Ravintolaa päätöidensä ohessa pyörittävät Shalome ja Hannes Relander ovat tyytyväisiä valintoihinsa. Uusi aluevaltaus inspiroi, ja vapaa-ajalla pari ehtii yhä nauttia niin huvilaelämästä Sipoossa kuin lomista Kapkaupungissakin.
Kaiken järjen mukaan Shalome ja Hannes Relanderilla ei olisi ollut aikaa perustaa havaijilaista pikaruokaravintolaa Hey Pokea Helsinkiin. Lääkärinä työskentelevä Hannes, 43, on osakkaana 150 henkeä työllistävässä lääkärikeskus Doctagonissa, ja Shalome, 35, opiskelee ensimmäistä vuottaan oikeustiedettä yksityisessä yliopistossa Helsingissä. Ullanlinnassa asuvalla uusperheellä on kolme lasta ja havannankoira, ja monelle muulle siinä olisi jo riittävästi pyöritystä. Mutta Shalome ja Hannes päättivät lisätä yhtälöön vielä ravintolan, kun ystäväpariskunnan kanssa syntyi sopiva bisnesidea.
”Lapsuudenystäväni Shirin oli poikaystävänsä Jamesin kanssa road tripillä Yhdysvalloissa, ja he törmäsivät Venice Beachillä poke-ravintoloihin. Niissä tarjottiin terveellistä, havaijilaista kulhoruokaa, joka kootaan raa´asta kalasta, raaoista vihanneksista, pähkinöistä, riisistä ja erilaisista kastikkeista. Se oli kuin uusi versio sushista ja valtavan suosittua. Aloimme miettiä, että se voisi toimia Suomessakin”, Shalome selittää.
”Pieniä kiistoja on aina välillä, mutta ne selvitetään nopeasti. Olemme hyvä tiimi”
Aikaa ideasta toteutukseen kesti vuosi. Aluksi sopivia liiketiloja ei löytynyt millään, ja yrityksen perustamiseen liittyvä byrokratia yllätti. Mutta kun ravintola vihdoin saatiin maaliskuussa auki Helsingin Korkeavuorenkadulle, pitkälti luomuraaka-aineksista tehdyt annokset ovat tehneet kauppansa.
”Kun lapset ovat menneet nukkumaan, täytyy aloittaa uusi työpäivä. Mutta teemme sen mielellämme, sillä yrityksen pyörittäminen on innostavaa”, Hannes sanoo.
Pariskunnan rooli on kehittää bisnestä, mutta Shalomen löytää myös tiskin takaa lakiopintojensa ohella. Yhteistyö on sujunut Relandereilta kivuttomasti. ”Pieniä kiistoja on aina välillä, mutta ne selvitetään nopeasti. Olemme hyvä tiimi”, Shalome kehuu.
Lapsuus Etiopiassa
Kun Shalome oli lapsi, hän asui suomalaisten adoptiovanhempiensa kanssa Etiopian pääkaupungin Addis Abeban lähellä maaseudulla. Shalomen isä teki avustustyötä Luterilaisen Maailmanliiton palveluksessa, äiti työskenteli muun muassa adoptiojärjestö Interpediassa. Kotona oli hevosia, ja Shalome teki perheensä ja ystäviensä kanssa viikoittain pitkiä ratsastusretkiä vuoristossa ja ylängöillä, ja pysähtyi kiireettömille piknikeille luonnon helmaan.
Shalome asui koko nuoruutensa Etiopiassa, mutta vietti kaikki kesät Suomessa vanhempiensa kotipaikkakunnalla Hattulassa.
”Vietimme suomalaiset juhlat ja pyhät, ja puhuin vanhempieni kanssa suomea. Kävin kansainvälistä koulua, ja etiopialaisen kulttuuriin tutustuin paikallisten kavereideni kautta.”
”Sain luvan jäädä muutamaksi päiväksi, ja sitten vanhempani päättivätkin adoptoida minut.”
