Matkailualan ammattilainen Minna Haatainen-Cutler ihastui Lontooseen nuorena tyttönä ensinäkemältä. Nyt hän pyörittää siellä menestyvää yritystä ja nauttii aikuisiällä syttyneestä uudesta rakkaudesta.

Matkailualan konkari

Minna Haatainen-Cutler, 52, nauttii aamun toista kahvikupillista Lontoon tyylikkäässä ytimessä Cityssä, hallinnon ja etenkin finanssialan keskuksessa. Kirkas syysaurinko tulvii sisään kuuluisan Royal Exchange -rakennuksen sisäpihan kattoikkunoista Grand Cafe’hen.

”Alkuperäinen Royal Exchange rakennettiin vuonna 1571, mutta Lontoon palo vuonna 1666 tuhosi rakennuksen. Tämän rakennuksen avasi kuningatar Viktoria vuonna 1844”, Minna kertoo.

Historia ovat hallussa, sillä Minna on työskennellyt kahden vuosikymmenen ajan johtotehtävissä yrityksissä, jotka myyvät Suomea ja Skandinavian maita Britannian matkailumarkkinoille. Hän on myös hankkinut virallisen oppaan pätevyyden ja tekee edelleen vip-opaskeikkoja.

Aamukahvin äärellä Minna hoitaa työasioitaan sähköpostitse. Kymmenisen vuotta sitten hän perusti oman Thames Partner -yrityksen.

”Konttorini kulkee aina mukanani. Autan matkailualan yrityksiä aloittamaan liiketoimintaa Britannian ja Lähi-idän markkinoilla.”

Lontoo sytytti heti

Kajaanissa syntynyt Minna lähti Lontooseen vuonna 1987, kun matkailualan vaikuttaja Veikko Kokkila valitsi Porvoon matkailuopiston opiskelijoista kuusi työharjoitteluun Scancoming-yritykseensä Lontooseen.

”Lontoo iski minuun heti. Palkka oli sivuseikka, kun diiliin kuului työlupa ja asunto. Jäin vuoden harjoittelujakson jälkeen Lontooseen, elämänharjoittelijaksi.”

Lontoosta löytyi brittipuoliso, ja Minna loi menestyksekästä uraa matkailualalla. Tehtyään pari vuotta pätkätöitä matkaoppaana Minna valittiin incoming-toimiston johtajaksi Finnairille, ja kymmenen Finnairin-vuoden jälkeen hän palasi entiseen työharjoittelupaikkaansa toimitusjohtajaksi. Tytär Victoria syntyi vuonna 1992 ja poika Sebastian kolme vuotta myöhemmin. Avioliitto päättyi myöhemmin eroon.

”Olen kiitollinen siitä, että molemmilla lapsillani on hyvä koulutus ja hyvät työpaikat. Koulutustausta on Britanniassa erittäin tärkeä.”

Sebastian opiskeli kuuluisassa Cambridgen yliopistossa ja työskentelee analyytikkona investointipankissa. Chicagon yliopistosta valmistunut Victoria luo uraa kansainvälisen politiikan asiantuntijana.

”Lapseni ymmärtävät, että menestymisen ja vaurastumisen eteen on tehtävä kovasti töitä. Olen korostanut heille myös hyväntekeväisyyden tärkeyttä. Lontoossa hyväntekeväisyys on parempiosaisille myös moraalinen velvollisuus.”

Elämänjano kasvaa

Minna tapaa pankkialalla työskentelevän puolisonsa Thor Andersenin lounaalla tämän työpaikan lähellä sijaitsevassa, vuodesta 1757 toimineessa The Simpsonsissa, jonne naiset pääsivät asiakkaiksi vasta 1920-luvulla.

Kohtaaminen on lämmin, vaikka pariskunta on tavannut toisensa viimeksi vain muutamaa tuntia aikaisemmin, aamukahvilla Lontoon Richmondin-kodissaan.

”Elän nyt elämäni onnellisinta aikaa. On suuri onni löytää uusi hyvä parisuhde aikuisena”, Minna sanoo ja silittää Thorin poskea.

”Elän nyt elämäni onnellisinta aikaa. On suuri onni löytää uusi hyvä parisuhde aikuisena. Suhteemme on vakaalla pohjalla, ja nautimme yhdessäolosta”, Minna sanoo ja silittää Thorin poskea.

Pariskunta on kokenut koviakin. Välillä Minnan silmiin kohoavat liikutuksen kyyneleet.

