Trikoista, lenkkareista ja sporttitopeista on tullut hyvän tyylin vakiovarusteita. Miksi kuntosalityyli karkasi pukuhuoneista näytöslavoille ja kaduille?

”Collegehousut ovat tappion merkki. Ne kertovat siitä, että olet menettänyt elämänhallintasi.” Vielä viime vuosikymmenellä Karl Lagerfeld huvitti seuraajiaan haukkumalla rennot urheiluhousut, mutta enää jumppavaatteet eivät naurata. Nyt myös Chanelin housujen lahkeita koristavat Lagerfeldin parjaamat reippaat resorit, ja niiden pariksi voi pukea vaikkapa merkin lippalakin, repun ja kevätmalliston sandaalit, jotka ovat lainanneet muotonsa trekking-jalkineista. Urheiluvaikutteista on tullut niin elimellinen osa nykymuotia, ettei edes vannoutunut tyylielitisti voi vältellä niitä. Ja miksipä välttelisi. Sporttisuuden hiipiminen arkipukeutumiseen on tehnyt siitä hieman rennompaa, huomattavasti mukavamman tuntuista – ja muuttanut myös tapaamme elää.

Muoti ja urheilu ovat yhdistyneet viime vuosina ennennäkemättömällä tavalla. Bomber-takit, collegepuserot, trikoot ja lenkkitossut ovat nykytyylin klassikoita. Käänteentekevä hetki oli vuosi 2005, jolloin Adidas lanseerasi ensimmäisen Stella McCartneyn suunnitteleman urheiluvaatemalliston. Malliston söpöt asut eivät päätyneet ainoastaan kuntosaleille ja lenkkipoluille, vaan ne sopivat hyvin myös kaupungille ja työpaikoillekin.

Ei enää kirosana

“Aiemmin urheilumerkeille muoti, fashion, oli kirosana, se f-sana, jota ei sopinut käyttää. Me keskityimme tuotteiden toiminnallisten ominaisuuksien parantamiseen. Ja kuitenkin noin 80 prosenttia ihmisistä käytti vaatteita ihan muualla kuin urheillessaan,” kertoo Gantin toimitusjohtaja Patrik Nilsson puhelimitse Yhdysvalloista.

Kello on seitsemän aamulla, ja hän vastailee kysymyksiin ennen lähtöä golfkentälle. Nilsson on seurannut alan muutosta aitiopaikalta, sillä ennen siirtymistään Gantin johtoon syksyllä 2014 hän työskenteli 23 vuotta Adidaksella. Sinä aikana hän johti muun muassa Adidas Originalsia ja merkin Pohjois-Amerikan toimintoja.

Trendi on edennyt kahdella rintamalla. Urheilupuolella suuret sporttimerkit, kuten Nike, Adidas ja Puma, ovat tilanneet erikoismallistoja etabloituneilta muotisuunnittelijoilta. McCartneyn lisäksi esimerkiksi Raf Simons, Mary Katrantzou ja Sacai-merkin Chitose Abe ovat lainanneet estetiikkansa sporttiasuille. Tätä voi toki pitää myös kulttuuritekona, sillä suunnittelijoiden omat asut maksavat useita tuhansia ja urheiluversion saa parilla satasella.

Perinteiset muotitalot puolestaan ovat omaksuneet kilvan sporttivaikutteita ja perustaneet jopa omia urheilubrändejä. Klassisista asuistaan ja ballerinoistaan tunnettu Tory Burch on saanut rinnalleen Tory Sportin, ja toimistokelpoisia vaatteita suunnitteleva Theory tekee urheiluasuja Theory+-nimellä. Eikä elegantteja urheiluvarusteita enää shopata alan myymälöistä, vaan niitä myydään muotiliikkeissä. Esimerkiksi Net-a-porter tarjoaa tuttujen luksusmerkkien rinnalla joogatrikoita ja tennishameita, jotka yllä voi tehdä paljon muutakin kuin joogata tai pelata tennistä.

Megatähtien hommaa

Urheilutyylin vallankumous on synnyttänyt uudenlaisia muoti-ilmiöitä. Rajat eivät hälvene vain muodin ja urheilun välillä, vaan myös kulttuurialojen rajat tutisevat. Musiikkimaailmassa kannuksensa hankkineet Kanye West ja Beyoncé ovat vastikään perustaneet ikiomat sporttimerkkinsä.

Kanye Westin Yeezy-luksusmerkki on syntynyt yhteistyössä Adidaksen kanssa, ja sen asuille leimallisia ovat katutyyli- ja urheiluvaikutteet. Suomalaisista vaatesuunnittelijoista Sasu Kauppi on tullut tunnetuksi sporttisesta kädenjäljestään. Huhutaan, että hän olisi myös yksi Westin Yeezy-merkin suunnittelijoista. Kauppi ei ota kantaa huhuihin, mutta kertoo kyllä nykyään työskentelevänsä ”yhdysvaltalaiselle merkille”. Kauppi ymmärtää hyvin sporttitrendiä.

“Tällä hetkellä ihmiset ovat kiinnostuneita hyvinvoinnistaan. Tämä heijastuu ostopäätöksiin, mikä taas vaikuttaa vaatemallistojen painotuksiin tiettyjen tuotteiden tai estetiikan kohdalla ja siihen, mitä on seuraavilla kausilla saatavilla,” Kauppi arvioi.

Urheilullisuus on eittämättä in. Maratonit ja naistenkympit kasvattavat osallistujamääriään vuosi vuodelta ja taviksetkin mittaavat puhelimessa raksuttavalla mobiilisovelluksella arkipäivän askelia. Terveysinnostukselle on esitetty monia syitä. Yhtäältä omaan hyvinvointiin on helppo ja mukava keskittyä, kun maailma ympärillä kuohuu taloudellisissa ja humanitäärisissä kriiseissä. Toisaalta kuntoilu on nostanut profiiliaan, sillä työelämässä arvostetaan hyväkuntoisia jaksajia. Sporttisuus antaa vaikutelman, että ihminen kyllä pärjää.

