Mieleeni tuli Varpu. Se oli sillä selvä. Varpu on energinen, iloinen ja vilkas. Huomattavasti räiskyvämpi kuin minä saman ikäisenä.

 

W Wolf. First Aid Kit -yhtyeen kappale, jota kuuntelin pari vuotta sitten jatkuvasti ja varsinkin ennen Varpun syntymää. Kun kuulen biisin nyt, tulee voimakas ja nostalginen olo.

 

X Herra X. Pelasimme lapsena Scotland Yard -salapoliisipeliä. Ideana oli selvittää, missä salaperäinen herra X kulkee ja saada hänet kiinni. Oli kutkuttavaa olla pakomatkalla oleva herra X.

 

Y Yksinolo. Ammattini on sosiaalinen, joten haluan olla välillä yksin. Minussa on vahva erakkopuoli. Ehkä se juontaa kaksosuuteen: omasta tilastaan oli pidettävä kiinni. Kun olen yksin, lähden kävelemään, uimaan tai elokuviin.

 

Z Zyrtec. Olen yliherkkä joillekin ruoka-aineille. Siksi kannan allergialääke Zyrteciä aina laukussani.

 

Å Åsa Larsson. Dekkarit ovat jatkoa Columbo-innostukselleni, hurahdan niihin kausiluontoisesti. Larssonilta olen lukenut Aurinkomyrskyn. Dekkarit kuuluvat lomaan.

 

Ä Älä käy yöhön yksin -romaani. Olen ahminut kaikki Kjell Westön romaanit. Henkilöhahmot ja tarinoiden kerroksellisuus viehättävät.

 

Ö Öinen. Olen iltakukkuja. Öinen Helsinki, öinen aika. Öissä on hiljaista taikaa. Silloin haluan jutella mieheni kanssa ja vain olla. Vaikka pitäisi, en malta nukkua.

Juttu on alun perin julkaistu huhtikuun 2016 Gloriassa.

Kuka?

Elena Leeve, 33.

Näyttelijä, tuttu mm. elokuvista Tulennielijä, Cyclomania ja Putoavia enkeleitä. Palkittu kahdesti Jussi-patsaalla. Kuuluu Q-teatterin ensembleen. Asuu Helsingissä aviomiehensä, näyttelijä–ohjaaja Jussi Nikkilän, tyttärensä Varpun ja helmikuussa syntyneen vauvansa kanssa.

Äitiysvapaalla. Nähtiin keväällä esitetyssä Ihon alla -sairaalasarjassa Nelosella.

 

Vaikka Miia ei ole jakkupukutyyppi, Zaran jakkupuvun printti ja värikkyys viehättivät. Miia käyttää asua usein töissä.
Vaikka Miia ei ole jakkupukutyyppi, Zaran jakkupuvun printti ja värikkyys viehättivät. Miia käyttää asua usein töissä.

Miia Khan pukeutuu vaatteisiin, jotka korostavat persoonaa ja joilla on historiaa. Liian huoliteltu tyyli on hänelle kauhistus.

Kun Miia ja Uzair Khan päättivät mennä naimisiin, Miia tiesi heti, että hän ei pukeutuisi perinteiseen valkoiseen morsiusliikkeen pukuun.

Miia ei kuitenkaan ollut varautunut siihen, että puku tulisi vastaan kotikadulla sijaitsevan Ateljé Idylle -kivijalkaliikkeen ikkunassa. Puvun korkea kaulus, helmikirjailu, vartalonmyötäinen linja ja pohjepituus hurmasivat. Ystävän houkuttelemana Miia lupasi käydä myös morsiusliikkeessä. Kerta riitti. Olo oli ”kuin chihuahualla, jolla on päällään sirkusasu”.

”Prinsessajutut eivät tuntuneet omilta”, Miia kertoo.

