Trendikkäin kosmetiikka on nyt pientä, luomua ja pohjoista. Sellaista tekevät Mia Höytö, Jonna Jalkanen ja Anne Kukkohovi. Heidän yritystensä matka maailmalle on alkanut hyvin.

Mia tässä moi, mulla olisi tällaisia Mia-rasvoja”

Melkein noin se meni. Mia Höytö kertoo vitsaillen puheluista, joita hän soitteli viisi vuotta sitten. Hän oli juuri perustanut omaa nimeään kantavan luonnonkosmetiikkamerkin ja saanut ensimmäiset tuotteet kehitettyä. Niille oli löydettävä jälleenmyyjiä, jostain oli aloitettava.

Mia Höytö on juuri sellainen sarja, joka on kosmetiikassa kuuminta juuri nyt: pieni, tekijän omasta intohimosta syntynyt, luomu ja puhtaasta pohjoisesta kotoisin.

Merkkejä yhdistää se, että ne kaikki haluavat olla isoja maailmalla.

 

Samaa trendiä Suomessa edustavat myös Anne Kukkohovin Supermood, jonka raaka-aine-erikoisuus on pakurikääpä, ja Jonna Jalkasen ranskalaiselle Sophie la girafe -merkille lisenssillä valmistama lastenkosmetiikka.

Näitä kolmea merkkiä yhdistää myös se, että ne kaikki haluavat olla isoja maailmalla.

”Supermoodista tulee kansainvälinen, hyvin menestynyt premiumbrändi, luonnonkosmetiikan Chanel”, Anne Kukkohovi visioi.

”Uskon, että kymmenen vuoden päästä me olemme lasten luonnonkosmetiikan myydyin sarja maailmalla”, Jonna Jalkanen sanoo.

”Kasvamme maailmalla tunnetuksi ja arvostetuksi luonnonkosmetiikan edelläkävijäksi”, Mia Höytö uskoo.

Suuria tavoitteita, niin kuin pitääkin.

 

Mia Höytö lähti kosmetiikkamarkkinoille oma tarve edellä: hän ei löytänyt itselleen sopivaa, tarpeeksi tehokasta ja toimivaa luomukosmetiikkaa.

Mia on kosmetologi ja viittä vaille valmis yhteiskuntatieteiden maisteri, jolla oli koulutuksensa vuoksi tuntemusta kosmetiikan raaka-aineista ja markkinoinnista, joten pystymetsästä hän ei alalle tupsahtanut.

”Jo paljon ennen kuin perustin yrityksen, aloin pohtia, minkälaisia raaka-aineita kosmetiikkaan haluaisin.”

Höytö tutkiskeli INCI-listoja, joissa on kosmetiikan raaka-aineita ja niiden tunnettuja vaikutuksia. INCI, International Nomenclature Cosmetic Ingredient, on kansainvälinen tapa merkitä kosmetiikan ainesosat pakkauksiin, yleensä niiden kemiallisilla tai englanninkielisillä nimillä.

”Jo paljon ennen kuin perustin yrityksen, aloin pohtia, minkälaisia raaka-aineita kosmetiikkaan haluaisin.”

INCI-listat ovat viime vuosina nousseet jokaisen valveutuneen kosmetiikkakuluttajan tietoisuuteen, sillä niitä tulkitsemalla voi vältellä itselleen epämieluisia tai allergiaa aiheuttavia raaka-aineita.

Kun Mia oli aikansa jahkaillut unelmavoidettaan ja puhunut haaveestaan kotona, aviomies tokaisi, että lopeta puhuminen ja rupea hommiin. Mia tapasi ja kilpailutti alan tekijöitä, löysi Suomesta hyvän valmistajan ja ryhtyi kemistin avulla testaamaan erilaisia tuotekoostumuksia.

”Halusin voiteen, joka on mahdollisimman kosteuttava ja ravitseva, muttei jätä iholle rasvaista tunnetta.”

 

Kun näytti siltä, että jotakin tuotteesta voisi tulla, hän perusti yrityksen. Sitä varten hän sai pienen naisyrittäjälainan. Muut rahat firmaan ovat tulleet yhtiön osakkailta eli Mialta ja hänen aviomieheltään. Pitkän, lähes pari vuotta kestäneen tuotekehityksen jälkeen syntyi Unelma-voide.

Mia Höytö -merkki lanseerattiin Kauneus ja terveys -messuilla vuonna 2012 ja siinä oli viisi tuotetta: kaksi kasvovoidetta, ihon puhdistustuote, silmänympärysvoide ja vartalovoide.

Kosmetiikan suunnittelussa ja kehittämisessä vähintään yhtä tärkeää kuin vaikuttavat aineet on se, miltä tuote näyttää, miltä se tuoksuu ja miltä se iholla tuntuu.

