Paula Noronen ei seuraa stand up -komiikkaa eikä ahmi komediasarjoja televisiosta. Eikä lue juurikaan lastenkirjoja. ”Pelkään oman työni sekoittuvan niistä.”
Paula Noronen ei seuraa stand up -komiikkaa eikä ahmi komediasarjoja televisiosta. Eikä lue juurikaan lastenkirjoja. ”Pelkään oman työni sekoittuvan niistä.”

Ammattihumoristi Paula Noronen on naurattanut ihmisiä jo vuosikymmeniä, vaikka tunnustautuu ujoksi. Se on hyvä, sillä juuri vähän sivusta näkee asioiden huvittavat puolet.

 

Mene katsomaan uusi Batman-elokuva ja tee siitä arvio.

Sen työtehtävän vuonna 1996 joensuulaisessa paikallisradio Rexissä Paula Noronen, 43, muistaa hyvin.

Parikymppinen Noronen oli muuttanut Joensuuhun päähänpistosta: miksei kokeilisi asua kaupungissa, jossa ei tunne ketään. Paikallisradioon hän oli päätynyt kävelemällä kadulta sisään ja kysymällä työpaikkaa.

Noronen tajusi, että huumori saattaakin olla asia, jonka hän osaa.

"Tein Batman-arviosta kolumnimuotoisen, ja kun se oli valmis, radion legendaarinen toimittaja Alpo Kettunen kuunteli sen. Hän jätti nauhan päälle post it -lapun, jossa oli hymynaama ja siinä luki, että hyvä, tämä oli hauska. Silloin ajattelin, että ahaa, tässä oli jotakin, joka nauratti!"

Noronen tajusi, että huumori saattaakin olla asia, jonka hän osaa.

Onneksi tajusi, sillä nykyään kirjailija, radiojuontaja, käsikirjoittaja ja tv-panelisti Noronen on yksi Suomen johtavista huumorin tekijöistä. Hän on vakiokasvo Nelosen Hyvissä ja huonoissa uutisissa sekä TV2:n Villissä kortissa. Hänen YleX:ää edeltävälle nuorisokanavalle Radiomafialle luomansa hahmo, Räkkärimarketin kassa, korsolainen Tarja Kulho, on legendaarinen. Ylen nuortenohjelmissa seikkailivat Norosen ideoimat Sartsa ja Timppa, jossa Timppana oli nykyään omasta muotimerkistään tunnettu Samu-Jussi Koski.

Ja hänen nykyinen päätyönsä, alakoulu-ikäisille suunnattu Supermarsu-kirjasarjansa, on myös niin hauska, että Norosen aikuiset tuttavat välillä hämmästelevät sitä ääneen.

”Vaikka olisihan se paljon oudompaa, jos kirjoissani ei olisi huumoria”, Noronen hämmästelee takaisin.

Ensimmäinen, Joona Tenan ohjaama Supermarsu-elokuva tulee ensi-iltaan 26. tammikuuta.

Mutta ennen kuin Paula Norosesta tuli julkisesti hauska, hän kirjaimellisesti hiiviskeli seiniä pitkin.

”Näin Radiomafian tuottaja minulle myöhemmin kertoi, kun menin sinne harjoitteluun. Olin kamalan ujo, ja siellä olivat töissä esimerkiksi Olga Ketonen, Ari Peltonen, Jusu Lounela ja Kristiina Tolkki, joita rakastin, ihailin ja jumaloin.”

Ja hiiviskelisi Noronen mielellään vieläkin, vaikka onkin jo paljon tottuneempi esiintymään.

 

”On otettava jotakin syötävää, että jaksan puhua itsestäni”, Noronen huokaa puoliksi vitsillä, mutta myös puoliksi tosissaan ja koluaa kahvilan tiskistä croissantin ja jaffan.

Paula Noronen kasvoi Järvenpäässä. Kun hän oli neljävuotias, nelihenkinen perhe (Paula, isä, äiti ja isosisko) muutti kerrostaloalueelta omakotitaloalueelle muutaman kilometrin päähän keskustasta.

”Samalla kadulla on muuten asunut myös Päivi Lipponen, mutta hän on sen verran vanhempi, ettei me tunnettu.”

Norosen lapsuus ja nuoruus kuulostavat niin tyypillisen 80-lukulaiselta, että kertomuksen voisi painaa lähihistorian oppikirjaan.

”Ensimmäinen urahaaveeni oli perustaa Suomeen taverna.”

Omakotitaloalueella oli paljon samanikäisiä lapsia, jotka perustivat etsivätoimiston, kuten siihen aikaan kaikki lapset kaikkialla Suomessa. Etsivätoimiston toimialana oli tietysti epäillä naapuruston perheitä erinäisistä rikoksista, mutta sitkeästä vakoilusta huolimatta mitään rikoksia ei koskaan löytynyt. 1980-luvun tekninen kehitys toi taskulamppuihin värikalvoja, jolla lampun valon värin saattoi vaihtaa. Sinistä valoa kasvoihinsa loimottamalla oli palkitsevaa pelotella kavereita metsässä. 15-vuotiaana Noronen sai kesätyön Suomen Sokerin henkilöstöravintolasta ja hankki rahoilla mopon, Suzuki PV 50:n, josta isä rahoitti osan tukeakseen lapsen työintoa. Lomamatkojakin tehtiin.

”Ensimmäinen urahaaveeni oli perustaa Suomeen taverna. Olimme Rodoksella, ja katsoin siellä ihaillen vahvoja tarjoilijoita, jotka jaksoivat kantaa kaksikymmentä annosta kanaa ja ranskalaisia kerralla ja olivat samaan aikaan hauskoja ja kivoja kaikille. En ollut aiemmin nähnyt mitään sellaista.”

