Jo yli 20 vuotta sitten se tiedettiin: säännöt on tehty rikottaviksi myös morsiuspukeutumisessa.

Usein tuntuu, että morsiuspukumuoti on vuodesta toiseen melko samanlaista ja konservatiivista. Toukokuussa 1995 Gloria kannusti kesän morsiamia rohkeuteen ja esitteli pukuja, joiden kaula-aukot olivat avonaisia, kankaat läpikuultavia ja pukujen miehustat muotoiltu varta vasten kohottamaan rintoja.

Esimerkiksi Chanelin tylliunelmassa nähtiin läpinäkyvä helmaosa, ja Christian Lacroix puolestaan lainasi pitsipukunsa läpikuultavaan yläosaan innoitusta alusvaatekaapista. Yksi kesän 2016 isoimmista trendeistä, olkapäät paljastava off shoulder -malli, oli kovassa huudossa myös 1990-luvulla.

Jo yli 20 vuotta sitten tiedettiin myös se, ettei morsiuspuvun välttämättä tarvitse olla valkoinen. Muun muassa Versace ja Ungaro esittelivät vihreitä pukuja, jotka kukkakuoseineen ja strasseineen sopivat häiden jälkeen myös muihin iltajuhliin. Valentino taas puki morsiamen vedensiniseen pitsiin.

Vapauksia otettiin asusteidenkin suhteen. Miltä kuulostaisi hunnun korvaaminen esimerkiksi kukkaseppeleellä, ruusukkeella, höyhenkoristeella, pienellä päähineellä tai leuan alta solmittavalla morsiushuivilla?

Glorian tiimi kuvasi oloasut, joissa voi mennä vaikka kaupungille. Tästä pääset kuvausten tunnelmaan.

Silkkiä, kashmiria ja villaa yhdistelevät, ylelliset oloasut ja pyjamat kuvattiin Glorian talviseen muotijuttuun upean mallimme Karinin yllä. Kuvausaika osui keskelle pimeintä syksyä, joten sohvannurkkatunnelmiin oli helppoa päästä.

Jutun tyylin teki Anna Komonen, kuvat otti Jonas Lundqvist. Pehmeitä pyhiä -muotijutun löydät 1.12. ilmestyneestä joulukuun Gloriasta.

Joulun muotijuttumme kuvattiin Saimi Hoyerin luotsaamassa Hotelli Punkaharjussa. Sukella tästä kuvauksen tunnelmiin.

Menestyksekkään mallinuran tehnyt Saimi Hoyer on nostanyt entisen Punkaharjun Valtionhotellin uuteen kukoistukseen, ja nyt se palveli myös Glorian juhlamuotijutun kuvauspaikkana. Stylisti Liisa Kokko ja kuvaaja Marica Rosengård ikuistivat Saimin ja hänen lähiystävänsä upeisiin kuviin. Katso videolta, miten päivä meni.

Saimi on ylpeä uudesta aluevaltauksestaan.

”Hotellista on tullut ikään kuin Punkaharjun yhteinen tarina. Kun saimme vuoden kotiseututekopalkinnon, tuli tunne, että olen tehnyt jotain oikein elämässäni. Puolisen vuotta on mennyt yhdessä hujauksessa. Tämä on ollut toki raskasta, mutta myös hyvin palkitsevaa. Hotellilla on vieraillut vanhoja työntekijöitä ja pariskuntia, jotka ovat menneet täällä naimisiin. Yhdessä olemme vuodattaneet ilon kyyneleitä”, hän kertoo.

Hotelli Punkaharju, Harjutie 596, 58450 Punkaharju, hotellipunkaharju.fi

Pidot harjulla -muotijutun löydät 1.12. ilmestyneestä joulukuun Gloriasta.

Muslimimuotisuunnittelijat ja -bloggaajat ovat raivanneet tietä muslimivaikutteisille mallistoille, joita näkee jo kaikenlaisten kuluttajien yllä. Niihin suhtaudutaan ristiriitaisesti. Toisille peittäminen edustaa vapautta, toisille sortoa.

 

 

Imaamin tytär Iman Aldebe katseli jordanialaista äitiään kaavussaan levittämässä vaseliinia ja vauvatalkkia otsalleen. Niitä tarvittiin, jotta päähuivi pysyisi kiinni. Leuan alla huivi oli kiinni isoilla hakaneuloilla, jotka jättivät haavoja ihoon. Niin pukeutui tyypillinen musliminainen 1990-luvun Tukholmassa.

