Vincentillä on samettinen  smokki  729 e ja erikseen myytävä  liivi  189 e, Tiger of Sweden. Fiorentini + Baker - nilkkurit  399 e, Zio.  Martinalla Acne Studiosin lyhyt  bleiseri  650 e,  raitapaita  180 e ja vajaamittaiset  housut  340 e, Stockmann. Aquazzurran sling back - kengät  595 e, Nina´s. Caiuksella  mokkarotsi  619 e, Sand.   T-paita  44,95 e, Filippa K. Kapealinjaiset  farkut  99,95 e, Selected Homme. Conversen  tossut  79 e, Nilson Shoes. Hannelella vartalonmyötäinen  iltapuku  1 400 e, Samuji.
Vincentillä on samettinen smokki 729 e ja erikseen myytävä liivi 189 e, Tiger of Sweden. Fiorentini + Baker - nilkkurit 399 e, Zio. Martinalla Acne Studiosin lyhyt bleiseri 650 e, raitapaita 180 e ja vajaamittaiset housut 340 e, Stockmann. Aquazzurran sling back - kengät 595 e, Nina´s. Caiuksella mokkarotsi 619 e, Sand. T-paita 44,95 e, Filippa K. Kapealinjaiset farkut 99,95 e, Selected Homme. Conversen tossut 79 e, Nilson Shoes. Hannelella vartalonmyötäinen iltapuku 1 400 e, Samuji.
Mardella  tweedtakki  499 e, Ted Baker.  Taskuliina  24,90 e, Stockmann. Gran Sasson  pooloneule  195 e ja These Glory Days - housut  129,90 e, Volt.
Mardella tweedtakki 499 e, Ted Baker. Taskuliina 24,90 e, Stockmann. Gran Sasson pooloneule 195 e ja These Glory Days - housut 129,90 e, Volt.
Törhösen tähti Riitta muistetaan mallintöiden lisäksi myös elokuvarooleista. Giambattista Vallin  bolero   3 080 e, Boutique Kaarina K. Theoryn  mekko  540 e, My o My. Kaleos Eyehunters  - aurinkolasit  180 e, Trend Optic. Pura Lopezin  nilkkurit  379 e, Zio.
Törhösen tähti Riitta muistetaan mallintöiden lisäksi myös elokuvarooleista. Giambattista Vallin bolero 3 080 e, Boutique Kaarina K. Theoryn mekko 540 e, My o My. Kaleos Eyehunters - aurinkolasit 180 e, Trend Optic. Pura Lopezin nilkkurit 379 e, Zio.
Iki-ihana kiharapääMartinan prätkänahkatakki 850 e, Diesel. Spagettiolkaiminen samettimekko 129 e, Tiger of Sweden. Célinen korvarenkaat 300 e, Luxbag. Valentinon laukku 1 390 e, Della Marga.
Iki-ihana kiharapääMartinan prätkänahkatakki 850 e, Diesel. Spagettiolkaiminen samettimekko 129 e, Tiger of Sweden. Célinen korvarenkaat 300 e, Luxbag. Valentinon laukku 1 390 e, Della Marga.
Glorian suosikkimalli Hannelle oli Glorian kansikuvatyttö numero yksi. MSGM:n  frillamekko  378 e, My o My.  Hopeakorvakorut  410 e, Efva Attling. Pura Lopezin  mokkasaappaat  399 e, Zio.
Glorian suosikkimalli Hannelle oli Glorian kansikuvatyttö numero yksi. MSGM:n frillamekko 378 e, My o My. Hopeakorvakorut 410 e, Efva Attling. Pura Lopezin mokkasaappaat 399 e, Zio.
Rennosti neuleissa Hannelella Acne Studiosin  mohairneule  280 e, Stockmann. Kustilla  pooloneule  119 e, Sand. Martinalla Designers Remixin  pooloneule  142 e, Urban a ja  farkut   129 e, Tiger of Sweden. Caiuksella Tiger of Swedenin  pooloneule  149 e, Volt.  Vincentillä  pooloneule  119 e, Sand.
Rennosti neuleissa Hannelella Acne Studiosin mohairneule 280 e, Stockmann. Kustilla pooloneule 119 e, Sand. Martinalla Designers Remixin pooloneule 142 e, Urban a ja farkut 129 e, Tiger of Sweden. Caiuksella Tiger of Swedenin pooloneule 149 e, Volt. Vincentillä pooloneule 119 e, Sand.

1980- ja 1990-luvun suosikkimallit Martina Kallionalusta, Hannele Malin, Riitta Viiperi, Marde Keinänen, Kusti Ristiluoma, Caius Wickström ja Vincent Bakkum ovat yhä hyvässä vedossa. Gloria kuvasi heidät syksyn muotikuviin ja selvitti tuoreet kuulumiset.

Takavuosien mallisuosikit muistelevat lämpimästi aikaansa catwalkeilla, mutta eivät kaipaa sitä takaisin.