Lukiossa Noronen alkoi esiintyä hyvän ystävänsä Heidi Nuutilaisen kanssa. He eivät olleet missään teatterikerhossa vaan tekivät keskenään näytelmiä, joista ei kunnianhimoa puuttunut, kuten uuden version Kalevalasta.

”Pelkäsin esiintymistä aivan hirveästi, mutta jäin nopeasti koukkuun siihen tunteeseen, kun olin voittanut pelkoni.”

Esiintyminen ei edelleenkään ole Noroselle mikään nautinnon lähde. Eikä tyhjänpäiväinen puhuminen.

Vaihto-oppilaana Hollannissa Noronen oli muutaman ensimmäisen viikon huomaamattaan niin vaitonainen, että vaihtoperhe huolestui. Ihan kiva kun olet täällä, mutta voisit joskus puhuakin jotain, he sanoivat.

”Pelkäsin esiintymistä aivan hirveästi, mutta jäin nopeasti koukkuun siihen tunteeseen, kun olin voittanut pelkoni.”

”Kysyin, että mitä oikein puhuisin. Perhe ehdotti, että kerro vaikka mitä olet tänään tehnyt, että menit kouluun. Toistin sitten, että menin tänään kouluun ja ajattelin, että kai näinkin voi kommunikoida. Ajattelen yleensä edelleenkin, etteivät minun ajatukseni ja menemiseni ketään kiinnosta.”

Lukion jälkeen Järvenpäästä lähdettiin Helsinkiin. Noronen oli töissä McDonald'silla Hakaniemessä ja haki Lahteen opiskelemaan näyttämötaidetta.

”Lauloin pääsykokeessa Juha Vainion Vanhoja poikia viiksekkäitä, koska yritin olla sielukas. Eikä se mene kovin korkealta.”

Hän ei päässyt sisään, mutta pääsi sen sijaan Joensuun lähelle Niittylahden opistoon.

”Pelkäsin kuollakseni, että siellä tehdään jokin esitys ja niinhän siellä tehtiin.”

Humoristin työ ei ole ammatti, johon olisi koulutus. Polku täytyy keksiä ja luoda itse eikä se useimmiten ole sen enempää suora kuin sileäkään.

”Jos nyt neuvoisin nuorta itseäni, sanoisin, että luota intuitioosi äläkä anna takaiskujen masentaa. Et ole vääränlainen, olet vain väärässä paikassa väärään aikaan.”

Noronen on tehnyt radio-ohjelmaa, jonka nimi oli Patterin välissä Paula ja Kati. Hänen sketsihahmonsa on mennyt naimisiin Frederikin kanssa. Hän sai Ylellä toteuttaa idean, jossa puhenäyteltiin – aamuyön lähetysaikaan – koko Top Gun -elokuva suomeksi. Ideat olivat luovia ja niin kreisejä, että välillä ne karahtivat esimiesportaassa kiville. Norosen työsopimuksia jatkettiin aina muutaman kuukauden pätkä kerrallaan

”Jos nyt neuvoisin nuorta itseäni, sanoisin, että luota intuitioosi äläkä anna takaiskujen masentaa. Et ole vääränlainen, olet vain väärässä paikassa väärään aikaan.”

”Kun Yleen tulivat vuosituhannen vaihteessa amerikkalaiset konsultit tekemään radiouudistusta, sinne luotiin tiimit. Minut laitettiin aamutiimiin ja kerrottiin, että tiimissä on kaksi tähteä, jotka juontavat, ja vaikka minä en pääse lähetykseen, olen silti tiimin tärkein henkilö, sen sielu, koska tehtävänäni on ottaa vieraat vastaan ja tarjota heille kahvia.”

Ensimmäisessä radiotyöpaikassaan joensuulaisessa paikallisradiossa Noronen kävi töissä ilmaiseksi. 1990-luvun alun lamassa kehitettiin systeemi, jossa nuori meni työharjoitteluun ja siltä ajalta yhteiskunta maksoi nuorelle työmarkkinatukea, joka oli käytännössä sama kuin työttömyyspäiväraha, himpun verran korkeampi. Tukikuukausien jälkeen ani harva palkattiin oikeisiin töihin, eikä Norosellekaan löytynyt Joensuusta työpaikkaa.

Mutta radiosta tuli Norosen media. Se on täydellinen väline ihmiselle, joka haluaa esiintyä vaikka kammoksuu sitä.

”Radiossa voi esiintyä muttei tarvitse näkyä.”

Noronen haki Helsinkiin ammattikorkeakouluun medianomiopintoihin. Pääsykokeissa järjestettiin jonkinlaiset psykologiset soveltuvuustestit. Noronen jäi varasijalle.

”Minulle soitettiin sieltä, etten kuulemma kykene ryhmätyöhön. Ensin vähän ihmettelin sitä, koska mielestäni olin tehnyt ryhmissä aika paljonkin kaikkea, mutta sitten rupesin ajattelemaan, etten varmaankaan sitten kykene.”

 

Noronen on myöhemmin tehnyt töitä lukemattomissa käsikirjoittajatiimeissä ja ryhmissä. Silti 20 vuoden takainen arvio kolkuttelee välillä takaraivossa.

”Hurjaa, että luodaan lyhyen tapaamisen jälkeen niin vahva kuva ihmisestä, joka saattaa vielä ruveta uskomaan arvioon. Voi siinä jotain perää olla, mutta ihan hyvin on silti mennyt!”

Hän pääsi kuitenkin Laajasalon opiston kuuluisalle radiolinjalle, jossa on opiskellut sellaisia mediahahmoja kuten Tuomas Enbuske, Jenni Pääskysaari ja Ile Jokinen. Sieltä aukesi unelmien harjoittelupaikka, Ylen Radiomafia, missä hän tuottaja Hansku Kurkelan mukaan hiipi seinänvierustoja pitkin.