”Kaksi vuotta sitten sain aivoveritulpan. Selvisin hengissä, koska se tapahtui aamulla ja Thor hälytti apua. Toivuin täysin, mutta mikään ei silti palannut ennalleen. Nyt tulevaisuusperspektiivini on noin yksi minuutti, ja elän todellakin kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Elämänjano vain kasvaa.”

Muutos tarkoittaa muun muassa sitä, että vapaa-ajan merkitys on kasvanut.

”Teemme Thorin kanssa asioita, jotka tekevät meidät onnelliseksi. Yhteinen aika, yhteiset harrastukset ja hetket ystävien kanssa ovat tärkeitä, ja voimme ottaa lomaa ja lähteä matkalle silloin, kun siltä tuntuu.”

Raha antaa vapautta

Minna on elänyt aikuisiällään myös taloudellisesti vaikeita aikoja erityisesti ensimmäisinä Lontoon-vuosinaan pätkätöissä. Lasten kouluttaminen maailman huippuyliopistoissa oli iso taloudellinen panostus. Nyt taloudellinen tilanne on vakaalla ja vauraalla pohjalla.

”Toki raha tuo mahdollisuuksia ja valinnanvapautta, mutta onni tulee kokonaisvaltaisesta tyytyväisyydestä elämään”, Minna tiivistää.

Sotahistoriaa harrastavan puolison myötä Minnan elämään on tullut tärkeäksi osaksi hyväntekeväisyys veteraanijärjestöjen varainkeruussa.

”Toisin kuin Suomessa, Britanniassa on nuoria nykyisten sotien veteraaneja, jotka perheineen tarvitsevat paljon apua ja tukea.”

 

Pubeja ja klubeja

Minna osallistuu Lontoon seurapiiritilaisuuksiin viikoittain niin hyväntekeväisyystapahtumien, puolisonsa työn kuin oman yrityksensäkin vuoksi.

”Jonkin aika sitten järjestin Jordanian matkailuministerille tapaamisen Britannian matkailuministerin kanssa. Haluan tukea maita, joilla ei ole isoja resursseja.”

”Eniten nautin siitä, että olemme Thorin kanssa kotona kahdestaan vaikka sohvalla katsomassa televisiota”, Minna miettii siemaillessaan vuosikertasamppanjaa ylellisessä klubitilassa.

Minnan ja Thorin iltapäivä jatkuu yksityisellä Carlton-klubilla, jonka baarissa myös entinen pääministeri David Cameron usein piipahtaa.

”Tykkään toki samppanjasta, mutta pubin rento tunnelma voittaa samppanjabaarit. Eniten nautin siitä, että olemme Thorin kanssa kotona kahdestaan vaikka sohvalla katsomassa televisiota”, Minna miettii siemaillessaan vuosikertasamppanjaa ylellisessä klubitilassa, jonka seinän yhdessä muotokuvassa hymyilee Englannin Kuningataräiti.

Edellisenä viikonloppuna Minna ja Thor olivat hyvin toisenlaisissa maisemissa tarpomassa rankkasateessa savisella pellolla Kentin kreivikunnassa fasaanijahdissa.

”Metsästys tuli elämääni Thorin myötä. Ammun itse vain savikiekkoja, mutta nautin siitä, että meillä on hauskaa yhdessä. Se on todellista rikkautta.”

Juttu on alun perin julkaistu helmikuun 2017 Gloriassa.

Kuka?

Minna Haatainen-Cutler, 52, matkailualan ammattilainen Lontoossa.

Oma The Thames Partners -yritys toimii agenttina ja edustajana suomalaisille yrityksille, jotka haluavat päästä Britannian tai Lähi-idän markkinoille. Perhe:

Aviomies Thor Andersen, tytär Victoria, 24, ja poika Sebastian, 21.

Parasta Lontoossa: Kansainvälinen ilmapiiri, historia, huomaavaiset ihmiset ja erityisesti taidegalleriat kuten Royal Academy of Arts, The Courtauld Institut of Art sekä Leighton House -museo.

 

Mieheni varmaan luuli, etten keksisi enää uusia syitä vaihtaa huonekalujen järjestystä. Kuinka väärässä hän olikaan.

Kun olin eräänä aamuna siivonnut kolme tuntia – jynssännyt kyykyssä kylpyhuoneen lattiaa, imuroinut lattialla maaten nojatuolin takaa, siirrellyt irtonaisia huonekaluja paikasta toiseen imurin edestä – olin valmis julistamaan: koti pitää sisustaa siivoamista ajatellen ja helpottaen!