Shalomen biologiset vanhemmat olivat vieneet hänet lastenkotiin parivuotiaana, sillä eivät pystyneet elättämään monilapsista perhettä. Kolmevuotiaana Shalome mursi leikeissä kätensä, ja lastenkodissa autellut suomalaisnainen vei hänet sairaalaan. Sairaalareissun jälkeen Shalome jäi pariskunnan luokse yöksi, sillä alueella oli iltaisin levottomuuksien takia ulkonaliikkumiskielto.
”Seuraavana päivänä sanoin, etten halua lähteä mihinkään. Sain luvan jäädä muutamaksi päiväksi, ja sitten vanhempani päättivätkin adoptoida minut.”
Shalomen yhteys biologisiin vanhempiin ei katkennut lapsuudessa, vaan nämä kävivät tapaamassa häntä säännöllisesti.
”Minun oli kuitenkin hyvin vaikeaa luoda heihin suhdetta. Nykyisin pidän yhteyttä lähinnä biologiseen veljeeni. Ajattelen, että vanhempani ovat ne, jotka ovat rakastaneet ja hoitaneet minua.”
Kulttuurisokki Suomessa
Kun Shalome oli 17-vuotias, perhe muutti Ugandaan isän töiden perässä. Hän kävi lukion viimeisen luokan Kampalassa, ja valmistuttuaan muutti yksin Suomeen.
”Se oli kulttuurisokki. Olin asunut täällä ainoastaan kesäisin, enkä ollut koskaan kokenut talvea. Ensimmäinen talvi ja pimeys...”, Shalome sanoo ja pudistelee päätään.
”Ei siihen voi kukaan tottua”, Hannes sanoo ja rapsuttaa jaloissa pyörivää Pablo-koiraa.
Shalome ikävöi Ugandaan jääneitä vanhempiaan ja adoptioveljeään, mutta aloitti bisnesopinnot Haaga-ammattikorkeakoulussa. Jo vuoden kuluttua hän päätti jättää Suomen, koska sai töitä Xeroxin asiakaspalvelijana Dublinissa.
”Olin asunut täällä ainoastaan kesäisin, enkä ollut koskaan kokenut talvea. Ensimmäinen talvi ja pimeys...”
Shalome piti työstä kansainvälisessä suuryrityksessä, jossa kollegat tulivat eri puolilta maailmaa. 22-vuotiaana hän sai lapsen irlantilaisen miehen kanssa, mutta kun Shalomen vanhemmat jäivät eläkkeelle ja muuttivat Suomeen, Shalomekin päätti palata. Hän erosi poikaystävästään ja asettui Helsinkiin. Suomi tuntui kodilta, kun rakkaat ihmiset olivat lähellä.
Punaiset housut johtivat suhteeseen
Shalome ja Hannes tapasivat Teatteri-ravintolassa kuusi vuotta sitten.
”Hampella oli hienot punaiset housut, mutta ravintolassa oli samana iltana toinenkin pitkä, hoikka mies, jolla oli yllään samanlaiset. Kävin kysymässä Hampelta, saivatko he kahdet yhden hinnalla, ja Hampen mielestä se oli hauskaa.”
Kaksikko alkoi kirjoitella Facebookissa toisilleen, ja ensitreffit he sopivat lentokentälle. Shalome oli ollut Turkissa tapaamassa ystäväänsä, ja Hannes lupasi tulla häntä vastaan.
”Olin aivan paniikissa, että mitä jos muistikuvani hänestä ovatkin aivan väärät enkä tunnista häntä.”
Mutta Hanneksella oli punaiset housunsa jalassaan, ja kaksikolla klikkasi saman tien. Vuoden kuluttua ensitapaamisesta pari muutti yhteen, ja häissä Shalome oli jo raskaana.
”Olemme toistemme ylivoimaisesti parhaat ystävät, vaikka olemmekin luonteeltamme erilaisia. Minä teen usein päätökseni Shalomea nopeammin, hän on harkitsevampi”, Hannes kertoo.
Rannalle, matkalle ja ravintolaan
Vapaa-ajallaan pariskunta käy usein kävelyillä Kaivopuistossa ja juo pullakahvit jossakin merenrannan kahviloista. Lomilla he suuntaavat Etelä-Afrikkaan Kapkaupungin lähelle, josta Hanneksen vanhemmat ovat vuokranneet talon.