Ensimmäisenä työnään Noronen teki kymmenosaisen sarjan aiheesta värit. Hän sai istua toimituksessa yksin kopissa apunaan arkistotyöntekijä. Se oli ihanaa, juuri sellaista työtä, missä seinänvierushiiviskelijän ei tarvinnut mennä kadulle haastattelemaan ihmisiä.

”Esimerkiksi violettia käsittelin niin, että pyysin Anita Hirvosta painamaan silmäluomiaan niin kauan, että hän näkee pelkkää violettia.”

Norosen tapa tehdä radio-ohjelmaa sai hänen tuottajansa ihastuksiin, mutta esimiehiä ei niinkään.

”Ajattelin kuulemma radion ihan väärin. Itse onneksi kuulin nämä palautteet vasta paljon myöhemmin.”

Nykyään ammattilaishumoristina Noronen testauttaa tv-ohjelmiin käsikirjoittamansa vitsit tv-alalla työskentelevällä puolisollaan.

Norosen huumori on aina perustunut arkisiin havaintoihin, siihen, kun katsotaan jokapäiväisiä asioita vähän vinosta kulmasta. Nykyään ammattilaishumoristina Noronen testauttaa tv-ohjelmiin käsikirjoittamansa vitsit tv-alalla työskentelevällä puolisollaan.

”Yleisin kommentti on, että en ymmärtänyt tuota”, Noronen hekottaa.

”Sitten hän kysyy, kuinka monta näitä [vitsejä] vielä on.”

 

Katsoakseen asioita eri kulmasta on seisottava vähän eri paikassa kuin muut. Noronen kirjoitti vuonna 2015 Image-lehdessä ilmestyneessä esseessä tunteneensa itsensä aina jollakin tavalla ulkopuoliseksi. Hän käsittelee ulkopuolisuutta tekstissään pääasiassa humoristisesti, mutta kirjoittaa myös siitä, kuinka ei lapsena sopinut ahtaisiin sukupuolirooleihin, joiden varjolla hänelle puettiin päiväkodissa väkisin prinsessamekko, kun pojat saivat mennä puuverstaaseen.

Imagen essee on kirjoitettu Norosen kahdelle lapselle, ja sen pontimena on Norosta viime vuosina eniten koskettanut yhteiskunnallinen asia, tasa-arvoinen avioliittolaki. Vuonna 2015 laki oli jo eduskunnassa hyväksytty, mutta sen kaatamiseksi uudelleen oli viritelty monenlaisia kampanjoita, joissa arvosteltiin perheitä. Ne ylittivät Norosen ärsyyntymiskynnyksen.

”En voinut olla ajattelematta niitä lapsia, jotka kuulivat ja ymmärsivät, mistä niissä kampanjoissa puhuttiin.”

”Välillä minua vaivaa se, miksen osallistu enempää yhteiskunnalliseen keskusteluun somessa.”

Laki tuli voimaan tämän vuoden maaliskuussa, ja nyt Noronen itsekin on Suomen lain silmissä virallisesti naimisissa.

”Välillä minua vaivaa se, miksen osallistu enempää yhteiskunnalliseen keskusteluun somessa, ja näyttääkö se siltä, ettei minua kiinnosta. Harvoin keskustelu siellä kuitenkaan johtaa mihinkään. Itse rakastan somea. On mahtavaa katsella ihmisten lomakuvia!”

Mutta onneksi silloin ei ollut somea, kun Noronen pääsi töihin Radiomafiaan.

”Jos silloin olisi ollut sosiaalinen media ja nettikeskustelut, en olisi nyt tässä. Olisin lopettanut heti!” Noronen sanoo.

”Nykypalaute on vain muutaman näppäilyn päässä ja voi olla hyvinkin raadollista. Tarja Kulhon hahmo herätti varmasti myös negatiivisia tunteita, ja tuskin niitä olisi palautteissa säästelty. Sen hetkinen ammatillinen itsetuntoni tuskin olisi sitä kestänyt.”

Siihen aikaan eivät tosiaan shoutboxit tai twitterit laulaneet. Noroselle on esimerkiksi selvinnyt vasta vuosia myöhemmin, miten kuunneltuja Tarja Kulhot olivat. Kuuntelijamäärät ja palautteet käsiteltiin tuottajapalavereissa tekijöiden korvien ulottumattomissa.

Sitten tuli taas radiouudistus, Radiomafia muuttui YleX:ksi ja käsikirjoitettu huumori lopetettiin kanavalta. Noronen siirrettiin hetken aikaa eläneen YleQ-kanavan aamuohjelmaan, josta koko tiimi sai potkut muutaman kuukauden jälkeen.

”Makasin masentuneena Töölön yksiössäni ja ajattelin, ettei minusta ole yhtään mihinkään. Sitten Samu-Jussi soitti ja pyysi kanssaan viikoksi etelään. Lähdin ja jätin kännykän kotiin, koska kuka minua kaipaisi.”

Sillä aikaa oli kuitenkin puhelin soinut kymmeniä kertoja. Henkka Hyppönen ihmetteli vastaajassa, miten Norosta on niin kovin vaikea saada kiinni. Hän pyysi Norosta käsikirjoittamaan Krisse Show'ta.

Nykyään Noronen on taiteen kandidaatti Taideteollisen korkeakoulun tv- ja elokuvakäsikirjoituslinjalta. Käsikirjoitus-, radio- ja muita huumoritöitä on riittänyt.

Vaikka Norosen ammatillinen itsetunto on vuosien varrella vahvistunut, hän ei esimerkiksi vieläkään kutsu itseään kirjailijaksi – vaikka on julkaissut 14 kirjaa.

”En tunne olevani kirjailija. Kirjailijat ovat sellaisia... syvällisiä, tai jotain sellaista, mitä en koe itse olevani, minun on hirveän vaikeaa rinnastaa itseni heihin. Voin olla kirjailija, jos joku muu määrittelee sen.”