Miksei lähipiirissäni ole tarpeeksi käytännöllisiä ihmisiä, jotka olisivat ajoissa opettaneet, ettei kotona saa olla yhtään nurkkaa, johon ei pääse imurin varren kera vääntelemättä itseään ihmeellisille mutkille?

Kävelin ympäri kotia tarkkaillen. Meillä miinoja riitti: Hankalia mattoja, joiden päällä lepää raskaita huonekaluja. Kaappeja, joiden alle imurinvarsi ei mahdu mutta jonne pölymatot asettuvat. (Kaikissa huonekaluissa pitäisi olla pyörät alla!) Tauluja seinää vasten nojaamassa niin, ettei robotti-imurista voi uneksiakaan. Oli matkalaukkuja ”sisustusesineinä”, korotettuja askelmia ja sängyn alla niin painavia säilytyslaatikoita, että niiden nostaminen aiheutti rasitusvamman. Imuroiminen pienessä makuuhuoneessa tuntui pahalta rangaistukselta.

Koti oli sisustettu järkevän siivousihmisen painajaiseksi. Vain provosoidakseen kissa oksensi lauteiden alle.

Niinpä järjestin seremoniallisen viikonlopun. Sen lisäksi, että pesimme saunan ja uunin, nostimme taulut seinälle ja siirsimme matkalaukut kellariin (projektiin kuului sivutuotteena myös vintin siivous). Nostimme seinäkoukkuihin tavarat, jotka olivat lojuneet lattialla. Koti näytti paremmalta. Siivoaminen helpottui.

Kysyimme jälleen kerran itseltämme: Miten ihmeessä juuri sellaiset asiat kotona jäävät tekemättä, joista lopulta suoriutuu parissa tunnissa, ellei jopa minuutissa.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.
Hanna Jensenin kolumni on julkaistu Glorian Kodissa 8/2017.

Tyytymättömyys ja avarat näkymät pitävät vaatesuunnittelija Ritva Fallan luovuuden hereillä.

Vaatesuunnittelija Ritva Falla kurkkii 1920 rakennetun töölöläistalon viidennen kerroksen ikkunasta ja luettelee, mitä kaikkea työhuoneestaan näkee: ”Kansallismuseo, Eduskuntatalo... Kohta näen uuden Keskustakirjastonkin.”

Töölössä sijaitsee yksi Fallan kolmesta työtilasta. Muut ovat myymälä Korkeavuorenkadulla ja Tammisaaren viikonloppukodin entiseen hevostalliin rakennettu studio. Töölön-kodin yhteydessä sijaitseva työhuone on arkipäivien toimisto.

”Kaikkein hermostuttavinta on, jos ei ole aikaa uudistua, vaan pitää vain mennä vanhoja latuja.”

”Tämä on tällainen kaupunkistudio. Tammisaaressa vietän viikonloput. Se on ajattelun paikka.”

Näkymä yli Etu-Töölön kattojen on vaatesuunnittelijalle tärkeä.

”Minun pitää nähdä ulos, ja ikkunan edessä on oltava avaruutta. Pitää nähdä taivasta ja kauas. Se rauhoittaa. En pääse flow’hun pimeässä tilassa.”

Nykyisin mallistoja omalla nimellään ja omalle yritykselleen tekevä Falla kuvailee itseään työntekijänä kurinalaiseksi – ja yksinäiseksi.

”Tiimityö ei ole minun juttuni, ei ole koskaan ollut. Työskentelen parhaiten yksinäni.”

Aikatauluasioissa suunnittelija on oppinut joustavaksi. ”Olosuhteet tekevät tällä rättialalla niin hirveän paljon. Tarkkoja deadlineja ei kannata itselleen asettaa. Aina tapahtuu jotain, ja unelmat romahtavat.”

Työpöydällä on pinoissa suuria muotikirjoja ja kirjahyllyssä kirjojen seassa punaiset korkokengät.

”En ole koskaan ollut tyytyväinen työni lopputulokseen. Se on tämän homman juju. Tyytymättömyys pitää hengissä ja hereillä”, Falla sanoo.

”Kaikkein hermostuttavinta on, jos ei ole aikaa uudistua, vaan pitää vain mennä vanhoja latuja. Silloin tulee sellainen turhautuminen, että minkä takia tätä teen, jos en ehdi uudistua.”