Huippumuodissa on tapana lainata ja sekoitella erilaisia etnisiä aiheita. Aina ei osu ihan nappiin. Rastatyyli, Marc Jacobs syksy 2017.
Huippumuodissa on tapana lainata ja sekoitella erilaisia etnisiä aiheita. Aina ei osu ihan nappiin. Rastatyyli, Marc Jacobs syksy 2017.
Intiaanipäähine sai kyytiä Victoria's Secretin show'ssa vuonna 2012.
Intiaanipäähine sai kyytiä Victoria's Secretin show'ssa vuonna 2012.

Kun ostat matkamuiston tai trendihuivin, saatat osallistua vieraan kulttuurin hyväksikäyttöön.

Suomen Miss Maailma -kaunotar edustaa pilailupuodin lapinpuvussa: ”Hirveän loukkaavaa kulttuurin ryöstöä.”

Kiasman twerkkaajat valesaamenpuvuissa kuumentavat tunteita : ”Teoksessa ei ole kyse saamelaisuudesta.”

Näin lööpeissä kirjoitettiin, kun suomalainen Carola Miller aikoi vuonna 2015 edustaa Suomea Miss Maailma -kilpailussa lapinpukua imitoivassa asussa, joka oli hankittu pilailupuodista. Tai kun vuotta myöhemmin taidemuseo Kiasma hankki kokoelmiinsa videoteoksen, jossa naiset heiluttavat takapuoliaan miesten feikkisaamenpukuihin pukeutuneina.

Lopulta missikisaaja vaihtoi pukunsa, ja Kiasman johtaja joutui kirjoittamaan täsmennyksen siitä, ettei Kiasma siunaa alkuperäiskansojen hyväksikäyttöä.

Pähkinänkuoressa termi tarkoittaa sitä, että eri kulttuurista tuleva lainaa toiselle kulttuurille kuuluvia elementtejä, tapoja tai symboleita ilman lupaa ja ymmärtämättä niiden taustoja.

Tärkeiden ja merkityksellisten asujen väärinkäyttö on esimerkki kulttuurisesta omimisesta. Pähkinänkuoressa termi tarkoittaa sitä, että eri kulttuurista tuleva lainaa toiselle kulttuurille kuuluvia elementtejä, tapoja tai symboleita ilman lupaa ja ymmärtämättä niiden taustoja. Yleensä tarkoituksena on saada taloudellista hyötyä.

”Valtakulttuuriin kuuluva voi ottaa toisesta kulttuurista piirteitä joutumatta kärsimään niihin liittyvistä kielteisistä mielleyhtymistä. Valkoihoinen länsimainen voi valita kokeilevansa vaikkapa afropermanenttia. Jos hän huomaa, että siitä on haittaa työnhaussa, hän voi ottaa sen pois. Mustat naiset eivät voi tehdä niin, tai he joutuvat muuttamaan luonnollista ulkonäköään saadakseen töitä”, sanoo Koko Hubara. Hän on päätoimittaja Ruskeat tytöt -verkkolehdessä, joka oman määritelmänsä mukaan on ”media ruskeilta ihmisiltä ruskeille ihmisille”.

”Tietyt kulttuuriset merkit eivät alkuperäisessä ympäristössään ole hyväksyttäviä, mutta valtakulttuurin edustajat voivat käyttää niitä hyväkseen ollakseen kiinnostavampia taiteilijoina tai ihmisinä. Esimerkiksi valtaosa kaupunkikulttuurista on lähtöisin ei-valkoisilta nuorilta, mutta taloudellinen hyöty menee lopulta valkoisten omistamille vaatemerkeille ja levy-yhtiöille.”

Juuri Koko Hubara nosti Suomessa pinnalle keskustelun aiheesta, kun hän keväällä 2016 kritisoi Finlandia-voittaja Laura Lindstedtin Oneiron-romaania. Kritiikissään hän kysyi, mikä suomalaisessa kaunokirjallisuudessa on kulttuurista omimista.

”Ihminen, jolta omitaan, on se, joka saa määritellä, onko kyse kulttuurisesta omimisesta."

”Ihminen, jolta omitaan, on se, joka saa määritellä, onko kyse kulttuurisesta omimisesta. Määrittelin Oneironin omimiseksi, koska kirjailija käytti kulttuuriani ja myös muita kulttuureita saadakseen hyötyä ja mainetta.”

