Björn Weckströmin pitkä ura on kestänyt yhden loppuunpalamisenkin.

 

Vaikka korutaiteilija ja kuvanveistäjä Björn Weckströmin omakotitalosta Espoon Soukanniemessä avautuu upea merimaisema, huomio kiinnittyy 300-neliöisen Villa Weckströmin taidekokoelmaan.

Olohuoneen katosta roikkuu dramaattinen, yli kaksimetrinen Ikaros-veistos, jonka sormista työntyvät siipimäiset ulokkeet. Huoneen laidalla seisoo valtava hevospatsas, jolla on linnun nokka. Sen vieressä tuijottaa kaapuun pukeutunut hahmo kuin suoraan avaruudesta. Tuhansien kilojen painoiset pronssipatsaat on nostettu nostokurjella ikkunasta sisään erikoisvahvistetulle lattialle.

”Se kestää 1000 kiloa per neliö. Näin veistokseni eivät mene lattiasta läpi”, Björn sanoo.

Eteishallin vitriinissä on esillä laaja valikoima Björnin korutaidetta, muun muassa Tähtien sota-elokuvassa prinsessa Leian yllä nähdyt Planetaariset laaksot-kaulakoru ja Darina-rannekoru.

Yli kolmenkymmenen vuoden ajan Björn on viettänyt valtaosan vuodestaan Toscanassa.

82-vuotias Björn on Suomen korutaiteen uudistaja ja kuvanveistäjä, jonka yli 60 vuotta kestänyt ura jatkuu edelleen. Edellisiltana hän on palannut Italian-kodistaan ja studiostaan Pietrasantasta, jossa hän sai valmiiksi Helsingin Kaivopihalle tilatun julkisen veistoksen. Toscanassa sijaitsevan kaupungin Björn löysi tukikohdakseen vuonna 1979, kun hänen pronssiveistoksensa oli palautettu takaisin Yhdysvalloista: ostaja oli tyytymätön Suomessa tehtyyn valuun. Kun Björn oli luennoimassa Pisan yliopistossa, hän valitteli asiaa kollegoilleen, ja nämä lupasivat viedä hänet Italian parhaaseen valimoon Pietrasantaan.

Yli kolmenkymmenen vuoden ajan Björn on viettänyt valtaosan vuodestaan Toscanassa työskennellen ja käynyt Suomessa vain kesälomillaan.

”On ollut suuri lahja saada nauttia kahdesta kulttuurista. Välimeren myytit ovat tulleet minulle hyvin läheisiksi, mutta kesäisin Toscanassa on melkein liiankin kuuma. Suomessa taas talvet ovat vähän vaikeita, mutta kesät sitäkin parempia”, hän sanoo.

”Vanhempani kammoksuivat ajatusta, että joutuisivat elättämään minut, ja kompromissina menin kultaseppäkouluun.”

Nuorena Björn oli koulussa huono oppilas. Hän maalasi päivisin ja soitti jazzia iltaisin – ja suunnitteli opintoja Suomen Taideakatemian koulussa. Virkamiesisä kuitenkin torppasi poikansa suunnitelmat.

”Vanhempani kammoksuivat ajatusta, että joutuisivat elättämään minut, ja kompromissina menin kultaseppäkouluun.”

 

Aluksi Björn suunnitteli uniikkikoruja. Hänen tyylinsä oli muiden modernien koruntekijöiden tapaan skandinaavinen ja minimalistinen, mutta 60-luvun alussa hän päätti alkaa lähestyä koruja muunakin kuin käyttöesineinä. ”Halusin nostaa korut taiteen ja modernin kuvanveiston tasolle.”

Björn ystävä ja kultaseppäkollega Pekka Anttila oli vastikään perustanut Lapponian, ja Björn teki yritykselle pienen kokoelman. ”Töitäni ei kuitenkaan otettu aplodein vastaan Suomessa. Minulla oli huono omatunto Pekan puolesta, kun korut eivät kelvanneetkaan jälleenmyyjille.”

Kaikki kuitenkin muuttui, kun Björn voitti vuonna 1965 kansainvälisen korumuotoilukilpailun Rio de Janeirossa. Hänen kaulakorunsa Kukkiva muuri palkittiin grand prix -palkinnolla 20 000 korumuotoilijan työn joukosta.

”Stressi oli niin kovaa, etten saanut enää unta öisin. Olin romahduksen partaalla, ja itsemurhakin kävi mielessä.”

Siitä alkoi valtava pyöritys, jonka myötä muutaman hengen Lapponiasta tuli vienti-yritys. Björn hallitsi suomen ja ruotsin lisäksi italian, saksan ja englannin kielet, joten hän alkoi ravata ulkomaanneuvotteluissa Anttilan tulkkina.

