Kansanviihdyttäjät Kimmo Laiho eli Elastinen ja Sami Hedberg ovat uuden ajan äijiä, joiden brändeihin kuuluvat yrittäjähenkisyys, hyvä meininki ja tsemppaaminen.

Rähinä Recordsin neuvotteluhuoneen seinältä tuijottaa täytetty peuran pää. Sitä katsoo oven toiselta puolelta täytetty metso. Vastakkaisella seinustalla kyyhöttää valkoinen metsäjänis, jota valvoo kaiuttimen päältä musta korppi.

Koristeet olisivat muuten kuin viime vuosisadalla eläneen tehtaanpatruunan konttorista, ellei niiden lisäksi seinille olisi ripustettu kehystettyjä kultalevyjä, joissa on Cheekin, Elastisen ja Uniikin naamoja.

Leveältä, matalalta sohvalta eläimiä katsoo ällistyneenä Sami Hedberg.

"Ne tajusivat tuntia ennen tupareita, että lahja puuttuu. Peuran pää tuli taksilla.”

”Siis mikä tämä pet sematary on?”

Rähinän perustajajäsen Kimmo Laiho, siis Elastinen, on kuullut kysymyksen ennenkin.

”Kaikki lähti Universalin vitsistä. Meillä oli muutama vuosi sitten toimiston tuparit, ja ne tajusivat tuntia ennen tupareita, että lahja puuttuu. Peuran pää tuli taksilla”, hän selittää.

Sen jälkeen eläimiä on saatu lisää ja hankittu tamperelaiselta eläintentäyttäjältä.

Sami Hedbergiä galleria vähän puistattaa.

”No huh huh”, hän toistelee.

Uudet äijäidolit

Sami Hedberg on Rähinän toimistolla ensimmäistä kertaa, vaikka on tuntenut Kimmon jo vuosia.

”Tavattiin ensimmäisen kerran laivalla, se taisi olla 2008, kun oltiin molemmat esiintymässä. Takahuoneessa oli jotain peruslevotonta läpänheittoa”, Kimmo muistelee.

Nyt he muodostavat Suomi-viihteen tämän hetken näkyvimmän kaksikon. He ovat uudet äijäidolit, jotka eivät dokaile, mahtaile ja sekoile, vaan viihdyttävät vauvoja, vaareja ja keski-ikäisiä naisia, hyvällä meiningillä.

”Joo, kyllä me aika kaukana ollaan jostain häjyistä, jotka ajavat perheen hankeen ”, Sami hekottaa.

”Äijää on se, että tekee jotain isoa ja siistiä. Se on tietyllä tavalla koominen termi, mutta siihen ei liity meidän kohdalla mitään negaatiota”, Kimmo sanoo.

”Jengi tulee joskus kysymään, että eihän sulla voi aina olla noin mukavaa. Vittu voihan!”

Negatiivinen ei todellakaan ole Kimmo Laihon ja Sami Hedbergin adjektiivi. Heistä tuntuu puuttuvan kaikki suomalaisiin usein liitettävät ankeat perusominaisuudet, kuten valittaminen, kyynisyys, synkkyys ja kateus.

”Jengi tulee joskus kysymään, että eihän sulla voi aina olla noin mukavaa. Vittu voihan!” Hedberg hihkaisee.

Kimmo Laiho on maankuulu leveästä, hyytymättömästä hymystään, Sami Hedbergin vitsikone rullaa kitisemättä kuin ikiliikkuja, joka jäi Spede Pasaselta keksimättä.

”Itse olen ainakin ihan aidosti superinnoissani kaikesta mitä teen. Silloin on aika vaikeaa olla naama mutrussa. Jos on joskus huonompi päivä, on ammattitaitoa jättää se oven taakse”, Laiho sanoo.

”Ja eikö sullakin ole Vuoden positiivisin -titteli?” Sami kysyy.

Sami Hedberg on Vuoden positiivisin helsinkiläinen 2015, Kimmo Laiho taas Vuoden positiivisin suomalainen 2013. Molemmat puhuvat titteleistä ylpeinä, ilman ironiaa. Arvonimen jakaa Nuorkauppakamari yhdessä Positiivarit-nimisen kustantamon kanssa.

