Kun ystäväni erosi ja alkoi etsiä uutta asuntoa, hän kertoi ensin kolmelle teini-ikäiselle lapselleen, että uudessa kodissa ei olisi omia huoneita.

Ei haittaa äiti, sanoi hänen poikansa, minä voin nukkua olohuoneessa.

Minunkin sydämeni pikkuisen pakahtui.

Useinhan eroissa käy niin, että uudet kodit ovat vanhaa pienempiä ja nukkumisjärjestelyt luovia. Välillä tulee sänky seinästä, joku nukkuu sohvalla. Mutta usein näissä kodeissa asustaa entistä onnellisempia porukoita.

Yksikään olohuoneessa nukkuneista tuttavistani ei kuitenkaan ole pitänyt yhdentekevänä sitä, millainen sänky on ollut. Se ei koskaan ole ollut ”punkka”. Jokainen on halunnut, että sänky (tai sohva) olisi houkutteleva, turvallinen, kaunis, vaikka se sitten siirrettäisiinkin päiväksi sivuun.

Pelkkä kaunis sängynpeitto voi tehdä vähän onnelliseksi, vaikka sydän olisikin karrella.

Meilläkin nukkumista on mietitty viime aikoina. Rakensin kotoa pois muuttaneen tyttären huoneesta työhuoneen, mutta sinne tarvitaan sänky.

Minä ja tytär haluamme, että hänellä on paikka missä nukkua, jos hän sattuisi yöpymään lapsuudenkodissa. Eikä mitään puhallettavaa patjaa. Haluan hänelle rakkaudellisen sängyn.

Syntyi haaste. Haaveenanihan on rakentaa työhuoneesta buduaarihenkinen huone, jossa on punaiset, pitkät silkkiverhot ja antiikkinen työpöytä, mutta millainen (edullinen) sänky sinne sopisi? Lähetin sisustamisesta ymmärtäville ystävilleni avunhuudon.

Vastaus tuli minuuteissa. Ei daybedejä, jotka eivät ole tarkoitettu nukkumiseen. Ei myöskään tyylittömiä puulavoja. Ehkäpä rautasänky?

Aloimme googlata tahoillamme. Löysimme muutaman sadan euron rautasohvan, jonka saa levitettyä sängyksi.

”Kun vielä päällystät patjan grafiitinharmaalla sametilla ja kokoat sen päälle eri harmaan sävyisiä tyynyjä, barokkihuoneesi on valmis”, he kirjoittivat.

Ja jotta muistaisin että elämässä on monenlaisia sävyjä, sain vielä loppuvinkin:

”Yksi tyynyistä voi olla eri kuosista, jossa on kuitenkin hitusen punaista.”

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Hanna Jensenin kolumni on julkaistu Glorian Kodissa 11/2016.

 

Helsinkiläispari remontoi satavuotiaasta töölöläiskolmiosta avaran kaksion. Asunnosta kuorittiin laminaatti, jonka alta paljastui vanha lautalattia. Se hiottiin ja sävytettiin. Kodin harmoninen tunnelma luotiin murretuilla, lämpimillä sävyillä ja ylipitkillä pellavaverhoilla.

Olohuoneessa istutaan Sancalin divaanisohvalla ja Woodnotesin K-tuolilla. Iso Woodnotesin Tundra-nukkamatto kokoaa tilan yhteen.
Olohuoneessa istutaan Sancalin divaanisohvalla ja Woodnotesin K-tuolilla. Iso Woodnotesin Tundra-nukkamatto kokoaa tilan yhteen.

 

Makuuhuoneen sisustus on koottu Woodnotesin sängynpäädyn ja -rungon ympärille. Sängyn alle on erikoistyönä tehty iso säilytystila. Sängynpääty sulautuu väritykseltään seinään. Lattialla lepää Woodnotesin Tundra-matto.
Makuuhuoneen sisustus on koottu Woodnotesin sängynpäädyn ja -rungon ympärille. Sängyn alle on erikoistyönä tehty iso säilytystila. Sängynpääty sulautuu väritykseltään seinään. Lattialla lepää Woodnotesin Tundra-matto.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodissa helmikuussa 2017 julkaistusta jutusta Oi, ihana Italia! Visiitti-sarjassa kurkistetaan lehdessä esiteltäviin koteihin.