Kosmetiikan suunnittelussa ja kehittämisessä vähintään yhtä tärkeää kuin vaikuttavat aineet on se, miltä tuote näyttää, miltä se tuoksuu ja miltä se iholla tuntuu. Eniten työtä vaatii se, että vaikka paperilla jotkut aineet näyttäisivät kehittäjän visiossa täydelliseltä kombolta, ne eivät välttämättä muodosta yhdessä ihanaa luksusvoidetta vaan pahanhajuisen tökötin.

 

Jonna Jalkanen pääsi tuotekehitysvaiheesta helpommalla. Latvian tehtaalla luonnonmukaisen vauvoille ja lapsille suunnatun Sophie la girafe Baby -tuotesarjan koostumukset loksahtivat heti kohdilleen juuri niin kuin ne Jonnan suunnitelmissa olivat.

”Meille sanottiin, että harvoin tuotteet onnistuvat heti näin täydellisesti.”

Sarjassa on nyt kuusi tuotetta, ja seitsemäs, lasten geelihammastahna, on juuri tulossa kauppoihin. Tällä hetkellä kehitysvaiheessa ovat aurinkovoiteet.

Vauvoille ja lapsille suunnatun Sophie la girafe Baby -tuotesarjan koostumukset loksahtivat heti kohdilleen.

”Ne ovat luonnonkosmetiikassa aina vaikeita tehdä niin, että koostumus on miellyttävä.”

Jonnallakin oli ollut kauneustoimittajataustan peruina ideoita kosmetiikkabisnekseen, mutta hän oli kuitenkin miehensä kanssa alkanut tuoda maahan kuuluisaa ranskalaista vauvojen purulelua Sophie la girafea. Luonnonkuminen kirahvi on yksi Ranskan epävirallisista kansallisaarteista: sitä myydään vuosittain 800 000 kappaletta eli käytännössä jokaiselle Ranskassa syntyneelle vauvalle ostetaan sellainen.

Joitakin vuosia sitten 55 vuotta vanhaa perheyritystä alettiin nykyaikaistaa. Toimitusjohtaja pyysi yhteistyöyrityksiä visioimaan, mitä kaikkea vauvojen kirahvibrändin alla voisi tehdä.

”Mieheni sanoi, että olisiko tässä se sinun ihonhoitobisneksesi paikka”, Jonna kertoo.

 

Jalkaset tekivät huolellisen presentaation herkkäihoisille sopivasta vauvojen kosmetiikkatuotelinjasta. Siinä oli mietitty niin markkinointi, myyntitavoitteet kuin muun muassa paperikassien ulkoasu ja kotisivutkin. Kosmetiikkalisenssiä haki myös kaksi ranskalaisfirmaa, mutta Jalkaset saivat sen. Vuonna 2013 he toivat markkinoille Sophie la girafe -luonnonkosmetiikkasarjan, jonka tuotteet valmistetaan Latviassa.

”Meidän raaka-ainelistalla ei esimerkiksi ole yhtäkään tuoksuallergeenia, minkä takia niitä käyttävät myös herkkäihoiset ja allergiset aikuiset sekä atoopikot.”

Kirahvilelua myydään Ranskassa ruokakaupoissa, mutta kirahvibrändin kosmetiikkasarja on astetta premiumimpi.

”Ranskalaiset ovat kokeneet, että kosmetiikkasarja nostaa brändiä. Jopa Louis Vuittonin suunnittelija kommentoi näin.”

 

”Tiedän taustani takia todella paljon kosmetiikkamerkeistä ja rakastan pakkausdesignia”, Anne Kukkohovi pohjustaa.

”Olin menossa juontamaan erästä tilaisuutta vähän huonolla tuulella ja olin jo jonkin aikaa miettinyt, mitä haluaisin seuraavaksi tehdä. Työurani on mennyt perioideissa. Ensin oli mallinura, sitten ura AD:na mainostoimistossa ja sitten tv-työt. Yhtäkkiä puuskahdin ystävälleni, että haluan oman kosmetiikkabrändin, mutta kuka hullu sellaista tekee."

Ystävä Rita Nordin sanoi, että höpö höpö, se on hyvä idea.

”Yhtäkkiä puuskahdin ystävälleni, että haluan oman kosmetiikkabrändin, mutta kuka hullu sellaista tekee."

Anne meni kotiin ja kirjoitti Supermoodin idean ylös. Rita Nordinista tuli vähän myöhemmin firman osakas.

”Tiesin heti, miltä tuotteiden pitää näyttää ja tuoksua, ja minulla oli myös raaka-aineista ideoita, kuten että veden tilalla haluan aina käyttää koivunmahlaa.”

Ideasta tuotteeksi -prosessia nopeutti se, että Annella on paljon suhteita ja tuttavia kosmetiikkabisneksessä ja markkinoinnissa, eikä hän ole koskaan epäillyt puhua ideoistaan ja kysyä neuvoa.

”Taisin jossain vaiheessa soittaa Anne Bernerille, ja Bruce Oreckin kanssa olen myös puhunut Supermoodista”, hän nauraa.

