Cafe Clé -kahvilassa maistuvat yrittäjä Florence Vieira de Melo Macêdon brasilialaiset juuret – "Ruoka on rakkauden kieleni"

Jos vaaleansininen sohva osaisi puhua, sillä olisi monta tarinaa kerrottavanaan. Yrittäjä Florence Vieira de Melo Macêdon ja hänen insinööripuolisonsa Okko Niskasen kotona Helsingin Kruununhaassa käy usein vieraita - ja mielellään paljon kerralla.

Jo sohvan valinta oli Florencen mukaan oma lukunsa. Hän olisi halunnut Ligne Rosetin Togon, mutta aviomies tahtoi tukea suomalaista suunnittelua. Vaimo taipui kompromissiin, joten olohuoneessa istutaan nyt Hakolan Jumbolla. Väristä Florence ei sentään ollut valmis tinkimään, joten oli miehen vuoro joustaa.

- Hän ei ollut vakuuttunut vaaleansinisestä, mutta itse halusin ehdottomasti tämän värin. Sohva on niin iso hankinta ja näkyvä huonekalu, että sitä täytyy rakastaa.

Florencesta sisustus ja elämä ylipäätään on parempaa värikkäänä. Florencen juuret ovat Brasiliassa, mutta hän on asunut Suomessa vuodesta 2017. Nykyiseen asuntoonsa Florence, Okko ja parin tyttäret Cora, 5, ja Eva, 2, muuttivat kuluvan vuoden keväällä. Kodin pinnat ovat pääosin valkoiset, mutta muutamaan seinään on jo kiinnitetty maalivalmistajan värikortit mahdollisten tulevien värien mallailua varten. Huonekaluissa, valaisimissa, tekstiileissä ja tauluissa on jo väriä, samoin makuuhuoneen seinissä.

- Värit tuovat iloa ja leikkisyyttä elämään. Minulle on erityisen tärkeää, että koti on sellainen paikka, missä viihdyn.

Muutama vuosi sitten pariskunta päätyi esikoisen syntymän myötä muuttamaan kauemmas keskustasta ja asui Vallilassa. Alue ei lopulta tuntunut omalta.

- Huomasin, että kaipaan enemmän elämää ympärilleni, Florence toteaa.

Florence pitää Cafe Clé -kahvilaa Helsingin Kruununhaassa yhdessä ystävänsä Carolina Loureiron kanssa. Sisustus on sekoitus ajatonta designia ja second hand -löytöjä.

Suunnitelmallisuus yllätti

Ilolle ja elämälle ympärillä on ollut tarvetta myös siksi, ettei Florencen ollut ihan helppo kotiutua Suomeen. Hän ja suomalainen puoliso tapasivat työskennellessään Kanadassa, missä molemmat olivat myös opiskelleet. Montrealista pari muutti Helsinkiin.

-Mieheni halusi palata kotimaahansa, kuten suomalaiset usein haluavat. Olin avoin idealle, ja halusimme perustaa perheen Suomeen. Olen muuttanut paljon ja asunut monissa maissa, joten luulin, ettei muutto ole shokki. Mutta kyllä se oli.

Pimeän talven lisäksi suurin vastus oli suomalainen elämäntyyli. Mitä spontaanimmin ihmisiä voi kutsua kylään, sitä parempi, Florence ajattelee. Niin on tapana tehdä hänen synnyinmaassaan mutta myös Kanadassa, missä hän asui vuosia myös lapsuudenperheensä kanssa.

- Suomessa ihmiset elävät paljon suunnitelmallisemmin ja yksilökeskeisemmin. Edes ravintolaan ei pääse syömään, ellei tee pöytävarausta hyvissä ajoin. Kaikki tämä on vaatinut totuttelua.

Florence ei silti ole jäänyt voivottelemaan. Hän on rakentanut itselleen Suomessakin elämäntyylin, joka tekee hänet onnelliseksi.

-Olen kasvanut ajattelutapaan, että elämästä pitää tehdä sellaista kuin haluaa. Nykyään voin sanoa, että kotini on täällä. Monille tulee uudessa kotimaassa seitsemän vuoden kriisi, mutta minulle on käynyt päinvastoin.

”Ruoka on rakkauden kieleni”, Florence sanoo. Brasilialaiseen tapaan perheessä syödään paljon tuoreita hedelmiä. Vesimelonista nauttii äidin kanssa Eva.

