Anna Suoheimo perusti Etiopiassa design-mattoyrityksen, jolla on yksi tavoite: parantaa naisten asemaa

Ajatus matoista lähti arjen havainnosta. Vuonna 2016 Anna Suoheimo asui perheensä kanssa Etiopiassa, ja koska vuoristoisessa Addis Abebassa oli ajoittain viileää, kodissa oli paljon villamattoja.

- Kolmen vuoden asumisen jälkeen ne olivat edelleen valkoisia, vaikka kotona oli pieniä lapsia. Aloin miettiä, voisiko tässä olla tuote, jolla pystyisi luomaan työpaikkoja ja parempaa elämää Etiopiaan.

Syntyi design-mattoja myyvä Sera Helsinki. Aluksi Anna suunnitteli matot itse. Myöhemmin yritykseen on otettu myös muita suunnittelijoita: matoissa on näkynyt Anna Pirkolan ja Samu-Jussi Kosken kädenjälki, ja nyt Laura Seppänen ja Peeta Peltola ovat työstämässä uutta mallistoa.

Ovelta ovelle

Annalle oli alusta asti selvää, että hän haluaa työllistää Etiopiassa nimenomaan haavoittuvaisinta ryhmää, vammaisia naisia ja yksinhuoltajaäitejä.

- Etiopiassa ajatellaan, että vammaisuus on jumalan kirous, ja vammaisia ihmisiä piilotellaan kotona. On kuulovammaisia, jotka eivät ole poistuneet neljän seinän sisältä eivätkä he osaa edes viittomia, joilla he pystyisivät kommunikoimaan.

Afrikan-vuosinaan Annan perhe asui ensin kaksi vuotta Tansaniassa ja sitten viisi vuotta Etiopiassa, ja siellä kurjuus ja köyhyys ovat iholla.

- Ex-mieheni on diplomaatti, ja elimme mukavaa elämää pienten lasten kanssa. Ero tavalliseen väestöön oli hurja. Lapsemme kävivät yksityiskoulua, meillä oli autonkuljettaja, siivooja, kokki, lastenhoitaja, kuusi vartijaa ja hervoton talo, mutta kotimme ikkunoista avautui silmänkantamattomiin mutamajoja, Anna muistelee.

Jo alkumetreillä Anna ymmärsi, että vammaisten naisten tarpeisiin vastaaminen pelkästään yrityksenä ei ollut mahdollista, joten hän hakeutui yhteistyöhön suomalaisen Abilis-vammaisjärjestön kanssa. Säätiöllä oli kymmenien vuosien kokemus työpaikkojen ja oikeuksien luomisesta eri vammaisryhmille ympäri maailmaa.

- Yhteinen tavoitteemme on saada kahdessa vuodessa neljäsataa työpaikkaa lisää. Nyt olemme puolivälissä sitä.

Paikallisin voimin

Mattojen kutomot sijaitsevat Addis Abebassa, jossa on työllistettynä noin 160 artesaania. Mattojen villa taas tulee satojen kilometrien päästä Addis Abebasta sijaitsevasta maaseutukylästä Mahal Medasta, jossa on juuri työllistetty lisää paimenia. Sera Helsingin kanssa yhteistyötä tekevä paikallinen naisvammaisjärjestö on mennyt ovelta ovelle ja etsinyt vammaisia työntekijöiksi. Kylästä on palkattu jo 150 työntekijää kehräämään lankaa, josta Sera Helsingin matot valmistetaan.

Yrityksen alkutaipaleella riitti ongelmia.

Aluksi Anna osti mattoja paikallisesta kutomosta. Hän tiesi, että naisten palkka oli pieni, joten hän halusi maksaa heille tehdystä työstä ylimääräistä bonusta, mihin tehtaan omistaja aluksi suostui. Kun Anna yritti myös puuttua huonoihin työolosuhteisiin, omistaja pani vastaan ja kielsi lopulta bonuksen maksamisen.

Sen jälkeen apua haettiin korkeassa asemassa olevalta mahdolliselta yhteistyökumppanilta, mutta yhteistyö katkesi korruptioon.

-Näistä asioita ei voi tehdä kompromissia, kun koko bisnesidea on voimauttaa naisia.

Oikea kumppani löytyi lopulta läheltä. Autonkuljettajasta Abrahamista tuli Annan perheelle läheinen, ja hänestä tuli lopulta Sera Helsingin Etiopian toimitusjohtaja.

Kestävää jälkeä

Ensimmäistä mallistoa tehtiin kaksi vuotta.

- Olen alun perin diplomi-insinööri, mutta kudonnasta en tiennyt mitään. Kutojanaiset taas eivät esimerkiksi osanneet käyttää mittanauhaa.

Lopulta Anna ja naiset kehittivät yhdessä uusia kudontatekniikoita.

Sera Helsingin matot valmistetaan tilauksesta. Yhtä mattoa tekee viiden hengen tiimi kuukauden ajan, ja langan tekeminen sitä varten vie monta kuukautta.

- Ajatus on, että kaiken ei tarvitse tapahtua hetkessä ja olla fast fashion. En ole myöskään halunnut lähteä siihen, että tuotettaisiin koko ajan uutta mallistoa.

Tuotteen tilaaja pääsee seuraamaan mattonsa valmistumista Etiopiasta lähetetyistä videoista.

- Pyrimme siihen, että muotoilu ja suunnittelu olisi ajatonta. Mattohan kestää loppuelämän.

Kiitollisuutta ja sokkeja

Anna palasi Suomeen kolme vuotta sitten lastensa kanssa. Hän oli eronnut miehestään ja ymmärsi entistäkin konkreettisemmin etuoikeutetun asemansa.

- Minulla oli Suomi, jonne palata. Täällä on Kela ja maksuton koulu lapsille. Monet työllistämistämme äideistä ovat yksinhuoltajia, mutta yksi työ ei yleensä riitä toimeentuloon eikä heidän tyttärillään ole mahdollisuutta koulunkäyntiin.

Lapsille paluu oli kulttuurisokki. He olivat Afrikkaan muuttaessaan vain yksi- ja kaksivuotiaita eivätkä olleet koskaan esimerkiksi hiihtäneet tai luistelleet. Etiopiassa he eivät olleet voineet liikkua yksin kodin ulkopuolella.

- Autonkuljettaja vei heidät kotimme muurien sisältä toisten muurien sisälle.

Vaikka Afrikassa näki kurjuutta ja oma yksityisyys oli rajoitettua, Anna ihailee paikallisten yhteisöllisyyttä ja toisista huolehtimista. Suomessa hän puolestaan nauttii vapaudesta ja yksityisyydestä - sekä kulttuuritarjonnasta.

- Minusta ja lapsista on tullut suorastaan fanaattisia museokortin käyttäjiä, hän nauraa.

Juttu on julkaistu Glorian Kodin numerossa 04/2020.