Miia halusi hääasuunsa dramatiikkaa, joten hän suostutteli stylistiystävänsä Jasmin Mishiman hääasunsa hattutaiteilijaksi. Yhteistyönä syntyi valkoinen lintupäähine, jossa oli kasvoille laskeutuva harso.

”Halusin näyttää itseltäni, en morsiamelta. Oli ihanaa, että päässäni oli kiinnostava katseenvangitsija.”

”Olen ääripäiden tyyppi. Rakastan omituisuuksia, säröjä ja kummallista historiaa.”

Hääpuvun valinta kuvaa Miian asuvalintoja yleisestikin. Viestintätoimisto Milttonin johtajana työskentelevä nainen ihailee Ranskan Voguen entisen päätoimittajan Carine Roitfeldin tyyliä, joka on naisellinen, mutta sopivasti huoleton. Tukka hapsottaa hallitusti ja meikki on rento.

”Pidän lookista, jossa on ripaus sottapyttymeininkiä.”

Miia ei pidä itseään erityisen rohkeana pukeutujana. Hän vain haluaa, että kertoo hänestä itsestään.

”Kun mietin, ketkä jäävät mieleeni, pukeutumisella on merkitystä. Olen ääripäiden tyyppi. Rakastan omituisuuksia, säröjä ja kummallista historiaa.”

Miia tiesi jo lapsena, mitä haluaa pukea päälleen. Hän vietti tuntikausia äitinsä kampaamossa, selaili ulkomaalaisia muotilehtiä ja fanitti Dingoa.

Kun Miia oli seitsemänvuotias, äiti osti tyttärelleen kesäjuhliin kukkamekon hollolalaisesta putiikista. Tyyli ei ollut mieluinen.

”Otin sakset, menin huoneeseeni ja tein mekosta hameen. Haaveilin pitkään, että alan tehdä vaatteita työkseni. Harmi, että minulla ei ole lainkaan käsityötaitoja.”

Kuvaile tyyliäsi.

Klassisen rönsyilevä. Ostan vain vaatteita, joista tiedän, että käytän niitä ainakin kymmenen vuotta. Rakastan päähineitä, kenkiä, sormuksia ja laukkuja. Pidän teatraalisuudesta, Saksikäsi Edwardista, Liisa Ihmemaassa -elokuvan Hatuntekijästä ja Jali ja Suklaatehdas -leffan tunnelmasta.

Miksi asusteet ovat sinulle tärkeitä?

Maustan niillä tyyliäni. Käytän usein samaa kokonaisuutta, jonka päivitän vaihtuvilla hepenillä. Lempiasusteeni on Anna Dello Russon lintupäähine. Ostin sen ystävältäni ja olen tanssinut se päässäni Flow-festivaaleilla sekä juhlinut syntymäpäivääni. Myös 1920-luvun strassihäälaukkuni on rakas. Ostin sen yli kymmenen vuotta sitten Play it again, Sam -vintageliikkeestä. Päätin, että jos joskus menen naimisiin, se on laukkuni.

Mistä teet ihanimmat löytösi?

Olen aina viihtynyt vinteillä. Niiden pysähtynyt tunnelma kiehtoo. Siksi teen parhaimmat löytöni vintagekaupoista, kirpputoreilta ja basaareista. Rakastan käytettyjä vaatteita ja hetkeä, kun löydän roskan keskeltä aarteen. Haluan, että vaatteillani on historiaa.

Minkä ilmiön toivoisit palaavan muotiin?

Hulluttelevuuden ja 1920–1930-lukujen rönsyilyn. Skandinaavinen tyyli on tällä hetkellä kliinistä, löysää ja minimalistista. Olisi mahtavaa, jos panostaisimme enemmän laatuun. Siis siihen, että vaatteet jäisivät käyttöön eivätkä vain kävisi kaapissa. Sama ajatus kiehtoo arkkitehtuurissa. Kahdessa päivässä nousevat betonihirvitykset eivät puhuttele.

Paras tyylivinkkisi?