Odottamaton tekijä

Oli Suomeen muutossa paljon hyvää heti alussakin. Muotisuunnittelua opiskellut Florence löysi nopeasti oman alansa töitä kotimaiselta asustemerkiltä. Silloiset työkaverit ovat nykyään hänen ystäviään.

Brasilialaisin silmin Suomi on turvallinen maa ja monessa asiassa edelläkävijä, jopa avantgardistinen.

-Helsingissä kaikki tuntuu mahdolliselta. Se inspiroi ja tuntuu jännittävältä.

Pandemian myötä Florence jäi työttömäksi. Kun uutta työtä ei sitkeästä hakemisesta huolimatta löytynyt, hän perusti oman vaatealan yrityksen. Etukäteen Florence ei mieltänyt itseään yrittäjäksi, mutta uusi tapa tehdä töitä on sopinut hänelle hyvin.

-En valinnut yrittäjän ammattia, vaan se valitsi minut. Ja vaikka suomalaisia kuvaillaan usein sulkeutuneiksi, olen saanut vilpitöntä apua monilta ihmisiltä.

Florence-vaatemerkkiä myydään verkkokaupassa ja satunnaisesti pop up -liikkeissä. Mallistoon kuuluu etenkin laatumuotitalojen ylijäämäkankaista valmistettuja ylellisiä oloasuja, jotka valmistetaan Suomessa. Viime vuosina Florencen on pitänyt kutistaa tuotantomääriään, sillä muotibisnes sakkaa.

-Vastuullinen tapa on ainoa tapa valmistaa vaatteita, mutta yrityksen pitää myös tuottaa. Viime aikoina olen ollut turhautunut. Alalla on yhä paljon viherpesua. Olen miettinyt, onko minun enää mahdollista kasvattaa tätä bisnestä.

Florence ei silti ole luopumassa vaatealasta, sillä se on hänelle intohimo. Hänen pitkäaikainen haaveensa on ollut kaupan ja kahvilan hybridi. Toistaiseksi siitä ei ole tullut totta kulusyistä, mutta unelma elää.

-Olen offline-tyyppi. Haluan astua vaatekauppaan sisälle, haistella tuoksua, katsella sisustusta ja kuunnella sinne valittua musiikkia. Sillä sitähän muoti nykyään on, osa elämäntyyliä ja tapa olla.

Hänelle pukeutuminen on tapa viestiä. Florence pukeutuu vahvasti päivän fiiliksen mukaan.

-Pyrin siihen, että asussani on aina myös jokin odottamaton tekijä.

Perhe asuu vuonna 1907 rakennetussa talossa Helsingin Kruununhaassa. Koko perhe nauttii kirjoista, ja Florencesta ne luovat myös kodikkuutta. Florencen sylissä on esikoinen Cora ja sohvalla Eva.

Avain kaivattuun yhteisöön

Joskus unelmat toteutuvat toisin kuin itse ajatteli - tai ensin vain osittain. Joulukuussa Florence avasi brasilialaislähtöisen ystävänsä Carolina Loureiron kanssa pienen kahvilan Mariankadulle. Noin kymmenen asiakasta kerralla vetävä Cafe Clé sijaitsee kirjaimellisesti kulman takana Florencen kotoa.

Sen jälkeen on pitänyt kiirettä. Kaksikko aloitti ravintola-alalla nollasta, joten heidän on pitänyt oppia vauhdissa. Carolina on taustaltaan juristi, mistä on Florencen mukaan ollut paljon apua lupaviidakossa. Hänestä kahvilayrittäjyys on ollut aikamoinen reissu - mutta hyvällä tavalla.

-Meille on tärkeintä palvella hyvin. Juttelemme asiakkaillemme ja tunnemme heidät ja heidän perheenjäsenensä nimeltä. Rakastan yhteisöä, joka kahvilaan on muodostunut. Sellaista olen aiemmin Helsingissä asuessani kaivannut. Tavoitteeni on elävöittää Helsinkiä.

Kahdesta työntekijästä huolimatta Florence vähintään käy kahvilassa itse joka päivä, kun se on auki, eli kuutena päivänä viikossa. Paikka tuntuu niin henkilökohtaiselta, että hän haluaa olla paljon läsnä. Florence kertoo saaneensa vanhemmiltaan työteliään mallin. Hän kuvailee itseään englanniksi sanalla hyper, yliaktiivinen, ja suhdettaan työntekoon addiktiiviseksi.