”En tunne olevani kirjailija. Kirjailijat ovat sellaisia... syvällisiä, tai jotain sellaista, mitä en koe itse olevani.”

Pieru. Kun keskustellaan ammattihumoristin kanssa, on yksi aihe, jota ei voi olla ottamatta puheeksi. Se on pieru.

”Kyllähän pieru nyt naurattaa!” Noronen toteaa itsestäänselvyyden.

Yleensä ammattilaista on vaikea naurattaa. Erityisesti Norosta alkaa ahdistaa, jos hänelle on valmiiksi pedattu, että joku on aivan takuulla sikahauskaa. Silloin häntä ei ainakaan naurata.

”En esimerkiksi tajua, mitä tarkoittaa, kun joku nauraa kippurassa. Mitä se on? Itse en ainakaan ole koskaan nauranut kippurassa.”

Ellei sitten kyse ole pierusta.

”Jonkin aikaa sitten televisiosta tuli dokumentti, jonka nimi oli Pierut pilaavat elämäni. Siinä oli nainen, joka kertoi, koko ajan piereskellen, miten vaikeaa on esimerkiksi suunnitella häitä, kun pelkää piereskelevänsä koko vihkiseremonian ajan. Nauroin ääneen ohjelman ensimmäiset 15 minuuttia.”

 

Norosella ei ole huumorigenressä esikuvia eikä hän ole koskaan kokenut, että naisena ja naurattajana olisi jotenkin vaikeampaa kuin huumorin kentällä työskentelevillä miehillä.

Noronen ei haaveile Hollywoodista, tietenkään. Se olisi järvenpääläiselle seinänvierustahiipijälle kauhea paikka.

”Eivät sedät ole minua koskaan dissanneet. Oma kokemukseni on, että sedät ovat olleet innoissaan, kun on monenlaisia erilaisia tekijöitä. Ja oman huomioni mukaan naiskoomikoksi kutsuminenkin on parin viimeisen vuoden ajan jos ei nyt ihan loppunut niin ainakin vähentynyt paljon. Tästä voivat kyllä stand up -koomikot olla eri mieltä.”

Noronen ei haaveile Hollywoodista, tietenkään. Se olisi järvenpääläiselle seinänvierustahiipijälle kauhea paikka.

”En kaipaa tunnettavuutta yhtään. Kaipaan vain sitä, että saisin tehdä vielä isommin ja laajemmin näitä samoja hommia, joista nyt nautin.”

Niitä ovat tv:n hassuttelupaneeliohjelmat, radio-ohjelmat, Supermarsu- ja muutkin lastenkirjat ja -leffat – sekä myös aikuisille suunnatut kirjat.

”Olen aikuisille kirjoittamista miettinyt jo jonkin aikaa. Kyllä se vielä sieltä tulee."

Kuka?

Paula Noronen, 43, kirjailija, humoristi ja tv- ja radioesiintyjä.

Valmistunut taiteen kandidaatiksi Taideteollisesta korkeakoulusta.

Tunnetaan erityisesti Hyvät ja huonot uutiset -ohjelman vakiopanelistina, Supermarsu-lastenkirjoistaan sekä sketsihahmoistaan, kuten Tarja Kulhosta, joka esiintyi vuosituhannen alussa Ylen kanavilla.

Norosen Supermarsu-kirjoista valmistuu ensimmäinen elokuva, jonka ensi-ilta on tammikuussa.

Noronen on naimisissa, ja perheessä on kaksi lasta.

Kun unelmat ovat hukassa, kaikki stressaa tai lupaavatkin elämänmuutokset jäävät kesken, saatat itse olla paras ammattiauttajasi.

 

Näköala hukassa? Opettele unelmoimaan

Jos tuntee jo saavuttaneensa kaikki työ- ja yksityiselämänsä tavoitteet, elämä alkaa usein tuntua laimealta. Tai jos kohtalo on aiemmin kolhinut, unelmoiminen voi tuntua suorastaan vaaralliselta.

Amerikkalaisella self-help-tähdellä ja Passion Test -menetelmän kehittäjällä Janet Bray Attwoodilla on ratkaisu näihin arkisiin ongelmiin. Attwood on varma siitä, että kaikilla ihmisillä on unelmia, ja hänen mukaansa intohimojen seuraaminen on paras tie aitoon onneen ja omannäköiseen elämään. Joskus unelmat täytyy vain kaivaa esiin syvältä.

Attwoodin menetelmässä täydennetään viisi lausetta, jotka alkavat sanoilla: ”Kun elämäni on ihanteellista...”.

”Kysyn ihmisiltä, mitä asiaa elämässäsi et halua enää koskaan tapahtuvan. Sen asian vastakohta on intohimosi.”

”Kysyn ihmisiltä, mitä asiaa elämässäsi et halua enää koskaan tapahtuvan. Sen asian vastakohta on intohimosi. Eräs tapaamani nainen, jolla oli todella kova tausta, sanoi, ettei hän halua enää koskaan asua kadulla. Haimme kodittomuuden vastakohdan. Hänen unelmansa oli saada elää kauniissa kodissa, ja sitä kohti hän lähti”, Suomessa vieraillut Attwood kertoo.

”Kun intohimon kohteet ovat kirkastuneet, koko tahdonvoima on niiden takana. Kaikki turha katoaa elämästä, ja ihmisen koko energia on näiden tavoitteiden saavuttamisessa.”

Menetelmään voi tutustua lukemalla Janet Bray Attwoodin ja Chris Attwoodin Passion Test -teoksen. Attwoodin oppien mukaan universumi järjestää toiveet todeksi. Passion Testin taustalla on ajatus niin sanotusta manifestoinnista. Se on monissa self help -opeissa vaalittu idea anteliaasta universumista, joka järjestää iloja ja suruja sen mukaan, mitä ihminen itse – tahallaan tai epähuomiossa – toivoo. Onni ja epäonni ovat tämän ajattelumallin mukaan kiinni omasta tsempistä.

