Kenkäsuunnittelija Terhi Pölkin Kallion kodissa vaalitaan muistoja ja vintage-aarteita: ”Rakastan antiikkimarkkinoita ja kirpputoreja”

1/ Pieni, suuri Helsinki 

Funktionaalisuus ohjaa työtäni kenkäsuunnittelijana ja on minulle tärkeää myös asumisessa. Pieni kaupunkikolmiomme Helsingin Kalliossa toimii loistavasti tässä elämänvaiheessa. Nautin urbaanista elämäntavasta, jossa palvelut ovat lähellä ja pääsen kävellen joka paikkaan. Aamuisin kuljen Pitkänsillan yli koirani Cocon kanssa työhuoneelleni Kruununhakaan, eikä kävelymatka ole liian pitkä Uudenmaankadun uuteen myymäläämmekään. Tykkään Helsingistä, mutta en ole vielä päättänyt, onko se minulle liian suuri vai liian pieni. Opiskeluvuodet asuin Lontoossa, missä totuin suurkaupunkimeininkiin. Olen kuitenkin kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja pohjimmiltani tunnen edelleen olevani maalaistyttö Helsingissä. Haaveena on, että vielä jonakin päivänä hankimme maalaistalon, jonka pihalta pääsen suoraan metsään.

2/ Vintage-aarteita

Olen keräilijä ja innostun erityisesti menneiden vuosikymmenten muotoilusta, lasista ja keramiikasta. Keittiönkaapit pullistelevat vanhoja Arabian, Iittalan ja Nuutajärven astioita, jotka ovat päivittäisessä käytössä. Rakastan antiikkimarkkinoita ja kirpputoreja, joilta voi tehdä hienoja löytöjä. Vintage-esineissä kierrättäminen ja ekologiset arvoni yhdistyvät etsimisen iloon sekä tunteeseen, että löytää itselleen jotakin ainutlaatuista ja merkityksellistä. Rakkaimpia kirppisaarteitani ovat Birger Kaipiaisen seinälautanen sekä olohuoneeseen 15 eurolla ostamani Dux Swedenin kevyet nojatuolit, joista en aio luopua koskaan. Väriä vaihtavasta neodyymilasista valmistetut Kaj Franckin Ruuturitari-kannu ja -lasit taas ovat mieheni tyttären suosikit.

3/ Muistojen merkitys

Ympäröin itseni vaalimisen arvoisilla tarinoilla. Rakkaimpia asioita kotonamme ovat ne esineet, jotka muistuttavat rakkaista ihmisistä ja meille merkityksellisistä hetkistä. Jollekin toiselle Granadasta tuomani lasigranaattiomena voi näyttäytyä tyypillisenä matkamuistona, mutta minulle se palauttaa mieleeni ne ihanat päivät, jotka pari vuotta sitten puolisoni kanssa siellä vietimme. Äitini virkkaama päiväpeitto taas muistuttaa minua juuristani ja siitä, mistä käsillä tekemisen tarve ja taito ovat lähtöisin. Vanhempieni kihlajaislahjaksi saamalla turkoosilla Riihimäen lasikarahvilla ei juuri ole rahallista arvoa, mutta se on minulle erityisen tärkeä. Siksi se tulee aina olemaan kodissani paraatipaikalla.

4/ Inspiroiva luovuus

En kaipaa kotiimme enää lisää tavaraa, mutta tuttujen tekemää taidetta voisi olla nykyistäkin enemmän. Kun itse mietin työssäni kengänpohjien pitoa ja lestin istuvuutta, ihailen toisten kykyä tehdä teoksia, jotka vetoavat tunteisiin ja joista tulee hyvälle tuulelle. Ehkä viehätyn taiteilijoiden luovuudesta niin vahvasti siksi, että se on niin toisenlaista kuin omani. Minua inspiroivat Jasmin Anoschkinin ja Fanny Tavastilan kaltaiset tyypit, joilla on kyky luoda omia maailmojaan. Haaveilin vuosia Fannyn maalauksesta, kunnes viime syksynä lopulta hankin sen itselleni 40-vuotislahjaksi. Yhdessä muiden taideteosten kanssa se tuottaa minulle iloa ja hyvää oloa joka päivä.

5/ Kestävät valinnat

Udumbaran Eva Spoof antoi keramiikkakurssillaan ohjeeksi tehdä sellainen kippo, jota haluaa varmasti käyttää seuraavat 100 vuotta. Ideana oli aloittaa samalla savikimpaleella alusta niin kauan, kunnes on varma, että pitää lopputuloksesta. Arvostan tällaista ajatusta kestävyydestä ja haluan toimia sen mukaisesti myös kotona. Olemme sisustaneet ensimmäistä yhteistä kotiamme sillä periaatteella, että valintojen kanssa eletään pitkään. Tarvittaessa maltamme myös odottaa uusien hankintojen kanssa. Siksi hyväksyn toistaiseksi esimerkiksi vanhan ruokapöydän, vaikka se on mielestäni kaupunkikotiin liian rouhea.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 03/2021.