On kummallisen kiinnostavaa lukea sisustuslehdistä kotien omistajien pieniä mieltymyksiä, kotitotuuksia. Niitäkin, jotka eivät liity heidän kotiinsa.

Mitä ilman et voisi elää? "Kakkua." Mitä hajuvettä käytät? "Jo Malonen Amber & Lavenderia." Kuka on lempitaiteilijasi? "Modigliani." Itse kuiskaan näiden kysymysten perään utelun: Millä rahalla tämä talo, piha, sisustus tai himoitsemasi Yves Kleinin pöytä hankittiin?

Ymmärrän, että kysymykseni on alhainen. Jos ihminen on hyvää hyvyyttään päättänyt jakaa inspiraatioksi muille kotinsa, pitäisikö hänen vielä levittää velkansa, perintönsä, rahoituksensa ja rahavirtansa minun tietooni?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

No, olisihan se kiinnostavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

On niin kutkuttavaa miettiä, millä rahalla eräskin pianisti ja design-mattokaupan omistaja on rakentanut Portugalin rannikolle valtavan design-linnan vain viikonlopun vetäytymisiin.

Onko hän tehnyt matoilla ison omaisuuden? Onko kumppani varakas tai suku? Tuliko hyvät rahat avioerossa? Toisin sanoen: onko kaikki silmien eteen levitetty ihanuus edes teoriassa mahdollista kenelle vain (minullekin) – vai onko syytä tyytyä hiukan vaatimattomampiin unelmiin?

Mietin omia kotiostoksianikin välillä rahan näkökulmasta. Miten ihmeessä minulla oli vuosia sitten varaa ostaa niin kallis nojatuoli? (Olin palkkatöissä, tulot olivat säännölliset.) Tai miten pystyin ostamaan vanhan talonpoikaiskaapin? (Äiti antoi rahalahjan, ja halusin käyttää sen johonkin, josta jää muisto.)

Muistan vieläkin tyttärien hämmästyksen, kun en antanut ostaa kalliita avokadoja mutta samana iltana kotiin kannettiin tassuamme. Puolustauduin. Pidin pienen luennon siitä, että tassuamme oli iloa tuottava investointi, joka maksaisi itsensä vielä takaisin.

Oikeastaan eniten kiinnostaa, mistä ihmiset ovat luopuneet - vaikka väliaikaisesti - jotta uusi koti, sisustus tai huonekalu on voitu hankkia. Viisas ihminen lausui kerran, että eniten elämässä tuottavat lopulta iloa ne asiat, joiden eteen on joutunut hiukan ponnistelemaan.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 9/2016.

Miss Piggy

Jos hirveästi kiinnostaa verotoimistosta voi käydä katsomassa, mitä kukin tienaa. Myös yritysten taloustiedot ovat saatavilla. Asuntolaina on aika yleinen tapa säästää. Ensiksi ostetaan pieni asunto, sitten suurempi ja ehkä vielä kolmaskin. Monet ihmiset myös sijoittavat asuntolainan ohessa. Ei sen tarvitse olla isokaan summa. Kun jossain vaiheessa aloittaa, myös korolle alkaa kasvaa korkoa. Portugali on Euroopan köyhimpiä maita, sieltä saa ostaa edullisesti huviloita. Muitakin paikkoja on, mistä melkein "saa" asunnon. Vanhemmat elävät nykyään niin pitkään, ettei hirveästi kannata laskea perintöjen varaan. Lisäksi ne saattavat tuhlata ne ihan itsekin. 

Haluaisin nähdä naapuri peran ...

Minusta olisi ihana lukea jostain lehdestä /blogista juttusarja "näin me asumme" . Juttusarja olisi kuvannut "tavallisten" / lähiöiden / suomen mittakaavassa pieni tuloiste / ei sisustusta harrastavien koteja. Minusta sisutukseen erityisesti panostaminen on harrastus. juuri mieheni kanssa puhuttii ettei harrastuksiin menevää rahamäärä kannata alkaa yhteen laskee - harrastaa jos on vara ja jos ei vara niin jotenkin sitä intohimoista harrastusta saa aina rahoitettua. Meillä on tavallinen koti (joidenkin mielestä meillä on kaunista no minä olen sisustanut omien mieltymysten mukaan meidän perheelle) mutta ostamme mielummin uuden sohvan kuin Aurinkomatkan jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla