Sharron L. Todd, 37, jätti huipputyön headhunterina New Yorkissa ja perusti siskonsa kanssa Helsinkiin Brooklyn Café & Bakeryn. Se ei kuitenkaan ole hänen urakäänteistään yllättävin. Aiemmin armeijaperheen jälkeläinen salakuunteli Pohjois-Koreaa.

Kahvilaleikeistä se alkoi

New York alkaa olla nähty. Niin yhdysvaltalainen Sharron L. Todd ajatteli kuusi vuotta sitten, kun hän työskenteli Manhattanilla henkilöstöyritys Wakefield Talabiscossa.

33-vuotias Sharron auttoi kansainvälisiä yrityksiä löytämään johtajistoa avainpaikoilleen ja etsi huippuosaajia muun muassa Microsoftille, Nokialle ja Hewlett Packardille. Hänen todellinen haaveensa oli muualla.

”Unelmani oli perustaa kahvila pikkusiskoni kanssa Eurooppaan, soittaa siellä Billie Holidayta ja hörppiä kahvia asiakkaiden kanssa.”

Sharron ja hänen siskonsa Brenda olivat leikkineet kahvilanpitäjiä lapsesta saakka.

Elokuussa 2011 siskokset lensivät Helsinkiin tapaamaan Sharronin vanhaa yliopistokaveria. Pitäisikö heidän muuttaa Helsinkiin? Suomalaisethan joivat tilastojen mukaan maailman eniten kahvia!

Sitä paitsi he olivat huomanneet Viiskulmassa Punavuoressa sijaitsevan pikkuruisen liiketilan, joka oli vuokrattavana. Sharron ja Brenda päättivät muuttaa Suomeen, jos saisivat tilan. Kului pari päivää, ja allekirjoitukset olivat paperissa.

Pian siskokset olivat tyhjentämässä Brooklynissä sijaitsevaa asuntoaan.

”Lentokoneessa keksimme nimen Brooklyn Café. Halusimme tarjota autenttisia, amerikkalaisia herkkuja, ja kahdessa kuukaudessa saapumisestamme kahvila oli jo auki. Kuten arvata saattaa, käsityksemme kahvilanpidosta osoittautui hyvin romantisoiduksi.”

Lapsuus armeijan tukikohdissa

Sharronin ja Brendan isä on Alabamasta kotoisin oleva armeijan upseeri ja logistiikkapäällikkö. Hän tapasi sisarusten korealaisen äidin komennuksella Soulissa. Perhe muutti isän töiden perässä jatkuvasti.

”Äidin ansiosta itsetuntoni on niin hyvä. Hän ei koskaan ole antanut minun pyydellä anteeksi olemassaoloani.”

Sharron tottui leikkimään Yhdysvaltain armeijan päämajassa Soulin Yongsanissa eli Lohikäärmevuorella. ”Muut armeijalapset olivat minulle läheinen ja kannustava yhteisö. Olen vieläkin ystävä kaikkien niiden kanssa, joihin eri tukikohdissa tutustuin.”

Välillä perhe siirtyi Camp Red Cloudiin, Yhdysvaltain armeijan tukikohtaan Uijeongbun kaupunkiin, joka sijaitsee Soulin ja Koreoiden demilitarisoidun vyöhykkeen välissä. Divisioonan tehtävä oli puolustaa Etelä-Koreaa Pohjois-Korean hyökkäykseltä, mutta kotona sodankäynnistä tai politiikasta ei juuri puhuttu.

1970-80-luvulla seka-avioliitot eri etnisiin ryhmiin kuuluvien välillä olivat Yhdysvalloissa nykyistä harvinaisempia.

”En ollut täysin musta enkä täysin korealainen, eivätkä valkoisetkaan tienneet, mikä oikein olin. Kerran tulin kotiin itkien ja kerroin ystäväni sanoneen, että nenäni on liian iso ja ihoni liian tumma. Luulin, että äiti lohduttaisi, mutta hän käskikin minua lopettamaan heti.”

”Sharron, sinun pitää tottua siihen, että joku on aina sinua kauniimpi, fiksumpi ja nopeampi. Jos et hanki nyt itseluottamusta, sinulla on myöhemmin tosi vaikeaa, sillä maailma on kova paikka”, äiti sanoi.

”Äidin ansiosta itsetuntoni on niin hyvä. Hän ei koskaan ole antanut minun pyydellä anteeksi olemassaoloani.”

 

Kun tornit romahtavat

Sharron opiskeli etnologiaa Southern Methodist Universityssä Dallasissa, Teksasissa, mutta kolmen ja puolen vuoden pänttäämisen jälkeen New York alkoi houkutella.

Sharron päätti heittää tulevaisuudestaan kolikkoa. ”Päätin, että jos tulee kruuna, muutan New Yorkiin, ja jos klaava, niin jään.”

”WTC-isku oli elämää muuttava kokemus, hetki, jolloin aikuistuin. Iskut saivat minut tajuamaan, että minun pitää saada elämäni kuntoon.”

Tuli kruuna, ja viikon kuluttua 20-vuotias Sharron oli jo Brooklynissä. Hän sai nukkua ystävänsä sohvalla, tai oikeastaan se oli iso nojatuoli, jonka laitojen yli hänen jalkansa roikkuivat. Sharron sai työn Town&Country-lehdestä mainosmyynnin assistenttina. Sitten tuli syyskuinen tiistai, joka muutti kaiken.