Siitä lähtien omimisesta on alettu puhua mediassa ja julkisessa keskusteluissa yhä useammin, oli aiheena sitten musiikki, muoti, ruoka, elokuvat tai taide.

Oneiron-romaanissa Hubara kiinnitti huomiota hepreankielisten tekstien käyttämiseen ”eksoottisena lisänä” ja juutalaisnaisista annettuun kuvaan, joka oli hänen mukaansa liian yksioikoinen.

Hubaran isä on jemeninjuutalainen ja äiti suomalainen, eikä Oneiron ole ainoa tapaus, jossa hän on törmännyt oman kulttuurinsa omimiseen.

”H&M:llä oli muutama vuosi sitten myynnissä poncho-tyyppinen huivi, joka oli identtinen kopio juutalaismiesten synagogassa käyttämästä rukousliinasta. Muistan lapsuudestani, kun isällänikin oli sellainen hienossa pakkauksessa, eikä siihen saanut koskea kukaan muu kuin hän itse mennessään synagogaan. Kun näin kopion kaupassa, se tuntui aivan käsittämättömältä. Että niin pyhästä asiasta tulee tuote, joka on täysin irrotettu asiayhteydestään”, Hubara kuvailee.

Keskustelu kulttuurisesta omimisesta voi meikäläisittäin kuulostaa vieraalta tai jopa nipottamiselta, mutta se ei ole uusi ilmiö meilläkään. Ei tarvitse mennä kauemmaksi kuin tavalliseen matkamuistomyymälään: ne ovat täynnä asusteita ja vaatteita, jotka on kopioitu saamelaisilta.

”Matkailun tapa hyödyntää saamelaiskulttuuria on perustunut juuri stereotypioihin saamelaisista nokinenäisinä alkoholinkäyttäjinä”

”Matkailun tapa hyödyntää saamelaiskulttuuria on perustunut juuri stereotypioihin saamelaisista nokinenäisinä alkoholinkäyttäjinä, joilla on mystinen uskonto ja tavat”, saamelaisoikeuteen erikoistunut tutkija Piia Nuorgam sanoo.

Hän myöntää, ettei tavallisen kuluttajan ole aina helppoa arvioida, milloin eri kulttuureista on haettu inspiraatiota hyväksyttävällä tavalla ja milloin kyseessä on omiminen tai varkaus.

”Missään nimessä ei pidä lopettaa sellaisten tuotteiden ostamista, joissa saamelaiskulttuuri näkyy. Tuotteiden myynti on alkuperäiskansoille merkittävä keino ylläpitää kulttuurien elinvoimaisuutta.”

Piia Nuorgam toivoo, että kuluttaja ottaisi asioista selvää ennen ostamista.

”Voi kysyä esimerkiksi tuotteen alkuperästä, onko kyseessä käyttötavara vai uskontoon liittyvä pyhä esine. Myös se vaikuttaa, onko tuote suora kopio vai onko siinä lainattu vain jotain osaa”, hän selventää.

Myös Hubara on pohtinut rajanvetoa erityisesti muodissa ja pukeutumisessa.

”En välttämättä pidä omimisena sitä, että ostan matkustaessani paikalliselta ihmiseltä sen maan vaatteen ja käytän sitä Suomessa. Sen sijaan sellainen ketjuliikkeiden harrastama lainailu, että tässä on nyt vähän afrikka-printtiä ja kimonoa ja vähän sitä sun tätä, on kuitenkin eri asia. Se on vain laiskaa ja tylsää, eikä liity oikeastaan muotiin mitenkään.”

Vähemmistökulttuureihin kuuluvia pidetään julkisessa keskustelussa helposti mielensäpahoittajina. 

Yrityksillä on aina enemmän valtaa kuin yksittäisillä kuluttajilla. Vuosi sitten Disney kävi Inarissa tutustumassa saamelaiskulttuuriin Frozen-elokuvan jatko-osaa varten. Tutkija Nuorgam toivoo, että jos saamelaiskulttuuria halutaan hyödyntää, se tehtäisiin yhteistyössä saamelaisten kanssa.