Marde Keinänen, 58

Marde Keinänen oli 1980-luvulla suomalaisten teinityttöjen suosikki ja erittäin työllistetty vakiokasvo mallimaailmassa. Hänen tunnettuihin töihinsä kuuluivat esimerkiksi Luhdan, Turon ja Seppälän mainokset.

”Siihen aikaan mallit tekivät melkein kaiken itse. Toimme kuvauksiin omat kengät ja asusteet, teimme itse näytösmusiikkinauhat ja joskus koreografiatkin. Muotinäytöksissä roudasimme ja osa malleista jopa silitti omat vaatteensa”, hän muistelee.

Marden mieleen ovat jääneet erityisesti kansainväliset näytökset, joita hän teki muun muassa Japanissa.

”Kenzon näytöksessä oli mukana kaksi pukijaa. Ei Suomessa ollut totuttu sellaiseen, joten työnsin heidät pois.”

Nykyään 58-vuotias Marde työskentelee HUS:n syöpätautien klinikalla. Siellä hän kuljettaa potilaita, jakaa lääkkeitä osastoille ja vie vainajat kylmiöön.

”Keskustelen potilaiden kanssa paljon. Eräs potilas sanoi juuri, että mitä hittoa minä tuolle psykologille juttelen, kun voin jutella sinullekin.”

Marde tietää, mistä puhuu, sillä hän itsekin on ollut useaan otteeseen sairaalahoidossa. Hänellä todettiin eturauhassyöpä vuonna 2010.

”Tällä hetkellä arvoni ovat ihan ok, enkä ole ollut sairaalassa vuoteen. Nykyään pienemmät terveysongelmat melkein naurattavat.”

Marde kuvailee itseään urheiluhulluksi, ja treenaa edelleen aamuisin ennen töihin lähtöä.

”Joudun tekemään kuntoni eteen tuplasti enemmän töitä kuin ennen. En usko, jos joku sanoo, että on ihanaa vanheta. Mitä ihanaa siinä on? Pitäisi ennemmin sanoa, että onpa kiva olla terve.”

Hannele Malin, 49

Hannele Malin teki mallinuransa 1990-luvulla ja esiintyi usein myös Glorian kansikuvissa.

”Mallimaailma muuttui silloin Suomessakin vähän kansainvälisemmäksi. Toisaalta alkoi myös lama, joten malleina pärjäsivät ne, jotka hoitivat työnsä hyvin ammattimaisesti.”

Hannele elätti itsensä mallintöillä melkein kymmenen vuoden ajan, mutta tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä oli aina opiskelu.

”Opiskelin Helsingin kauppakorkeakoulussa ja tein harjoitteluni Luxemburgissa Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa. Pysyttelin malliaikoina tarkoituksella poissa julkisuudesta, koska halusin rakentaa uraani”, hän kertoo.

Hannelen mielestä parasta mallintöissä olivat kuvausmatkat esimerkiksi Tahitille ja Etelä-Afrikkaan, jolloin hän pääsi hyödyntämään laajaa kielitaitoaan.

Nykyään Hannele työskentelee Finnairilla sisäisen tarkastuksen ja riskienhallinnan johtajana.

”Johdan tiimiä ja teen yhteistyötä ylimmän johdon kanssa. Työni on todella monipuolista ja haastavaa asiantuntijatyötä.”

Kameran eteen hän ei ole kaivannut enää pariinkymmeneen vuoteen.

”Mallintyö oli ihan kiva nuoruuden ammatti ja olen kiitollinen kokemuksistani. Nykyinen ammattini on kuitenkin monella tapaa mielenkiintoisempi.”

Martina Kallionalusta, 54

Martina Kallionalusta ja Marde Keinänen olivat 80-luvun kuumin pari, ja he seurustelivat ”on-off”-tyyliin usean vuoden ajan.

”Saimme aina riidan aikaiseksi, koska olimme molemmat tosi mustasukkaisia”, Martina nauraa.

Martina oli vasta 15-vuotias lähtiessään Pariisiin, jossa hän työskenteli puolitoista vuotta.

”Ensimmäinen keikkani oli jossain Polynesian saaristossa. En rehellisesti sanottuna edes tiedä, missä kaikissa paikoissa olen käynyt, se oli ihan uskomatonta elämää.”

Mallintöiden lisäksi Martina levytti myös yhden albumin ja esiintyi Viime tipassa -viihdeohjelmassa.

”Mallintöitä sain tehdä aika rauhassa, mutta television myötä jouduin näkemään myös julkisuuden varjopuolet. Yksi kundi vainosi minua kahdeksan vuotta, kunnes sain hänelle lähestymiskiellon.”

Martina on pyörittänyt Töölöntorilla sijaitsevaa Café Tiinaa nyt 15 vuoden ajan, ja kahvilan vakioasiakkaista on tullut hänelle jo ystäviä. Tähtäimessä siintää kuitenkin uusi ura.

”Aloitin tänä syksynä tunne- ja taidetera-piakurssin ja minusta tulee taideterapeutti, olen tosi innoissani siitä.”