“Yksi syy trendille on varmasti se, että ihmiset haluavat näyttää nuorilta ja aktiivisilta. Urheilullisilla vaatteilla voi antaa itsestään tervehenkisen kuvan. Ja tietenkin itsestään täytyykin pitää huolta, jotta voi elää hyvää elämää,” Nilsson mietiskelee.

Melkein urheilua

Sporttimuoti ei pakota kantajaansa treenaamaan. Itse asiassa Nilssonin esittämä 80-prosentin sääntö pätee myös trendikkäissä sporttivaatteissa, jotka päällä ei tarvitse – tai välttämättä voikaan – hikoilla. Tärkeintä on näyttää reippaalta ja virtaviivaiselta.

Trenditoimisto WGSN:n urheilumuodin asiantuntija Clare Varga on kuvaillut ilmiötä nimellä fake athlete, eli feikkiurheilija. Termi tarkoittaa henkilöä, joka satsaa tyylikkäisiin sporttivaatteisiin, vaikka inhoaisi liikuntaa. On hauska näyttää urheiluvaatemainosten kiiltäväihoiselta atleetilta, vaikka todellisuudessa olisikin matkalla kirjakauppaan. Siinä sportti-trendi ei eroa muista muodin kulttuurilainoista. Ihmiset voivat omaksua jonkin alakulttuurin visuaalisen tyylin omakseen, vaikka eivät muuten eläisi sen mukaisesti.

Urheilutrendi ei pelkisty yksinomaan helposti bongattaviksi lainoiksi kuntosalilta tai tenniskentältä. Vargan jaottelussa feikkiatleetin vastinparina on muotiurheilija, fashion athlete, joka pukeutuu sporttimuotiin niin salakavalan tyylikkäästi, ettei vaatekappaleita ensisilmäyksellä tunnista urheilullisiksi.

Kevään mallistoissa tällaisia viitteitä näkyi esimerkiksi Chloén malliston teresomisteisissa housuissa, Acnen energisissä sahalaitaprinteissä tai Bossin eleganteissa mekoissa, joiden pääntiet ja hihansuut muistuttavat painijan paitaa. Uusi reippaus näkyi myös Célinen näytösmallien tiukasti letitetyissä poninhännissä ja hyvässä ryhdissä. Osan sporttivaikutteista huomaa vasta, kun vaatteita hypistelee. Erilaiset tekniset materiaalit ovat löytäneet paikkansa silkin, nahan ja villan rinnalla.

Sasu Kauppi luotsasi viime syksyyn asti omaa vaatemerkkiään, jonka asuissa yhdistyivät taidokas räätälintyö ja joukkueurheilulajien asuista tutut muodot ja materiaalit.

“Kun olin perustamassa merkkiäni vuonna 2011, tarkoituksena oli luoda geneeristen urheiluvaatteiden estetiikasta ammentava high fashion -kokonaisuus. Tekniset materiaalit ja yksityiskohdat toimivat alun perin ainoastaan visuaalisina elementteinä ilman sen suurempaa funktionaalista virkaa.”

Hauskimmillaan urheilumuoti liikuskelee juuri tällä alueella, jossa liikuntalajeista tutut elementit muuttuvat muotiin törmätessään joksikin muuksi. Silloin ei pelkästää lainata treenaajilta, vaan keksitään aidosti uutta.

Sporttihenki yhdistää

Iso osa urheilutrendistä on puhdasta matematiikkaa ja kuluttajatutkimuksia. Suuret urheilujätit ovat tottuneet ottamaan selvää, mitä heidän asiakkaansa kaipaavat merkin tuotteilta ja sitten valmistamaan sellaisia. Siksi urheilumerkit ovat porskuttaneet läpi taantuman, vaikka monet muotiyritykset ovat kamppailleet olemassaolostaan.

“Muotimerkit ovat perinteisesti keskittyneet taiteeseen ja tunteeseen. Urheilumerkit taas analysoivat asiakkaitaan. He miettivät, mitä tarpeita asiakkaalla on ja mitä tuotteita hän voisi tarvita. Tällä sektorilla muodilla on paljon opittavaa urheilusta. Taidetta olisi hyvä tasapainottaa tieteellä,” Nilsson pohtii.

Nilssonin selvitys kuorii sporttitrendin ympäriltä kerroksen innostusta. Suunnittelijat tietävät, että sisimmässään varsin moni on haaveillut aktiivisesta elämäntyylistä, ja sitten se elämäntyyli myydään meille yhteistyömallistoina ja merkkilenkkareina.

Ihan koko trendi ei onneksi tyhjene tähän selitykseen. Urheilun ytimessä kun asuu sielläkin paljon tunnetta: juoksulenkin jälkeistä euforiaa on vaikea saada mistään muualta, suosikkijoukkueen voitto tuntuu puhtaasti hyvältä, ja voi sitä riemua, kun saa napattua itselleen limited edition -malliston lenkkarit.

“Urheilu on yksi harvoista yhteisöllistä asioista, joita meillä on jäljellä. Tv-ohjelmat voi striimata itselleen sopivana ajankohtana, ja uutiset lukea netistä ehtiessään. Urheilutapahtumat on kuitenkin nähtävä juuri silloin, kun ne tapahtuvat. Ja se on hauskinta tehdä yhdessä,” Nilsson summaa.

Urheilukatsomoon voi sonnustautua vaikka niihin Chloén terehousuihin ja kauniiseen silkkipaitaan.