Sharron istui aamulla junassa matkalla töihin, kun se yhtäkkiä pysähtyi Chamber Streetin kohdalla tunneliin. Jostain tuli tieto, että kaksi lentokonetta oli osunut World Trade Centeriin. Kun matkustajat nousivat maan alta Chamber Streetille, kadulla oli täysi kaaos. ”Luulimme, että kolmas maailmansota on syttynyt.”

Sitten, tunti ja 42 minuuttia sen jälkeen, kun lentokoneet olivat osuneet kaksoistorneihin, ne luhistuivat.

”Se oli elämää muuttava kokemus, hetki, jolloin aikuistuin. Iskut saivat minut tajuamaan, että minun pitää saada elämäni kuntoon.”

Hän päätti lopettaa haihattelun, maksaa opintolainansa pois ja päästä urallaan eteenpäin. Kuukauden kuluttua hän värväytyi armeijaan.

Tylsistynyt vakooja

Puolustusvoimien kieli-instituutti, The Defense Language Institute, sijaitsi Tyynen valtameren rannalla Montereyssä, Kaliforniassa. Sharron oli selvittänyt psykologiset testit ja päässyt Yhdysvaltain armeijan tiedusteluosastolle, Military Intelligence Corpsiin. Hänet koulutettiin korean kielen lingvistiksi, ja hänen erikoistumisalueekseen määrättiin Pohjois-Korea. Yksi Sharronin tehtävistä oli kuunnella signaalitiedustelun Pohjois-Koreasta sieppaamia viestejä ja raportoida niistä NSA:lle.

”Pohjois-Korea pystyy pyyhkimään koko Soulin kartalta seitsemässä minuutissa, ja meidän tehtävämme oli kuunnella, onko jotain merkittävää tapahtumassa”, hän selittää.

”Oikeasti istuin ikkunattomassa huoneessa 16-tuntisia päiviä ja kuuntelin pohjoiskorealaisia sotilaita, jotka eivät sanoneet suurimman osan ajasta mitään. Se oli todella, todella tylsää."

Kun Sharron aloitti työnsä neljän kuukauden koulutuksen jälkeen, hän oli saanut korkeimman turvallisuusluokituksen, joka antoi hänelle oikeudet käsitellä työssään huippusalaista tietoa.

”Tosin käsittelemäni tieto oli hyvin sirpaleista. Rivityöntekijät eivät pysty yleensä edes ymmärtämään sen merkitystä”, hän sanoo.

Sharron vakuuttaakin, että hänen työnsä kuulostaa paljon coolimmalta kuin mitä se todellisuudessa oli.

”Oikeasti istuin ikkunattomassa huoneessa 16-tuntisia päiviä ja kuuntelin pohjoiskorealaisia sotilaita, jotka eivät sanoneet suurimman osan ajasta mitään. Joskus he puhuivat tyttöystävistään. Se oli todella, todella tylsää."

Kun Sharron oli kolmen vuoden kuluttua saanut maksetuksi opintolainansa, hän lähti takaisin New Yorkiin ja päätti äitinsä mieliksi kiivetä yritysmaailman huipulle.

Huippuja valitsemassa

Henkilöstöyritys Wakefield Talabiscon hulppea toimisto sijaitsi Manhattanilla 5th Avenuen ja Madison Avenuen välissä. Sharron oli neuvotellut itselleen mukavan palkan bonuksineen, ja työ rekrytoijana oli kiinnostavaa.

”Yritykset ottivat meihin yhteyttä, kun heidän piti löytää paras parhaista.”

Vuosien varrella Sharron oli mukana nostamassa esimerkiksi Michael Mendenhallia Hewlett Packardin vastavaksi markkinointipäälliköksi ja Jerri deVardia Nokian vastaavaksi markkinointipäälliköksi. (”DeVard ei oikein pitänyt Espoosta, ja sitten Nokia sukelsikin.”)

Sharron haastatteli kurinalaisia, kaikkensa työlleen antavia uraohjuksia. Samalla hän näki, että jopa huipputasolla naisjohtajat pyytävät vähemmän palkkaa, etuja ja bonuksia kuin miehet. ”Moni nainen kärsii huijarisyndroomasta, uskoo paljastuvansa hetkellä millä hyvänsä epäpäteväksi”, hän sanoo.

Sharronilla itsellään on aina ollut pokkaa pyytää palkankorotuksia sekä sanoa suoraan, jos jokin töissä tökkii. Hän ei pitänyt esimerkiksi siitä, miten yrityksen temperamenttinen johtaja puhui henkilöstölle kiivastuessaan. ”Tappelin hänen kanssaan monta kertaa ja sanoin, ettei hän voi käyttäytyä niin. Kukaan muu ei uskaltanut, mutta minä otin lopputilinkin useasti", Sharron muistelee.