Annen tarkkaan visioon kuului myös se, että tuotteiden piti olla luonnonmukaisia mutta tehokkaita, eivätkä pakkaukset ja imago saaneet henkiä mitään perinteistä, meikitöntä ituhippimeininkiä.

”Kilpailutin tehtaat Italiassa, Tanskassa ja Suomessa, ja suomalainen tehdas oli selvästi paras. Tuotekehitys maksaa ihan hulluna, mutta tällä hetkellä meillä on vähäksi aikaa tarpeeksi tuotteita.” Supermoodilla on kolme eri tuotelinjaa

 

Annelle tuotteissa kaikkein tärkeintä on läpinäkyvyys eli se, että raaka-ainelistat ovat selkeitä eikä tuotteiden sanota tekevän jotakin sellaista, mitä ne eivät tee.

”Asiakas tietää nykyään todella paljon, joten on ihan turha väittää tuotteista jotakin sellaista, mikä ei ole totta.”

Merkin logon ja visuaalisen ilmeen on suunnitellut Annen mies Joni Kukkohovi, joka on yrityksen creative director. Hyvännäköiset pakkaukset huomattiin nopeasti Cool Hunting -sivustolla, jonka jälkeen muun muassa brittiläinen tavarataloketju Selfridges otti yhteyttä.

”Olemme kasvaneet ulkomaille hyvin orgaanisesti.”

Tällä hetkellä Supermoodilla on Yhdysvalloissa agentti, joka hankkii merkille siellä uusia jälleenmyyjiä. Supermoodia saa Yhdysvalloissa noin 60 paikasta, samoin Britanniasta, ja myös Hong Kongissa on jälleenmyyjiä.

”Asiakas tietää nykyään todella paljon, joten on ihan turha väittää tuotteista jotakin sellaista, mikä ei ole totta.”

”Hyvä jakeluketju on meille tosi tärkeä, marketeissa Supermoodia ei myydä tulevaisuudessakaan.”

 

Suomi ei ole pienellekään kosmetiikkabrändille riittävä markkina, ja kansainvälistyminen on bisneksessä itsestäänselvyys. Mutta kenelle oman tuotteen voi antaa myyntiin ja kuka sen haluaa myyntiin, on melko monimutkainen yhtälö. Jälleenmyyjän on oltava brändin arvon mukainen ja maailmalta ottavat yhteyttä monenlaiset jobbarit, joiden taustat on selvitettävä.

Eniten työtunteja kuuluu juuri tähän.

Kosmetiikkamarkkina on erittäin kilpailtu, mutta niin on moni muukin ala. Mia, Jonna ja Anne ovat saaneet vientiin apua muun muassa Finnveralta ja Tekesiltä, jotka antavat niin lainoja, takauksia kuin suoraa rahoitustakin kasvu- ja vientiyrityksille. Hakemusten laatimisen työläys ja yllättävät takapakit ovat kaikille kolmelle tuttuja.

”Suomesta puuttuu immateriaalinen taju. Kaikki asiat pitää joka paikassa selittää niin, että insinöörikin sen ymmärtää”, Anne Kukkohovi sanoo.

Viralliset instanssit eivät ihan aina ymmärrä, mitä se tällainen kauneusbisnes oikein on.

”Suomesta puuttuu immateriaalinen taju. Kaikki asiat pitää joka paikassa selittää niin, että insinöörikin sen ymmärtää”, Anne sanoo.

Annea kehotettiin ensin hakemaan Tekesiltä lähes puolen miljoonan lainaa tuotekehitykseen ja kansainvälistymiseen. Valtavasti työtä vaatinut hakemus kaatui terminologisiin muotoseikkohin eikä yritys saanut senttiäkään.

”Nämä ovat monesti ihan henkilökemia-asioita”, Anne kuittaa. Supermoodiin ovat sijoittaneet omia rahojaan niin kaksi yhtiökumppania kuin Anne ja hänen miehensä. Bisnestä on rahoitettu myös lainalla, ja sittemmin ovat Tekesinkin avustushakemukset onnistuneet.

 

Jonnaa ”kannustettiin” muistuttamalla, että kansainvälistymisestä ei kannata haaveilla, koska Coca-Colallakin se kesti 50 vuotta.

”Meidän tuotteita myydään nyt 30 maassa”, Jonna sanoo ilahtuneena.

Mia Höytö aikoo kasvattaa bisnestään maailmalle rauhassa. Höytö-kosmetiikkaa on saatavilla tällä hetkellä kymmenessä maassa, ja hän on juuri saanut viennin kehittämiseen rahaa Tekesiltä.

Suomalaisuus on kosmetiikassa jokaisen mielestä asia, josta on selvästi etua.

Suomalaisuus on kosmetiikassa jokaisen mielestä asia, josta on selvästi etua. Se tarkoittaa yhä edelleen luotettavuutta ja puhtautta.