Martinan perheeseen kuuluvat 12- ja 30-vuotiaat pojat sekä aviomies. Vapaa-ajallaan hän maalaa ja tanssii salsaa.

”Tanssitunnilla yksi mies tuli kysymään, että ’mitäs Hietaniemi-biitsi?’ Se on yhden levyttämäni kappaleen nimi. En tiedä, miten hän vielä tunnisti minut, ehkä se on tämä kihara tukka.”

Kusti Ristiluoma, 55

Moni muistaa Kusti Ristiluoman mallintöiden lisäksi myös televisiosta, sillä hän on ollut mukana Kaisa ja puoli valtakuntaa- sekä Puutarhaunelmia-ohjelmissa. Kiinteistökuningattarena tunnettu Kaisa Liski palkkasi Kustin tiimiinsä viisi vuotta sitten.

”Nykyisessä työssäni Kahdeksas päivä -kiinteistönvälitystoimistossa olen ollut puolitoista vuotta osakkaana ja tiimipäällikkönä”, hän kertoo.

Kusti on suunnitellut sivutyönään myös puutarhoja ja pihoja.

”Naapuriksi sattui sopiva kaveri, jonka kanssa teimme joitain kymmeniä pihoja. Tällä hetkellä teen enää omaa mökkipihaa Pohjanmaalla.”

Kusti teki Suomessa 80-luvulla kaikkea muotinäytöksistä tv-mainoksiin. Ulkomailta mieleen ovat jääneet muun muassa editorial-kuvaukset Italian L’Uomo Vogueen ja Japanissa tehdyt muotinäytökset.

”Japanissa poikkeuksellista oli, että vaatteet räätälöitiin suoraan päälle, jotta ne istuisivat catwalkilla täydellisesti.”

Parhaillaan Kustin elämä on kiireistä, koska kiinteistönvälittäjän on oltava jatkuvasti valmiustilassa ja asiakastapaamiset ajoittuvat usein iltaan. Vastuu ja ihmisten auttaminen kuitenkin motivoivat.

”Tuntuu etuoikeutetulta, että asiakkaat luottavat omaisuutensa tai elämän isoimman hankintansa käsiini.”

Caius Wikström, 46

Caius Wikström lopetti mallintyöt vasta kaksi vuotta sitten, joten hän ehti nähdä mallimaailman muutoksen neljän vuosikymmenen ajalta.

”Nykyään tarjontaa on valtavasti, mutta töitä paljon vähemmän. Urani alkuaikoina saatoin tehdä kolmekin keikkaa päivässä”, hän kuvailee.

Mallintöiden lisäksi Caius on työskennellyt pitkään parturi-kampaajana. Hän päätyi hiusalalle teiniaikaisen kampaaja-tyttöystävänsä ansiosta, koska tämän työ vaikutti Caiuksesta kiinnostavalta.

”Olen tehnyt kampaajana myös joitain muotinäytöksiä. Niissä näkee usein nuoria ja kokemattomia malleja, joten yritän aina luoda mahdollisimman rennon tunnelman.”

Caius oli itsekin vasta 17-vuotias, kun Paparazzi-mallitoimiston Laila Snellman näki hänet Linnanmäellä ja kutsui kuvauksiin. Nuori mies ei kuitenkaan aluksi innostunut ajatuksesta.

”Törmäsin Lailaan uudestaan, kun olin kampaajana lakaisemassa lattioita muotinäytöksessä. Hän sanoi, että nyt sinun on pakko tulla käymään, ja onneksi lopulta menin.”

”Pidin mallintöistä valtavasti, mutta nyt aika on alkanut ajaa jo ohi, on muiden vuoro.”

Vincent Bakkum, 54

Hollantilainen Vincent Bakkum oli yksi Suomen ensimmäisistä kansainvälisistä malleista.

”Parhaimmillaan töitä riitti todella paljon. Lehteä lukiessa saatoin nähdä itseni yhdellä sivulla Sokoksen mainoksessa, toisella aukeamalla Stockmannin. Olin myös Dressmanin mainoskasvo.”

1990-luvulla Vincent juonsi mallintöiden ohessa Aikamatka-matkailuohjelmaa. Hän asui Suomessa 28 vuoden ajan, mutta lopetti mallintyöt keskittyäkseen uraansa kuvataiteilijana ja muutti takaisin Hollantiin.

Mallitausta kuitenkin näkyy edelleen Vincentin maalauksissa, joista moni muistuttaa muotikuvia.

”Lisäksi olen tehnyt seinämaalauksia muun muassa Brändö lagstadieskolan rappukäytävään ja helsinkiläiseen Cafe Caruseliin, jossa on näytillä myös muita töitäni.”

Vincent piti mallintöistä taukoa kymmenen vuoden ajan, mutta on aloittanut vastikään uudelleen.

”Nyt, 54-vuotiaana, minulle riittää jälleen töitä. Olen tehnyt näytöksiä Milanossa muun muassa saksalaiselle suunnittelijalle Phillipp Pleinille .”