”Kestävä tapa on sellainen, joka ei rakenna haitallisia stereotypioita eikä ylläpidä vanhanaikaista kuvaa saamelaisista. Toivoisin, että saamelaislapset voisivat elokuvaa katsoessaan tuntea ylpeyttä omasta kulttuuristaan.”

Nuorgamin mielestä saamelaisten myös kuuluisi saada kulttuurinsa hyödyntämisestä jotain takaisin.

”Disneyn kohdalla sopiva korvaus voisi olla dubbausoikeuksien saaminen, jotta elokuva voitaisiin kääntää saameksi. Vielä tänä päivänäkään saamelaislapsilla ei ole yhtään äidinkielelleen dubattua elokuvaa.”

Vähemmistökulttuureihin kuuluvia pidetään julkisessa keskustelussa helposti mielensäpahoittajina, jos he ottavat kantaa kulttuuriseen omimiseen. Piia Nuorgam muistuttaa, että suhtautumisella on taustansa. Esimerkiksi saamelaisten oikeuksien kehitys on pysähtynyt, eikä Suomi ei ole ratifioinut alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevää ILO 169-sopimusta.

”Kun lisäksi kulttuuristamme otetaan parhaat palat päältä, tulee helposti kaksinkertainen epäoikeudenmukaisuuden kokemus. Se selittää kiukustumista sellaisissa yksittäistapauksissa, jotka suomalaisten näkökulmasta voivat näyttää erikoisilta”, hän selittää.

”Yhtä lailla pitäisi olla mahdollista tehdä suoja alkuperäiskansojen kulttuureille. Siinä on kyse yhdenvertaisuudesta.”

Nuorgam painottaa, ettei kyse ole erityis-oikeuksien haalimisesta. Esimerkiksi viinien on katsottu olevan niin tärkeä osa ranskalaista kulttuuria, että samppanjalle on kehitetty suoja, joka tunnustetaan maailmanlaajuisesti. Suomessa elintarvikkeiden nimisuojajärjestelmä suojelee muun muassa kalakukkoa, karjalanpiirakkaa ja Lapin puikulaperunaa.

”Yhtä lailla pitäisi olla mahdollista tehdä suoja alkuperäiskansojen kulttuureille. Siinä on kyse yhdenvertaisuudesta.”

Voiko sitten enää käydä kuntokeskuksen joogatunneilla, sisustaa kotiaan itämaisilla koristeilla tai käyttää kimonomallista aamutakkia? Syyllistyykö siinä varastamaan muiden kulttuuria? Koko Hubaran ja Piia Nuorgamin mielestä yksittäisiä sääntöjä tai kieltoja tärkeämpää on käydä aiheesta keskustelua ja pysähtyä miettimään kulttuurien välisiä valtasuhteita. Samoilla linjoilla on folkloristi ja tutkija Heidi Haapoja-Mäkelä.

”Jos vähemmistökulttuurin edustaja itse nostaa asian esille, täytyy puheenvuoroa ehdottomasti kuunnella. Omimisen käsite ei kuitenkaan toimi, jos se läntätään kaikkeen kulttuuriseen toimintaan. Tilanteissa on aina monta näkökulmaa, ja on ongelmallista, jos vain yksi ääni nostetaan esille.”

Haapoja-Mäkelä varoittaa, että suohon voi myös upota liian syvälle, jos asiaa rupeaa pohtimaan joka yhteydessä. Lopulta mikään ei nimittäin ole täysin alkuperäistä. Jopa kansalliseepoksemme Kalevalan yhteydessä voidaan puhua kulttuurisesta omimisesta.

”Lönnrot kokosi Kalevalan runot pääosin Venäjän Karjalan puolelta alueelta, joka ei ole koskaan ollut Suomea. Silti ne ovat päätyneet Suomen kansalliseepokseen. Tällainen omiminen on ollut käynnissä Suomessakin jo kansallisromantiikan ja kansallisvaltion synnystä lähtien”, aihetta tutkinut Haapoja-Mäkelä kertoo.

Keskustelun viimeisin käänne kuultiin viime kesäkuussa, kun alkuperäiskansojen asianajajat vaativat kulttuurisen appropriaation kieltämistä lailla.