Kuulostaako liian hörhöltä? Skeptinen kuulija voi selittää Passion Testin tulokset niin, että äänen lausutut ja pohditut intohimot auttavat havaitsemaan eteen sattuvia mahdollisuuksia ja antavat rohkeutta tarttua tilanteisiin. Haaveiden listaaminen selventää oman elämän tärkeysjärjestystä ja auttaa tekemään tietoisia valintoja. Jos esimerkiksi haluat siirtyä kasvispainotteiseen ruokavalioon, kirjattu tavoite muistuu mieleen, kun jälleen löydät itsesi kaupasta jauhelihapaketti kädessä.

Haaveiden listaaminen selventää oman elämän tärkeysjärjestystä ja auttaa tekemään tietoisia valintoja.

Attwood kirjoittaa intohimolauseensa uudestaan muutaman kuukauden välein.

”Ihminen muuttuu, tilanteet muuttuvat ja usein kuljemme kohti entistä tärkeämpiä toiveita. Aluksi ihminen saattaa haluta hienon auton, mutta vähitellen alkaa ymmärtää, mikä on todella tärkeää. Ehkä auto onkin vain jonkin syvemmän tarpeen ulkoinen ilmentymä.”

Kaikki stressaa? Ryhdy meditoimaan

”Meditoi kaksikymmentä minuuttia päivässä – paitsi, jos olet kiireinen. Siinä tapauksessa meditoi tunti päivässä”, sanotaan kuuluisassa zen-mietelmässä.

Stressi voi kasautua, vaikka samaan aikaan joka päivä olisi tuntikausia aikaa lorvia somessa tai ahmia tv-sarjoja. Kiireen tuntu voi nimittäin olla alitajuinen tapa väistellä vaikeita tunteita tai epämiellyttäviä tehtäviä. Meditointia kannattaa kokeilla, koska se katkaisee ärsykkeiden tulvan ja puhdistaa mieltä. Sen jälkeen on helppo tarttua levollisena ja tehokkaana päivän tehtäviin.

Stressi voi kasautua, vaikka samaan aikaan joka päivä olisi tuntikausia aikaa lorvia somessa tai ahmia tv-sarjoja.

Mainitun zen-mietelmän laatija tuskin tunsi suomalaisen naisen ruuhkavuosia – helppohan hiljaisesta luostarista on huudella. Meditoinnille kannattaa kuitenkin antaa mahdollisuus: jos se on maallista stressinhallintaa eikä hengellistä harjoitusta, siihen ei tarvitse suhtautua dogmaattisesti. Meditointia ei muutenkaan pidä lähestyä suorituskeskeisesti. Viisi minuuttia tai vaikka vain yksi minuutti voi olla jonakin päivänä juuri sopiva määrä.

Meditoinnissa on monia erilaisia suuntauksia. Aiheeseen voi perehtyä kursseilla, kirjoja lukemalla tai Youtube-videoita seuraamalla. Hyvä alku on ottaa mukava, mutta ryhdikäs asento tuolilla tai lattiatyynyllä, katsoa tyhjyyteen tai vain sulkea silmät ja keskittyä hengittämiseen. Aluksi pää täyttyy ajatuksista ja tunteista, mutta niiden voi rauhassa antaa tulla ja mennä. Kun meditoinnista tulee tapa, pystyy pian rauhoittumaan vaikka työpöydän ääressä tai bussissa.

Kun meditoinnista tulee tapa, pystyy pian rauhoittumaan vaikka työpöydän ääressä tai bussissa.

”Meditoinnin vaikutukset stressin hoidossa ovat kiistämättömät. Se auttaa jopa post-traumaattisen stressin hoidossa sotilailla, saati sitten meillä muilla, joiden ongelmat liittyvät tavalliseen elämään”, sanoo myös Janet Bray Attwood.

Tavoite on liian suuri? piirrä se kuvaksi

Kun uusi tavoite elämässä alkaa kirkastua, se tuntuu usein toivottoman kaukaiselta. Unelmien toteuttamisessa saattaa auttaa Goal mapping, amerikkalaisen Brian Maynen kehittämä menetelmä, jota käytetään sekä yritysmaailmassa että henkilökohtaisen elämän apuna. Goal mappingissa tavoitteet kirjataan ja niistä piirretään kuva.

Maynen mukaan luova mieli ei ymmärrä pelkkiä käskyjä, vaan tarvitsee avukseen visuaalisen esityksen. Eri puolilla Suomeakin järjestetään Goal mapping -kursseja, joilla käytetään tusseja ja puuvärejä ja piirretään kuvia unelmien elämästä. Asiaan voi paneutua myös itsenäisesti kirjaa Goal Mapping -menetelmä lukemalla.

Goal mappingissa tavoitteet kirjataan ja niistä piirretään kuva.

”Goal mapping yhdistää molemmat aivopuoliskot, luovan mielen ja rationaalisen osan. Se valjastaa meidän järkevän mielemme unelmiemme toteuttajaksi”, selittää menestynyt Goal mapping -kouluttaja Sini Ikävalko, joka työskentelee myös pappina ja laulajana. Hän alkoi käyttää menetelmää neljä vuotta sitten.

”Ensimmäinen karttani liittyi painonpudotukseen. Sitten halusin saada rahat kasaan viedäkseni poikani lomalle New Yorkiin, vaikka olin yksinhuoltaja.”

Ikävalko piirsi kuvan itsestään unelmien vartalossaan. New Yorkin matkaa varten hän piirsi kuvan, jossa äiti ja poika katselivat auringonlaskussa kaupungin siluettia.