Elantonsa Vincent saa nykyään mallintöistä ja taiteestaan, mutta jos rahaa ei tarvitsisi lainkaan miettiä, mieluiten hän kirjoittaisi.

”Olen kirjoittanut paljon ajastani Suomessa, ja olisi mahtavaa, jos jonain päivänä saisin tekstejä julkaistua. Hollannissa kirjoitan myös viikoittaista kolumnia paikalliseen lehteen.”

Riitta Viiperi, 56

Riitta Viiperi elätti itsensä kymmenen vuoden ajan pelkillä mallintöillä, mutta moni muistaa hänet sitäkin paremmin valkokankaalta. Hän näytteli 80-luvulla Lauri Törhösen elokuvissa Palava enkeli, Pano ja Riisuminen. Vuonna 2012 Riitta nähtiin vielä Törhösen ohjaamassa Vares-elokuvassa Huhtikuun tytöt.

”Lauri bongasi minut muotinäytöksestä, jossa meille ei ollut varattu tarpeeksi aikaa vaatteidenvaihtoon. Saimme ohjeeksi mennä lavalle niissä vaatteissa, jotka ehdimme pukea, joten kävelin catwalkin pelkissä sukkahousuissa ja korkokengissä. Lauri oli katsonut, että jos tuohon on pokkaa, niin on varmasti näyttelemiseenkin.”

Riitalla on kaksi lasta, ja hänen poikansa River Viiperi tekee mallinuraa Yhdysvalloissa.

”Sain kehuja, että olen kasvattanut poikani hyvin, kun hän oli ainoana mallina auttanut kuvauksissa muuta tiimiä. Olin tietysti kertonut hänelle, miten mallit minun aikanani työskentelivät.”

Kahdeksan vuotta sitten Riitta aloitti työt lentoemäntänä. Mallin ja lentoemännän töissä on hänen mukaansa paljon samaa.

”On ihanaa nähdä maailmaa ja ihmisiä. Molemmat työt ovat myös todella epäsäännöllisiä, mutta se sopii minulle hyvin nyt, kun ei enää ole pieniä lapsia.”

Kuvauksia Riitta tekisi mielellään edelleen, mutta kypsille naisille on Suomessa hänen mukaansa vähänlaisesti töitä.

”Myös elokuvia voisin tehdä lisää. Olisi hauskaa päästä tekemään esimerkiksi komediaa.”

PS. Kuvauspäivästä syntyi tunnelmallinen video, jonka löydät täältä.

Ele hankki Célinen mekon vuosia sitten alerekistä New Yorkissa. Materiaali ja väri puhuttelivat. Käsikoru on Guardian of the Baltic Sean Pohjanlahti-kokoelmaa.
Ele hankki Célinen mekon vuosia sitten alerekistä New Yorkissa. Materiaali ja väri puhuttelivat. Käsikoru on Guardian of the Baltic Sean Pohjanlahti-kokoelmaa.
Elellä on kolmekymmentä laukkua, jotka sopivat eri tilanteisiin.  Lempivaatteet ovat rekillä Samujin kesähattu muistuttaa lämmöstä ja sointuu yhteen Hermèsin huivin kanssa.
Elellä on kolmekymmentä laukkua, jotka sopivat eri tilanteisiin. Lempivaatteet ovat rekillä Samujin kesähattu muistuttaa lämmöstä ja sointuu yhteen Hermèsin huivin kanssa.

Yrittäjä Ele Lepik pukeutui toimitusjohtajavuosinaan Steve Jobsin oppien mukaan. Nyt pelkistetyn puvuston tilalle on tullut värien loistoa ja katseet kääntäviä yksityiskohtia.

Kun Ele Lepik oli lapsi, vaatteissa ei ollut valinnanvaraa. Neuvostoaikana Virossa puettiin päälle sitä, mitä oli tarjolla.

Eleä ei myöskään kiinnostanut, miltä hän näytti. Tärkeintä oli, että vaatteissa pystyi kiipeämään puissa ja johtamaan lähialueen taloista koottua poikalaumaa. Ystävien pehmolelu- ja prinsessaleikit eivät innostaneet.

”Mieluummin olin tekemässä koiruuksia. Se oli hauskempaa”, Ele sanoo.

Pitkään Elen lempiasu oli keltainen uimapuku ja valkoiset tennistossut. Ne päällä oli hyvä juosta pelloilla ja metsissä.

”Olin pitkään tätimäisesti pukeutuva hammastikkupoikatyttö.”

Vaatteita Ele sai äidiltään ja tädiltään, jotka ompelivat niitä lapsilleen. Vaatteet tehtiin ajatuksella, että niiden pitää kestää aikaa. Kun suomalaiset perhetutut tulivat kylään, he toivat farkkuja ja t-paitoja. Kouluun Ele pukeutui täysvillaiseen koulupukuun.

”Olin pitkään tätimäisesti pukeutuva hammastikkupoikatyttö.”