”Tummat, muodottomat vaatteet ja huivit eivät imarrelleet äitiäni eivätkä hänen ystävättäriään, vaan tekivät heistä näkymättömiä. Asuja suunnittelivat miehet. Ajattelin, että minun täytyy muuttaa asia”, Iman sanoo.'

Pian Iman huomasi väsäävänsä uniikkeja käsintehtyjä turbaaneja öisin keittiönsä marmoripöydän ääressä.

Jo 16-vuotiaana Iman suunnitteli ensimmäiset vaatteensa. Sitten hän aloitti muotibloggaamisen ja yritti päästä vaatealalle töihin. Koska hijab vaikutti olevan esteenä, nuori suunnittelija päätti muotoilla huivin päähänsä uudella tavalla.

Turbaanipäisenä Iman sai työn vaatekaupasta, jossa ihmiset kehuivat hänen tyyliään. Yhtäkkiä turbaanikyselyitä tuli ovista ja ikkunoista, ja pian Iman huomasi väsäävänsä uniikkeja käsintehtyjä turbaaneja öisin keittiönsä marmoripöydän ääressä.

”Asuja suunnittelivat miehet. Ajattelin, että minun täytyy muuttaa asia”

Nyt samettisia, silkkisiä ja neulottuja Happy turban -huiveja myydään ympäri maailmaa, ja lisäksi Iman Aldebe suunnittelee haute couture -vaatteita. Hän on myös suunnitellut hijab-univormupääliinan Ruotsin muslimipoliisinaisille.

”Yllätyin siitä, että suurin osa asiakkaistani ei ollut muslimeja, ja valtaosa turbaaneista myytiin Tukholmaan ja Pariisiin. Ihmiset pitivät tuotteen tarinasta, jossa nainen halutaan osaksi yhteiskuntaa ja näkyväksi”, Aldebe sanoo.

Muotisuunnittelijan mukaan länsimaalaiset ovat vihdoin tajunneet, ettei muslimimuodissa ole kyse ääriliikehdinnästä vaan musliminaisen aseman parantamisesta.

”Haluan modernisoida islamilaista muotia ja muuttaa musliminaisen kuvan heikosta sivustaseuraajasta vahvaksi, itsevarmaksi ja älykkääksi.”

Imanin työ on osa kasvavaa modest fashion -ilmiötä. Tyyliä kutsutaan maailmalla vaatimattomaksi muodiksi, koska peittäviä vaatteita eivät käytä vain muslimit vaan myös osa juutalaisista ja kristityistä.

Isot luksusmuotitalot ovat tehneet jo vuosia kaikessa hiljaisuudessa ramadan-mallistoja lähinnä arabimaiden rikkaille ostajille, jotka ovat pitäneet monet muotitalot talouskriisien keskellä hengissä.

Muslimiyhteisö on kuitenkin maailman nopeimmin kasvava muotimarkkina. Thomson Reutersin viime vuonna julkaisema tutkimus kertoo, että vuonna 2013 muslimit kuluttivat noin 266 miljardia dollaria vaatteisiin. Vuoteen 2019 mennessä summan uskotaan nousevan noin 484 miljardiin dollariin. Niitä rahoja havittelevat nyt monet muotimerkit.

Isot luksusmuotitalot ovat tehneet jo vuosia kaikessa hiljaisuudessa ramadan-mallistoja lähinnä arabimaiden rikkaille ostajille, jotka ovat pitäneet monet muotitalot talouskriisien keskellä hengissä ostamalla haute couturea.

Mutta nyt kohtuuhintaiset merkit kuten Uniqlo, Mango, DKNY, Dolce & Gabbana ja Tommy Hilfiger ovat alkaneet valmistaa mallistoja, jotka yhdistävät globaalin muodin trendejä vaatimattoman muodin normeihin kuten pitkiin hihoihin ja lahkeisiin, löysiin muotoihin sekä paljastamattomiin tekstiileihin.

 

Tietä vaatimattoman muodin nousulle ovat raivanneet muslimimuotibloggaajat ja pioneerimuslimisuunnittelijat, jotka ovat yhdistelleet vaatteissaan lännen ja idän perinteitä, sekä tavalliset länsimaiset musliminaiset, jotka haluavat nyt niihin pukeutua.