Patsulituoksut viimeistelevät lookin. Toivoisin myös, että miettisimme enemmän persoonaamme ja toisimme sitä esiin. Muiden jäljitteleminen on tylsää. Mustat t-paidat ja farkut on nähty.

Kenen tyyliä ihailet?

Jorma Uotisen. Hän iskee kasvoilleen hulvattomat lasit ja pitää hauskaa. Jorma näyttää, että pukeutuminen ei ole vakavaa. Bisnestyylinkään ei tarvitse olla tylsää. Uskon, että asiakkaat nauttivat, kun he näkevät, millaisen persoonan kanssa ovat tekemisissä.

Mitä ostosta kadut?

Hätäisiä hankintoja, jotka eivät tunnu oikeilta. Onneksi teen harvoin huteja. Vaatteessa pitää olla sielua. Määrä ei myöskään korvaa laatua. Mottoni on, että mieluummin kahdet hyvät alus- ja sukkahousut kuin kymmenet sinne päin.

Minne matkustat mieluiten?

Pariisiin. Haluaisin tietää, mikä on pariisilaisten salaisuus, kun he saavat asunsa näyttämään aina seksikkäiltä ja persoonallisilta. He kantavat itsensä upeasti. Voisin kävellä tuntikausia kaupungin kaduilla ja ihailla vastaantulijoita.

Lempimatkamuistosi?

Häämatkamme Marokkoon viime keväänä. Kävimme Casablancassa, Marrakechissa, Fèsissä, Atlas-vuorilla ja Tangerissa, joka oli samaan aikaan ränsistynyt ja kaunis. Miesten tyyli inspiroi. Heillä oli isot olkihatut ja babouche-tossut. Mieheni nauroi, kun ostin samanlaisen hatun kotiin.

Mistä design-klassikosta haaveilet?

En mistään. Tykkään hulluista ja tuntemattomista hörhökkeistä, jotka tulevat eteeni odottamatta. En ole koskaan sisustanut kotiani sisustusliikkeiden valikoimilla.

Mitä sisustaminen merkitsee?

Kokemuksia ja persoonaa, samaa kuin vaatteet. Kodissa pitää olla ripaus vintin ja antiikkiliikkeen tuntua. Haaveilin käsin tehdystä villamatosta, mutta päätin odottaa. Se ei ole paras valinta lapsiperhearkeemme. Onneksi hiljaa hyvä tulee. Koti elää ja muuttuu mukanamme.

Kuka?

Miia Khan, 36, viestintätoimisto Milttonin johtaja ja osakas. Työskentelee kehitystehtävissä ja markkinointiviestinnässä.

Perhe: Puoliso Uzair Khan ja poika Ché, 7.

Lempikirja: Elämäkerrat. ”Rakastan tarinoita, jotka kertovat oikeista ihmisistä ja tapahtumista. Viimeksi luin Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan. Knausgård kirjoitti rohkeasti, puhtaasti ja leikkaamattomasti.”

Lempiravintola: ”Antto Melasniemen paikat, kuten Kuurna. Melasniemen ravintoloissa on jujua ja laadukkaita, kotimaisia raaka-aineita.”

 

Sitran strategia- ja ennakointijohtaja Paula Laineelta häneltä kannattaa kysyä, miten käy suomalaisen työn ja demokratian.

Paula Laine pyrkii yhdessä tiiminsä kanssa luomaan toimivampaa yhteiskuntaa, ja juuri nyt hän on erityisen huolestunut demokratian tilasta.

”Autoritääriset suuntaukset ovat saaneet jalansijaa jopa Euroopassa. Demokratian säilymistä ei takaa se, että me tykkäämme siitä”, hän aloittaa.

”Monet ongelmat ovat tällä hetkellä viheliäisiä, eikä demokratia ole pystynyt niitä ratkaisemaan. Kiinan tyyppiset toimijat nauravat mahat kippurassa demokratian kompuroinnille eri puolilla. Kansanvalta vaatii suurta uudistamista. Suurin osa sen toimintamalleista ja rakenteista on pysynyt ennallaan yli sata vuotta.”