Muutos tapahtui 25-vuotiaana, kun lakia Tarton yliopistossa opiskellut Ele aloitti perintäyhtiön toimitusjohtajana. Työhön liittyi matkustamista. Ele päätti panostaa vaatteisiin, jotka toimivat kaikissa tilanteissa.

”Vaatekaappini perustui vuosikausia koulupukuajatukselle eli sille, että perusasiat riittävät.”

Ydin koostui mustasta housupuvusta, valkoisista t-paidoista, korkokengistä ja laukusta, johon mahtuivat paperit ja myöhemmin tietokone. Mukana kulkivat myös kotelomekko, farkut, tennistossut ja korut.

”Ajattelin kuin Steve Jobs, että en halua tuhlata energiaa ulkonäköni miettimiseen. Lähtemisen piti olla nopeaa ja vaivatonta.”

Nykyään Ele pukeutuu niin kuin haluaa. Sillä, mitä muut ajattelevat, ei ole merkitystä. Tärkeintä ovat laadukkaat materiaalit, kuten villa, silkki, puuvilla ja pellava.

”Nuorempana hain pukeutumisellani myös uskottavuutta, enää en.”

Tällä hetkellä Ele ei tiedä, missä on vuoden päästä. Hän saattaa asua Helsingissä tai toisella puolella maailmaa. Viroon hän ei usko palaavansa. Vapaus lähteä tai jäädä tuntuu kutkuttavalta.

”Nuorempana hain pukeutumisellani myös uskottavuutta, enää en.”

”Ehkä olen jossain lämpimässä. Uimapuku ja tennistossut ovat yhä yksi suosikkiasuistani.”

Kuvaile tyyliäsi.

Näyttävän ja käytännöllisen välimaasto. Yksi tärkeimmistä tekijöistä pukeutumisessani on mielialani. Valitsen fiilikseni mukaan hulmuavan mekon tai mustat maiharit, farkut ja hupparin. Suomessa olen usein ylipukeutunut. Varsinkin vanhemmat rouvat toteavat, että onpa hieno kokonaisuus.

Mistä teet ihanimmat löytösi?

Jos olen päättäväisellä mielellä liikenteessä ja haluan löytää jotain, tarkastan Helsingissä Samujin, Max Maran ja lempikenkäkauppani Minimal Nordicin tarjonnan. Myös Filippa K. ja Acne ovat hyviä. Vaatteeni ovat peruspellavaisia t-paitoja tai katseenkääntäjiä, joissa on jujua.

Minkä ilmiön toivoisit palaavan muotiin?

Haluaisin, että palaisimme aikaan, jossa jokainen huomioi edes vähän, miten pukeutui. Tennissukat vaellussandaaleissa, reisitaskuhousut, läpinäkyvät leggingsit ja tuulipuvut pitäisi kieltää. On mahtavaa katsoa ihmisiä, jotka näkevät vaivaa ulkonäkönsä eteen. Se on muiden kunnioittamista.

Paras tyylivinkkisi?

Riippuu päivästä. Joskus otan Coco Chanelin hengessä yhden asusteen pois, kun lähden ulos, ja toisinaan lisään viisi. Tärkeintä on kuunnella itseään.

Mitä ostosta kadut?

En kadu hankintojani. Saatan ostaa vaatteen, jota en ala heti käyttää vaan jätän sen odottamaan parempaa hetkeä. Tällä hetkellä olen asettanut itselleni mustien villapaitojen ostokiellon. Uusia en tarvitse kymmeneen vuoteen. Jos huomaan, että en käytä jotain asua, annan sen ystävälleni.

Miten pukeudut juhlaan?

Koska tyylini on valmiiksi melko juhlava, juhla-asuni tarkoittaa usein vain näyttävämpiä korkokenkiä, enemmän koruja, pienempää käsilaukkua ja punaista huulipunaa. Olen valmis kymmenessä minuutissa. En omista iltapukua, vaan tuon kokonaisuuteen särmää muilla keinoilla. Pukeudun juhlavasti myös silloin, kun lähden ulos syömään. Se on osa illan viehätystä.

"Saatan ostaa vaatteen, jota en ala heti käyttää vaan jätän sen odottamaan parempaa hetkeä."

Mistä asusteesta et luopuisi?

Furlan ikivanha kirjekuorilaukku on yksi rakkaimmista asusteistani. Lisäksi sormus, jonka ostin täyttäessäni 25, on ahkerassa käytössä. Hopeinen obsidiaani on hurmaava.

Lempimatkakohteesi?

Kun olin lapsi, kesät olivat pitkiä ja kuumia. Samaan tunnelmaan pääsen Etelä-Ranskassa ja Italiassa. Lisäksi käyn mielelläni Amsterdamissa, Roomassa ja Lontoossa. Kaupungeissa on hyvä fiilis ja ruoka. Vietän myös vuosittain kaksi viikkoa Cannesissa, jota kutsun kesämökikseni. Seuraavaksi matkustan Bangkokiin ja Bhutaniin.

"Unelmoin Birkinin laukusta, Valentinon punaisesta cocktail-mekosta ja Yves Saint Laurentin Le Smoking -puvusta."