Silkkiviskoosikankaan mintunvihreällä pohjalla juoksee vaaleanpunaisia ruusuja. Pitkähihaisen paidan kaula-aukko nousee korkealle, ja pliseerattu hame hipoo nilkkoja. Asua ei sitä heti arvaisi vaatimattomaksi muodiksi. Se lontoolaisen vaatesuunnittelija Barjis Chocanin tavoite onkin.

Barjis Chocania tituleerataan usein ensimmäiseksi vaatimattoman luksusmuodin suunnittelijaksi, jolla on oikea muotialan koulutus.

”Asiakkaani ovat hyvin koulutettuja, paljon matkustelleita naisia, jotka sattuvat pukeutumaan vaatimattomasti ja hauskasti. Barjis-brändini edustaa vaatimattomuutta, jota esiintyy jokaisessa uskonnossa ja kulttuurissa”, Briteissä varttunut pakistanilaistaustainen Barjis sanoo Lontoosta.

Arvostetusta Central Saint Martinsista valmistunut ja Vivienne Westwoodilla työskennellyt nainen suunnittelee monen sadan punnan luksusvaatteita ja huiveja pienellä tiimillä ilman ulkopuolisia sijoittajia. Häntä tituleerataan usein ensimmäiseksi vaatimattoman luksusmuodin suunnittelijaksi, jolla on oikea muotialan koulutus.

”Tärkeä PR-muotifirma sanoi, etten pärjäisi, sillä muotimaailma on täynnä välinpitämättömiä valkoisia keskiluokkaisia ihmisiä.”

Seuraavaksi Barjis Chocan tekee yhteistyötä Arabiemiirikuntien Ajmanin prinsessan kanssa, joka on suunnitellut abaya-kangasasustemalliston.

”Taistelen stereotypioita vastaan suunnittelemalla vaatteita, jotka sopivat monille naisille.”

Matka muotipiireihin ei ole ollut helppo.

”Merkkini alkutaipaleella eräs tärkeä PR-muotifirma sanoi, etten pärjäisi, sillä muotimaailma on täynnä välinpitämättömiä valkoisia keskiluokkaisia ihmisiä”, Barjis sanoo.

 

Pääliinan käytössä on myös ristiriitansa silloin, kun naiset näyttävät kauniilta huivityylissään. Barjis Chocanin mukaan liinan nimittäin kuuluu piilottaa kantajansa kauneus eikä sitä käytetä siksi, että saataisiin huomiota.

”Monet muslimifashionistat ovat venyttäneet rajoja liikaa. Itseään ei tarvitse jatkuvasti tunkea Youtubeen saadakseen viestinsä läpi. Sellainen voi tuhota sielua. Koulutuksen ja työn pitäisi puhua puolestaan.”

Imane Asry on 22-vuotias marokkolaistaustainen muslimi ja tukholmalainen muotibloggaaja, joka tekee tyylivideoita Youtubeen. Yhtä hänen videoistaan on katsottu yli 277 000 kertaa. Siinä neuvotaan, miten sifonkihuivi sidotaan.

Tuoreessa Instagram-kuvassa Imanella on leveälahkeiset, vajaamittaiset liilat housut, päällä löysä vaaleanpunainen tunika ja sen alla valkoinen pitkähihainen pusero. Pään ja kaulan ympäri on kieritetty musta huivi, kengät on tägätty Whyred-merkkisiksi ja tunika on Monkin. Tykkäyksiä on 1 577 ja kommentteja 25. Seuraajia Fashion with Faith -tilillä on 122 000.

”Monet muslimifashionistat ovat venyttäneet rajoja liikaa. Itseään ei tarvitse jatkuvasti tunkea Youtubeen saadakseen viestinsä läpi.”

”Minua tuijotetaan, koska en pukeudu kuin tyypillinen musliminainen. Osa katseista on kannustavia, osa ilkeitä. Viimeksi Tukholman muotiviikon muotinäytöksessä vieraat katsoivat minua niin kuin en kuuluisi sinne”, Imane sanoo.

Imane kiinnostui muodista jo pienenä ja seurasi muotiblogeja vuosia, kunnes aloitti oman blogin kolme vuotta sitten. Hän kuvailee tyyliään ”skandinaavisen minimalistiseksi vaatimattomuuden twistillä” ja shoppailee Weekdayllä, Asoksella ja Oak+Fortilla.

”Nyt on tosi trendikästä pukeutua avoimeen abayaan, joka on käytännössä kuin liian iso avoin kimono”, Imane sanoo. ”Olen aina rakastanut pitkiä takkeja, koska saan niillä päälleni sen ekstrakerroksen, jonka mieluiten otan.”

