Kuvat
Jaanis Kerkis
Olohuoneen katto jakoi remontin aikana mieli- piteitä, mutta lopulta se päätettiin säilyttää alkuperäisenä valkoiseksi maalaamisen sijaan. Päätös ei ole kaduttanut, puun sävy tuo avaraan tilaan lämpöä.
Olohuoneen katto jakoi remontin aikana mieli- piteitä, mutta lopulta se päätettiin säilyttää alkuperäisenä valkoiseksi maalaamisen sijaan. Päätös ei ole kaduttanut, puun sävy tuo avaraan tilaan lämpöä.

Minnan ja Pekan koti on pieteetillä rakennettu kokonaisuus, jonka remontointi kesti kokonaiset viisi vuotta.

Arkkitehti Osmo Lapon suunnittelema 1960-luvulla rakennettu talo atriumpihoineen oli pitkän etsinnän jälkeen juuri se talo, jonka Minna ja Pekka halusivat perheensä kodiksi ja itselleen kehitysprojektiksi. Viisi vuotta kestänyt remontti on nyt päättynyt, ja talo on yhä juuri niin hieno kuin miksi arkkitehti sen aikoinaan suunnitteli, nyt vain hieman paremmin moderniin elämään sopiva.

Mustalla kehystetty punainen ovi johtaa varastotilaan, jonka pariskunta rakennutti pohjakerrokseen louhimalla kalliota. Tv-tuoleina toimivat Eero Saarisen Womb ja nahkainen Aulis Leinosen suunnittelema Askon Juliska-tuoli.

Pekka, miksi juuri tämä talo herätti kiinnostuksenne?

Olimme etsineet perheellemme sopivaa, 1950-60-luvun skandinaavista modernismia edustavaa taloa systemaattisesti jo monta vuotta. Kun kesäloma-aikaan vuonna 2012 näimme ilmoituksen tästä arkkitehti Osmo Lapon piirtämästä talosta Niittykummussa, heräsi kiinnostuksemme välittömästi. Talo oli lähes alkuperäisessä kunnossa, siinä oli toivomamme atriumpiha ja isot ikkunat. Talo oli sopiva aihio toiveidemme kodiksi. Siitä oli hyvä lähteä työstämään sellaista kotia, josta haaveilimme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ruokailutilassa on Pekan suuresti ihailema, Eero Saarisen suunnittelema Tulppaani -pöytä. Cherner-tuolit ovat vuodelta 1958 ja ne Minna ja Pekka löysivät eBaystä Floridasta.

Miten remontoitte taloa?

Periaatteeksi päätimme, että haluamme säilyttää lähes kaikki mahdolliset alkuperäiset ratkaisut. Emme kuitenkaan halunneet rakentaa 1960-luvun museota, vaan talosta piti tulla myös toimiva ja kodikas koti. Poistimme lasketun katon sekä kaikki 70-luvulla tehdyn pintaremontin jäljet. Lisäksi uusimme kylpyhuonetilat, sähköt, keittiön ja kaikki alakerran pinnat. Remontoimme taloa pieteetillä, ja remontti kestikin kokonaisuudessaan viisi vuotta.

Eteishallin seinällä on Helanderilta hankittu öljymaalaus ja kolme ruotsalaisen Lisa Larsonin keramiikkataulua. Sirot jakkarat ovat Merivaaran tuotantoa 1950-luvulta.

Millä periaatteella ryhdyitte sisustamaan?

Halusimme löytää talon, jossa oli riittävästi alkuperäistä säilytettävää. Siksi meille oli tärkeää, että talon arkkitehtuuri ja kotimme kalusteet ovat linjassa ja luovat yhtenäisen kokonaisuuden. Emme säästelleet voimiamme kodin ja kalusteiden entisöinnissä, vaikka välillä tunnelmia hieman testattiinkin. Olemme erityisen ylpeitä metallisesta kierreportaikosta, jonka löysimme korvaamaan mäntyportaita. Hiekkapuhalsimme ja maalasimme portaikon, ja vielä yöllä juuri ennen Suomen kaunein koti -ohjelman kuvausta värjäsimme ja liimasimme kaiteeseen nahkasuikaletta. Siinä ei ollut tilaa virheille.

Saimme talon suunnitelleeseen arkkitehtiin Osmo Lappoon yhteyden The Olive Green -blogimme kautta ja kutsuimme hänet kahville. Hän ei ollut ennen käynyt suunnittelemissaan taloissa sisällä. Vietimme yhdessä puoli päivää katsoen hänen tuomiaan Simo Ristan ottamia valokuvia talostamme ja asuinalueestaamme. Se oli hieno tapaaminen.

Keittiön vieressä oleva arkiruokailutila sisustettiin Minnan vanhempien kodista saaduilla Aallon pöydällä ja tuoleilla.

Pekka, miten jaksoit pysyä motivoituneena pitkässä remontti- ja sisustusprosessissa?

Olen ammatiltani muotoilija ja luonteeltani aika pikkutarkka. Esineet ja niiden historia sekä laadukas, aikaa kestävä design ovat minulle tärkeitä. Haluan, että koti on on paitsi toimiva paikka perheellemme myös myös esteettinen kokonaisuus, jossa arkkitehtuuri ja esineet puhuvat keskenään. Jossain vaiheessa mopo hieman karkasi lounge-tuolien hankinnassa, ja silloin Minna ilmoitti, että nyt tuolikiintiö on täynnä.

Pekka metsästi Bertoian penkkiä pitkään ja löysi sen lopulta Laurizilta. Mondrian-vaikutteinen punainen liukuovi on tehty itse. Yöpöytänä toimii Kartellin Combinibili-pöytä, katosta roikkuu Tom Dixonin Beat Light -valaisin.

Sinua voi kutsua intohimoiseksi keräilijäksi, miten hankit esineitä?

Keräilyssäni on intohimonäkökulma, mutta laadukkaassa designissa on myös taloudellista arvoa. Nautin tavaroiden metsästämisestä, niiden kunnostamisesta ja huutokaupoissa ostamisen prosessista. Kai minulla on jonkinlainen fetissi laadukkaaseen huippudesigniin. Jossain vaiheessa vaatehuoneeseeni ei enää mahtunut vaatteita, koska se oli täynnä valaisimia. Nyt olemme oppineet myös luopumaan esineistä.

Minulla on jatkuvasti noin kymmenen kohdan lista tavaroista, jotka haluaisin löytää. Listan kärjessä on jo pitkään ollut U.P. Wieserin Bofingerille vuonna 1958 suunnittelema teleskooppihyllykkö. Sellaisen kun löydän, niin ainakin hetken olen onnellinen. 

Pekan ja perheen lemmikin Urhon taustalla näkyy olohuoneen puurimaverho, jonka Minna ja Pekka tekivät itse.

Juttu on julkaistu Glorian Kodin numerossa 11/2019.

Fakta

Koti: Arkkitehti Osmo Lapon suunnittelema, 1960-luvulla rakennettu kaksikerroksinen rivitalo Espoon Niittykummussa. 179-neliöisessä talossa on atriumpiha, 5 huonetta sekä iso olohuone-ruokailutila ja avokeittiö.

Asukkaat: Teollinen muotoilija, muotoilu-toimisto Seos Designin toimitusjohtaja Pekka Kumpula sekä lääketeollisuudessa liiketoimintajohtajana työskentelevä Minna Kumpula, lapset Sofi, 7, ja Eino, 4, sekä mäyräkoira Urho.

Sisältö jatkuu mainoksen alla