”Moni nainen kärsii huijarisyndroomasta, uskoo paljastuvansa hetkellä millä hyvänsä epäpäteväksi”

Pomo kuitenkin piti Sharronin rohkeudesta, ja pyysi hänet aina uudestaan töihin.”Esimieheni selitti, että ei päässyt New Yorkin huipulle olemalla ´sweet cookie´. En johda omaa bisnestäni niin kuin hän, mutta opin häneltä paljon. Edelleenkin saatan soittaa hänelle, jos minulla on yritykseni kanssa vaikeuksia ”, Sharron sanoo.

Neljän vuoden jälkeen Wakefield Talabiscossa Sharron ei kuitenkaan enää tuntenut nälkää uusiin urahyppyihin henkilöstöalalla. Todellinen intohimo oli muualla: italialaisessa kahvissa, kuppikakuissa ja bageleissa.

Siskot aina yhdessä

Sharron avaa Little Brooklyn -kahvilan oven Helsingin Korkeavuorenkadulla, ja pian paikalle saapuu myös hänen sisarensa Brenda Todd, 32. Viime kesäkuussa avattu pikkukahvila on sisaryritys alkuperäiselle, Viiskulmassa sijaitsevalle Brooklyn Cafélle. Lisäksi sisaruksilla on kolmas kahvila Otaniemessä, Aalto-yliopiston tiloissa.

”Leivoin ensimmäisen kakkuni yhdeksänvuotiaana vanhempiemme hääpäivää varten, ja tein aina brownieita, keksejä ja kuppikakkuja erilaisiin myyjäisiin”, Brenda selittää.

Nyt kahviloiden tuotteet leivotaan Brkln Bakeryssä, siskosten omistamassa leipomossa.

Sharron ja Brenda tekevät itse yhä kaikkea tiskin takana työskentelemisestä siivoamiseen, ja joskus työpäivät venyvät 19-tuntisiksi.

”Kun avasimme Brooklyn Cafén, sen suosio levisi kuin maastopalo. Kaikki aina sanovatkin meille, että kylläpäs Brooklynin tytöillä menee hyvin. Mutta pankkitilini ei ole samaa mieltä! Tämä on ollut raskas taloudellinen tie, ja vasta nyt alkaa näyttää paremmalta”, Sharron paljastaa.

Sisarukset tappelevat harvoin, ja silloinkin riidat kestävät korkeintaan viisi minuuttia. Harvinaista vapaa-aikaansa he viettävät usein yhdessä, matkustavat lautalla piknikille Suomenlinnaan tai istuvat We Got Beef -baarissa tapaamassa ystäviään. Molemmat tekevät myös mielellään löytöjä eettistä muotia myyvässä Sofinafissa Uudenmaankadulla tai käyvät ostamassa amerikkalaisia makeisia Robertin Herkussa Fredrikinkadulla, kivenheiton päästä kahvilastaan.

”Voisi sanoa, että me melkein jaamme aivot”, Sharron sanoo.

Harry Potterin jäljillä

Kun Sharron täytti lokakuussa 37 vuotta, hänen suomalainen poikaystävänsä osti hänelle ja Brendalle lahjaksi matkan Skotlantiin. Siskokset ovat suuria Harry Potter -faneja, ja he vierailivat paikoissa, joissa kirjasarjaan perustuvia elokuvia on kuvattu.

Lapsuuden peruina Sharron on aina pitänyt matkustamisesta. Yksi hänen lempipaikoistaan on Seoraksan kansallispuisto Etelä-Koreassa. ”Kun lapsena menimme siellä vuorelle, olimme niin korkealla, että ajoimme läpi pilvien.”

”Olen sydämeltäni kirjoittaja. Haluisin kirjoittaa fiktiota elääkseni”

Tulevaisuudessa kaksikon suunnitelmissa on avata vielä yksi Brooklyn-kahvila Kallioon ja laajentua ehkä Pohjoismaihin. Myös Toscana Italiassa houkuttelee viinitilojensa takia.

Sharron paljastaa, että hänen suurin unelmansa on sittenkin vielä toteuttamatta.

”Olen sydämeltäni kirjoittaja. Haluisin kirjoittaa fiktiota elääkseni”, hän sanoo ja kertoo perustaneensa kirjoituspiirin, jonka jäsenet tekevät kirjoitustreffejä ja kommentoivat toistensa tekstejä.

”Perheessämme luettiin aina. Nuorena Jane Austinin ja Charles Dickensin ja Ernst Hemingwayn klassikot olivat suosikkejani, nyt luen esimerkiksi Khaled Hosseinia ja Tolstoita.

Viime aikoina Sharron on kirjoittanut löyhästi elämäänsä perustuvaa kirjaa, jossa on vaikutteita maagisesta realismista. Hänen toiveissaan on saada se julkaistua.

Kirjallisuus on Sharronille pakopaikka velvollisuuksista ja hektisestä kiireestä.

"Kun elämä tuntuu liian arkiselta, luen Pablo Nerudan runoja."

Juttu on alun perin julkaistu joulukuun 2016 Gloriassa.

 

Kuka?

 

Sharron L. Todd, 37, kuppikakkuihin erikoistuneen Brooklyn-kahviloiden toinen omistaja. Perustanut kahvilat siskonsa Brendan kanssa.

Isä amerikkalainen, äiti kotoisin Koreasta. Muutti lapsena jatkuvasti isän työn vuoksi ympäri maailmaa.