”Me ollaan vähän outoja, sellaisia totisia ja rehellisiä”, Anne Kukkohovi kuvailee suomalaisuutta, jota ei Supermood-tuotteiden yhteydessä kovin näyttävästi erikseen mainosteta.

”Jenkkiagenttimme sanoi, että se on ehdottomasti positiivista, vähän niin kuin uusi Ruotsi, että pitäkää tuo!”

Aikoinaan misseys nolostutti, mutta sen avulla Susanna Laine sai ensimmäisen tv-työnsä.

Kolmetoista vuotta sitten Miss Suomi -kisan voittajien risteilyllä hämmentynyt Susanna Laine istui hytissään. Toisen perintöprinsessan tittelin voittanut nuori nainen oli aivan varma, että osallistuminen missikisaan oli pilannut hänen tulevaisuutensa.

Teatterista kiinnostunut Susanna oli alkanut tehdä teini-ikäisenä mallintöitä helpon taskurahan toivossa, ja 23-vuotiaana hän päätyi missikisoihin puolivahingossa.

”Isosiskoni Tiina oli ollut kisoissa, mutta itselleni oli selvää, etteivät missitouhut olleet minun juttuni. Marjo Sjöroos sai houkuteltua mukaan osakilpailuun ihan viime hetkellä.”

Isosisko kiikutti kiertueelle luonnonlapsena viihtyneelle Susannalle lämpörullia ja luomiväriä, jotta tämä sai laitettua itsensä lavakuntoon. Sijoittumisen jälkeen tuore perintöprinsessa mietti vielä kuukausia, oliko mitään järkeä osallistua kisoihin.

Tuore perintöprinsessa mietti vielä kuukausia, oliko mitään järkeä osallistua kisoihin.

Nyt tapahtumaa voi jo muistella kiitollisena. Missivuosi toi mukanaan ensimmäisen televisiojuontajan pestin, ja sillä tiellä Susanna on edelleen.

Joka arki-ilta televisiosta tuleva Puoli seitsemän -ohjelma on suora lähetys, mikä tarkoittaa, että työpäivä loppuu aina iltaseitsemältä. Iltavirkuksi tunnustautuva Susanna nukkuukin mieluusti hieman pidempään ja käy ennen töitä salilla treenaamassa.

”Kaikki, mikä tapahtuu ennen aamuyhdeksää, on minulle vähän vaikeaa. Olen tehnyt aamuradiotakin, mutta nykyinen rytmi sopii minulle paremmin.”

Studiossa kasvoilla on joka päivä tuhti kerros meikkiä ja yleensä myös irtoripset. Vapaa-ajalla parasta onkin, että saa olla luonnontilassa.

Ruudussa Susannan hiukset ovat usein muhkeilla laineilla, ja ne näyttävät perinteiseen suomalaiseen tukkaan verrattuna kadehdittavan paksuilta. Susannan mielestä hiukset ovat kuitenkin jatkuvan laittamisen vuoksi vähentyneet.

Missiaikoina ruokavaliota tuli tarkkailtua välillä liiankin tiukasti.

”On ihana tunne, kun sunnuntaina ei tarvitse pestä tukkaa tai meikata. Ja hiuksetkin kasvavat onneksi takaisin.”

Missiaikoina ruokavaliota tuli tarkkailtua välillä liiankin tiukasti. Nyt Susanna suhtautuu syömisiin rennommin, mutta pitää silti huolen, että lautanen täyttyy enimmäkseen vihanneksista, salaateista ja vaaleasta lihasta.

”Aina ruokavaliosta ei saa pidettyä kiinni, mutta en ole siitä mitenkään hysteerinen, sillä ne ajat ovat onneksi ohitse.”

Kuka?

Susanna Laine, 36, televisiojuontaja, näyttelijä ja Miss Suomen toinen perintöprinsessa 2005.

Lempituotteet: BioEffect EGF -hoitoseerumi: ”Ihoni kuivuu studion valoissa, ja seerumi kosteuttaa sitä tehokkaasti.” Kevin Murphy Bed.Hair -hiuspuuteri: ”Tuuheuttava hiuspuuteri on kestosuosikkini.” Probiootit: ”Syön niitä joka aamu, ne auttavat refluksivaivoihini.”

Onko blondin oltava aina niin ...

Juontaja Susanna Laine meikittömänä: Missiys ei pilannutkaan tulevaisuutta

Susanna Laineella on aina televisiossa aivan järkyttävä meikki,joka saa hänet näyttämään 60-luvun kemikaliomyyjältä. Tököttinä silmämeikkiä,naamameikkiä,poskipunaa ja sitten vielä räikeän punaiset huulet. Lisäksi usein kammottavia tötterönutturoita ja muita hökötyksiä. Eipä ole Ylen takahuoneeseen asti ole vielä ehtinyt sanonta ” yksinkertainen on kaunista”. Tukasta 30 senttiä pois,suora föönaus ja 70% meikistä pois,niin jopa päästään tälle vuosituhannelle..Ja polvet yhteen Laine,kun istua...
Lue kommentti

Plastiikkakirurgian uudet keksinnöt muuttavat tarjontaa nopeasti. Uusissa hoidoissa tarjotaan ultraääntä iholle ja radiofrekvenssiä vaginaan.