”Olemme käyneet siellä jo kymmenen vuoden ajan ja viettäneet vanhempieni ja veljieni perheiden kanssa maassa monta jouluakin. Pelaamme golfia, olemme käyneet safareilla ja nautimme hienosta ruokakulttuurista”, Hannes sanoo.
Vuoden kuluttua ensitapaamisesta pari muutti yhteen, ja häissä Shalome oli jo raskaana.
Kesät perhe viettää Hanneksen suvun yli sata vuotta vanhassa huvilassa Sipoon saaristossa. Arkisin pariskunnalla ei ole paljoakaan vapaa-aikaa kahdestaan, mutta kaksikon onneksi Shalomen vanhemmat ottavat lapset noin kerran kuukaudessa viikonlopuksi hoitoon.
”Se on meille tosi tärkeää. Käymme yleensä ulkona syömässä, ehkä museossa ja kaupungilla kävelemässä”, he kertovat.
Kutsumusammatissa
Hannes ryhtyi aikoinaan lääkäriksi, sillä lääketiede ja ihmisten auttaminen kiinnostivat häntä, ja hän halusi merkityksellisen työn.
Vuonna 2006 hän perusti seitsemän kollegansa kanssa lääkärikeskus Doctagonin, joka on kehittänyt erityisesti kotilääkäritoimintaa ja vanhusten terveydenhoitoa kunnissa. Vuonna 2015 yritys sai ensimmäisenä yksityisenä toimijana Lääkäriliiton laatupalkinnon hyvistä hoitotuloksista ja palvelun vaikuttavuudesta vanhuslääketieteessä.
”Olemme pystyneet vähentämään ambulanssirallia ja turhia käyntejä sairaaloihin. Sellaiset ovat sekä potilaille että omaisille tosi raskaita”, Hannes kertoo.
Hän on Helsingistä kotoisin, ja suvussa on muitakin yrittäjiä: esimerkiksi Hanneksen veli on Cock-, Holiday- ja Sandro-ravintoloiden osaomistaja.
”Hänen esimerkkinsä inspiroi minuakin ryhtymään ravintolayrittäjäksi.”
Koti joogastudiossa
Hanneksen ja Shalomen perhe asuu Kaivopuiston kupeessa yli sata vuotta vanhassa jugendtalossa, jonka entisiä asukkaita ovat muun muassa presidentti K.J Ståhlberg ja Afrikan tähti -pelin suunnittelija Kari Mannerla.
205-neliöisessä asunnossa oli aiemmin joogastudio, ja kaksikko remontoi tilat täysin muuttaessaan taloon kaksi vuotta sitten. Valoisassa huoneistossa on korkeat huoneet, valkoiseksi maalatut lautalattiat ja skandinaavinen sisustus, jota on maustettu Istanbulin-matkalta ostetulla jättimäisellä, käsintehdyllä matolla, afrikkalaisilla patsailla, vanhoilla Helsingin kartoilla ja elokuvajulisteilla.
”Veljeni esimerkkinsä inspiroi minuakin ryhtymään ravintolayrittäjäksi.”
Eteisessä ja kylpyhuoneessa on kuvioidut sementtilattiat, ja olohuoneen väriläiskiä ovat Kukkapuron punaiset nahkatuolit, jotka on ostettu Mannerlan perikunnalta.
”Sisustuksessa sekoitamme eri tyylejä”, kaksikko sanoo. Tuorein kodin hankinta, vanhat puolapuut lapsille, löytyivät Kierrätyskeskuksesta.
Ennen nykyiseen asuntoonsa muuttamista Hannes ja Shalome suunnittelivat muuttavansa Kauniaisiin, jossa asuu paljon parin ruotsinkielisiä tuttuja. ”Sitten löysimme tämän asunnon, ja päätimme sittenkin jäädä kaupunkiin. Tästä on lyhyt matka esimerkiksi ravintola Löylyyn ja Uunisaareen, ja vanhempanikin asuvat ihan vieressä”, Hannes sanoo. G
Eliittistä porvaristoroskaa!