Ihanin matkamuistosi?

Viides yhteinen reissumme ex-mieheni kanssa. Meillä oli Toscanassa oma huvila, uima-allas ja näkymä viinitarhalle. Lämpö, ruoka, ihmiset ja nuori rakkautemme jäivät mieleeni.

Mistä design-klassikosta haaveilet?

Huonekalupuolella en mistään. Asuste- ja vaatepuolella unelmoin Birkinin laukusta, Valentinon punaisesta cocktail-mekosta ja Yves Saint Laurentin Le Smoking -puvusta. Sen hankin viimeistään silloin, kun täytän viisikymmentä.

Mitä sisustaminen merkitsee sinulle?

Hyvää tunnelmaa. Viihdyn yksin, mutta rakastan myös kutsua läheisiäni kylään. Kotini tärkeimmät paikat ovat keittiö ja höyrysauna. Myös huonekorkeus on tärkeä. Nyt se on yli kolme metriä. Kun ystäväni saapuvat, valmistan heille Hans Välimäen reseptillä kania, pho-keittoa tai massaman currya. Illan kruunaavat viini ja keskustelu

Kuka?

Ele Lepik, 45. Työskentelee yrittäjänä, sijoittajana ja konsulttina.

Oikeustieteiden maisteri Tarton yliopistosta, EMBA-tutkinto Aalto-yliopistosta. Asuu yksin Helsingin Kruununhaassa. Kotoisin Tallinnasta.

Lempikirjani: Luin W. Somerset Maughmanin Elämän kahleen, kun erosin edellisestä pitkästä suhteestani. Kirja vaikutti ajatusmaailmaani.

Lempiravintolani: Syön viikoittain ulkona, kokkaan mielelläni ja rakastan ruokaa. Suosikkini on rantaravintola VegaLuna Cannesissa. Tyyli-idolini: Mustavalkoelokuvien daamit. Myös Carolyn Bessette-Kennedy oli upea.

Lateksia, haarniskakoruja ja ylellisiä seksileluja – erotismi on nyt muotia. Fetissien kanssa flirttailevat asut kertovat naisellisen tyylin paluusta.

 

"Minusta ihoa pitää kohdella hellästi. Siksi nämä piiskat ovat pehmeää poronnahkaa,” suunnittelija Emanuele Coppari sanoo ja juoksuttaa mustaa nahkatupsua pitkin kämmenselkäänsä. Piiskojen vieressä on nahasta ja metallista punottuja elegantteja rannerenkaita, jotka muistuttavat Chanelin 2.55-laukun hihnaa. Ne voi kytkeä yhteen käsiraudoiksi tai, kuten suunnittelija täsmentää, penisrenkaaksi.

Copparin Les Jeux du Marquis on italialainen asustemerkki, joka valmistaa ylellisiä seksileluja. Osa niistä, kuten juuri mainitut rannerenkaat, taipuvat myös arkikäyttöön. Tänä vuonna Les Jeux De Marquis on raivannut tiensä Pariisin muotiviikkojen Premiere Classe -messuille Borsalinon hattujen, Jeremy Dreyfussin laukkujen ja Minna Parikan kenkien joukkoon. Tuileriesien puistossa muotiliikkeiden sisäänostajat hypistelevät niitä kiinnostuneina.

Rannerenkaat muistuttavat Chanelin 2.55-laukun hihnaa ja ne voi kytkeä yhteen käsiraudoiksi.

Eikä Coppari ole ainoa suunnittelija, joka miettii nyt ihoa. Christopher Kane esitteli syysnäytöksessään puhvihihaisia, kiiltävänmustia PVC-takkeja ja hopeastrasseista ommeltuja harness-vartalokoruja, jotka ovat saaneet innoituksensa seksitarvikkeiden maailmasta. Kanen tyyliin ne oli yhdistetty herkällä kädellä valkoiseen pitsiin, kukkakuvioituun sifonkiin ja villatakkeihin. Shayne Oliverin ensimmäinen Helmut Lang -mallisto ammensi samasta kuvastosta, mutta käänsi sen mittasuhteiltaan vinksahtaneiksi, leikkisän fetisistisiksi asuiksi.

Suunnittelijat ovat kautta aikojen ammentaneet ideoita fetissikuvastosta, mutta nyt tulkinnoissa on uutta, puoleensavetävää lämpöä. Kyse on pikemminkin sensuaalisuudesta ja erotismista kuin fetisseistä.

Suunnittelijat ovat kautta aikojen ammentaneet ideoita fetissikuvastosta.

”Eroottiset vivahteet kertovat feminiinisyyden paluusta muotiin. Olemme eläneet pitkää unisex-tyylin kautta, mutta nyt käännymme kohti glamouria, haute couturea, detaljeja ja eleganssia”, Premier Classen johtaja Sylvie Pourrat analysoi.