Kun kysyy plastiikkakirurgian ammattilaiselta, mikä on tällä hetkellä alan suurin trendi, vastaus tulee heti:

”Veitsettömyys. Se on kasvava trendi niin meillä kuin maailmallakin”, sanoo plastiikkakirurgi Katja Puumanen Sairaala Siluetista Helsingistä.

”Viimeksi kuluneiden kymmenen–viidentoista vuoden aikana pistoshoitojen kysyntä on kasvanut räjähdysmäisesti. Täyteaineiden ja botuliinitoksiinin valmistajilla menee hyvin”, Puumanen jatkaa.

”Tosin suuren kysynnän vuoksi markkinoille tulee joka vuosi uusia tuotteita, jotka joudutaan poistamaan huonon laadun tai niiden aiheuttamien komplikaatioiden vuoksi. Valitettavasti Suomen lainsäädäntö ei ainakaan toistaiseksi millään lailla rajaa sitä, kuka täyteainetta saa laittaa ja millä koulutuksella.”

 

Suurimpana syynä veitsettömien hoitojen suosioon on Puumasen mukaan asiakkaiden arki. Se on niin kiireistä, ettei pitkiin toipumisaikoihin ole aikaa.

”Veitsettömillä hoidoilla, kuten täyteaineilla ja erilaisilla laitehoidoilla, saadaan tarvittavaa piristystä ja kohotusta kasvoille, mutta niin, ettei toipumisaikaa tarvita käytännössä ollenkaan”, Puumanen kertoo.

Toinen syy veitsettömien hoitojen suosiolle on muutos plastiikkakirurgien asiakaskunnassa. Ihmiset hakeutuvat Suomessakin esteettisen plastiikkakirurgian pariin entistä aiemmin.

”Veitsettömillä hoidoilla saadaan piristystä ja kohotusta kasvoille, mutta niin, ettei toipumisaikaa tarvita käytännössä ollenkaan."

”Botuliinia käytetään alkavien ilmeryppyjen hoitoon, ja nuorin asiakasryhmämme ovat hieman alle kolmekymppiset. Siinä iässä ihon ikääntymismuutokset ovat useimmilla lieviä, joten pistos- ja laitehoidoilla saadaan hyviä tuloksia. Täyteainehoitoja tehdään tosin myös yli viisikymppisille asiakkaille, hyvin tuloksin”, Puumanen selittää.

Hänen mukaansa isojen kasvojenkohotusleikkausten asiakkaat ovat vanhempia kuin vielä 20 vuotta sitten. Pitkälle kehittynyt ihon roikkuminen on kuitenkin ikääntymismuutos, johon täyteaineista ei saa riittävästi apua.

”Yleensä asiakkaat aloittavat injektiohoidoista, joihin yhdistetään ihon laserhoitoa. Niillä saadaan kiinteytettyä ihoa ja poistettua näkyviä verisuonia. Noin 45-vuotiaana tulee ajankohtaiseksi ensimmäinen leikkaus, joka on yleensä silmien yläluomileikkaus”, Puumanen kertoo.

Hän toteaa, että ulkonäköpaineet ovat koventuneet länsimaisessa työelämässä.

”Vastaanotollani kävi hetki sitten todella kaunis, hyvin hoidettu viisikymppinen naispotilas. Hän vetää töissä tiimiä, jossa kaikki muut ovat parikymppisiä ja tunsi tarvitsevansa pientä freesausta kasvoihinsa sopiakseen paremmin ryhmänsä johtoon. Myös miehet ovat aiempaa kiinnostuneempia plastiikkakirurgiasta mutta toistaiseksi heidän osuutensa asiakkaista on silti huomattavasti vähäisempi kuin naisten”, Puumanen kertoo.

 

Puumanen löytää vielä kolmannenkin syyn veitsettömien hoitojen suosiolle: vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten uudenlaisia täyteaineita, kehitetään koko ajan.

Tätä kehitystyötä tehdään myös Suomessa. Helsingissä, Jyväskylässä ja Fuengirolassa toimivan Sairaala KL:n perustaja, plastiikkakirurgi Asko Salmi on mukana kehitystyössä, jossa luodaan uudenlaista täyteainetta. Siinä yhdistetään hyaluronihappoa potilaan omasta kudoksesta otettuun rasvaan.

”Hyaluronihappo katoaa elimistöstä kokonaan kahdessa vuodessa. Ideana on, että se korvautuisi asiakkaan omalla kudoksella. Täyteaine on tällä hetkellä koekäytössä, ja alustavat tulokset näyttävät todella lupaavilta”, Salmi kertoo.