Työskennellyt aiemmin puolustusvoimien palveluksessa vakoilemassa Pohjois-Koreaa sekä huipputason head hunterina New Yorkissa. Haaveilee kirjailijanurasta.

Vierailija

Kansainvälisestä vakoojasta tuli kahvilanpitäjä Helsinkiin – Sharron L. Toddin tarina on kuin elokuvasta

Ihana tarina elämästä, joka on mennyt ainakin päällisin puolin täydellisesti. Mistäköhän muuten johtuu, että nykyään melkein jokaisessa naistenlehden jutussa korostetaan niskalimassa työn tekemistä? Johtuuko se nykyisestä taloustilanteesta vai suomalaisesta "tee työtä kunnes kupsahdat" -mentaliteetista?
Lue kommentti

Kun unelmat ovat hukassa, kaikki stressaa tai lupaavatkin elämänmuutokset jäävät kesken, saatat itse olla paras ammattiauttajasi.

 

Näköala hukassa? Opettele unelmoimaan

Jos tuntee jo saavuttaneensa kaikki työ- ja yksityiselämänsä tavoitteet, elämä alkaa usein tuntua laimealta. Tai jos kohtalo on aiemmin kolhinut, unelmoiminen voi tuntua suorastaan vaaralliselta.

Amerikkalaisella self-help-tähdellä ja Passion Test -menetelmän kehittäjällä Janet Bray Attwoodilla on ratkaisu näihin arkisiin ongelmiin. Attwood on varma siitä, että kaikilla ihmisillä on unelmia, ja hänen mukaansa intohimojen seuraaminen on paras tie aitoon onneen ja omannäköiseen elämään. Joskus unelmat täytyy vain kaivaa esiin syvältä.

Attwoodin menetelmässä täydennetään viisi lausetta, jotka alkavat sanoilla: ”Kun elämäni on ihanteellista...”.

”Kysyn ihmisiltä, mitä asiaa elämässäsi et halua enää koskaan tapahtuvan. Sen asian vastakohta on intohimosi.”

”Kysyn ihmisiltä, mitä asiaa elämässäsi et halua enää koskaan tapahtuvan. Sen asian vastakohta on intohimosi. Eräs tapaamani nainen, jolla oli todella kova tausta, sanoi, ettei hän halua enää koskaan asua kadulla. Haimme kodittomuuden vastakohdan. Hänen unelmansa oli saada elää kauniissa kodissa, ja sitä kohti hän lähti”, Suomessa vieraillut Attwood kertoo.

”Kun intohimon kohteet ovat kirkastuneet, koko tahdonvoima on niiden takana. Kaikki turha katoaa elämästä, ja ihmisen koko energia on näiden tavoitteiden saavuttamisessa.”

Menetelmään voi tutustua lukemalla Janet Bray Attwoodin ja Chris Attwoodin Passion Test -teoksen. Attwoodin oppien mukaan universumi järjestää toiveet todeksi. Passion Testin taustalla on ajatus niin sanotusta manifestoinnista. Se on monissa self help -opeissa vaalittu idea anteliaasta universumista, joka järjestää iloja ja suruja sen mukaan, mitä ihminen itse – tahallaan tai epähuomiossa – toivoo. Onni ja epäonni ovat tämän ajattelumallin mukaan kiinni omasta tsempistä.

Kuulostaako liian hörhöltä? Skeptinen kuulija voi selittää Passion Testin tulokset niin, että äänen lausutut ja pohditut intohimot auttavat havaitsemaan eteen sattuvia mahdollisuuksia ja antavat rohkeutta tarttua tilanteisiin. Haaveiden listaaminen selventää oman elämän tärkeysjärjestystä ja auttaa tekemään tietoisia valintoja. Jos esimerkiksi haluat siirtyä kasvispainotteiseen ruokavalioon, kirjattu tavoite muistuu mieleen, kun jälleen löydät itsesi kaupasta jauhelihapaketti kädessä.

Haaveiden listaaminen selventää oman elämän tärkeysjärjestystä ja auttaa tekemään tietoisia valintoja.

Attwood kirjoittaa intohimolauseensa uudestaan muutaman kuukauden välein.

”Ihminen muuttuu, tilanteet muuttuvat ja usein kuljemme kohti entistä tärkeämpiä toiveita. Aluksi ihminen saattaa haluta hienon auton, mutta vähitellen alkaa ymmärtää, mikä on todella tärkeää. Ehkä auto onkin vain jonkin syvemmän tarpeen ulkoinen ilmentymä.”

Kaikki stressaa? Ryhdy meditoimaan

”Meditoi kaksikymmentä minuuttia päivässä – paitsi, jos olet kiireinen. Siinä tapauksessa meditoi tunti päivässä”, sanotaan kuuluisassa zen-mietelmässä.

Stressi voi kasautua, vaikka samaan aikaan joka päivä olisi tuntikausia aikaa lorvia somessa tai ahmia tv-sarjoja. Kiireen tuntu voi nimittäin olla alitajuinen tapa väistellä vaikeita tunteita tai epämiellyttäviä tehtäviä. Meditointia kannattaa kokeilla, koska se katkaisee ärsykkeiden tulvan ja puhdistaa mieltä. Sen jälkeen on helppo tarttua levollisena ja tehokkaana päivän tehtäviin.

