Muotijutussa hurmaavat Maryam Razavi, Kiia Wadén ja Milla Puolakanaho puhuvat suoraan mallin työstä ja ulkonäköpaineista

Malli, stylisti ja yrittäjä Maryam Razavi, 42: "Aloin ajatella olevani upea vasta, kun sain lapsen"

Kun tuore ylioppilas ei löytänyt kesätöitä, hän rohkaistui vihdoin ja käveli mallitoimistoon ilman sovittua tapaamista vuonna 2002. Siitä asti Maryam Razavi on tehnyt mallintöitä Suomessa ja maailmalla.

Maryamia kannustetiin mallin töihin jo lukioikäisenä, mutta hän ei uskonut mahdollisuuksiinsa.

-Ajattelin mallien olevan niin upeita, ettei minulla olisi mitään jakoa. Vielä mallinakin koin pitkään, että meikki ja kampaus tekevät minusta kauniin. Koulukiusaaminen veti itsetuntoni alas vuosiksi.

Nurinkurista kyllä kiusaamisen ansiosta ammattiin kuulunutta arvostelua oli Maryamista helpompi sietää.

-Kropassani ei ole kohtaa, jota ei olisi mallina arvosteltu. Kritiikki tuli maailmalla pehmentämättä, mutta kiusaamista kokeneena selvisin siitä jotenkin. Ei arvosteluun voinut sanoa mitään tai sai vaikean tyypin leiman, eikä sellaisia buukattu. Sain kuulla usein olevani korvattavissa.

Maryam iloitsee sitä, että häntä nuorempi sukupolvi on omanarvontuntoisempi ja suorasanaisempi. Nuoret uskaltavat puuttua vääryyteen ja tunnistavat rajansa paremmin. Uransa alussa Maryam ei osannut käsitellä kaikkia sen herättämiä tunteita.

-Olen aina ollut muodokas enkä vastannut 2000-luvun alun kauneusihannetta. Koin olevani altavastaaja ja vertasin itseäni muihin. Minulla oli silti kova halu menestyä ja halusin näyttää itselleni ja muille, että pärjään, hän toteaa.

-En edes tiedä, mistä se kaikki energia työhön tuli.

Käännekohta oli lopulta vertailun lopettaminen. Maryam huomasi, ettei se vie häntä mihinkään. Tarkkaa vuotta hän ei muista, mutta päätöksen seuraukset sitäkin paremmin.

-Kun keskitin kaiken energian itseeni ja aloin seisoa omilla jaloillani, minulle alkoi napsahtaa isoja duuneja. Tie aukeni ihanalla tavalla. Se antoi vahvuutta, toivoa ja luottamusta. Löysin myös mallifrendiporukan, jonka kanssa pystyin puhumaan kaikista asioista.

Nuorena Maryamin kauneuskäsitys muovautui mallin töiden vuoksi kapeaksi ja laihuutta ihannoivaksi. Suhtautuminen omaan naiseuteen muuttui vasta 37-vuotiaana, kun hän odotti nyt nelivuotiasta tytärtään.

-Aloin ajatella olevani upea vasta, kun sain lapsen. Minulla on ihana tytär, jolle kroppani on ollut koti ja turva. Malliaikoina jäin helposti katsomaan, mikä kehossani on vialla. Nyt olen löytänyt armollisuuden, kiitollisuuden ja uskalluksen nähdä itseni kauniina.

Maryam työskentelee stylistinä, somevaikuttajana ja konsulttina. Joulukuussa tuli myyntiin Maryamin yhdessä Kultaseppä Kulmalan kanssa suunnittelema Valoni-korvakorumallisto.

Äitiys on saanut hänet pohtimaan, millaisen naisen mallin hän haluaa tyttärelleen antaa.

-Toivon tyttäreni oppivan, että nainen voi tehdä ihan mitä vaan. Pitää uskoa itseensä, luottaa intuitioonsa ja olla hyvä itselleen. Koskaan ei saa unohtaa omaa valoaan. Olen päättänyt, etten enää puhu itsestäni rumasti tai alentavasti edes vitsillä. En halua sellaisen puhetavan siirtyvän eteenpäin.

Atooppista ihoaan Maryam hoitaa Avènen, Lumenen ja Sensain tuotteilla. Hän sanoo olevansa huono meikkaamaan. Arjessa hän "yrittää" ehostaa itseään L'Oréal Paris'n ripsivärillä, YSL:n peitevoiteella ja Fenty Beautyn poskipunalla. Luonnontaipuisat pitkät hiukset ovat Maryamille tärkeä osa identiteettiä, joten hän panostaa niiden hoitoon.

Toistaiseksi hän ajattelee, ettei halua ikinä muokata kasvojaan.

