Alina Tomnikov on sukupolvensa suosituimpia ja työllistetyimpiä näyttelijöitä. Tiukat rutiinit tuovat vastapainoa taiteilijaelämään.
Ensimmäistä kertaa Alina Tomnikov nousi teatterilavalle voittaakseen ujoutensa. Lapsena hän jännitti vieraita ihmisiä ja tilanteita, ja vanhemmat päättivät laittaa hänet Keravan Vekarateatteriin rohkaistumaan.
Uuteen harrastukseen lähtö tuntui melkein ylivoimaisen vaikealta.
– Kun pääsin lavalle, kaikki muuttui. Yhtäkkiä olikin helppo olla. Olin vapaa ja turvassa. Jotenkin hassusti ymmärsin, miten lavalla tai kameran edessä ollaan. En miettinyt mitään, olin vain, ja roolihahmon nahkoissa uskalsin olla oma itseni. Yhdistyin hahmoni kanssa. Se oli taianomaista. Ja on edelleen.
Lapsuudenkodissa ruokittiin mielikuvitusta muutenkin. Äiti ja venäläissyntyinen isä lukivat lapsille usein kirjoja ääneen. Isä tutustutti tyttärensä venäläiseen runoihin, satuihin ja piirrettyihin, äiti suomalaisiin.
Alina leikki mielikuvitusleikkejä ja samastui kirjojen ja satujen hahmoihin ja itse keksimiinsä olentoihin. Joskus mukaan leikkeihin sai houkuteltua myös pikkuveljen ja -siskon.
Tomnikov jännittää edelleen uusia tilanteita, mutta on alkanut hyväksyä, että se on osa hänen persoonaansa. Jännitys lähtee tekemällä, aloittamalla ja kokeilemalla.
Ei on vaikea sana
Haastavinta freelance-näyttelijän arjessa on jatkuva muutos. Produktiot ja työporukat vaihtuvat tiuhaan, ja jokainen päivä on erilainen kuin toinen.
– Pidän vaihtelusta, mutta voin huonosti, jos minulla ei ole mitään rajoja. Siksi rakentelen niitä itse.
Tomnikov syö esimerkiksi aina iltapalaa ja lukee kirjaa joka ilta, vaikka tulisi kuinka myöhään kotiin. Aamulla hän petaa sängyn. Jos puoliso vielä nukkuu, hän petaa pelkän oman puolensa.
–Ne ovat naurettavan pieniä juttuja, mutta saan niistä voimaa. Jokaisen uuden työn ympärille muodostuu myös uusia rutiineja, jotka heijastavat projektin maailmaa tai sitä, mitä kaipaan sen rinnalle.
Toinen hankala asia on ein sanominen. Tomnikov saa usein kiinnostavia työtarjouksia ja innostuu helposti. Ensireaktio on lähteä riemusta hihkaisten mukaan jokaiseen juttuun.
– Jos minua pyydetään johonkin, vastaan että kiitos, ihanaa, mutta minun pitää ensin tsekata pari juttua.
Sen jälkeen Tomnikov iloitsee hetken siitä, että häntä ajateltiin. Sitten hän soittaa ystävilleen, miehelleen, agentilleen tai isälleen.
–Minulle on tärkeää saada puhua sellaisten ihmisten kanssa, joille voi kertoa vaikeatkin asiat ja sanoa kaikenlaiset ajatukset. Omat toiveet selkeytyvät kun puhun.
Mitä Alina Tomnikov ajattelee tuoreesta avioliitostaan tai mahdollisesta tulevasta äitiydestä? Miksi hän ei ole koskaan tehnyt päivääkään muita kuin näyttelijäntöitä? Miten hän selviytyy kateuden tunteista? Lue koko juttu tammikuun 2020 Gloriasta.