Ensimmäiset fetissivaikutteet murtautuivat peruspukeutumiseen varsin erilaisina kuin nyt. 1970-luvun punkkaripariskunta Vivianne Westwood ja Malcolm McLaren myivät lontoolaisessa SEX-putiikissaan myymälän nimen mukaisia vaatteita, joiden tarkoitus oli hämmentää ja ärsyttää.

”Westwoodin tyylissä kiinnostavaa oli se, että vaatteet olivat seksikkäitä, mutta ihmiset eivät pukeutuneet niihin näyttääkseen seksikkäiltä. Se oli vaihtoehtoinen tyyli, joka haastoi myös vallalla ollutta moraalikäsitystä,” Manchesterin yliopiston tekstiilitaiteen professori Alice Kettle selvittää Skype-puhelussa. Kettle ja professori Lesley Millar ovat tutkineet tekstiilien ja eroottisuuden suhdetta helmikuussa ilmestyvässä tietokirjassaan Erotic Cloth: Seduction and Fetishm in Textiles (Bloomsbury).

Lateksi, bondage-vyöt ja ylipolvensaappaat ovat tulleet muotiin tasaisin väliajoin erilaisina versioina.

Sittemmin lateksi, bondage-vyöt ja ylipolvensaappaat ovat tulleet muotiin tasaisin väliajoin erilaisina versioina. Nyt suunnittelijat eivät tarjoile kireitä korsetteja vaan ihoa hiveleviä materiaaleja ja kaunista käsityötä.

”Pariisin Pigalle on täynnä seksikauppoja, joissa on rumia tavaroita. Halusin tehdä jotakin kauniimpaa ja laadukkaampaa – ja hauskempaa,” muotisuunnittelija Bastien Beny selvittää. Hän on ansainnut kannuksensa Hermèsin asustesuunnittelijana, ja nyt hän luotsaa omaa Domestique-merkkiään. Sen klassiset asusteet ovat saaneet inspiraationsa Pigallen kauppojen maailmasta.

Christopherkanet ja domestiquet kääntävät tutun eroottisen kuvaston arkipäiväiseksi kauneudeksi. Ne muistuttavat, että olemme ruumiillisia olentoja – ja että pukeutuminen voi olla sensuellia. Ruumillisuus ja viehättävä pukeutuminen eivät kuitenkaan koskaan ole naisille ongelmattomia juttuja.

 

Eiffel-tornin kupeessa sijaitseva Le Crazy Horse -tanssiteatteri on yhdistänyt muotia, leikkisyyttä ja sensuelliutta jo kuudenkymmenen vuoden ajan. Jokaisessa sen show’ssa on Jean-Paul Gaultierin tai Christian Louboutinin kaltaisen nimekkään suunnittelijan laatima koreografia ja puvustus. Taiteellisen johtajan Andrée Deissenbergin sanoja lainaten kaikkien asujen pitää mahtua kenkälaatikkoon, eli tanssijoiden iho on enimmäkseen paljaana.

”Show ei pyri viettelemään ketään. Viettelevyys on sivutuote tai oikeastaan sivuvahinko.”

Siksi Deissenberg kavahtaa, kun kuulee sanan erotismi.

”Show ei pyri viettelemään ketään. Esiintyjämme kertovat tarinoita vartaloillaan. Ne ovat hassuja tarinoita ja traagisia tarinoita. Viettelevyys on sivutuote tai oikeastaan sivuvahinko,” Deiswsenberg sanoo.

Hän istuu tanssiteatterin pikkuruisessa takahuoneessa, jonka puukehyksiset viininpunaiset sohvat täsmäävät teatterin lattioita peittävään kokolattiamattoon. Tunnin kuluttua viereiseen saliin alkaa virrata ranskalaisia pariskuntia, pieniä aasialaisia turistiseurueita ja kolmekymppisiä naisia ystävineen. Seinään ruuvattu taulu kertoo, että aikaisemmin yleisössä ovat istuneet Rihanna, Beyoncé ja Sonia Rykiel. Paikalla ei näy hämäräperäisiä tiirailijoita. Silti Deisenberg puhuu naisista ja alastomuudesta kieli keskellä suuta.

”Alastomuus voidaan helposti käsittää väärin. Raja viihteen ja jonkinlaisen ’hutsahtavuuden’ välillä tulee helposti vastaan”, Deisenberg selittää.

”Naisten alastomuuden ei pitäisi olla vulgaaria. Sen ei pitäisi olla ’hutsahtavaa’. Miesten katse tekee naisvartalosta sellaisen. Niin kauan kuin naisten pitää olla varovaisia, että he eivät näytä halvoilta, miehet säilyttävät valtansa.”

The Curen Lullaby alkaa soida ja kimaltava esirippu nousee. Pimeällä lavalla voi juuri ja juuri erottaa divaanilla makaavan naisen si-luetin. Kapea valokeila leikkaa salin ja sytyttää hänen ääriviivansa kimallukseen. Nainen alkaa tanssia, ja valokeila piirtää hänen iholleen tulimeren, tähtitaivaan ja kieppuvan avaruuden.