Stressi voi kasautua, vaikka samaan aikaan joka päivä olisi tuntikausia aikaa lorvia somessa tai ahmia tv-sarjoja.

Mainitun zen-mietelmän laatija tuskin tunsi suomalaisen naisen ruuhkavuosia – helppohan hiljaisesta luostarista on huudella. Meditoinnille kannattaa kuitenkin antaa mahdollisuus: jos se on maallista stressinhallintaa eikä hengellistä harjoitusta, siihen ei tarvitse suhtautua dogmaattisesti. Meditointia ei muutenkaan pidä lähestyä suorituskeskeisesti. Viisi minuuttia tai vaikka vain yksi minuutti voi olla jonakin päivänä juuri sopiva määrä.

Meditoinnissa on monia erilaisia suuntauksia. Aiheeseen voi perehtyä kursseilla, kirjoja lukemalla tai Youtube-videoita seuraamalla. Hyvä alku on ottaa mukava, mutta ryhdikäs asento tuolilla tai lattiatyynyllä, katsoa tyhjyyteen tai vain sulkea silmät ja keskittyä hengittämiseen. Aluksi pää täyttyy ajatuksista ja tunteista, mutta niiden voi rauhassa antaa tulla ja mennä. Kun meditoinnista tulee tapa, pystyy pian rauhoittumaan vaikka työpöydän ääressä tai bussissa.

Kun meditoinnista tulee tapa, pystyy pian rauhoittumaan vaikka työpöydän ääressä tai bussissa.

”Meditoinnin vaikutukset stressin hoidossa ovat kiistämättömät. Se auttaa jopa post-traumaattisen stressin hoidossa sotilailla, saati sitten meillä muilla, joiden ongelmat liittyvät tavalliseen elämään”, sanoo myös Janet Bray Attwood.

Tavoite on liian suuri? piirrä se kuvaksi

Kun uusi tavoite elämässä alkaa kirkastua, se tuntuu usein toivottoman kaukaiselta. Unelmien toteuttamisessa saattaa auttaa Goal mapping, amerikkalaisen Brian Maynen kehittämä menetelmä, jota käytetään sekä yritysmaailmassa että henkilökohtaisen elämän apuna. Goal mappingissa tavoitteet kirjataan ja niistä piirretään kuva.

Maynen mukaan luova mieli ei ymmärrä pelkkiä käskyjä, vaan tarvitsee avukseen visuaalisen esityksen. Eri puolilla Suomeakin järjestetään Goal mapping -kursseja, joilla käytetään tusseja ja puuvärejä ja piirretään kuvia unelmien elämästä. Asiaan voi paneutua myös itsenäisesti kirjaa Goal Mapping -menetelmä lukemalla.

Goal mappingissa tavoitteet kirjataan ja niistä piirretään kuva.

”Goal mapping yhdistää molemmat aivopuoliskot, luovan mielen ja rationaalisen osan. Se valjastaa meidän järkevän mielemme unelmiemme toteuttajaksi”, selittää menestynyt Goal mapping -kouluttaja Sini Ikävalko, joka työskentelee myös pappina ja laulajana. Hän alkoi käyttää menetelmää neljä vuotta sitten.

”Ensimmäinen karttani liittyi painonpudotukseen. Sitten halusin saada rahat kasaan viedäkseni poikani lomalle New Yorkiin, vaikka olin yksinhuoltaja.”

Ikävalko piirsi kuvan itsestään unelmien vartalossaan. New Yorkin matkaa varten hän piirsi kuvan, jossa äiti ja poika katselivat auringonlaskussa kaupungin siluettia.

Tavoitteet toteutuivat: hoikka ja iloinen Ikävalko löysi itsensä ja lapsensa unelmien reissulta. Motivaatio oli kohdallaan, ilo ja rohkeus lisääntyivät.

”Sydämestäni löytyi toive laulaa, niin että muutkin voivat siitä nauttia. Sen tavoitteen olin haudannut jo syvälle, mutta lähdin toteuttamaan sitä nelikymppisenä.”

”Unelmat ovat kuin sipuli, kun niitä kuorii, löytyy alta aina syvempiä ja salatumpia haaveita.”

Ikävalko voitti karaokekilpailuja, pääsi finaaliin Tangomarkkinoilla ja ihastutti kuulijoita Voice of Finland -ohjelmassa. Tätä nykyä hän hoivaa koiranpentua, odottaa toista lastaan ja tuntee elämänsä olevan täynnä rakkautta ja johdatusta.

”Laulamisen tavoitteet ovat edelleen voimassa. Minulla on myös uusia, yhä syvempiä tavoitteita. Unelmat ovat kuin sipuli, kun niitä kuorii, löytyy alta aina syvempiä ja salatumpia haaveita. Goal mapping on muuttanut minua. Olen nykyisin positiivisempi ja näen mahdollisuuksia niin itselleni kuin kaikille muillekin”, Ikävalko kiteyttää.

Rakkaus hukassa? Haasta ajattelumallisi

Haaveiletko rakkaussuhteesta, mutta sopivan kumppanin löytäminen tuntuu vaikealta? Kuivan kauden jälkeen deittailu saattaa vaatia itsevarmuutta. Mistä treffeillä puhutaan? Mitä jos seuralainen osoittautuu oudoksi hiippariksi? Missä vaiheessa on seksin vuoro?