-Vapaa-aikaa on vähän, ja se sekoittuu työaikaan. Minulle riittää levoksi se, että saan miettiä, miten kasvattaisin bisnestäni. Toisaalta yrittäjyys on vaativaa - etenkin lapsilleni ja miehelleni, joka joutuu myös tekemään kotona paljon.

Oman haasteensa kuvioon tuo sekin, että puoliso matkustaa työnsä puolesta. Silloin lasten kanssa auttaa Florencen brasilialainen äiti, joka asuu heillä säännöllisesti viisumin sallimissa rajoissa.

Allas Sea Pool Katajanokalla on Florencelle tärkeä paikka varsinkin kesäisin. ”Rakastan aurinkoa, ja tulen tänne uimaan.”

Museoihin maton sijaan

Harvinaisina vapaapäivinään Florence käy Katajanokan Allas Sea Poolilla uimassa, nauttimassa auringosta ja lukemassa jotain englanniksi tai portugaliksi. Se on hänen tapansa rentoutua. Suomen opiskelu on jäänyt, hän myöntää. Florence pärjää auttavalla suomellaan kahvilassaan ja muualla englannilla. Lapsilleen hän puhuu portugalia ja miehensä kanssa englantia. Suomea Florence oppii nykyään lapsiltaan, jotka puhuvat sitä isänsä kanssa.

Aurinkoa Florencella on jatkuva ikävä. Pimeimpään aikaan vuodesta perhe viettää aikaa Brasiliassa. Muutenkin he matkustavat mahdollisimman paljon.

-En ole rug mother, kuten Brasiliassa on tapana sanoa, eli en nauti lasten kanssa lattialla leikkimisestä. Onneksi mieheni pitää siitä enemmän!

Florence vie lapsia mieluummin matkoille, ravintoloihin ja museoihin ja tarjoaa virikkeitä siten. Helsingissä hänen lempimuseonsa on Ateneum. Lasten kanssa hän käy myös keskustakirjasto Oodissa. Koko perhe rakastaa kirjoja ja lukemista.

Ravintoloista Florencen ja puolison suosikkeja ovat etenkin Bona Fide ja Sake Bar & Izakaya sekä Goose Pastabar. Lounaalla Florence käy mielellään Punavuoren Canvas Canteenissa. Tässä elämäntilanteessa eniten kokataan kuitenkin kotona.

Kaksi kynttilää ikkunalaudalla

Artekin pyöreään ruokapöytään perheen keittiössä on katettu burrataa, oliiveja, artisokansydämiä ja kirsikkatomaatteja. Pian Florence ottaa uunista pellin ja tarjoaa myös pao de queijoja, brasilialaisia juustopalloja. Niitä syödään hänen synnyinmaassaan Brasiliassa pikkunaposteltavana esimerkiksi kahvin kanssa. Samanlaisia tapiokajauhosta ja parmesaanista pyöräytettyjä suolaisia leivonnaisia myydään myös Florencen kahvilassa.

Ruuanlaitto on Florencelle tärkeä rentoutumisen ja yhdessäolon muoto. Hän kokkaa kotona joka päivä, ja perhe istuu yhdessä syömään iltaisin. Eniten Florence laittaa brasilialaista ruokaa. Usein lautasilla on naudanlihaa ja mustia papuja ja joka kerta riisiä valkosipulin kanssa.

-Rakastan ruuanlaittoa, ja ruoka on rakkauden kieleni. Haluan myös opettaa lapseni maistamaan kaikkea mahdollista. Siinä onkin urakkaa, koska lapset ottavat helposti vaikutteita muilta lapsilta.

Mutta maistuu Florencelle myös miehensä tekemä lohikeitto sekä ruisleipä, graavilohi, uudet perunat, tuoreet sienet ja mansikat. Florence arvostaa molempien kotimaidensa perinteitä ja haluaa opettaa ne lapsilleen.

-Vaikka asuisimme tulevaisuudessa missä, ikkunalaudallamme palaa aina itsenäisyyspäivänä kaksi kynttilää.

Florence kutsuu yhä sitkeästi ystäviä ja sukulaisia kotiinsa - ja usein onnistuukin. Viime vuonna perhe vietti ensi kertaa joulua Helsingissä. Florencella oli kaksi tavoitetta: paistaa iso kalkkuna, kuten Brasiliassa jouluna on tapana, ja saada talo täyteen sukua. Molemmat toteutuivat.

Juttu on julkaistu Gloriassa 10/2024.