Tavoitteet toteutuivat: hoikka ja iloinen Ikävalko löysi itsensä ja lapsensa unelmien reissulta. Motivaatio oli kohdallaan, ilo ja rohkeus lisääntyivät.

”Sydämestäni löytyi toive laulaa, niin että muutkin voivat siitä nauttia. Sen tavoitteen olin haudannut jo syvälle, mutta lähdin toteuttamaan sitä nelikymppisenä.”

”Unelmat ovat kuin sipuli, kun niitä kuorii, löytyy alta aina syvempiä ja salatumpia haaveita.”

Ikävalko voitti karaokekilpailuja, pääsi finaaliin Tangomarkkinoilla ja ihastutti kuulijoita Voice of Finland -ohjelmassa. Tätä nykyä hän hoivaa koiranpentua, odottaa toista lastaan ja tuntee elämänsä olevan täynnä rakkautta ja johdatusta.

”Laulamisen tavoitteet ovat edelleen voimassa. Minulla on myös uusia, yhä syvempiä tavoitteita. Unelmat ovat kuin sipuli, kun niitä kuorii, löytyy alta aina syvempiä ja salatumpia haaveita. Goal mapping on muuttanut minua. Olen nykyisin positiivisempi ja näen mahdollisuuksia niin itselleni kuin kaikille muillekin”, Ikävalko kiteyttää.

Rakkaus hukassa? Haasta ajattelumallisi

Haaveiletko rakkaussuhteesta, mutta sopivan kumppanin löytäminen tuntuu vaikealta? Kuivan kauden jälkeen deittailu saattaa vaatia itsevarmuutta. Mistä treffeillä puhutaan? Mitä jos seuralainen osoittautuu oudoksi hiippariksi? Missä vaiheessa on seksin vuoro?

”Suuri este kypsän iän rakkaudelle ovat monesti omat haitalliset uskomukset. Muilla elämän osa-alueilla reipas nainen voi olla rakkausasioissa vetäytyvä ja epävarma”, sanoo erityistason seksuaaliterapeutti ja logoterapeutti Elina Tanskanen.

”Monilla meistä on haitallisia ajattelumalleja, kuten että rakkaus ei kuulu tämän näköisille tai tämän ikäisille. Et riitä, et kelpaa. Puhumme usein itsellemme tosi rumasti”, hän sanoo.

”Suuri este kypsän iän rakkaudelle ovat monesti omat haitalliset uskomukset.”

Tanskasen mukaan ensimmäinen askel on tiedostaa omat ajattelumallit.

”Ensin voi opetella narauttamaan itsensä itsekriittisistä ajatuksista. Sen jälleen kovat sanat kannattaa korvata lempeillä. Voi olla vaikeaa ajatella, että olen mielettömän upea, mutta sanat säälittävä, vastenmielinen ja epätoivoinen voi korvata omaan suuhun sopivilla ilmaisuilla: kelpaan, riitän ja olen hyvä tällaisena kuin olen.”

Jos uutta siippaa ei hyvistä yrityksistä huolimatta löydy, Tanskanen kehottaa tarkistamaan kurssia.

”Jos homma ei toimi, kannattaa tehdä jotakin toisin. Jos on luukuttanut Tinderiä ihan punaisella, eikä sopivaa kumppania löydy, voi kokeilla rauhallisempaa otetta ja pitää vaikka taukoa. Tai jos ei ole uskaltanut ollenkaan kokeilla netin seuranhakupalveluita tai -sovelluksia, voi lähteä pikkuisen testaamaan, katsoa, mitä tapahtuu. Ei ole yhtä oikeaa tapaa.”

Armollinen asenne kannattaa viedä treffeille asti.

Treffeillä kannattaa olla oma itsensä, vaikka se kuulostaisikin kliseeltä.

”Ylivaativuus lamaannuttaa. On ymmärrettävää, että jännittää tai pelottaa, mutta parasta on suhtautua myötätuntoisesti itseen ja katsoa sitä uutta ihmistäkin lempeiden linssien läpi. Kun ottaa rennosti, kaikki sujuu luultavasti paremmin.”

Tanskanen korostaa, että treffeillä kannattaa olla oma itsensä, vaikka se kuulostaisikin kliseeltä.

”On eri asia korostaa omia hyviä puolia kuin yrittää olla jotain muuta mitä on. Kannattaa esimerkiksi pukeutua niin, että se tuntuu itsestä hyvältä eikä miettiä sitä, mistä treffikumppani mahtaisi tykätä. ”

Jäävätkö muutokset kesken? Lisää kärsivällisyyttä

Kun uusi kurssi on löytynyt, ihminen vaatii usein itseltään virheetöntä ja suoraviivaista etenemistä unelmien polulla. Silloin takaiskut lannistavat. Mentaalivalmentaja Ilkka Koppelomäki toteaa, että tavoitteiden toteutumisen esteenä on monesti mustavalkoinen ajattelu.

”On inhimillistä, että ihmiset aloittavat juttuja, mutta eivät vie niitä loppuun. Näin me monesti toimimme eikä siitä pitäisi masentua. Kun seuraavan kerran aloittaa, ei aloitakaan alusta, vaan siitä mihin on päässyt”, Koppelomäki sanoo.

”Kun seuraavan kerran aloittaa, ei aloitakaan alusta, vaan siitä mihin on päässyt”

Väsymys ja kyllästyminen voivat olla merkkejä siitä, että aika ei ole kypsä.

”Mieli huijaa meitä uskomaan, että olemme epäonnistuneet, kun emme jaksa tavoitella jotain. Todellisuudessa epäröinti on henkistä valmistautumista.”

Koppelomäki kertoo esimerkin omasta elämästään. Hän inhosi kylmää vettä, mutta avantouinti alkoi kiehtoa häntä. Hän oli katsellut pitkään tuttujensa talviuintikuvia ja kuunnellut näiden hehkutusta.