Yhteisprojektina hittibiisi

He ovat uusia äijiä, myös myös uusia suomalaisia, jotka menevät eteenpäin positiivisen kautta, tsemppihenkeä evankelioiden. Se ärsyttää joitakin, mutta monia hyvä meininki miellyttää huomattavasti enemmän kuin kansalliseksi luonteenpiirteeksemme leimattu negatiivinen valittaminen.

Missiosta kertoo myös heidän ensimmäinen yhteinen projektinsa Täytyy jaksaa -kappale, jonka he tekivät yhdessä Elastisen suositussa, keväällä esitetyssä Elastinen feat. -tv-ohjelmassa. Kertosäkeessä he laulavat yhdessä, Sami falsetissa: mä tiedän mitä teen, on selkeet tavoitteet ja nyt mun enää täytyy jaksaa, vaikka aamul väsyttäis, ja moni himaan jäis, mä tiedän et' mun täytyy jaksaa.

”Itse olen ainakin ihan aidosti superinnoissani kaikesta mitä teen."

Vaikka kappaleessa on mukana huumori-elementti, sen sanoma on tekijöille vakava. Se kertoo juuri siitä siitä asenteesta, joka 35-vuotiaita Kimmoa ja Samia yhdistää. Ei saa marista ja vänistä, täytyy jaksaa ja yrittää, kerran, uudestaan ja vielä kerran – ja lopulta menestyy.

Sellaista sanomaa suomalaiset tuntuvat janoavan.

”Olen saanut ihan valtavasti palautetta, että kiitos tästä tsemppibiisistä”, Sami Hedberg sanoo.

Samin rannekello on vielä isompi, TW Steel -merkkinen.

Toukokuun alussa sitä on kuunneltu Spotifyssä yli kaksi miljoonaa kertaa.

”Ei me olla itse keksitty Suomi-räppiä ja stand upia, mutta me ollaan niitä, jotka ovat uskaltaneet ottaa näiden asioiden kanssa askeleen eteenpäin”, Kimmo sanoo ja pyörittelee valtavaa rannekelloaan.

Samin rannekello on vielä isompi, TW Steel -merkkinen.

Molemmat ovat pukeutuneet tennareihin ja t-paitoihin, kolmekymppisten showbisnesmiesten univormuun.

Yrittäjähenkeä lapsuudesta asti

Kaukana historiassa ovat ne ajat, kun viihdetaiteilijat nousivat raha-asioineen otsikoihin hillittömien veromätkyjen tai pakkohuutokaupattujen talojen takia.

Sami Hedbergin pääfirman Hedberg Entertainmentin liikevaihto oli vuonna 2014 lähes 2,9 miljoonaa euroa. Kimmo Laihon osittain omistamien Rähinä-yritysten yhteinen liikevaihto on yli kolme miljoonaa euroa.

”Kun Suomen talous menee alaspäin, omat yritykset menevät ihan päinvastaiseen suuntaan”, Laiho virnistää ja havainnollistaa kommenttiaan nostamalla kätensä yläviistoon.

Hedberg taas on kodin esimerkin peruja niin yrittäjähenkinen, että olisi perustanut oman yrityksen, vaikkei se olisikaan kietoutunut oman stand up -osaamisen ympärille. Kun hän voitti SubTV:n järjestämän stand up -kilpailun vuonna 2005, yrityksen toimiala oli sillä selvä.

”Kun Suomen talous menee alaspäin, omat yritykset menevät ihan päinvastaiseen suuntaan.”

Isä oli kuljetusalan yrittäjä, ja Kauppalehden haastattelussa vuosi sitten Sami kertoi päättäneensä perustaa oman yrityksen jo kymmenvuotiaana.

”Yrityksen tehtävä on vastata johonkin olemassa olevaan tarpeeseen. Me ollaan molemmat nähty paikka, jossa osataan tehdä asiat paremmin kuin muut”, hän analysoi.

Omasta menestyksestä puhuminen saavutuksistaan ylpeänä on sekin melko uutta suomalaisessa kulttuurissa.