 

Täyteaineet eivät ole ainoa tapa saada poskiin tai huuliin lisää pulleutta. Jo yli kymmenen vuoden ajan Suomessakin on muotoiltu kasvoja siirtämällä potilaan omaa rasvaa kohtiin, joihin halutaan pyöreyttä. Oman rasvan käyttäminen on luontevaa varsinkin sellaisille potilaille, jotka ovat allergisia täyteaineille. Se ei ole kuitenkaan ainoa rasvansiirron etu.

Jo yli kymmenen vuoden ajan Suomessakin on muotoiltu kasvoja siirtämällä potilaan omaa rasvaa kohtiin, joihin halutaan pyöreyttä.

”Täyteaineiden tuoma vaikutus ei ole pysyvä. Huuliin laitettava ohut täyteaine sulaa pois kolmessa, neljässä kuukaudessa. Poskipäille käytettävä paksumpi täyteaine voi pysyä jopa puolitoista vuotta. Rasva taas on luonnollinen aine, osa kehon omaa kudosta, ja sen tuoma lopputulos on täyteaineita pysyvämpi”, Siluetti Sairaalan Katja Puumanen kertoo.

 

Hän tuntee myös rasvansiirron miinuspuolen: siinä lopputulosta ei voida ennustaa yhtä hyvin kuin täyteaineilla tehdyissä hoidoissa.

”Täyteaineiden kanssa tietää täsmälleen, että laitettu aine tarttuu ja pysyy, kunnes elimistö sulattaa sen pois. Rasvansiirrossa on toisin. Kun kasvoihin siirretään rasvaa, siitä jää jäljelle noin kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen prosenttia. Etukäteen ei kuitenkaan voida tietää, miten hyvin rasva tarttuu kullekin potilaalle. Mutta se rasva, joka tarttuu, pysyy vuosia”, Puumanen summaa.

Rasva irrotetaan pienellä rasvaimulla vatsasta tai reidestä. Se sijoitetaan yleensä poskipäiden, huulien tai silmien ympärille. Useimmat potilaat etsivät rasvansiirrosta apua kasvojen ikääntymiseen, mutta sitä voidaan käyttää myös vammoista tai leikkauksista johtuviin kasvojen kudoskuoppiin. Rasvaa voidaan siirtää myös kehoon, esimerkiksi rintoihin.

Rasvaa voidaan siirtää myös kehoon, esimerkiksi rintoihin.

Operaatio kestää suunnilleen tunnin ja se voidaan tehdä joko paikallispuudutuksessa tai nukutuksessa. Kotiin pääsee jo muutaman tunnin jälkeen, eikä sairauslomaa yleensä tarvita.

Hoidon jälkeen ihoon ilmestyy usein verenpurkaumia ja turvotusta, jotka menevät ohi parissa viikossa. Koska rasvansiirtoon tarvitaan vain pieni reikä, siitä ei jää arpia. Rasvansiirron hinta on kahdesta kolmeen tuhanteen euroon.

 

Plastiikkakirurgiset sairaalat tarjoavat paljon erilaisilla laitteilla tehtäviä ihonhoitoja.

Radiofrekvenssihoidoilla huolletaan ihon pintaa: ryppyjä ja aknearpia. Hoidossa stimuloidaan lämpöenergialla ihon dermiksen, eli verinahan, kollageeni- ja elastiinisäikeitä.

Laserilla voidaan hoitaa niin ihon värimuutoksia kuin karvoitustakin. Laser vaalentaa ja parhaimmassa tapauksessa hävittää kokonaan iholle ilmestyneet maksaläiskät. Karvojen laserhoidoissa karvat poistetaan sarjahoitona. Laserin aallonpituus kohdistuu parhaiten vaaleassa ihossa oleviin tummiin karvoihin.

Katja Puumasen mukaan ehdottomasti kiinnostavin laitehoidoista on ultraäänihoito, jota markkinoidaan veitsettömänä kasvojenkohotuksena.

”Hoito perustuu kohdennettuun ultraääneen. Laitteella nähdään tarkoin hoidettava kudos. Kun näen laitteella tismalleen, missä kasvojen lihasten pinta, eli kalvo, sijaitsee, pystyn kohdentamaan ultraäänipulssin juuri sinne.”

Laserilla voidaan hoitaa niin ihon värimuutoksia kuin karvoitustakin.

Lihaskalvo kuumennetaan seitsemäänkymmeneen asteeseen. Kuumetessaan lihaskalvo kutistuu. Kun lihaskalvo napakoituu, myös kasvojen piirteet napakoituvat.

”Lämpövaikutus saa aikaan myös sen, että ihon oman kollageeni ja elastaanin tuotanto kiihtyy. Tämä vaikutus jatkuu jopa puolen vuoden ajan hoidon jälkeen”, Puumanen kertoo.

 

Hoidon suosiota lisää se, että ultraus toimii kertahoitona. Se voidaan toki uusia puolen vuoden tai vuoden päästä, mutta usein jo yhdellä hoitokerralla saadaan tulos, joka pysyy useita vuosia.