-Nyt tuntuu, että haluan vanheta ilman täyteaineita ja näyttää itseltäni. Jos ottaa fillereitä, jokin oma juttu kasvoista katoaa aina. Kiitos äidille ja isälle hyvistä geeneistä! Olen saanut pötkiä niillä pitkälle.

Malli, sosionomi ja liikunnanohjaaja Kiia Wadén, 40: "Ajattelin, että olen yhtä kuin senttini"

Edes tapaturmaisesti katkenneet etuhampaat eivät estäneet Kiia Wadénin mallinuraa 25 vuotta sitten. 15-vuotias bongattiin malliksi kotikaupungistaan Lahdesta, ja sopimus helsinkiläisen mallitoimiston kanssa syntyi ensi käynnillä. Tyvestä tummuneisiin hampaisiinsa Kiia sai kuoret.

-Pyöritys alkoi heti ja jatkui vuosia. Oudon näköisenä aneemisena honkkelina en ikinä ajatellut, että minusta olisi malliksi. Olin ujo, herkkä, syrjäänvetäytyvä ja koulukiusattu tyttö.

Koulu jäi kesken ja maailma aukeni. Kiia työskenteli vuosia Pariisissa, Milanossa ja Hampurissa ja teki monia isoja kampanjoita. Töitä riitti, mutta ne olivat musertaa identiteettiään vasta hakevan tytön.

-Hyppäsin maailmaan, jossa ulkonäköä arvosteltiin koko ajan. Ajattelin, että olen yhtä kuin senttini ja huono ihminen. Urani startti oli elämäni synkintä aikaa. Laihdutus lähti lapasesta ja sairastuin pahaan syömishäiriöön.

Lopulta Kiia sai ammattiapua, mutta tervehtyminen kesti. Hän kantoi traumaa pitkälle aikuisuuteen.

-Malleja pidettiin urani alussa pelkkinä henkareina ja puhuttelu oli rumaa. Sellainen on nuorille hyvin haitallista. Epäkohtiin ei silti puututtu. Olisinpa ajatellut kuten nykyisin ja uskaltanut sanoa vastaan.

Kiia sanoo, ettei todellakaan halua pelkästään moittia alaa. Mallin työ toi hänelle vuosia leivän pöytään. Hän pääsi matkustamaan, sai ihania ystäviä - ja oppi heittäytymään.

-Kameran edessä sain aina ottaa jonkin roolin. Se oli ujolle luonteelleni hirveän vapauttavaa, voimaannuttavaa ja innostavaa. Teimme hirveän hyviä kuvia.

Tultuaan äidiksi vuonna 2011 Kiia oppi arvostamaan kehoaan uudella tavalla. Palautumisensa tueksi hän palkkasi henkilökohtaisen valmentajan.

-Ymmärsin, että minun pitää ravita kehoani ja pitää siitä huolta - eikä ruoskia ja näännyttää itseäni. Olisipa minulla ollut mahdollisuus personal traineriin jo 16-vuotiaana.

Äitiysloman jälkeen Kiian ura sai yllättävän käänteen. Hän muutti puolisonsa ja tuolloin vuoden ikäisen poikansa kanssa Meksikoon aikeena tehdä töitä surffauskohteessa. Hän työskentelikin siellä aluksi, mutta alkoi tehdä myös kuvauksia Elleen, Vogueen ja Harper's Bazaariin. Lopulta mallin töitä oli niin paljon, että koko perhe muutti Mexico Cityyn.

-Minulla oli perhe ja olin rakentanut itsetuntoani. Olin ajatellut mallin töiden olevan osaltani ohi, mutta sainkin tehdä niitä erilaisessa ympäristössä ilman arvostelua. Se oli korjaava kokemus.

Kun kaipaat omaa aikaa, voit vetäytyä lierin alle. Paita 3 500 e, housut 1 900 e, kengät 1 500 e, vyölaukku 1 550 e ja hattu 920 e, Louis Vuitton. 

Suomeen palattuaan Kiia aloitti opinnot ja valmistui sosionomiksi. Nykyään hän työskentelee Helsinki Missiossa vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina ja harrastaa muodostelmaluistelua.

-Miten paljon energiaa onkaan 23 naisessa, joilla on yhteinen tavoite! Lajissa viehättää myös vaaran tunne. Liikun paljon, mutta en siksi, että minun pitää mahtua tiettyyn kokoon. Olen opetellut eroon armottomuudesta.

Elämänkokemus on muokannut Kiian kauneuskäsitystä. Nykyään kauneus merkitsee hänelle aitoutta ja uskallusta tuoda esiin omaa persoonaa. Myös muiden ja itsen hyvä kohtelu on kaunista. Jos joku käskyttää muita, se rumentaa heti.