”Tietysti pitää saada kunnon korvaus kaikesta siitä, mitä tekee”, Kimmo sanoo.

Juuri ensimmäisen oman tv-ohjelmansa tehneenä hän hämmästelee sitä, miten vähän rahaa suomalaisissa tv-tuotannoissa pyörii. Tosin hänelle televisio on vain päätuotteen musiikin sivujuonne.

”Tietysti pitää saada kunnon korvaus kaikesta siitä, mitä tekee.”

Jos nyt hakemalla pitää hakea jotakin negatiivista, niin kaksikon mukaan Suomessa ei uskalleta lähteä toteuttamaan unelmia eikä kokeilemaan uusia asioita. Siitä Samilla on kokemusta uran alkuajoilta, kun hän yritti saada yrityksiä yhteistyöhön kanssaan.

Nyt brändit jo myyvät itse itsensä. Samin ja Kimmon yhteistyö tv-ohjelmassa alkoi, kun tuottaja Tatu Ferchen lähetti Samille tekstiviestin: ”Haluatko tehdä radiohitin Elastisen kanssa?”

Kaksimielisiä makkaravitsejä

Rähinän toimiston aulassa on industriaalihenkisesti mustaa, kulahtanutta valkoista ja terästä. Nurkassa roikkuu vaaterekeillä t-paitoja, joissa lukee Isolerssi. Se on Rähinän ja Poutun yhteistyömakkaran nimi. Vaikka uusi äijä käyttäisi vitivalkoisia lenkkareita, olisi tarkka kampauksestaan ja käyttäisi usein termiä ”tehdä sydämellä”, hänen imagoonsa mahtuu aina makkara ja kaksimieliset makkaravitsit.

Sami Hedberg tepastelee aulassa niska kenossa ja alkaa räpsiä iPhonellaan kuvia katossa puikkelehtivista ilmastointiputkista.

Nurkassa roikkuu vaaterekeillä t-paitoja, joissa lukee Isolerssi.

”Mun on pakko nyt kuvata nämä.”

Samin toimisto on muuttamassa, ja ajatukset askartelevat uuden toimiston kattoon putkiremontin jäljiltä tulevissa putkissa.

”Tuo on siis 15-senttinen ja tuo 35-senttinen, ja piirustuksen mukaan näitä tulee neljä”, hän huokailee.

Niiden ulkonäkö huolestuttaa sisustuksesta tarkkaa miestä, jonka kotia on esitelty niin lehdissä kuin televisiossakin.

Kimmon ja Samin menestyskulku suomalaisessa viihteessä on kulminoitumassa pian, kun molemmilla on edessään ”hallikeikat”, ensin Kimmolla ja sitten Samilla. Jäähallin täyttäminen on edelleen merkittävä artistin suuruuden mittari. Se aiheuttaa myös paineita.

”Mua vähän jo stressaa, eikö sua?”Kimmo kyselee, vaikka täytti jo Hartwall Areenan kahdesti viime syksynä. Hän on avoimesti perfektionisti, joka on nyt opetellut päästämään irti kaiken kattavasta kontrollista. Hän luopui Rähinän toimitusjohtajuudesta viime vuonna keskittyäkseen omaan uraansa.

”Mutta omassa projektissa olen sellainen, ettei yksikään asia mene painoon ilman, että sanon siitä viimeisen sanan.”

Sami Hedberg tunnistaa pikkutarkan sukulaissielun. Hän on sekä omien firmojensa toimitusjohtaja että tärkein myyntituote.

Oma jaksaminen koetuksella

Perfektionismi tarkoittaa käytännössä päättymätöntä työntekoa. Koska työ on intohimo ja sydämen asia, sitä tehdään, äijätyyliin, niin kellonajoista, ystävistä kuin omasta jaksamisesta välittämättä.

”Onhan sitä tässä monta vuotta koeteltu”, Kimmo sanoo jaksamisestaan.

”Olin juuri kavereiden veneellä viikonloppuna. Vene on ollut niillä vuoden, mutta en ole kerennyt sille aiemmin.”