”Ultraäänen ehdoton plussa on lyhyt toipumisaika, joka on noin viisitoista minuuttia. Sen ajan iho saattaa punoittaa. Mikään leikkaus ei ole riskitön, mutta tässä hoidossa ainoa riski on se, ettei tulos ole tarpeeksi näkyvä. Kuten rasvansiirrossa, tässäkin lopputuloksissa on yksilöllistä vaihtelua. Etukäteen ei voida ennakoida, kuinka näkyvä tulos saadaan.”

Puumasen mukaan hoito sopii parhaiten alle 45-vuotiaiden ihoille, joissa ikääntymismuutokset ovat kohtalaisen lievät. Silmien tai suun ympäryksen hoidon saa noin kuudellasadalla eurolla, alakasvojen, kaulan ja dekolteen hoitaminen maksaa nelisen tonnia.

”Suuret plastiikkakirurgisen leikkaukset tehdään periaatteessa niin kuin ennenkin. Perinteisiin rasvaimuihin on kuitenkin tullut uusi vesisuihkutekniikka, jota voidaan hyödyntää myös kasvojenkohotuksessa”, kertoo plastiikkakirurgi Asko Salmi.

”Ennen kuin rasvaa voidaan irrottaa, kudoksiin lisätään keittosuolaa ja puudutusainetta. Aiemmin se tehtiin pienellä paineella tippapullosta. Nyt aineet voidaan ruiskuttaa kudoksiin korkealla paineella. Tämä on aiempaan tekniikkaan verrattuna selvästi hellempää kudoksille”, Salmi selittää.

Sekä rasvaimun että vesisuihkutekniikalla tehtävän kasvojenkohotuksen jälkeen mustelmia ja turvotusta tulee vähemmän kuin vanhalla tekniikalla.

Hänen mukaansa vesisuihkutekniikka on helpottanut myös rasvansiirtoa.

”Rasvasolut ovat todella herkkiä. Kovalla paineella irrotettu rasva on selvästi parempilaatuista kuin aiemmin. Näin ollen sitä voidaan käyttää rasvansiirroissa, esimerkiksi rintoihin.”

Tehokkaan vesisuihkun ansiosta sekä rasvaimun että vesisuihkutekniikalla tehtävän kasvojenkohotuksen jälkeen mustelmia ja turvotusta tulee vähemmän kuin vanhalla tekniikalla. Toisin kuin perinteisessä rasvaimussa, syvää nukutusta ei yleensä tarvita.

”Olen tehnyt rasvaimuja kaksikymmentäviisi vuotta. Ennen vesisuihkutekniikan kehittämistä rasvaimut olivat suoraan sanottuna melkoista hinkkaamista. Potilaat olivat toimenpiteen jälkeen todella kipeitä eivätkä voineet kävellä normaalisti. Nostimme hinnat koviksi, jotta rasvaimujen suosio vähenisi. Vesisuihkutekniikan jälkeen hoitojen tekeminen on helpottunut ja hintoja on voitu laskea”, sanoo Salmi.

Uudella tekniikalla rasvaimu reisille maksaa noin neljä ja puoli tonnia ja vatsan ja kylkien rasvaimu vähän alle viisi tonnia.

 

Rintojen suurennusleikkauksissa on otettu isoja edistysaskeleita. Rintaimplanttien yleisimmästä ja suurimmasta ongelmasta, rintojen kovettumisesta, on päästy Sairaala KL:n perustajan Asko Salmen mukaan eroon lähes kokonaan.

”Aiemmin rintaimplanttien kovettuminen oli suuri riski, joka vaihteli muutamasta prosentista jopa kymmeniin prosentteihin. Kovettuminen on bakteerien laukaisema ongelma. Implantti kontaminoituu leikkauksen aikana todennäköisimmin nännipihasta tulevasta eritteestä. Kova sidekudoskapseli muodostuu siis siitä, kun kehon omat bakteerit ovat tekemisissä implantin kanssa”, Salmi selittää.

Salmen klinikalla on seurattu amerikkalaista tutkimusta, joka on osoittanut, että implantin pinta pystytään puhdistamaan tehokkaasti antibiooteilla.

Myös rintaimplanttien laatu on parantunut.

”Teimme oman tutkimuksen, jossa huuhtelimme 330 implanttia kolmen antibiootin liuoksessa. Implanttien lisäksi huuhtelimme rintojen ontelon, johon implantti siirretään. Ennen tätä testausta kuudella prosentilla potilaista implantista tuli kova kapseli. Huuhtelun jälkeen prosentti on ollut nolla. Implanttien kapseloitumisesta kärsiminen on jäänyt historiaan”, Salmi kertoo.

Hänen mukaansa implanttien puhdistamisesta antibioottiliuoksella on tullut Suomessa jo yleinen käytäntö.

