Alkuvuodesta työpaikkani tarjosi ilmaista kuntoilua. En ole ryhmäjumppaihmisiä, mutta kyseisen kuntosalin tarjonnasta löytyi innostavan kuuloinen Jamaican Dancehall -tunti.

Rakastan tanssia, mutta en ole ryhmäliikuntapelkoni vuoksi uskaltautunut tanssitunneille kuin pari kertaa nuorena.

Yllätyin, miten paljon jännitin ensimmäistä tanssituntia. Ajattelin, että olen liian vanha. Pelkäsin, että muu ryhmä olisi valtavan hyvä, enkä pysyisi lainkaan kärryillä. Pelotti, kun en tuntenut ketään.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Onneksi menin, sillä se tunti muutti maailmani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kingstonissa syntynyt Peter Kinghorn on ehkä paras opettaja, johon olen koskaan törmännyt. Hänen elämänilonsa saa kaikki rentoutumaan, ja jokainen on tervetullut. Energinen dancehall-musiikki vie mennessään.

Tärkeintä on kuitenkin se, että pääsin irti häpeästä. Anna mennä vain, Saila-Mari!

Kun eräällä tunnilla ammuimme hihitellen kuvitteellisilla haulikoillamme pitkin kattoja ja yritimme löytää sisäisen gangstamme, Peter kertoi, miten tärkeä rooli tanssilla on jamaikalaisessa kulttuurissa. Tanssilla ilmaistaan iloa, surua ja kestetään raskaat ajat. Jokaisella tanssikuviolla on nimensä, ja myös niiden kehittäjät muistetaan aina mainita nimeltä.

Pian sen jälkeen, kun tanssi oli mullistanut elämäni, iski koronapandemia ja sali teki konkurssin. Tanssin ilo kuitenkin kantaa: eristäytymisen aikana olen tanssinut joka päivä kotona. Luotan siihen, että jatkamme tuntejamme Peterin kanssa pian.

Dancehallilla ja pandemialla on melko erikoinen yhteys mielessäni: molemmat saivat minut näkemään, että elämä on lyhyt, joten pitää iloita ja tanssia niin paljon kuin ehtii.

Olenkin luvannut itselleni uskaltautua myös tanssiklubeille, joihin olen myös pelännyt olevani liian vanha.

Sisältö jatkuu mainoksen alla