Sami Hedberg teki viime vuonna kiertueen, jossa hän teki vuoden aikana 365 keikkaa.

”Jos päätän pitää vapaapäivän, katson jonkin leffan ja mietin sitten, että mitäs nyt. Aika nopeasti sitä huomaa tapailevansa jotain biittejä tai kuuntelevansa musaa.”

Sami Hedberg teki viime vuonna kiertueen, jossa hän teki vuoden aikana 365 keikkaa. Samalla hän muun muassa kuvasi tv-ohjelmaansa Grillit huurussa.

”Äiti joskus kyselee, että koska aion nauttia tästä kaikesta. En ole varmaan viiteen vuoteen käynyt kenenkään veneellä”, Hedberg nokittaa.

Alkuvuodesta hän sentään teki vaimonsa Ilonan kanssa maailmanympärimatkan. Ja ensi kesälle on suunnitteilla kuukauden kesäloma.

”Vierailen silloin kyllä parilla Elastisen keikalla. Meidän pitääkin katsoa, mitkä on ne päivät.”

Palkintoja vailla

Kimmo on kadonnut toimiston ovien taakse soittamaan puhelua ja piilottelee palatessaan selkänsä takana kehystä. Hän ojentaa sen koruttomasti Samille, joka alkaa hokea: ”Ei vitsi miten siistiä, ei vitsi miten mahtavaa.” Se on Täytyy jaksaa -singlestä. Nykyisin kultalevyn saa, kun kappaletta on striimattu yli kaksi miljoonaa kertaa.

Sekä Laiho että Hedberg ovat hetkeä aiemmin maininneet, ettei kumpikaan ole koskaan saanut mitään palkintoa.

”Stand upissa sellaisia ei edes ole”, Hedberg harmittelee.

”En ole koskaan ollut listaykkösenä. Olen aina lainehtinut siinä pinnan lähellä”, Laiho sanoo. Tätä kirjoittaessa sekin tavoite tosin toteutui, sillä tv-ohjelmasta poikinut Elastinen feat. -nousi albumilistan ykköseksi.

”Musiikista ei välttämättä puhuttu mitään. Sitten alettiin kritisoida, että hahmoni on isompi kuin musani.”

Kimmo Laiho nousi koko kansan Elastiseksi The Voice of Finlandin ja Vain elämää -ohjelman ansiosta, ja haastatteluissa alettiin kysellä, millä dieetillä hän on ja kuinka treenaa.

”Musiikista ei välttämättä puhuttu mitään. Sitten alettiin kritisoida, että hahmoni on isompi kuin musani.”

”Mutta valjastin hahmon musan käyttöön.”

Äidin poikia

Sitä paitsi Ela ei olisi Ela eikä Sami Hedberg olisi Vuoden positiivisin helsinkiläinen 2015, jos he nyt todella ryhtyisivät märehtimään sitä, kuinka menestys tuo toki mukanaan myös kateellista panettelua.

”Luin muuten jostain, että äidin pojista tulee suuria starboja”, Sami Hedberg muistaa.

”Hyvä suhde äitiin tappaa angstin ja vihakapinan.”

Milläs tavalla te olette äidin poikia?

”Tämä on varmaan aika suklainen hattaravastaus, mutta jos äiti on tukena ja messissä, ei suhtaudu maailmaan niin, että se on sua vastaan”, Hedberg sanoo.

”Hyvä suhde äitiin tappaa angstin ja vihakapinan”, arvelee Kimmo.

Sitten onkin aika ottaa Instagramiin kuva tuoreen kultalevyn kanssa. Uusi äijä ei pelkää tarttua toista olalta kiinni ja hymyillä vähän kuin miesmissi.G

24-vuotias muusikko Ellinoora laulaa karaokea salanimellä ja haaveilee muutosta Lontooseen.

A Arctic Monkeys. Nuoruuteni soundtrack, joka on säilynyt luureissani pitkään. Kappaleet, kuten Cornerstone ja Dancing shoes, tuovat mieleen kipeitä ja ihania hetkiä teiniajoilta. En ole koskaan nähnyt bändiä livenä, ja nyt kun he vihdoin tulevat Flow-festareille elokuussa, minulla on oma keikka samaan aikaan. Punnitsin päätöstä ja totesin, että olen kuitenkin mieluummin omalla keikalla.

