Arkkitehti Emma Johansson suunnittelee rakennuksia luonnon ehdoilla: "Olisi parempi, jos luovuus kumpuaisi omasta itsestä eikä algoritmien syöttämästä tulvasta"

Emma Johansson on aina tiennyt haluavansa arkkitehdiksi. Hän ei ole koskaan mielestään valinnut uraa aktiivisesti. Päätökset ovat syntyneet vähitellen sillä ajatuksella, että että tätä hän haluaa tehdä.

Emman ura urkeni jo 20-vuotiaana, kun hän voitti opiskelijoille suunnatun arkkitehtuurikilpailun Anttolanhovin resortin huviloista Saimaan rannalla vuonna 2006. Lopulta vuonna 2014 hän perusti neljän kollegan ja työhuonekaverin kanssa Studio Puiston, joka on alusta asti keskittynyt matkailuun liittyvien rakennusten suunnitteluun.

Suunnittelun keskiössä on elämys, joka lähtee asiakkaan unelmasta ja rakennuksen halutusta kohderyhmästä. Sen jälkeen tutkitaan koko rakennuksen olemuksen kannalta tärkeintä asiaa eli tunnetta.

Kokonaisuuden rakentaminen lähtee tunteesta, jonka halutaan asiakkaassa heräävän, kun hän astuu tilaan. Pohdimme, mitkä ovat ne tilalliset ratkaisut, jotka tähän liittyvät. Tämä ala on niin mielenkiintoinen, koska tässä saa pistää koko luovuutensa peliin, kun tavoittelee sitä haluttua tunnetta ja elämystä.

Suunnitteluamme leimaavat voimakas luontoyhteys ja ympäristöä kunnioittavat arvot, jotka tähtäävät kestävään rakentamiseen. Toimistomme kestävyysstrategia sisältää esimerkiksi hiilijalanjäljen tavoitetason, ja rakennuspaikan biodiversiteetin turvaaminen otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Haluamme, että se mitä teemme olisi mahdollisimman kestävää. Koska luonto on kohteissamme se mitä halutaan kokea, emme voi rakentamisella sitä lähteä tuhoamaan. Rakentaminen tapahtuu luonnon ehdoilla.

Suunnitteluamme eivät myöskään ohjaa trendit vaan se perustuu ajattomaan inhimilliseen kokemukseen. Pyrimme siihen, että suunnittelumme olisi jotain sellaista aika primitiivisesti tunnistettavaa, josta tulee hyvä olo.

Rahan käyttämistä inhoan, koska kuluttamiseen liittyy niin paljon ristiriitoja. Kuluttaminen on vaikeaa, sillä haluan oikeasti selvittää mihin rahani käytän ja tehdä rahankäytölläni arvovalintoja. Se tekee ostamisesta haastavaa ja työlästä. Olenkin aika intohimoinen säästäjä.

Intohimoni on arkkitehtuurin lisäksi puutarha. Minulla on kotona iso piha ja vietän siellä todella paljon aikaa. Se on juuri sopivaa vastapainoa työlle, kun saa työntää kädet multaan ja tehdä jotain nopeaa ja konkreettista. Arkkitehdin ammatissa joutuu hallitsemaan kaikkea, mutta puutarhassa voi tehdä vain parhaansa ja luonto kuitenkin tekee vähän niin kuin itse haluaa. Se antaa tervettä perspektiiviä.

Paras hetki työssäni on flow-tila. On antoisaa asettautua projektin kaikkien lainalaisuuksien ja unelmien keskelle ja lähteä sieltä kehittämään sitä luovaa optimiratkaisua. Siinä saattaa mennä tunteja, ettei huomaa aikaa.

Kymmenen vuoden päästä toivon, että vähähiilisyys olisi alallamme jo itsestäänselvyys ja että luonnon arvostus ja ymmärrys olisivat lisääntyneet huomattavasti. Tiukat hiilitavoitteet olisivat jo pakollisia kaikille ja kaikki ylitykset kompensoitaisiin. Me haluamme olla mukana luomassa tätä muutosta, mutta itse asiassa kymmenen vuotta on jo liian pitkä aika. Asioita pitää tapahtua jo viiden vuoden sisällä.

Vastoinkäymiset opettavat. Olen lähtökohtaisesti aika vaativa ja kriittinen ihminen, ja vastoinkäymisen sattuessa pyrin selvittämään ja analysoimaan juurta jaksain, että mitä tapahtui ja miten toimia, ettei se tapahtuisi uudestaan. Aina sattuu ja tapahtuu asioita, mutta mielestäni oleellista on, että niistä oppii ja menee eteenpäin.

Parasta elämässä on arki. Olen todennut olevani aika tasaisen onnellinen ihminen. Nautin kaikista osa-alueista elämässäni ja olen tietoisesti pyrkinyt muokkaamaan arkeni sellaiseksi, mitä haluan. Yrittäjyys on riskialtista, mutta se on myös fantastinen mahdollisuus luoda sellainen elämä ja arki jonka itse haluaa.

Inspiroidun tällä hetkellä erityisesti rakennuskulttuurien hiljaisesta viisaudesta ja niiden ajan myötä hioutuneista ilmasto- ja resurssiviisaista ratkaisuista. Ajattelen, että yleisesti inspiroidumme aivan liikaa sosiaalisen median virroista, ja olisi parempi, jos luovuus kumpuaisi omasta itsestä eikä algoritmien syöttämästä tulvasta. Parhaimmat ideat syntyvät mielestäni perusarjessa, hetkissä.

Suosikkini juuri nyt

"Tällä hetkellä minua innostavat kevään istutussuunnitelmat, joihin kuuluu keittiöpuutarhan laajentaminen tiilistä ladottuihin viljelylaatikoihin, avomaan laajentaminen no-dig-tekniikalla sekä uusien marjapensaiden istuttaminen."