”Naisten alastomuuden ei pitäisi ’hutsahtavaa’. Miesten katse tekee naisvartalosta sellaisen.”

Seksuaalisesta ahdistelusta syytetyn Hollywoodin elokuvamogulin Harvey Weinsteinin tapaus on tuore esimerkki siitä, kuinka helposti naisia yhä syyllistetään vartalostaan ja pukeutumisestaan. Muotisuunnittelija Donna Karan puolusti Weinsteinia ehdottamalla, että vika on kuitenkin naisten vaatetuksessa.

”Miten esitämme itsemme naisina? Haemmeko ongelmia kaikella tällä sensuaalisuudella ja seksuaalisuudella?” hän pohdiskeli Cine Fashion-elokuvagaalassa juorulehti Daily Mailille.

Professori Lesley Millar ottaa asian puheeksi haastattelun aluksi ja tuohtuu Skype-yhteyden toisessa päässä.

”Naiset eivät ole koskaan vastuussa miesten tekemisistä. Ikivanha keskustelu on herännyt jälleen”, hän napauttaa.

”Vaate herättää tunteita itsensä ja kantajan välillä ja voi tehdä niin myös kahden ihmisen välillä.”

Hän palaa tekstiilien ja sensuaalisuuden väliseen suhteeseen.

”Vaatteen ja vartalon suhde on fyysinen ja usein aistillinen. Vaate herättää tunteita itsensä ja kantajan välillä ja voi tehdä niin myös kahden ihmisen välillä.”

Millarille ja Kettlelle tekstiilien eroottisuus tarkoittaa herkkyyttä kankaan liikkeille iholla, kykyä ihailla tanssijoiden asuja tai sitä, miten kangassuikaleet kehystävät alastomia vartaloita Titianin maalauksissa tai antiikin jumalveistoksissa.

Kettle ja Millar ovat ensimmäisiä tekstiilitaiteen tutkijoita, jotka pureutuvat aiheeseen. Heidän työlleen on tilausta: konferenssit myydään nyt loppuun muutamassa vuorokaudessa ja teoksesta on jo runsaasti ennakkotilauksia, vaikka ilmestymispäivään on vielä kuukausia.

Brittiläinen kenkäsuunnittelija Jessica Beecham on vastikään lanseerannut omaan nimeään kantavan merkin, joka valmistaa asusteita nilkoille ja kenkien koristeiksi: leveitä, silkkinauhoilla nilkan ympäri solmittavia hopeapantoja, höyheniä, ketjuja ja lyhyitä kultakoristeisia säärystimiä.

 

”Luuletko, että nämä voisivat myydä Suomessa,” Beecham kysyy uteliaana.

Rehellinen vastaus kysymykseen on ”tuskin”. Kotimaiset menestyjät ovat marimekkoja, samujeja ja riiheläinen-hernesniemiä. Ne luottavat unisex-tyyliin, väljään minimalismiin, sporttivaikutteisiin tai sitten tyttömäiseen mekkotyyliin. Lehtien pukeutumisvinkeissä mainitaan usein, että korkkarit kannattaa pukea vaikka farkkujen kanssa ja mekon pariksi sopii rento pilotti. Feminiinisen tyylin vähäisyys voi olla makukysymys mutta se voi myös kertoa suomalaisen kulttuurin suhteesta naisiin. Varsinkin nuorempiin naisiin saatetaan suhtautua työpaikoilla vähättelevästi, jos he pukeutuvat perinteisen naisellisesti. Neutraali tyyli saattaa lisätä uskottavuutta.

Feminiinisen tyylin vähäisyys voi olla makukysymys mutta se voi myös kertoa suomalaisen kulttuurin suhteesta naisiin.

”Onpa kiinnostavaa! Pukeutuminen kertoo kyllä paljon yhteiskunnasta, jossa elämme ja siitä, mitä ajattelemme toisistamme”, Kettle innostuu.

Erotismitrendi rakentuu pehmeälle aistillisuudelle ja kauniille yksityiskohdille – siis perinteisesti naisellisina pidetyille elementeille. Niiden ottaminen osaksi omaa tyyliä voi siis hyvinkin olla yhtä radikaalia kuin punkkarien pukeutuminen Westwoodin seksihaarniskoihin. Ja jos ne eivät ole oma juttu, niitä voi ainakin ihailla toisten asuissa.

Vanha Maskuliini

Seksilelut nousivat catwalkeille – näin eroottisesta muodista tuli valtavirtaa

Ylierotisoitunut kulttuurimme on ongelma. Niin miehillä kuin naisillakin. Miesten ongelma on käytös, josta toivottavasti oikaisemme pian ja ahdistelut siirtyvät menneisyyteen, kun vaikkapa tupakointi. Naisille tarjotaan yliseksualisoitunutta viestintää ("Oletko aina masturboinut väärin."), mikä on ehkä ok, mutta on tyyliltään huonon ja naurettavan välillä ja, uskaltaisin sanoa, ei kuulu lasten saatavilla olevaan materiaaliin. Mutta, minkäs teet.
Lue kommentti