”Suuri este kypsän iän rakkaudelle ovat monesti omat haitalliset uskomukset. Muilla elämän osa-alueilla reipas nainen voi olla rakkausasioissa vetäytyvä ja epävarma”, sanoo erityistason seksuaaliterapeutti ja logoterapeutti Elina Tanskanen.

”Monilla meistä on haitallisia ajattelumalleja, kuten että rakkaus ei kuulu tämän näköisille tai tämän ikäisille. Et riitä, et kelpaa. Puhumme usein itsellemme tosi rumasti”, hän sanoo.

”Suuri este kypsän iän rakkaudelle ovat monesti omat haitalliset uskomukset.”

Tanskasen mukaan ensimmäinen askel on tiedostaa omat ajattelumallit.

”Ensin voi opetella narauttamaan itsensä itsekriittisistä ajatuksista. Sen jälleen kovat sanat kannattaa korvata lempeillä. Voi olla vaikeaa ajatella, että olen mielettömän upea, mutta sanat säälittävä, vastenmielinen ja epätoivoinen voi korvata omaan suuhun sopivilla ilmaisuilla: kelpaan, riitän ja olen hyvä tällaisena kuin olen.”

Jos uutta siippaa ei hyvistä yrityksistä huolimatta löydy, Tanskanen kehottaa tarkistamaan kurssia.

”Jos homma ei toimi, kannattaa tehdä jotakin toisin. Jos on luukuttanut Tinderiä ihan punaisella, eikä sopivaa kumppania löydy, voi kokeilla rauhallisempaa otetta ja pitää vaikka taukoa. Tai jos ei ole uskaltanut ollenkaan kokeilla netin seuranhakupalveluita tai -sovelluksia, voi lähteä pikkuisen testaamaan, katsoa, mitä tapahtuu. Ei ole yhtä oikeaa tapaa.”

Armollinen asenne kannattaa viedä treffeille asti.

Treffeillä kannattaa olla oma itsensä, vaikka se kuulostaisikin kliseeltä.

”Ylivaativuus lamaannuttaa. On ymmärrettävää, että jännittää tai pelottaa, mutta parasta on suhtautua myötätuntoisesti itseen ja katsoa sitä uutta ihmistäkin lempeiden linssien läpi. Kun ottaa rennosti, kaikki sujuu luultavasti paremmin.”

Tanskanen korostaa, että treffeillä kannattaa olla oma itsensä, vaikka se kuulostaisikin kliseeltä.

”On eri asia korostaa omia hyviä puolia kuin yrittää olla jotain muuta mitä on. Kannattaa esimerkiksi pukeutua niin, että se tuntuu itsestä hyvältä eikä miettiä sitä, mistä treffikumppani mahtaisi tykätä. ”

Jäävätkö muutokset kesken? Lisää kärsivällisyyttä

Kun uusi kurssi on löytynyt, ihminen vaatii usein itseltään virheetöntä ja suoraviivaista etenemistä unelmien polulla. Silloin takaiskut lannistavat. Mentaalivalmentaja Ilkka Koppelomäki toteaa, että tavoitteiden toteutumisen esteenä on monesti mustavalkoinen ajattelu.

”On inhimillistä, että ihmiset aloittavat juttuja, mutta eivät vie niitä loppuun. Näin me monesti toimimme eikä siitä pitäisi masentua. Kun seuraavan kerran aloittaa, ei aloitakaan alusta, vaan siitä mihin on päässyt”, Koppelomäki sanoo.

”Kun seuraavan kerran aloittaa, ei aloitakaan alusta, vaan siitä mihin on päässyt”

Väsymys ja kyllästyminen voivat olla merkkejä siitä, että aika ei ole kypsä.

”Mieli huijaa meitä uskomaan, että olemme epäonnistuneet, kun emme jaksa tavoitella jotain. Todellisuudessa epäröinti on henkistä valmistautumista.”

Koppelomäki kertoo esimerkin omasta elämästään. Hän inhosi kylmää vettä, mutta avantouinti alkoi kiehtoa häntä. Hän oli katsellut pitkään tuttujensa talviuintikuvia ja kuunnellut näiden hehkutusta.

”Muutokset tapahtuvat tosi helposti, kun on valmis ottamaan haasteen vastaan.”

”Ajattelin, että siistin näköistä, mutta minusta ei ole koskaan tuohon.”

Koppelomäki jutteli avantouintia harrastavan ystävänsä kanssa ja kiinnostui uinnin terveyshyödyistä. Kuin huomaamattaan hän otti selville avantouinnin tekniikasta ja oikeasta hengityksestä. Hän sulatteli saamaansa tietoa ja alkoi haluta uimista yhtä enemmän.

”Tulin siihen pisteeseen, että eilen kävelin jäisen järven ohi, potkin jäät pois ja menin uimaan. Lyhyt tarina on se, että aloin uida, mutta taustalla oli tapahtunut jo pitkään asioita. Muutokset tapahtuvat tosi helposti, kun on valmis ottamaan haasteen vastaan.”