”Stressi oli niin kovaa, etten saanut enää unta öisin. Olin romahduksen partaalla, ja itsemurhakin kävi mielessä.”

Tilanne rauhoittui, kun Lapponiaan saatiin palkattua lisää ihmisiä. ”Pääsin taas maan tasalle. Olin nuori ja toivuin.”

 

Ponnistelut kannattivat. Björnin koruihin ihastuivat kuuluisuudet ympäri maailmaa. Yoko Ono esiintyi Kivettynyt järvi -akryylisormus sormessaan The Dick Cavett Show -televisio-ohjelmassa vuonna 1972, ja Iranin keisarinna Farah Diba yritti ostaa Björnin kolmesta kultahipusta tekemän uniikkisormuksen omistajansa sormesta maaherran illallisilla Rovaniemellä.

”Ruhtinatar Grace osti Norjassa niin paljon korujani, että hänen platinakorttinsa luotto ei riittänyt. Hän joutui lainaamaan prinsessa Carolinen korttia”, Björn muistelee.

Suurin läpimurto oli kuitenkin vasta edessä. Keväällä 1976 Björn sai puhelun Lontoosta. Tuntematon elokuvaohjaaja George Lucas halusi hänen suunnittelevan hopeakoruja tämän valmisteilla olevaan tieteiselokuvaan. Suunnitteluaikaa luvattiin kuusi viikkoa, mutta kun kohtausten kuvausjärjestys muuttui, korut tarvittiinkin viikossa. Silloin Björn sopi, että elokuvaan valittaisiin korut hänen jo Lapponialle suunnittelemastaan Avaruushopea-sarjasta.

”Ruhtinatar Grace osti Norjassa niin paljon korujani, että hänen platinakorttinsa luotto ei riittänyt. Hän joutui lainaamaan prinsessa Carolinen korttia."

Björnille ei kerrottu elokuvan nimeä, ja hän epäili kyseessä olevan jokin b-luokan avaruusseikkailu.

”Ajattelin, että se on vain yksi filmi, joka tulee ja unohtuu.”

Toisin kävi. Björnin korut nähtiin Carrie Fisherin näyttelemän Prinsessa Leian yllä ensimmäisen Tähtien sota -elokuvan loppukohtauksessa, jossa Leia ojentaa mitalit Han Sololle ja Luke Skywalkerille. Lapponian ja Björnin maine räjähti. 80-luvulla Björnin koruja myytiin vuosittain 100 000 kappaletta, niistä 85 prosenttia vientiin.

Björnin korut nähtiin Carrie Fisherin näyttelemän Prinsessa Leian yllä ensimmäisen Tähtien sota -elokuvan loppukohtauksessa.

Kansainvälinen ura on onnistunut siitä huolimatta, että Björn kuvaa itseään epäsosiaaliseksi ja huonoksi verkostoitumaan. Mieluiten hän viettää aikaansa juristivaimonsa kanssa, jonka tapasi 13 vuotta sitten Taidehallin portailla.

”Olimme kumpikin muutaman minuutin etuajassa ennen museon avautumista. Seisoimme auringonpaisteessa ja odotimme, että ovet avautuisivat.”

Kaksikko alkoi jutella, kulki Ahti Lavosen näyttelyn yhdessä läpi teoksista keskustellen, ja rakastui.

Björnille avioliitto on kolmas, ja hänellä on kolme lasta aiemmista liitoistaan.

”Minulle ei kannata antaa kovin suuria pinnoja isänä, sillä työni on dominoinut elämääni. Olisi pitänyt olla enemmän kotona. Mutta kovin suuria moitteita en ole saanut”, hän sanoo.

”Minulle ei kannata antaa kovin suuria pinnoja isänä, sillä työni on dominoinut elämääni.”

Vapaa-ajallaan Björn käy taidenäyttelyissä, lukee tiedelehtiä ja kaunokirjallisuutta. Nyt hänellä on kesken Paul Austerin jättiromaani 4321. Aamunsa hän aloittaa lukemalla sanomalehdet suomeksi, ruotsiksi ja italiaksi.

”Ensimmäisenä avaan Hufvudstadsbladetin ja luen kuolinilmoitukset. Jos en ole niissä mukana, nousen ylös sängystä ja alan tehdä töitä.”

Kuka?

Björn Weckström, 82. Korutaiteilija ja kuvanveistäjä, palkittu muun muassa Pro Finlandia-mitalilla, professorin arvonimellä ja Kaj Franck -muotoilupalkinnolla. <

Suunnitellut koruja muun muassa Lapponialle. Käyttää veistosmateriaaleinaan pronssia, marmoria, akryylia ja lasia.

Asuu juristivaimonsa kanssa Espoossa. Kakkoskoti ja studio Italian Pietrasantassa.