Kauneudenhoidossa Kiia luottaa Avènen Hydrance Rich Creamiin, Lancômen Définicils-ripsiväriin, YSL:n valokynään ja etenkin lepoon, säännölliseen syömiseen ja vedenjuontiin. Hän satsaa myös hiuksiinsa.

-Luonnostaan punaiset hiukseni ovat alkaneet haalistua viime vuosina. Ne ovat tärkeä osa persoonaani, joten värjäytän sävyn lähelle alkuperäistä väriäni. En ole valmis luopumaan siitä vielä.

Käsikirjoittaja, näyttelijä ja malli Milla Puolakanaho, 40: "Kauneudesta tuli viholliseni"

Helppohan sinun on, kun olet niin kaunis. Kauniina saat asioita helpommin. Näin Milla Puolakanaholle on sanottu usein, mutta hän on eri mieltä.

-Kolmetoistavuotiaana koulukiusattuna ymmärsin, että ulkonäkö voi olla vaarallista. Kauneudesta tuli viholliseni. Se kääntyi minua vastaan, ja jouduin piilottamaan itseni. Aloin pelätä muita naisia ja vältellä esimerkiksi korkokenkiä, etten korostaisi itseäni.

Vain vuosi myöhemmin Milla törmäsi vaatekaupassa mallitoimiston buukkaajaan, joka kannusti häntä mallintöihin. 15-vuotiaana Millaa lennätettiin jo Pariisiin ja Hampuriin. Asetelma oli ristiriitainen.

-En vielä tuntenut itseäni kunnolla, joten näin itseni muiden määrittelemänä. Tuolloin mallit olivat vahvasti suunnittelijan, stylistin tai valokuvaajan näkemysten jatkeita.

Mallien kehoja arvosteltiin 2000-luvun alussa mallitoimistoissa armottomasti, Milla sanoo. Samalla kun ammatti toi hänelle vuosia elannon, se nakersi itsetuntoa ja vääristi kehonkuvaa.

-Mittanauha on ollut elämäni traumatisoivin esine. Se kaivettiin aina esiin ja sanottiin, että laihduta. Nuorena en kyseenalaistanut asiaa. Se, etten ollut koskaan ulkoisesti tarpeeksi hyvä, rikkoi jotain henkisesti. Olen käyttänyt elämässäni valtavasti aikaa sen murehtimiseen, onko kehoni oikeanlainen.

Epäkohdista huolimatta aktiivisissa mallivuosissa oli paljon hyvää. Alusta asti Milla on rakastanut kameraa ja tiivistä läsnäoloa sen edessä. Työn myötä hän on saanut hyviä ystäviä ja ajautunut näyttelijäksi.

-On kullanarvoista, että on Kiian ja Maryamin kaltaisia samanhenkisiä ystäviä, jotka ymmärtävät, että tämä työ on kovaa eikä jatkuvaa glamouria. Tuemme toisiamme ja vaihdamme ajatuksia esimerkiksi hinnoittelusta nyt, kun ala on murroksessa.

Milla on 2-, 8- ja 18-vuotiaiden tytärten äiti, minkä lisäksi hän on kokenut kolme keskenmenoa. Juuri äitiys on auttanut häntä hyväksymään itsensä paremmin. Jokaisen lapsen myötä jotain vanhaa on kuoriutunut pois ja suhde kehoon on muuttunut.

-Nykyään olen tyytyväinen ulkonäkööni enkä pelkää muiden mielipiteitä. Uskallan antaa sisäisen voimani loistaa ja korostan taas kauneuttani myös ulkoisesti. Olen tietoisesti opetellut kiittämään kehuista itseäni vähättelemättä.

Millan matka tähän pisteeseen on vaatinut myös terapiaa. Medianomiksi valmistunut ja käsikirjoittamiseen erikoistunut nainen aikoo seuraavaksi laittaa kipukohtansa taiteeseen. Tekeillä on omakohtainen animoitu lyhytdokumentti rinnoista Juha Ilmari Laineen kanssa.

-Minun on aika hyväksyä oikeasti kehonosa, jota olen hävennyt tosi paljon. Samalla dokumentti on oodi kaikille rinnoille ja viisaudelle, jota niissä on.

Lapsiperhearjessa Millalla ei jää aikaa kuntoiluun tai erityisiin kauneusrutiineihin. Hän pitää huolta itsestään henkisesti lukemalla kirjoja ja kuuntelemalla suosikkipodcastiaan The Mel Robbinsia.

-Nuorempana kauneus merkitsi minulle jotain ulkoista. Nyt se on energiaa, joka tulee sisältä. Aito, avoin ja haavoittuvainen ihminen on äärimmäisen kaunis. Uskallan itsekin olla täysin oma itseni, asettaa rajoja ja sanoa ne. En aio sivuuttaa enää yhtään punaista lippua työssä enkä ihmissuhteissa.

Juttu on julkaistu Gloriassa 3/2025.