B B12-vitamiinisuihke. Käytän sitä joka aamu. En tiedä, toimiiko se, mutta olen ehdollistanut itseni ajattelemaan, että se piristää ja herättää.

C Chanel. Olin lapsena tosi kiinnostunut muodista ja isoista merkeistä. Haaveilin, että sitten kun olen aikuinen nainen, minulla on Chanelin korvakorut. Viime talvena ostin sellaiset Lontoosta. Välillä pitää tuhlata asioihin, joita haluaa, vaikka ei välttämättä tarvitse. Siitä tulee itsenäinen olo.

D Duetto. Biisissäni Bäng bäng typerä sydän on fiittaamassa uusi artisti Eetu. Oli ihanaa kääntää roolit toisin päin ja pystyä itse nostamaan esiin uusi, lahjakas tyyppi. Jo kappaleen ensimmäisestä demosta kuuli, että nyt ollaan jonkin hienon äärellä.

E Elle X, karaokenimeni. Käyn nykyään aika harvoin ulkona, mutta silloin kun käyn, tykkään laulaa karaokea. Pääsen harvoin laulamaan muiden artistien biisejä, joten karaokessa vedän kaikkea Amy Winehousesta Eppu Normaaliin.

F Fazer. Versioin uudelleen Fazerin tunnuskappaleen Sininen hetki, johon kuvasimme musiikkivideon Kapkaupungissa. Se oli upea reissu. Syön harvoin sokeria, mutta rakastan merkin mustikkasuklaata.

G Girls -tv-sarja. Kun näin ensimmäisen jakson, olin ihastuksissani. Sarjassa on kaikennäköisiä ihmisiä, mikä on televisiossa yhä aika vallankumouksellista. Kaikkien ei tarvitse sopia samaan muottiin.

H Helsinki. Muutin kaupunkiin kuusi vuotta sitten musiikin perässä, koska halusin päästä pelipaikoille. Pidän siitä, että pääsen biisisessioihin pyörällä tai raitiovaunulla. Sieluni juuret ovat Oulussa, mutta Helsinkiä kutsun nykyään kodikseni. Täältä löytää aina uusia asioita.

I Iines. Bändini basistin ihana lapsi, jonka näkemisestä tulee aina hyvä mieli. Basistini Anton ja hänen puolisonsa Tanja olivat lähiystäväpiirini ensimmäisiä, jotka saivat lapsen.

J Joensuu. Puhun välillä vahingossa mie-muodossa ja perustelen sitä sillä, että minulla on sukujuuria Joensuussa. Puhetyylini on sekoitus yleiskieltä sekä Oulun ja Joensuun murteita. Joensuun keikoilla on aina ihan järjetön meininki ja lämmin vastaanotto.

K Keane. Bändi, jonka musiikki tuntuu parantavalta. Somewhere only we know -kappaleen kuuntelu auttaa uskomaan, etteivät synkät kaudet kestä ikuisesti ja kaikki järjestyy. Itse musiikintekijänä on ilahduttavaa huomata, miten musiikki voi vaikuttaa ihmismieleen niin voimakkaasti.

L Lontoo. Haaveilen siitä, että pääsisin joskus Lontooseen tekemään musiikkia. Unelmia täytyy olla, ne pitävät hengissä ja virkeänä. Aina kun juon aamukahvini Abbey Road -mukista, tuntuu siltä, että edessä on hyvä päivä.

M Mokkapalat, lapsuuteni ehdoton lempiherkku. Etsin yhä täydellistä reseptiä, joka sopisi omiin ruokarajoitteisiini.

N Nauru. Viime keväänä elämässäni oli hankala jakso, jolloin nauru oli vähän hukassa. En usko, että kenelläkään voi olla koko ajan kivaa. Nyt nauru on löytynyt uudelleen. Se on puhdas tunne, jota ei voi teeskennellä. Vain elämää -leirillä opin, että itku- ja naurusensorit ovat päässä lähekkäin, ja ne voivat myös sekoittua toisiinsa.