Laine arvioi, että demokratialla on aikaa 15 tai 20 vuotta näyttää kyntensä. Se tarvitsisi piristyäkseen uutta puhtia, tavallisten kansalaisten osallistumista, kouluttautumista ja valppautta.

Laine arvioi, että demokratialla on aikaa 15 tai 20 vuotta näyttää kyntensä.

”Puolustan demokratiaa intohimoisesti. Sen keskellä on usko ihmiseen. Voi olla, että tulevaisuudessa juuri demokratia onkin se kestävin malli. Kun tulee tekoäly, ihmisiltä tarvitaan entistä enemmän empaattisuutta ja luovuutta, eli niitä asioita, jotka toteutuvat parhaiten, kun ihmisillä on mahdollisimman suuri vapaus.”

 

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto eli Sitra on eduskunnan alainen rahasto, joka työllistää noin 150 ihmistä. Sitran tavoite on edistää Suomen kehitystä, talouden kasvua ja kansainvälistä kilpailukykyä tutkimuksen ja kokeilujen avulla. Laineen luotsaamassa ennakointitiimissä syntyvät muun muassa visio Pohjoismaisen mallin tulevaisuudesta ja Sitran Megatrendit. Strategiatiimissä tehdään Sitran omaa strategiaa ja arvioidaan toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

41-vuotias Laine tunnetaan suurten kokonaisuuksien ymmärtäjänä ja johtajana, joka osaa kuunnella.

”Tärkein tehtäväni johtajana on sparrata ja auttaa. En halua välttämättä johtaa puhetta. Tiimi kertoo, mitä tarvitsee.”

Tänä keväänä tekeillä on muun muassa projekti, jonka avulla järjestetään asiantuntijoita ja tietoa päättäjien avuksi. Informaa-tioähky uhkaa poliitikkoja siinä missä tavallisia ihmisiäkin. Projektissa on kokeiltu lupaavin tuloksin työpajoja, joissa uudet kunnanvaltuutetut, opiskelijat ja asiantuntijat ratkovat yhdessä yhteiskunnallisia ongelmia. Niistä valtuutettu saa omalle työlleen oleellista tietoa.

 

Moni muistaa pääministeri Juha Sipilän heiton ”kaiken maailman dosenteista”, joita hän ei välittäisi kuunnella päätöksiä tehdessään. Laine näkee työssään sekä tutkijoiden että poliitikkojen maailman ja ymmärtää molempia osapuolia.

”Mitä enemmän olen oppinut tuntemaan päättäjien työtä, sitä enemmän olen ruvennut sitä arvostamaan. Se on hyvin vaikea duuni. Poliitikot näkevät aika hyvin maailman muutoksen ja ymmärtävät, mitkä haasteet ovat. Ne ovat vaikeita kysymyksiä eikä niihin ole helppoja ratkaisuja. Vanhat rakenteet ja tavat eivät enää toimi.”

Suomen ja koko maailman vakavimpana ongelmana Laine pitää ilmastonmuutosta. Sen ratkaiseminen vaatisi poliitikoilta hyviä ja nopeita päätöksiä.

”Koko ihmiskunnan historian ajan nousseet hiilidioksidipäästöt pitäisi saada noin kymmenen vuoden aikana laskuun. Se on muutos, jota ei ole kertaakaan tehty. Maapallolla ei ole yhtään maata, jolle tämä ei olisi nyt akuutti asia.”

 

Suomen suurimpiin haasteisiin Laine lukee myös työelämän murroksen. Teknologian kehitys ja eliniän kasvu on muuttanut työn luonteen.

”Ennen muutos tarkoitti sitä, että poika ei seurannut isäänsä pellolle vaan suuntasi tehtaaseen. Nyt muutos tapahtuu yksilön näkökulmasta yhden elämän aikana. Ensin työskennellään pellolla ja sitten tehtaassa. Sitten pitäisi vielä opetella koodaamaan. Elinikäisestä oppimisesta puhutaan paljon, mutta miten se tehdään?"