 

Myös rintaimplanttien laatu on parantunut. Kahdenkymmenen vuoden ajan ne pysyivät miltei samanlaisina. Sitten alettiin kiinnittää huomiota implanttien turvallisuuteen.

”Suurin ongelma on ollut se, että aiemmin luultiin, että pinnaltaan karhea implantti kiinnittyy ja pysyy paikallaan paremmin kuin sileä. Vahva karheus voi kuitenkin aiheuttaa voimakasta ku-dosärsytystä. Karheisiin implantteihin voi lisäksi liittyä riski lymfooman kaltaiseen, pahanlaatuiseen kasvaimeen”, kertoo tamperelaisen KC Clinicin perustaja, plastiikkakirurgi Heikki Kupi.

Riski on todella pieni: Suomessa on löydetty tiettävästi vain yksi tällainen tapaus. Ongelma on kuitenkin vaikuttanut implanttien muotoiluun. Uudet implantit ovat pinnaltaan sileitä, lähes samettisia. Myös implanttien rakenne on muuttunut.

”Ennen ajateltiin, että kovat implantit ovat hyviä, sillä ne pitävät muotonsa. Nyt implanteilta toivotaan kuitenkin ennen kaikkea pehmeyttä. Tavoitteena on luoda mahdollisimman huomaamattomia implantteja, jotka eivät erotu edes pehmytrakenteisissa rinnoissa”, Kupi kertoo.

”Tavoitteena on luoda mahdollisimman huomaamattomia implantteja, jotka eivät erotu edes pehmytrakenteisissa rinnoissa.”

Hänen toiveensa on, että tulevaisuudessa onnistutaan luomaan rintaimplantteja, joiden materiaali muuttuu lopulta osaksi kehon omaa kudosta.

”Idea on sama kuin uudenlaisissa täyteaineissa: täyteaine häipyy hiljalleen kehosta ja korvautuu luonnollisella kudoksella.”

Sileyden ja pehmeyden lisäksi silikoneilta toivotaan nyt keveyttä.

”Israelissa on kehitetty silikonit, joiden sisällä on ilmaa. Ne ovat normaaleja implantteja kaksikymmentä prosenttia kevyemmät. Isoissa rinnoissa ero tuntuu: rintakehän alueelle tulee vähemmän painoa. Näiden silikonien ongelma on kuitenkin niiden karhea pinta. Silikonit ovat siis sisällöltään uudet, mutta pinnaltaan vanhat. Toivottavasti se muuttuu tulevaisuudessa”, Kupi kertoo.

 

Jos katselee televisiota tai sosiaalista mediaa, ei voi välttyä peppubuumilta. Tosi-tv-tähti Kim Kardashianin leikkauksilla paranneltu takalisto näyttää kasvavan vuosi vuodelta. Suomalaisilla kuntosaleillakin vedetään pakaroille suunnattuja super booty -tunteja. Instagramissa vilisee belfieitä, eli peppuselfieitä.

Voisi kuvitella, että isojen peppujen trendi näkyisi myös suomalaisten plastiikkakirurgien vastaanotolla. Näin ei kuitenkaan ole.

”Latinotrendin mukaisista isoista pakaroista on puhuttu pohjoismaisissa koulutuksissa ja konferensseissa jo kymmenisen vuotta. Pakaraimplantit tai isot rasvansiirrot sillä alueella eivät kuitenkaan kiinnosta suomalaisia asiakkaita. Pakaroiden pyöreyttä arvostetaan kyllä meilläkin. Kevyitä muotoiluja tehdään Suomessa rasvansiirroilla joitakin satoja vuodessa”, kertoo KC Clinicin Heikki Kupi.

”Pakaraimplantit tai isot rasvansiirrot sillä alueella eivät kuitenkaan kiinnosta suomalaisia asiakkaita.”

Pakaroiden sijaan suomalaiset asiakkaat ovat kiinnostuneet muotoilemaan häpyhuuliaan.

”Intiimikirurgia kiinnostaa paljon enemmän kuin mitä siitä tällä hetkellä julkisesti puhutaan. Ulkoisten häpyhuulien muotoilu on selvästi kasvava trendi. Markkinoille tulee koko ajan parempia laitejärjestelmiä, joilla voidaan tiivistää vaginan seinämää niin, että vagina ja sen ulkosuu kiristyy”, Kupi selittää.

Häpyhuulien muodonkorjaus maksaa noin kaksi ja puoli tonnia. Kupin mukaan vaginan tiivistämishoidoista ovat kiinnostuneet erityisesti yli nelikymppiset ja potilaat, joiden emätin on löystynyt synnytyksessä.

Häpyhuulien muodonkorjaus maksaa noin kaksi ja puoli tonnia.

Juuri nyt Kupi odottaa, että vaginan alueelle tarkoitettu radiofrekvenssipohjainen hoitojärjestelmä saapuisi Suomeen. Sen on todettu paksuntavan vaginan seinämän limakalvoa eli palauttavan kosteutta ikääntyvään emättimeen.