”Viime keväänä elämässäni oli hankala jakso, jolloin nauru oli vähän hukassa.”

O Oulu, synnyinkaupunkini. Pyrin kantamaan ikuisesti mukanani sieltä saatua nöyryyttä ja suorapuheisuutta. Oulussa kaikkeen liittyy itse tekemisen asenne. Ei odoteta, että joku tekee asiat puolestasi.

P Pop. Olen pop-kirjoittaja enkä pelkää isoja kertosäkeitä ja melodioita. Ihmiset haluavat aina lokeroida, mutta pop-genre on onneksi aika iso leikkikenttä, jossa on vapaus tehdä monenlaista. Viime vuonna minut valittiin vuoden kevyen musiikin tekijäksi, ja tuntui tosi hyvältä saada työstään arvostusta.

Q Queen. Bohemian Rhapsody on hieno kappale, koska se on klassikko, vaikkei mene ollenkaan perinteisen hittibiisin muottiin. Pyrin itsekin aina tekemään ensisijaisesti merkittäviä teoksia, enkä halua mennä sieltä mistä aita on matalin.

R Rakas. Sanana hyvällä tavalla suomalainen ja aivan erilainen kuin missään muussa kielessä. Kun rakas-sanan sanoo ääneen, sitä oikeasti tarkoittaa. Siksi myös sen kuulemisesta tulee ihana olo.

S Samuli Sirviö. Tuottajani, jonka kanssa olen tehnyt kaikki biisini. Hän on ensimmäinen ihminen, jolle vien kappaleeni kuunneltavaksi. Samulin kanssa ei tarvitse suodattaa mitään tai pelätä, mitä toinen sanoo.

T Tee, erityisesti matcha-tee. Olen vähentänyt kahvin juomista, ja vaikka matchassakin on kofeiinia, siitä tulee kehoon parempi olo. Yritän opetella valmistamaan sitä oikeaoppisesti bambuvispilällä sekoittaen. Useimmiten minulta menee hommassa hermot, ja koko keittiö on täynnä vihreää jauhetta.

U Urhea. Disney-elokuva, jonka oranssitukkaiseen soturiprinsessaan samastuin vahvasti. Kotonani on kyltti, jossa lukee ”ole urhea”. Se on oikeasti tärkeä muistutus, ei pelkkä turha aforismi. Urheus on kaunis sana, uhmakkuuden ja rohkeuden symbioosi.

V Veikeä. Kerran joku sanoi minulle baarissa, että olen veikeä. Varmaan se on totta. Siinä on sellainen klangi, ettei ota itseään liian vakavasti.

W Wake me up. Kappale laulaja Ed Sheeranin ensimmäiseltä levyltä. Vaikka biisi ei ole maailman isoin, siinä on ihanasti kuvattu ujo, syntyvä rakkaus. Näin Ed Sheeranin livenä Tukholmassa ja rakastuin häneen sen jälkeen vielä enemmän.

”Kun nyt katson peiliin, sieltä näkyy juuri se Ellinoora, joka tunnen olevani.”

X Jokin tuntematon tekijä. Olen luonteeltani utelias ja avoin, mutta olen oppinut, että joitain asioita voi ja kannattaa jättää verhon taakse. X kuvaa myös sitä, että tällä alalla huominen on aina tuntematon. Minua epävarmuus ei haittaa, se tuo jännitystä ja pakottaa laittamaan itsensä likoon.

Y Ydinminä. Viime aikoina olen löytänyt ydinminäni uudelleen. Kun nyt katson peiliin, sieltä näkyy juuri se Ellinoora, joka tunnen olevani. Olen opetellut ylpeyttä ja saanut etäisyyttä tekemiseeni. Kun nyt kuuntelin toisen levyni demoja, tajusin, että nehän ovat tosi hyviä.