 

 

Tyhjän saa pyytämättäkin

Vaivaako näköalattomuus, stressi vai rakkauden puute? Näillä ammattilaisten keinoilla opit selättämään ongelmasi

Kaikki mikä koskee omaa itseään, on mahdollista ihmisen muuttaa. Se on asenne- ja valintakysymys. Mutta rakastavan elämänkumppanin löytäminen ei ole aina itsestä kiinni. Oma aktiivisuus ja hyvä itsetunto eivät auta, kun sitä sopivaa ei vaan löydy tai ei kelpaa. Vanhemmalla iällä elämänarvot ja elintavat ovat tärkeimmät kriteerit, niistä ei voi joustaa.
Lue kommentti
Katin kantapaikkoihin kuuluu Scarlett-viinibaari Pullman-hotellin 37. kerroksessa.
Katin kantapaikkoihin kuuluu Scarlett-viinibaari Pullman-hotellin 37. kerroksessa.
Työn vastapainoksi Kati kuntoilee joka päivä.
Työn vastapainoksi Kati kuntoilee joka päivä.

Thaimaalaisella autiorannalla Kati Häkkinen sai idean sinne sopivasta rantahotellista. Kovalla työllä syntyi huippusuosittu Aava Resort & Spa, ja mikkeliläinen Kati jäi maailmalle. ”Pidän itseäni menestyjänä, koska uskalsin lähteä toteuttamaan unelmaani.”

Hotelliyrittäjä Kati Häkkinen nauttii miljoonakaupunki Bangkokin vilinästä.

”Tykkään myös ajaa täällä autolla. Kaupungin sykkeessä ideatkin lentävät. Minulla on paljon uusia liikeideoita, joille etsin sijoittajia ja kumppaneita”, Kati, 37, sanoo.

Katilla on vahvaa näyttöä siitä, että hän pystyy toteuttamaan ideansa. Yhdeksän vuotta sitten hän oli reppureissulla Thaimaassa silloisen puolisonsa Atte Savisalon kanssa. Tuolloin pariskunta työskenteli Aten vanhempien omistamassa Savcorissa, teknologiayrityksessä, joka on Ballet Mikkelin takana. Kati oli Ballet Mikkelin johtaja, Atte financial controller.

Autiolla Khanomin rannalla pariskunta sai idean rantahotellista. Nyt samaisella rannalla seisoo heidän yhdessä omistamansa Aava Resort and Spa, joka on saanut monia kansainvälisiä palkintoja. Tuorein on marraskuussa 2016 myönnetty Aasian parhaan hotellin ja kylpylän HAPA (Hospitality Asia Platinum Awards) -palkinto.

Kati työskenteli vuosia ilman lomia ja palkkaa Aavan menestyksen eteen.

”Todellinen menestyksen mittari on se, että henkilökunnalla on hyvä olla ja se nauttii työstään”, Kati sanoo.

Kati työskenteli vuosia ilman lomia ja palkkaa Aavan menestyksen eteen. Yrityksen rakentaminen opetti hänelle paljon.

”Muutto Aasiaan ei sinänsä ollut vaikeaa, koska olen aina ollut valmis vastaanottamaan kaiken, mitä uusi kulttuuri tuo mukanaan. Äitiyslomia en ehtinyt pitää, ja esikoispoikani on nukkunut kantokopassa kokouksissa heti syntymästään lähtien.”

Nyt hotellissa on palkattu johtaja, ja Katin vastuulla on markkinointi ja PR-toiminta.

”Palkinnot tuntuvat toki hyviltä – etenkin, koska aluksi niin moni nauroi ideallemme.”

Menestyksen hinta

Ensimmäisen palkintonsa Aava sai kuusi vuotta avajaisten jälkeen.

”Ensimmäiset vuodet yrittäjänä eivät olleet helppoja. En silti kadu yhtään hetkeä enkä yhtään kyyneltä. Jaksoin aina uskoa ideaamme”, Kati sanoo.

Katille menestys merkitsee ennen kaikkea vapautta valita.

”Raha luo turvallisuutta. Moni ei tule ajatelleeksi, että ulkomailla asuva suomalainen joutuu maksamaan kalliin hinnan terveysvakuutuksista ja lasten koulumaksuista. Olen aika tarkka siitä, mihin käytän rahaa, mutta säästäjätyyppiä en ole koskaan ollut.”

”Pidän itseäni menestyjänä.”

Palkittu hotelli ei kuitenkaan edelleenkään ole omistajilleen rahasampo. Rahaa tarvitaan myös uusiin investointeihin, sillä Aava-hotelliperhe on laajenemassa.

”Tuplaamme Aavan kapasiteetin rakentamalla erillisen hotellin ja uusia korkean palvelutason villoja. Suunnitelmat ovat jo pitkällä”, Kati kertoo. Aava etsii parhaillaan siihen uskovia sijoittajia muun muassa suomalaisen joukkorahoituskumppanin kautta.

”Pidän itseäni menestyjänä. En kuitenkaan Aavan takia vaan siksi, että uskalsin lähteä toteuttamaan unelmaani. ”


Äitiys antaa voimaa

Vielä kymmenen vuotta sitten Kati ei ajatellut olevansa äitityyppiä. Lokakuinen ilta tv:n ääressä muutti mielen.

”Näin televisiossa vaippamainoksen ja purskahdin itkuun, kun näin vauvan.”

”Elämä on hyvää näin. Mies tulee vastaan, jos tulee.”

