
Sisustustoimittaja Irene Wichmann remontoi uuden kotinsa eteisen James Bond- ja Mad Men -elokuvat mielessään.
Kerrostaloasuntomme eteinen oli alkuperäisessä 70-luvun asussaan, ja säilytystilat oli käytetty tehottomasti. Ullanlinnassa sijaitseva talo on aikansa laadukas edustaja, mutta osa asunnon alkuperäisestä charmista oli kadotettu muutama vuosi sitten tehdyn putkiremontin yhteydessä. Onneksi tallella olivat asunnon tammiset väliovet, joita aukesi avaraan eteiseen monta. Niiden sävystä lähti koko eteisemme muutos.
Tältä tila näytti ennen:
Tekstiilitapeteista minulla ei ollut mitään kokemusta, mutta maalattu pinta seinissä tuntui liian yksiulotteiselta ratkaisulta. Sisustaja Anna Bargum Bang Interiorsista kertoi minulle Thibaultin Seagrass-malliston tapeteista, joita myy Lauritzon. Ne nähtyäni kaikki olikin selvää. Tekstiilitapettien elävä pinta tuntui ajattomalta, talon tunnelmaan ja tyyliimme hyvin sopivalta ratkaisulta.
Entisen koivulaminaatin tilalle valittiin talon henkeen sopiva lakattu tamminen kalanruotoparketti, joka asennettiin liimaamalla ja ilman kynnyksiä avoimeen tilaan. Alkuperäisen eteiskalusteen tilalle saimme viisi metriä toimivaa säilytystilaa asentamalla paikalle Ikean Pax -kaapiston 230 cm korkeita runkoja. Ne listoitettiin katosta lattiaan ulottuvaksi tasaiseksi pinnaksi. Ovet maalautettiin tapetista astetta vaaleammalla toffeen sävyllä, jolloin tilan kaikki pinnat ikään kuin sulautuvat toisiinsa. Harmoninen väritys sallii sisustukseen hyvinkin erilaisia tyylejä ja värejä.
Koska eteishallimme on keskellä asuntoa ja näkyy myös olohuoneeseen, en halunnut sen näyttävän tekniseltä vaatesäilytys- ja läpikulkutilalta. Eteisen tunnelma ja tuoksut virittävät sisään tullessa aistit vastaanottamaan muun tilan. Olen aina haaveillut eteishallista, jonka keskellä olisi pyöreä pöytä. Tässäkään kodissa en sitä voinut saada, mutta vanha rahi, joka päällystettiin Josef Franckin suunnittelemalla värikkäällä Hawaji -kankaalla, toimii sekä istuimena että esteettisenä yllätyksenä.
Juttu on julkaistu Glorian Kodin numerossa 1/2020.
Hieno eteinen! Mutta alkuperäiset eteisen kaapit olivat IHANAT, ainutlaatuiset ja ennen kaikkea talon alkuperäisen hengen mukaiset. En ymmärrä, miksi rouva sisustaja kutsuu teettämiään muutoksia (kuten kalanruotoparketti) "talon hengen ja tunnelman" mukaisiksi, kun heti jutun ensimmäisessä lauseessa käy ilmi, että kyseessä on alkuperäiskuntoinen 70-luvun asunto! Enemmän taitaa kuvastaa sisustajan omaa henkeä ja jossain määrin myös 50 - 60 -lukujen taitetta, johon ingressissä mainitut tuotannotkin pääosin sijoittuvat. Jokainen sisustakoon kotinsa oman makunsa mukaan, mutta antaa jotenkin ammattitaidottoman kuvan, kun kyseessä on kuitenkin sisustuslehden juttu sisustustoimittajan kodista...
Alkuperäinen arkkitehdin suunnittelema kaapisto siis hävitetty. Onpa todella sääli. Tuntuu kurjalta ettei tällaista arvosteta vaan korvataan Ikean kaapistolla. Ihan käsittämätöntä.