Z Zone. On kuulemma sekä hienon että pelottavan näköistä, kun valmistaudun esiintymiseen omassa zonessani, kuin kuplassa. Silloin en ole läsnä tässä maailmassa. Live-esiintymiset ovat minulle tärkeitä, enkä koskaan halua vetää niitä rutiinilla. Jokainen keikka on erilainen, syvä sukellus.

Å Åre. Tykkäsin aiemmin valtavasti lumilautailla. En ole koskaan käynyt Åressa, mutta ystäväni tekivät sinne laskettelureissun, ja nyt haluaisin itsekin päästä sinne.

Ä Äiti. Äitini aina huolehtii, miten pärjään isossa maailmassa. Kun sitten tapaamme ja hän huomaa, ettei minulla ole hätää, näen miten huoli poistuu. Äitini on lempeä ja oikeudenmukainen, ja tiedän, että voin soittaa hänelle mihin kellonaikaan tahansa.

Ö Artistinimeni, jos joskus teen jonkin sivuprojektin vaikkapa englanniksi. Olen ollut kansainvälisillä biisileireillä, ja olisi kiinnostavaa kokeilla kirjoittaa myös englanniksi. Tällä hetkellä suomi tuntuu kuitenkin enemmän omalta.

Kuka?

Ellinoora Leikas, 24. Laulaja-lauluntekijä.

Julkaisi debyyttialbuminsa Villi lapsi vuonna 2016. Valmistelee nyt toista albumiaan. Tunnetaan hiteistään Leijonakuningas, Carrie ja Bäng bäng typerä sydän.

Mukana Vain elämää -ohjelman uudella tuotantokaudella tänä syksynä. .

 

 Minä ja mieheni Lincoln juhlatunnelmissa ystävän kesähuvilalla elokuussa 2018.
Minä ja mieheni Lincoln juhlatunnelmissa ystävän kesähuvilalla elokuussa 2018.

Hiljattain mieheni onnistui yllättämään minut niin, että leukani melkein loksahti aamukahvikupilliseen. Hän haluaa meidän menevän paritanssikurssille.

Se oli yllätys, koska emme ole erityisen urheilullisia ihmisiä, emme myöskään yhteisten parisuhdeharrastusten ylimpiä ystäviä. Koskaan emme ole paritansseja tanssineet.

Ihmeen siemen kylvettiin kesälomallamme kuvankauniin Skopeloksen saaren mäkisissä maisemissa, jonne pakkasimme hetken päähänpistosta lenkkeilykamat mukaan. Toki olemme ennenkin mielikuvissamme olleet sporttisia lomailijoita, mutta aikaisemmilla lomillamme mitään urheiluun viittaavaa ei ole tapahtunut.

Olemme ennenkin mielikuvissamme olleet sporttisia lomailijoita, mutta aikaisemmilla lomillamme mitään urheiluun viittaavaa ei ole tapahtunut.

Skopeloksen maalaismaisemat ja siipan uudet lenkkarit inspiroivat kuitenkin niin paljon, että yllätimme itsemme ja toisemme käymällä joka päivä puolentoista tunnin reippaalla kävelyllä. Emme ole aamuihmisiä, mutta niin vain hipsimme joinakin aamuina jo kello 7 hikilenkillemme.

Kävellessä oli yllättävän mukavaa ja helppoa rupatella niitä näitä. Yllättäviäkin aiheita nousi esiin. Hermot kiristyivät välillä, mutta kumpikin halusi kovasti jatkaa, joten ilmiriidan sijaan tsemppasimme toisiamme liian kuumina hetkinä.

Kahden viikon Kreikan matkan jälkeen kävelemme edelleen päivittäin vähintään tunnin verran. Vähän olemme jo hölkkäilleetkin. Yhden kerran häivyin kesken lenkkiä mitään sanomatta kotiin, kun mies juoksi mielestäni liian lujaa edelläni, mutta siitäkin selvittiin.

Temperamenttimme huomioiden tanssikurssillamme ei vältytä kiihkeiltä tunteilta. Mutta koska olemme selvinneet Kreikan helteissä viiden kilometrin ylämäistä, selvinnemme myös foxtrotista.

Tunteikasta syyskuuta!

saila-mari.kohtala@sanoma.com