Vuonna 2009 syntyi Nino-poika ja kaksi vuotta sen jälkeen Aida-tytär. Lapset ovat eläneet koko ikänsä Thaimaassa, joten he puhuvat ja lukevat sujuvasti thain kieltä, jota he oppivat Khanomin kyläkoulussa. Muutto pääkaupunkiin oli tarpeen myös siksi, että lapset pääsisivät kansainväliseen kouluun.

Kati ja Atte erosivat neljä vuotta sitten.

”Eroon ei liity vihaa tai pettymystä. Olemme edelleen työkavereita ja ystäviä. Olimme yhdessä 17 vuotta, ja rakkaus vain kuoli”, Kati sanoo.

Kati ei etsi uutta kumppania.

”Elämä on hyvää näin. Mies tulee vastaan, jos tulee. Rimani on korkealla, ja miehen tulee ennen kaikkea saada minut nauramaan.”

Thaimaassa asuva Atte on läsnä lasten elämässä, ja perheessä on myös kolmas luottoaikuinen, heitä pienestä asti hoitanut kotiapulainen Mui.

”Mui on perheenjäsen, mutta minä olen äiti ja kasvatan lapseni. Minua ärsyttää se, että joku pitää minua huonona äitinä siksi, että minulla on palkattua kotiapua. Apulaisten ansiosta olen parempi äiti ja voin olla vapaa-ajalla täysipainoisesti lasten kanssa. ”

 

Ulkonäöllä on väliä

Thaimaassa naiset käyttävät paljon aikaa ja rahaa ulkonäöstään huolehtimiseen.

”Ulkonäköön panostaminen on kunnioitusta toisia kohtaan. Se on käyntikortti, johon muut kiinnittävät huomiota”, Kati toteaa.

Kuutisen vuotta sitten Kati löysi monipuolisen liikunnan, ja nykyään hän kuntoilee joka päivä. Thainyrkkeilyn lisäksi tärkeitä lajeja ovat jooga, pilates ja vaeltaminen vuorilla.

”Suomalaiset tunnistaa valitettavasti usein ulkoisesta olemuksesta. Mistä ihmeestä tulee ajatus, ettei tarvitse yhtään välittää siitä, miltä näyttää?”

”Suomalaiset tunnistaa valitettavasti usein ulkoisesta olemuksesta. Mistä ihmeestä tulee ajatus, ettei tarvitse yhtään välittää siitä, miltä näyttää? Ihan jokainen on varmasti paremmalla mielellä, jos peilistä katsoo tyyppi, johon on tyytyväinen. ”

Katin oma tyyli on klassinen.

”Teetän paljon jakkuja ja housupukuja räätälillä, käytän usein mekkoja tai farkkuja ja rakastan korkeita korkoja.”

Kati suosittelee tutustumaan thaimaalaisten suunnittelijoiden luomuksiin, joita myyvät Bangkokissa muun muassa ostoskeskukset Central Embassy ja Siam Discovery. Thaimaan korkean luksusveron vuoksi hän hankkii käsilaukkunsa Hong Kongista.

Koti on maailmalla

Vapaa-aikaa Katilla ei edelleenkään liiemmin ole, mutta Bangkok tarjoaa vapaa-ajan viettoon paremmat mahdollisuudet kuin entinen kotikylä Khanom.

”Bangkok on Aasian kulinarismin mekka. Suosikkiravintoloihini kuuluu tällä hetkellä esimerkiksi intialaista molekyylikeittiötä tarjoava Gaggan ja Nahm, jossa on vanhoja thairuokia brittikokokin uudistamina.”

Bangkokissa Katille on avautunut yhteys muihin suomalaisiin naisiin.

”Khanomissa en puhunut suomea muiden kuin lasteni kanssa. Perustin Bangkokiin FINWA-naisjärjestön, joka toimii naisten verkostona ja tekee hyväntekeväisyyttä. ”

Tulevaisuuden haaveena on löytää aikaa matkustamiselle.

Katin kunnianhimoisena tavoitteena on kerätä naisjärjestön kautta lahjoituksia sataan äitiyspakkaukseen, jotka lahjoitetaan yksinhuoltaja- ja hiv-positiivisille äideille yhteistyössä muun muassa Suomen Lähetysseuran avustushankkeiden mukana.

Tulevaisuuden haaveena on löytää aikaa matkustamiselle.

”Lähialueilla kuten Vietnamissa, Laosissa ja Hong Kongissa olen käynyt usein, mutta haluaisin lisäksi Eurooppaan ajamaan avoautolla Italiassa, musikaaleihin Lontoossa ja Pariisiin Champs Élysées’n tunnelmaan.”

Suomeen Kati ei kaipaa.

”Maailma on imaissut minut mukaansa.”

 

Kati Häkkinen, 37, hotelliyrittäjä Thaimaassa Khanomissa. Asuu Bangkokissa.

Toinen omistaja Aava Resort and Spa -hotellissa, perustajajäsen ja puheenjohtaja FINWA-naisjärjestössä.

Perhe: poika Nino, 8, ja tytär Aida, 6.

Parasta Bangkokissa: Miljoonakaupungin syke, vireys, vauhti, värit ja luksus sekoittuneina mukaansa imaisevaan kaaokseen.