Stylisti Meri Milashin koti saa vieraatkin hyvälle tuulelle: ”Överiys on parasta”

1/ Leikkisä väripilkku

Kirkkaankeltainen sohva on kotimme sydän, ikimuistoisten hetkien näyttämö. Ostimme sen Habitatista neljä-viisi vuotta sitten. En olisi koskaan uskonut innostuvani massiivisesta ja värikkäästä sohvasta, mutta sen nähtyäni tiesin, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Yllätyin itsekin, että väri teki niin suuren vaikutuksen. Se on ihanan leikkisä. Meillä on usein kylässä ystäviä, joten sohva on tullut monelle tutuksi. Lisäksi meillä on ystäväpariskuntamme kanssa pastakerho, joka kokoontuu maanantaisin. Aterian jälkeen on mukavaa hengähtää sohvalla ja juoda kahvit. Arki-iltaisin makailemme sohvalla perheen kesken ja katsomme televisiosta hömppää.

2/ Varjoja seinille

Hakolan Cocktail pendant -lamppu herättää usein ihastusta ja kysymyksiä. Lamppu on erikoinen: se ei juurikaan valaise, mutta en luopuisi siitä mistään hinnasta, koska se on niin kaunis. Se kruunaa olohuoneemme ja sopii yhteen sohvan kanssa. Värikkäät palat ovat puuta ja ne luovat seinille erikoisia varjoja. Näin lampun prototyypin jo silloin, kun ei ollut vielä varmaa, tuleeko se tuotantoon. Sanoin Hakolan toimitusjohtajalla Annaleena Hakolalle, että toivottavasti haaveeni toteutuu, että ainakin minä hankin valaisimen. Kyseessä on upein lamppu, jonka tiedän. Lamppu aiheuttaa paheksuntaa ainoastaan ystäväni koirassa, joka pelkää sitä.

3/ Kurkistus menneeseen

Puinen ikkuna on kulkenut mukanamme jo 15 vuotta. Hankimme sen Mokosta esikoisemme syntymän aikoihin. Sillä on mittaamattomasti tunnearvoa. Mietin aina, minkä rakennuksen ikkuna se on ollut ja minkälaista elämää se on nähnyt. Minulla on olo, että se on ollut jossain tärkeässä paikassa. Ikkuna on myös absurdin epäkäytännöllinen. Se painaa järjettömästi, mutta se ei haittaa. Ikkuna on roikkunut aina ruokapöytämme lähellä. Kun meillä on juhlat, koristelen sen, ja talvella laitan siihen valot.

4/ Juhlien keskus

Olen intohimoinen kokki ja viihdyn keittiössä päivittäin pitkiä aikoja. Keittiömme ei ole millään tavalla erikoinen, mutta se on tärkeä. Bileissäkin vieraat pakkaantuvat aina keittiöön. Tilaan liittyy ihania muistoja: siellä olen tehnyt tarjottavia lastemme ristiäisiin ja kolmekymppisilleni. Rakastan järjestää illallisia. Suhteestamme ruokaan kertoo sekin, että olemme joutuneet uusimaan astiastomme kahdesti, koska lautaset ovat niin kovassa kulutuksessa. Tällä hetkellä käytämme Marimekon mukeja ja Habitatista hankittuja, heidän oman merkkinsä sinivalkoisia lautasia. Perheeseemme kuuluu neljä ihmistä, mutta astioita on kahdelletoista. Filosofiani on, että kotiimme voi aina tulla. Ajattelen näin silloinkin, kun paikat eivät ole tiptop.

5/ Yltä päältä pinkki

Lapsemme asuivat ensin samassa huoneessa, mutta kasvettuaan he saivat omat. Kun sisustimme tyttäremme huonetta, olin juuri nähnyt Taika Mannilan ja Fanni Suvilan Pink Space -tilataideteoksen, joka teki vaikutuksen. Ajattelin, että ehkä samankaltainen värimaailma sopisi myös tyttärellemme. Aloitimme pinkistä flamingotapetista, mutta vähitellen väri valtasi yhä enemmän alaa. Vaikka huone on pinkki, se ei ole prinsessahuone. Sinne sopivat kaikki. Kun lapset näkevät huoneen, he ovat haltioissaan. On ollut mahtavaa huomata, että sama reaktio syntyy myös aikuisissa. Toinen lapsemme harrastaa kitaransoittoa, joten hänen huoneensa seinät ovat täynnä kitaroita. Överiys on parasta.

Juttu on julkaistu Glorian Kodin numerossa 1/2021.