”Jotkut ovat töissä kahdeksasta kahdeksaan aina, mutta minä en jatkuvasti.”

Laineen oma työelämä on hektistä ja useimmiten tiukasti aikataulutettua. Töiden vastapainona hän harrastaa ratsastusta, hoitaa kolmea kääpiösnautseria ja nauttii miehensä kanssa kotielämästä Sipoossa.

”Jotkut ovat töissä kahdeksasta kahdeksaan aina, mutta minä en jatkuvasti. Lounaan syön joka päivä, siitä en tingi. Ruoka on tärkeää hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta. Yritän myös tehdä yhden etäpäivän viikossa. Silloinkin voi olla kokouksia, mutta hoidan ne Skypellä. Olen oikeastaan aina tavoitettavissa, mutta en uhriudu tai harmittele. Se on minulle luonteva olemisen tapa. Olen on line koko ajan paitsi silloin kun olen ratsastamassa tai rakentamassa.”

Laine rakentaa miehensä kanssa Sipooseen pientä hevostilaa. Tarkoitus on käydä pian Tanskassa etsimässä sopivaa hevosta talliin.

”Suunnittelemme tallia kolmelle hevoselle, ja parasta olisi jos saisimme hoitajan, joka voisi pitää myös omia hevosiaan siellä.”

Puoliso on armeijatavaran erikoisliikkeen Varustelekan toimitusjohtaja Jari Laine. Pariskunnan työt ja työmatka tarkoittavat usein pitkiä päiviä. Koiria hoitamaan on palkattu kodinhoitaja-koiravahti.

”En halua, että koirat ovat yksin, ja päädyimme palkkaamaan hoitajan. Monet suhtautuvat kriittisesti kotiavun palkkaamiseen, ja mekin harkitsimme sitä pitkään. Se on osoittautunut hyväksi järjestelyksi.”

Laineen esikuvia ovat hänen omat vanhempansa. Isä työskenteli armeijassa upseerina, ja perhe muutti isän työn perässä ympäri Suomea. Äiti onnistui järjestämään uuden työpaikan itselleen jokaisesta uudesta kaupungista.

”En halua, että koirat ovat yksin, ja päädyimme palkkaamaan hoitajan.”

” En todellakaan ajattele, että kaikkien olisi helppoa muuttaa työn perässä. Meidän perheessämme se onnistui. Muutimme lapsuudessani monta kertaa, mutta siitä on hyvät muistot. Armeijan alueella elettiin omassa pienessä yhteisössä. Hiekkalaatikolle otettiin aina uudet tulijat lämpimästi vastaan. Perheet tulivat ja menivät.”

Laine kertoo viihtyvänsä työssään Sitrassa, mutta arvelee, että jossain vaiheessa siirtyy taas uusiin tehtäviin.

”Haluan tehdä aina jotakin hyvää. Olen Diakonissalaitoksen säätiön hallituksessa. En kuulu kirkkoon, mutta ne arvot, heikoista huolta pitäminen, ovat kaikkein tärkeimpiä.”

Kuka?

Paula Laine, 41, Sitran strategia- ja ennakointijohtaja.

Työskennellyt aiemmin Nokian johtotehtävissä.

Syntynyt Miehikkälässä. Asuu Sipoossa miehensä ja kolmen koiran kanssa.

Näin johdan

1) Tiimi ratkaisee. Rakenna ja kehitä toimiva tiimi.

2) Kuuntele – älä oleta.

3) Luo tiimille onnistumisen edellytykset, resurssit ja yhdessä sovitut tavoitteet.

4) Auta ihmisiä saavuttamaan heille merkityksellisiä asioita. Herätä sisäinen motivaatio.

5) Kanna vastuu – ole tukena vaikeissa paikoissa.