Eikä ihme, jos maallikko ei aina tiedä, miten suhtautua kulttuuriseen omimiseen, sillä valtiotkaan eivät ole päässeet aiheesta yhteisymmärrykseen. YK:n alajärjestö WIPO eli Maailman henkisen omaisuuden suojelujärjestö pyrkii keksimään ratkaisuja alkuperäiskansojen kulttuurien suojaamiseksi. Sopivan keinon löytäminen on kestänyt jo 16 vuotta ja jatkuu yhä. Keskustelun viimeisin käänne kuultiin viime kesäkuussa, kun alkuperäiskansojen asianajajat vaativat kulttuurisen appropriaation kieltämistä lailla.

Mitä Suomessa sitten voitaisiin lakimuutoksia odotellessa tehdä? Koko Hubaran mielestä ratkaisu voisi olla kulttuurikeskustelun tuominen mukaan esimerkiksi yliopisto-opetukseen.

”Yhteiskuntatieteissä, kirjallisuustieteissä tai esimerkiksi Aalto-yliopiston muotisuunnittelijalinjalla voitaisiin esitellä eri tutkijoiden näkökulmia ja keskustella aiheesta. Myös se auttaisi, että instituutioissa olisi töissä eritaustaisia ihmisiä”, hän pohtii.

Koko Hubaran mielestä aiheesta on tärkeää keskustella julkisesti, mutta hän ei halua syytellä yksilöitä.

”Minulle ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan kadulla kenellekään, että tuo sinun afrikkalainen mekkosi on kulttuurista omimista. Ehkä YK voi sanoa asiasta jotain, mutta ei meistä kenelläkään ole valtaa lähteä kieltämään muita.” 

Vierailija

Mikä ihmeen kulttuurinen omiminen? Tästä on kyse ilmiössä, johon sinäkin olet saattanut syyllistyä

Selvä, minä olen valkoihoisena länsimaalaisen kulttuurin edustajana erittäin loukkaantunut kun joku toisen rotuinen ja kulttuurinen ajaa autoa, käyttää puhelinta tai tietokonetta, katsoo länsimaisia elokuvia tai lukee länsimaista kirjallisuutta tai kuuntelee länsimaista musiikkia tai käyttää länsimaisen tieteen saavutuksia hyväkseen tai käyttää länsimaalaisia vaatteita, saa rokotuksen tai jotain muuta länsimaisen lääketieteen hoitomuotoa... jne. Miten kehtaavatkin.
Lue kommentti
Joonas Ranta

Mikä ihmeen kulttuurinen omiminen? Tästä on kyse ilmiössä, johon sinäkin olet saattanut syyllistyä

Onpas paksua. Samalla logiikalla valkoiset eivät saisi pitää lökäpöksyjä ja kultakoruja tai mustat ajaa autoa koska valkoisten keksintö ja oleellinen osa kulttuuria tai muu maailma syödä riisiä koska iso osa Aasian kulttuuria jossa paikoittain riisillä mielletään jopa oleva henki. On syrjivää olkaa omimaan kulttuurielementtejä.
Lue kommentti

Hanki lippusi syksyn Gloria Fashion Show'hun nyt ja säästä selvää rahaa.

Joko olet hankkinut lippusi syksyn kuumimpaan muotitapahtumaan, Gloria Fashion Show'hun 1.9.?

Hanki se nyt: jos ostat lipun ennen äitienpäivää 13.5., saat lipun hinnasta alennusta 5 euroa ja Glorian näytenumeron kaupan päälle!

Lippuja on rajoitettu määrä, eli toimi nopeasti.

Erikoishintaiset liput löydät täältä:

Näytös klo 15: https://www.ticketmaster.fi/event/230359

Näytös klo 17: https://www.ticketmaster.fi/event/230361

Näytös klo 19: https://www.ticketmaster.fi/event/230363

 

Gloria Fashion Show 1.9.2018 Helsingin Kaapelitehtaalla.

Denim ja kesä kuuluvat yhteen. Katso videolta  miten kesän farkkumuoti toimii käytännössä.

Nyt farkkuhame on taas muotia, ja denimiä käytetään asussa kiireestä kantapäähän. Kuvasimme kesän ihanan farkkumuodin toukokuun Gloriaan. Kuvauksissa syntyneeltä videolta pääset kurkistamaan jutun parhaita herkkupaloja. Katso ja nauti!

 

Iso D -farkkumuotijutun löydät 3.5.2018 ilmestyneestä toukokuun Gloriasta.