”Muutokset tapahtuvat tosi helposti, kun on valmis ottamaan haasteen vastaan.”

”Ajattelin, että siistin näköistä, mutta minusta ei ole koskaan tuohon.”

Koppelomäki jutteli avantouintia harrastavan ystävänsä kanssa ja kiinnostui uinnin terveyshyödyistä. Kuin huomaamattaan hän otti selville avantouinnin tekniikasta ja oikeasta hengityksestä. Hän sulatteli saamaansa tietoa ja alkoi haluta uimista yhtä enemmän.

”Tulin siihen pisteeseen, että eilen kävelin jäisen järven ohi, potkin jäät pois ja menin uimaan. Lyhyt tarina on se, että aloin uida, mutta taustalla oli tapahtunut jo pitkään asioita. Muutokset tapahtuvat tosi helposti, kun on valmis ottamaan haasteen vastaan.”

 

 

Tyhjän saa pyytämättäkin

Vaivaako näköalattomuus, stressi vai rakkauden puute? Näillä ammattilaisten keinoilla opit selättämään ongelmasi

Kaikki mikä koskee omaa itseään, on mahdollista ihmisen muuttaa. Se on asenne- ja valintakysymys. Mutta rakastavan elämänkumppanin löytäminen ei ole aina itsestä kiinni. Oma aktiivisuus ja hyvä itsetunto eivät auta, kun sitä sopivaa ei vaan löydy tai ei kelpaa. Vanhemmalla iällä elämänarvot ja elintavat ovat tärkeimmät kriteerit, niistä ei voi joustaa.
Lue kommentti
Katin kantapaikkoihin kuuluu Scarlett-viinibaari Pullman-hotellin 37. kerroksessa.
Katin kantapaikkoihin kuuluu Scarlett-viinibaari Pullman-hotellin 37. kerroksessa.
Työn vastapainoksi Kati kuntoilee joka päivä.
Työn vastapainoksi Kati kuntoilee joka päivä.

Thaimaalaisella autiorannalla Kati Häkkinen sai idean sinne sopivasta rantahotellista. Kovalla työllä syntyi huippusuosittu Aava Resort & Spa, ja mikkeliläinen Kati jäi maailmalle. ”Pidän itseäni menestyjänä, koska uskalsin lähteä toteuttamaan unelmaani.”

Hotelliyrittäjä Kati Häkkinen nauttii miljoonakaupunki Bangkokin vilinästä.

”Tykkään myös ajaa täällä autolla. Kaupungin sykkeessä ideatkin lentävät. Minulla on paljon uusia liikeideoita, joille etsin sijoittajia ja kumppaneita”, Kati, 37, sanoo.

Katilla on vahvaa näyttöä siitä, että hän pystyy toteuttamaan ideansa. Yhdeksän vuotta sitten hän oli reppureissulla Thaimaassa silloisen puolisonsa Atte Savisalon kanssa. Tuolloin pariskunta työskenteli Aten vanhempien omistamassa Savcorissa, teknologiayrityksessä, joka on Ballet Mikkelin takana. Kati oli Ballet Mikkelin johtaja, Atte financial controller.

Autiolla Khanomin rannalla pariskunta sai idean rantahotellista. Nyt samaisella rannalla seisoo heidän yhdessä omistamansa Aava Resort and Spa, joka on saanut monia kansainvälisiä palkintoja. Tuorein on marraskuussa 2016 myönnetty Aasian parhaan hotellin ja kylpylän HAPA (Hospitality Asia Platinum Awards) -palkinto.

Kati työskenteli vuosia ilman lomia ja palkkaa Aavan menestyksen eteen.

”Todellinen menestyksen mittari on se, että henkilökunnalla on hyvä olla ja se nauttii työstään”, Kati sanoo.

Kati työskenteli vuosia ilman lomia ja palkkaa Aavan menestyksen eteen. Yrityksen rakentaminen opetti hänelle paljon.

”Muutto Aasiaan ei sinänsä ollut vaikeaa, koska olen aina ollut valmis vastaanottamaan kaiken, mitä uusi kulttuuri tuo mukanaan. Äitiyslomia en ehtinyt pitää, ja esikoispoikani on nukkunut kantokopassa kokouksissa heti syntymästään lähtien.”

Nyt hotellissa on palkattu johtaja, ja Katin vastuulla on markkinointi ja PR-toiminta.

”Palkinnot tuntuvat toki hyviltä – etenkin, koska aluksi niin moni nauroi ideallemme.”

Menestyksen hinta

Ensimmäisen palkintonsa Aava sai kuusi vuotta avajaisten jälkeen.

”Ensimmäiset vuodet yrittäjänä eivät olleet helppoja. En silti kadu yhtään hetkeä enkä yhtään kyyneltä. Jaksoin aina uskoa ideaamme”, Kati sanoo.

Katille menestys merkitsee ennen kaikkea vapautta valita.

”Raha luo turvallisuutta. Moni ei tule ajatelleeksi, että ulkomailla asuva suomalainen joutuu maksamaan kalliin hinnan terveysvakuutuksista ja lasten koulumaksuista. Olen aika tarkka siitä, mihin käytän rahaa, mutta säästäjätyyppiä en ole koskaan ollut.”

”Pidän itseäni menestyjänä.”

Palkittu hotelli ei kuitenkaan edelleenkään ole omistajilleen rahasampo. Rahaa tarvitaan myös uusiin investointeihin, sillä Aava-hotelliperhe on laajenemassa.

”Tuplaamme Aavan kapasiteetin rakentamalla erillisen hotellin ja uusia korkean palvelutason villoja. Suunnitelmat ovat jo pitkällä”, Kati kertoo. Aava etsii parhaillaan siihen uskovia sijoittajia muun muassa suomalaisen joukkorahoituskumppanin kautta.

