Soile Yli-Mäyryn Taidelinna räiskyy väreissä! Astu sisään taiteilijan omaperäiseen valtakuntaan

1/ Jälkiä menneisyydestä

Ostin tämän Orimattilassa sijaitsevan Sellgrenin linnan vuonna 1993, kun Suomen Yhdyspankki halusi päästä siitä laman takia eroon. Rakennus on kirkkoarkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema vuonna 1895, ja aiemmin se toimi paikallisen villatehtaan johtajan kotina. Linna on toiminut myös Särkelä itte -elokuvan kuvauspaikkana. Moderni taiteeni muodostaa kiinnostavan ristiriidan vanhan arkkitehtuurin kanssa – halusin säilyttää tämän jännitteen tietoisesti. Historia on tärkeää, mutta sen voi sytyttää henkiin uudella tavalla. Jokainen linnan omistaja on jättänyt tänne omat jälkensä. Esimerkiksi iso osa esineistöstä on viimeisimmän omistajan, tekstiiliyrittäjä Sellgrenin ajoilta.

2/ Tarve tuunata

Minulla on ollut lapsesta asti tarve tuunata sekä ympäristöni että vaatteeni. Jo nuorena maalasin lateksiväreillä huoneeni lattiat, värjäsin tapetit vesiväreillä ja leikkelin Nokian saappaani uusiksi. Väreistä tuli minulle jo silloin tärkeä keino ilahduttaa itseäni. Yhä nykyäänkin spray-maalaan monet vaatteeni, esimerkiksi nahkatakkini ja -housuni. Chanelin laukut ja Louis Vuittonin kengätkin ovat menneet uusiksi. Taidelinnaan olen teettänyt esimerkiksi taideovia ja -tuoleja. Linnasta löytyy myös valaisimia, joiden kuparivarjostimiin on kaiverrettu töitäni.

3/ Omien teosten ympäröimänä

Jotkut taiteilijat käyvät vaihtokauppaa teoksillaan, mutta itse en näe siinä mieltä, että hankkisin yksittäisiä teoksia sieltä täältä. Taidelinnassa on vain omaa taidettani, ja täältä löytyvät urani käännekohtia merkkaavat työt akatemia-ajan muotokuvamaalarista tähän päivään. Palava tuhka vuodelta 1984 on teos, jonka myötä synnyin taiteilijana uudestaan ja aloin ensimmäistä kertaa käyttää palettiveistä. Olin ajautunut taiteeni kanssa umpikujaan ja tunsin itseni vanhukseksi, vaikka olin vasta kolmekymppinen. Silloin lähdin Helsingin valtiotieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan ja väittelin lopulta myös tohtoriksi. Nuo opinnot ovat olleet elämäni tärkein luovuuskurssi.

4/ Vaihtuvia maisemia

Linnan sisustus on syntynyt hiljalleen 30 vuoden aikana. Revin aikoinaan pois joitain 70-luvun tekstiilitapetteja ja etsin tilalle aikakauteen sopivat tapetit. Myös linnan vierailijat tarjoavat usein tänne sopivia tavaroita, esimerkiksi kultaisia kehyksiä.

Pääateljeeni ja kotini on Lahdessa, jossa asun puolisoni Pentti Koivusen kanssa. Taidelinnassa tapaan keräilijöitä ja muita vieraita, ja vietämme täällä myös juhlapyhät. Linna on erityisen tunnelmallinen paikka joulun viettoon. Kesät olen synnyinkylässäni Mäyryssä sijaitsevassa Taidehallissa, jossa järjestän näyttelyitä. Siellä on myös kesäateljeeni. Ensi kesänä Taidehalli täyttää 30 vuotta. Myös Venetsia on tärkeä henkinen kotini. Olen käynyt vuodesta 2007 alkaen Muranossa tekemässä lasiveistoksia pari, kolme kertaa vuodessa.

5/ Tuhkimotarina

Mielikuvitukseni ei olisi koskaan riittänyt ajattelemaan, että voisin jonain päivänä asua tällaisessa talossa. Kasvoin Mäyryn kylässä Kuortaneella. Vanhempani olivat molemmat kuuroja, ja äidinkieleni oli viittomakieli. Toiminkin lapsena tulkkina perheeni ja ulkomaailman välillä. Opin näkemään ulkopuolisuuden kokemukseni lahjana ja ehkä siksi olen myös pärjännyt maailmalla niin hyvin. Olen opiskellut Saksassa Stuttgartin taideakatemiassa ja järjestänyt näyttelyitä yli 30 maassa. Suosikkikaupunkejani ovat esimerkiksi New York, Dubai, Rooma ja Tokio. Reissuiltani tuon pieniä matkamuistoja, mutta tärkeimmät muistot kätkeytyvät teoksiini muodossa tai toisessa.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 12/2021.