Somevaikuttaja Alexa Dagmar: ”Haluan sisustaa täysin päinvastoin kuin lapsuudenkodissani”

1/ Valofiilistelyä

Olen valaistusfriikki. Oikeanlainen valaistus on minulle tärkeää, koska sillä on valtava vaikutus kodin tunnelmaan. Tykkään epäsuorasta valaistuksesta ja siitä, että valopisteitä on ympäri asuntoa eri tasoissa. Oikeastaan en välitä lainkaan yleisvalosta, eikä meillä ole yhtäkään riippuvalaisinta. Himmennettävillä pöytä-, lattia-, ja seinävalaisimilla tavoitamme hyvän fiiliksen. Serge Mouillen 1950-luvun seinävalaisin on muotoilultaan todellinen piece of art. Toinen suosikkini on Vico Magistrettin vuonna 1977 suunnittelema suuri Atollo. Opaalilasin läpi suodattuva valo on ihanan pehmeää ja valaisee kauniisti koko olohuoneemme myös pimeimpään vuodenaikaan.

2/ Levollisempi linja

Lapsuudenkodissani oli kirkkaita värejä, paljon taidetta ja tavaraa sekä boheemin rento meininki. Muistoni sieltä ovat pelkästään hyviä, mutta ehkä superrunsas ympäristö vaikutti siihen, että halusin itse toimia aivan päinvastoin. Heti ensimmäiseen omaan kotiin muuttaessani tiesin, että sisustaisin sen vaaleilla sävyillä minimalistisesti. Pelkistetty linja on säilynyt siitä lähtien ja kaipaan edelleen ympärilleni selkeyttä. Ehkä harmonian kaipuuni kumpuaa siitä, että minulla on ADHD. Levollisessa ympäristössä minun on yksinkertaisesti helpompi keskittyä. Ja onhan vähät tavarat myös helpompi pitää järjestyksessä.

3/ Valkoisen monet sävyt

Vaikka meillä on vähän värejä, sävyjä on paljon. Valkoinen dominoi kotimme värimaailmaa, mutta erilaisissa tekstuureissa valkoisen sävyt toistuvat eri tavalla. Siksi valkoisen kanssa täytyy olla tarkkana, ettei valitse materiaaleja, joissa se näyttää kellertävältä tai likaiselta. Tykkään pähkinäpuusta, joka toimii sopivana kontrastina vaaleita pintoja vasten ja luo tilaan kaunista kodikkuutta. Yhtä tärkeää kuin miltä asiat näyttävät on se, miltä ne tuntuvat. Luonnonmateriaalit, kuten karkea pellava, pehmeä lampaanvilla ja sileät kivipinnat tuntuvat koskettaessa hyvältä, elävöittävät sisustusta ja tuovat siihen kerroksellisuutta. Vaikka meillä on kotona periaatteessa kaikki tip top, niin pidän siitä, ettei kaikki sittenkään ole täydellisen sliipattua.

4/ Alasti ullakolla

Asumme tällä hetkellä vuokralla ullakkohuoneistossa ja rakennutamme muutaman korttelin päähän raakavintille omaa asuntoa. Ei ehkä uskoisi, etten aiemmin tykännyt lainkaan ullakkoasunnoista. Ne olivat mielestäni kolkkoja, tylsiä ja omituisia, vailla kaipaamaani vanhan talon tunnelmaa. Nykyään nautin suunnattomasti siitä, että olemme täällä kattojen tasalla omassa rauhassamme. Näin ylhäällä on ihanan hiljaista, eikä kukaan näe suoraan sisälle. Halutessani voin hengailla kotona kaikessa rauhassa vaikka alasti. Upeampaa maisemaa saa stadista hakea. Näitä näkymiä kirkontorneineen jään muuton jälkeen kaipaamaan.

5/ Designia, luonnollisesti

Olen kirjaimellisesti kasvanut äitini Irene Lemmetin sisustusliikkeen, Zarron, takahuoneessa. Kiinnostus designiin tulee äidiltäni Ireneltä ja varmasti myös enoltani, Juhani Lemmetiltä, joka on design- ja taidekeräilijä. Kotimme ei kuitenkaan kuvasta ainoastaan minun makuani. Sisustaminen on minun ja mieheni Joachimin yhteinen harrastus. Olemme olleet yhdessä niin kauan, että makumme on kasvanut samanlaiseksi ja teemme valinnat aina yhdessä.

Meillä on kotona paljon designia, mutta emme osta klassikoita statuksen takia. Mukavuus ja se, miten asiat arjessa toimivat on tärkeämpää kuin se, että kotona näyttää museomaisen hienolta. Välillä otan Zarrosta mallikappaleita kotiin päivähoitoon ja saatamme lainailla äidin kanssa joitakin juttuja toisillemme, mutta pääpiirteissään sisustus pysyy melko samana.

Juttu on julkaistu Glorian Kodin numerossa 12/2020.