”Pidän itseäni menestyjänä. En kuitenkaan Aavan takia vaan siksi, että uskalsin lähteä toteuttamaan unelmaani. ”


Äitiys antaa voimaa

Vielä kymmenen vuotta sitten Kati ei ajatellut olevansa äitityyppiä. Lokakuinen ilta tv:n ääressä muutti mielen.

”Näin televisiossa vaippamainoksen ja purskahdin itkuun, kun näin vauvan.”

”Elämä on hyvää näin. Mies tulee vastaan, jos tulee.”

Vuonna 2009 syntyi Nino-poika ja kaksi vuotta sen jälkeen Aida-tytär. Lapset ovat eläneet koko ikänsä Thaimaassa, joten he puhuvat ja lukevat sujuvasti thain kieltä, jota he oppivat Khanomin kyläkoulussa. Muutto pääkaupunkiin oli tarpeen myös siksi, että lapset pääsisivät kansainväliseen kouluun.

Kati ja Atte erosivat neljä vuotta sitten.

”Eroon ei liity vihaa tai pettymystä. Olemme edelleen työkavereita ja ystäviä. Olimme yhdessä 17 vuotta, ja rakkaus vain kuoli”, Kati sanoo.

Kati ei etsi uutta kumppania.

”Elämä on hyvää näin. Mies tulee vastaan, jos tulee. Rimani on korkealla, ja miehen tulee ennen kaikkea saada minut nauramaan.”

Thaimaassa asuva Atte on läsnä lasten elämässä, ja perheessä on myös kolmas luottoaikuinen, heitä pienestä asti hoitanut kotiapulainen Mui.

”Mui on perheenjäsen, mutta minä olen äiti ja kasvatan lapseni. Minua ärsyttää se, että joku pitää minua huonona äitinä siksi, että minulla on palkattua kotiapua. Apulaisten ansiosta olen parempi äiti ja voin olla vapaa-ajalla täysipainoisesti lasten kanssa. ”

 

Ulkonäöllä on väliä

Thaimaassa naiset käyttävät paljon aikaa ja rahaa ulkonäöstään huolehtimiseen.

”Ulkonäköön panostaminen on kunnioitusta toisia kohtaan. Se on käyntikortti, johon muut kiinnittävät huomiota”, Kati toteaa.

Kuutisen vuotta sitten Kati löysi monipuolisen liikunnan, ja nykyään hän kuntoilee joka päivä. Thainyrkkeilyn lisäksi tärkeitä lajeja ovat jooga, pilates ja vaeltaminen vuorilla.

”Suomalaiset tunnistaa valitettavasti usein ulkoisesta olemuksesta. Mistä ihmeestä tulee ajatus, ettei tarvitse yhtään välittää siitä, miltä näyttää?”

”Suomalaiset tunnistaa valitettavasti usein ulkoisesta olemuksesta. Mistä ihmeestä tulee ajatus, ettei tarvitse yhtään välittää siitä, miltä näyttää? Ihan jokainen on varmasti paremmalla mielellä, jos peilistä katsoo tyyppi, johon on tyytyväinen. ”

Katin oma tyyli on klassinen.

”Teetän paljon jakkuja ja housupukuja räätälillä, käytän usein mekkoja tai farkkuja ja rakastan korkeita korkoja.”

Kati suosittelee tutustumaan thaimaalaisten suunnittelijoiden luomuksiin, joita myyvät Bangkokissa muun muassa ostoskeskukset Central Embassy ja Siam Discovery. Thaimaan korkean luksusveron vuoksi hän hankkii käsilaukkunsa Hong Kongista.

Koti on maailmalla

Vapaa-aikaa Katilla ei edelleenkään liiemmin ole, mutta Bangkok tarjoaa vapaa-ajan viettoon paremmat mahdollisuudet kuin entinen kotikylä Khanom.

”Bangkok on Aasian kulinarismin mekka. Suosikkiravintoloihini kuuluu tällä hetkellä esimerkiksi intialaista molekyylikeittiötä tarjoava Gaggan ja Nahm, jossa on vanhoja thairuokia brittikokokin uudistamina.”

Bangkokissa Katille on avautunut yhteys muihin suomalaisiin naisiin.

”Khanomissa en puhunut suomea muiden kuin lasteni kanssa. Perustin Bangkokiin FINWA-naisjärjestön, joka toimii naisten verkostona ja tekee hyväntekeväisyyttä. ”

Tulevaisuuden haaveena on löytää aikaa matkustamiselle.

Katin kunnianhimoisena tavoitteena on kerätä naisjärjestön kautta lahjoituksia sataan äitiyspakkaukseen, jotka lahjoitetaan yksinhuoltaja- ja hiv-positiivisille äideille yhteistyössä muun muassa Suomen Lähetysseuran avustushankkeiden mukana.

Tulevaisuuden haaveena on löytää aikaa matkustamiselle.

”Lähialueilla kuten Vietnamissa, Laosissa ja Hong Kongissa olen käynyt usein, mutta haluaisin lisäksi Eurooppaan ajamaan avoautolla Italiassa, musikaaleihin Lontoossa ja Pariisiin Champs Élysées’n tunnelmaan.”

Suomeen Kati ei kaipaa.

”Maailma on imaissut minut mukaansa.”

 

Kati Häkkinen, 37, hotelliyrittäjä Thaimaassa Khanomissa. Asuu Bangkokissa.

Toinen omistaja Aava Resort and Spa -hotellissa, perustajajäsen ja puheenjohtaja FINWA-naisjärjestössä.

Perhe: poika Nino, 8, ja tytär Aida, 6.

Parasta Bangkokissa: Miljoonakaupungin syke, vireys, vauhti, värit ja luksus sekoittuneina mukaansa imaisevaan kaaokseen.