 

Kun etnologi Leila Karin Österlind näki Dolce & Gabbanan ensimmäisen ramadan-malliston kuvat vuoden alussa, häntä nauratti. Kuvassa valkoihoinen malli poseeraa mustassa huivissa ja mustassa pitkässä mekossa, jossa on hillittyjä keltaisia yksityiskohtia. Silmiä peittävät isot pyöreät aurinkolasit, käsivarrella roikkuu vihreä nahkalaukku.

”Ihan kuin Turkin muotimainoksista vuodelta 2003! Musliminaiset elävät tässä ja nyt, eivät viime vuosisadalla”, Österlind sanoo.

Leila Karin Österlind tekee väitöskirjaa islamilaisesta muodista. Hänen mukaansa stereotypia säälittävästä, alistetusta huivipäisestä musliminaisesta on vahva, vaikka tosiasiassa 1980–90-luvuilla esimerkiksi Egyptissä hijab-huivi oli anti-muotikannan- otto kuten farkut aikoinaan.

”Akateemiset, ylemmän keskiluokan naiset alkoivat pitää mummotyylinä pidettyä hijabia yliopistossa kannanottona sâriaa eli islamilaista lakia vastaan, ja alemman keskiluokan naiset halusivat olla yhtä cooleja kuin hekin”, Österlind sanoo.

”Jos länsimainen nainen alkaa nähdä musliminaisen samanlaisena muodinkuluttajana kuin itsensäkin, se on jo jotakin.”

Islamilainen keskiluokka on rikastunut viimeksi kuluneiden viidentoista vuoden aikana, Österlind korostaa. Kuluttamisesta taas tuli helpompaa, kun muotikauppoja ja -blogeja sikisi nettiin. Nyt hän näyttää yleisesti peukkua muotimerkkien vaatimattoman muodin mallistoille.

”Jos länsimainen nainen alkaa nähdä musliminaisen samanlaisena muodinkuluttajana kuin itsensäkin, se on jo jotakin.”

 

Suunta näkyy myös luksustalojen sisällä.

Jemenistä Sveitsin kautta Lontooseen muuttanut 28-vuotias Zinah Nur Sharif valmistui London College of Fashion -koulusta muodin strategisesta markkinoinnista, kirjoitti muotiblogia ja pyöritti omaa luksushuivi- ja asustemerkkiään, kunnes hänet bongattiin töihin yhteen Ranskan kuuluisimmista luksustaloista.

Siellä hän valmentaa myynti- ja markkinointitiimiä eri kuluttajaryhmistä sekä digitaalisista mahdollisuuksista.

”Muotiteollisuus tarvitsee lisää monipuolisia, eritaustaisia työntekijöitä, jotka ottavat huomioon erilaiset markkinat ja kuluttajat”, Zinah sanoo.

Zinah Nur Sharif kasvoi länsimaisten pukeutumiskoodien vaikutteiden alla ja alkoi käyttää turbaania 13-vuotiaana, huivia 18-vuotiaana. Kuusi vuotta sitten hän löysi indonesialaisia muotiblogeja, joissa vaatimatonta muotia esiteltiin modernisti.

”Muotiteollisuus tarvitsee lisää monipuolisia, eritaustaisia työntekijöitä, jotka ottavat huomioon erilaiset markkinat ja kuluttajat. ”

”Idän ja lännen pukeutumistavat eivät ole lopulta kovin erilaisia. Suurin ero on siinä, miten vaatteita yhdistellään ja kerrostetaan. Oma tyylini on minimalistinen ja elegantti, ja shoppailen Zaralla ja Cosilla kuten aika moni muukin.”

Mutta se huivi. Monet musliminaiset sanovat huivin olevan heille voimaantumisen ja vapautumisen symboli. Sitä monen länsimaalaisen naisen on vaikea uskoa tai hyväksyä, koska on Iranin tai Afganistanin kaltaisia maita, joissa huivinkäyttö linkittyy tarkkoihin naisiin kohdistuviin sääntöihin.

Etnologi Leila Karin Österlind heittää ajatuksen ilmaan:

”Miksi länsimainen nainen pukeutuu minihameeseen baariin? Samasta syystä kuin musliminainen pukeutuu hijabiin. Eri kulttuureissa erilaiset tyylit tuovat etuja.”