 

Hiustyyli, joka viehätti minua 17-vuotiaana, on hiipinyt takaisin keski-iässä. Toki leikkaukseni on nyt hiukan modernimpi, ja räväkkyyden aste laimeampi kuin 30 vuotta sitten, mutta yleistyyli muistuttelee nuoruusvuosista. Entäs sisustusmaku? Alkaako sekin pitää asioista, jotka viehättivät teininä?

Lapsuudenkodissani en juuri voinut vaikuttaa sisustukseen. Ruokapöydän kustavilaistuolit olivat äidin mieleen. Mökin seinällä roikkuva hirventalja oli isän.

Itse valitsin tuolloin huoneeseeni tapetin, jossa oli pieniä, sinisiä kukkia valkoisella taustalla. Huonekalut olivat mustat, 1980-luvun omintakeiseen tyyliin.

Omakotitalon toisen kerroksen ikkunoista näkyivät omenapuiden oksat, enkä muista sittemmin rakastaneeni ikkunasta aukeavaa näkymää yhtä paljon. Se oli osa sisustusta! Minulla oli oma ”ullakkohuoneisto”, aivan kuten monilla päähenkilöillä ihanissa nuortenkirjoissa, joita ahmin.

Nyt olen 46-vuotias ja ehtinyt toteuttaa mitä omituisempia sisustuksellisia ratkaisuja. Tai ehkä ne ovat kokeiluja, joita elämässä kuuluukin tehdä pysyäkseen virkeänä?

Parikymppisenä revin mökin makuuhuoneesta anopin laittaman tummansinisen kuviotapetin. Pidin sitä liian mummomaisena ja vanhanaikaisena. Kerran maalasin ison, punaisen suorakaiteen keskelle valkoista tiiliseinää. Yhden keittiöni kaappien ovet suihkumaalasin hopeisiksi.

Mutta kas, tummansininen ja pienet kukat ovat alkaneet kiinnostaa taas. Mustastakin olen alkanut pitää. Vuonna 1987 sinistä ja mustikansävyä yhdisteltiin aivan kuten nykyään. Nyt annostelen mustaa vain hiukan maltillisemmin kuin 17-vuotiaana. Olkoon lamppu musta, olkoon tarjotin musta ja olkoon musta mattamustaa.

Ehkä täytyy myös harkita kahta valkoista palkkiraitaa otsatukkaan?

En edelleenkään lämpene vanhempieni suosikeille. Hirventaljaa ei seinille tule, eikä kustavilaistuoleja pöydän ympärille. Mutta aina kun näen sellaiset, rinnassa välkähtää.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.
Hanna Jensenin kolumni on julkaistu Glorian Kodissa 2/2017.

Maaliskuun Glorian Koti on ilmestynyt. Mukana upeita ideoita keittiöön ja ajattoman tyylin salat.

Aivan kohta saa hihkua kevättä, ja niinpä kuukauden värimaailmassa mennään keveyttä kohti.

Tervetuloa tunnelmalliseen kotiin, joka palveli ennen ruokakauppana.

Vaikka etsisi kuumeisesti unelmiensa puutaloa, elämä saattaa yllättää ja hullaannuttaa kiviseen taiteilijahuvilaan.

 

 

Muotisuunnittelija Teemu Muurimäen kodin jujuna on muunneltavuus.

Maaliskuun Glorian Koti on myynnissä lehtihyllyissä 9.3. alkaen. Tilaa tästä Glorian Koti

Janine ja Mika Miettusella on missio: pari rakentaa kiinteistö kerrallaan vanhoista liiketiloista perheelleen koteja. Nyt vuorossa on kohde numero kolme, lähikauppa kaksikerroksisessa puutalossa Helsingin Kumpulassa. Katso videolta, miltä valmis koti näyttää. Miettusten perheen koti esitellään myös maaliskuun 2017 Glorian Kodissa.