Minihame on loistava esimerkki, sillä aikanaan se oli järkytys. Se nähtiin ranskalaisen sosiologi Frédéric Godartin mukaan naisia riistävänä vaatteena, joka oli luotu miehistä katsetta varten.

 

”Muodissa on aina ollut asioita, jotka ovat yhtäältä vapauttaneet ja toisaalta kahlinneet naista aikakaudesta ja näkökulmasta riippuen. Se pätee myös vaatimattomaan muotiin tai vaikka armeijatakkiin, josta voi kysyä, edustaako se sotaa vai rauhaa”, Godart sanoo Pariisissa.

”Miksi länsimainen nainen pukeutuu minihameeseen baariin? Samasta syystä kuin musliminainen pukeutuu hijabiin.”

Sosiologin mukaan ihmiset helposti unohtavat, että muslimit pukeutuvat pikemminkin kotimaidensa pukeutumisperinteiden kuin jonkin yhteisen islamilaiskaavan mukaan. Se unohtuu myös muotisuunnittelussa, jossa mielellään yksinkertaistetaan tyylejä helpommin markkinoitaviksi. Toisaalta muoti yhdistää kansoja

”Jos sinisestä tulee trendiväri, hijab-huivit seuraavat samoja globaalin muodin trendejä ja niistä tehdään sinisiä, se on positiivista integraatiota”, Godart sanoo.

Trendit kulkevat myös toisinpäin. Länsimainen muoti on aina inspiroitunut idästä, ja nyt vaatimattoman muodin nousu vaikuttaa myös globaaliin muotiin.

”Kristittyjen ristejä näkyy catwalkeilla vähän väliä, ja niistä on tullut kliseitä. Mutta jos hijab-huivia alkaa näkyä enemmän suuren yleisön muotikampanjoissa osana tavallista mallistoa, pitää kysyä, voiko huivista poistaa uskonnollisen merkityksen. Hattuihinkin liittyi pitkään rajoituksia, joita ei enää ole.”

Moni kysyi, edustaako burkini musliminaisten vapautta vai uskonnollisen ääriliikkeen provokaatiota, joka pitää kieltämällä estää.

Kun WTC:n kaksi tornia romahtivat viisitoista vuotta sitten New Yorkissa, muslimien tyyliin latautui paljon merkityksiä.

Pariisin ja Nizzan terrori-iskujen jälkeen kesällä Etelä-Ranskassa leimahti polemiikki hupullisesta burkini-uimapuvusta. Paikalliset päättäjät kielsivät burkinin rannoillaan, mutta lopulta Ranskan korkein oikeus kumosi kiellon. Moni kysyi, edustaako burkini musliminaisten vapautta vai uskonnollisen ääriliikkeen provokaatiota, joka pitää kieltämällä estää.

Trendit kulkevat myös toisinpäin. Länsimainen muoti on aina inspiroitunut idästä, ja nyt vaatimattoman muodin nousu vaikuttaa myös globaaliin muotiin.

Vastausta pitäisi varmaan kysyä itse musliminaisilta, jotka niitä käyttävät. Sillä loppujen lopuksi tässäkin kohussa on kyse naisten pukeutumisen valvonnasta, oli sitten kyse minihameesta tai pitkästä, vaatimattomasta mekosta.

Joskus vähän liikaa ei ole edes tarpeeksi, totesi Glorian muotitiimi, kun kuosijuttua teki. Sukella kuvausten tunnelmiin!

Marraskuun Gloriassa juhlitaan kuoseja ja värejä, ja villisti kuoseja yhdistelevät asut kuvattiin Susanna Björklundin sisustamissa, värikkäissä lavasteissa, joihin jutun malli malli Nele ihastui.

"Hän tuli paikalle ikään kuin omaan olohuoneeseensa, joka muuttui kukasta ruutuun ja pallosta geometrisiin kuvioihin. Hän sanoi, että on inspiroivaa tehdä töitä, kun settikin on inspiroiva. Nele oli ihan loistava malli", kuvailee jutun muotitoimittaja Liisa Kokko.

Osittainkin lavastettavan muotijutun tekeminen ei ollut mikään ihan pieni homma, sillä studiolla työskenteli 10 ihmistä 15 tunnin ajan. Jutun kuvat otti valokuvaaja Marica Rosengård.

Ihan(asti) liikaa -muotijutun löydät 27.10. ilmestyneestä marraskuun Gloriasta.