Toimitusjohtaja Daniela Yrjö-Koskinen jätti uran maailmalla, koska halusi jatkaa sukupolvien ketjua perheyrityksessä. Päätös oli lopulta itsestään selvä. ”Jo lapsena nahistelimme veljeni kanssa siitä, kummasta tulee Novitan johtaja.”

 

 

Viisi vuotta kosmetiikkajätti Revlonin markkinointiosastolla Lontoossa olivat parikymppiselle Daniela Yrjö-Koskiselle, silloiselle Gylfenille, upeaa aikaa.

”Asuin ihan kivenheiton päässä Harrodsilta. Joka aamu kävelin Hyde Parkin läpi Revlonille. Töitä tehtiin ihan hulluna, matkustin paljon ja opin valtavasti”, hän kuvailee.

Yhdysvaltalaisyrityksen Lontoon-konttorilla oli Danielan pään menoksi suuret suunnitelmat.

”Revlonilla oli urapolku minulle suunniteltuna. Silloinen esimieheni siellä oli siirtymässä eläkkeelle, ja hän olisi halunnut, että jäisin sinne.”

Silti hän päätti palata kotiin Suomeen, kun perheyritys kutsui.

Päätös ei ollut aivan helppo, mutta viiden vuoden aikana Daniela oli nähnyt myös sisältä päin, miten kosmetiikkayritys listautui pörssiin. Ero kotona odottavaan perheyritykseen, lankavalmistaja Novitaan, tuntui selvältä.

”Ehkä se raadollinen kvartaalitalous ei lopulta sopinut arvoihini. Amerikkalaisessa pörssiyrityksessä näki todellakin kvartaalitalouden paineet.”

”Revlonilta ne soittivat isällenikin, että oletko ihan hullu.”

Myös silloinen poikaystävä, nykyinen aviomies Martti Yrjö-Koskinen vaikutti päätökseen.

Daniela valitsi paluun kotiin ja isoiso-isänsä perustamaan, isänsä Ernst Gylfen johtamaan Novitaan. Lontoo vaihtui Lauttasaareksi, amerikkalaisen kosmetiikkajätin markkinointiosasto Novitan markkinointijohtajan tehtävään.

”Kyllä frenditkin ihmettelivät. Revlonilta ne soittivat isällenikin, että oletko ihan hullu.”

Mutta isä ja tytär tiesivät, mitä tekivät. Vastuu Novitasta oli siirtynyt jo kolmessa sukupolvessa perheessä. Nyt oli neljännen aika.

Vajaa vuosikymmen myöhemmin Novitassa toteutettiin virallinen sukupolvenvaihdos ja omistus siirtyi Danielalle ja hänen sisaruksilleen Patricia Gylfelle ja Ernst Fredrik Gylfelle. Daniela nousi yrityksen varatoimitusjohtajaksi 2008 ja toimitusjohtajaksi 2010.

Lapsuuden haaveita

Ei ole aivan varmaa, oliko ikää seitsemän vai kahdeksan vuotta, mutta ensimmäisiä äidinkielen kirjoitustehtäviä se oli. Tehtävänä oli kirjoittaa, mikä minusta tulee isona. Daniela kirjoitti: ”Novitan toimitusjohtaja.”

”Olen yrittänyt löytää sitä paperia, mutta se on hävinnyt jossain muutoistani”, Daniela harmittelee. 45-vuotiaalle toimitusjohtajalle ainekirjoitus olisi kehystämisen arvoinen.

”Silloin varmaan suurin osa pikkupojista uneksi jostain poliisin urasta, tytöt ballerinan tai mitä lienee. Minusta on ollut ihan pienestä pitäen selvää, että isona minusta tulee Novitan toimitusjohtaja.”

Daniela muistaa, miten isällä oli tapana tuoda kotiin asiakkaita ja Novitan henkilöstöä. Lapset olivat mukana tarjoilemassa ja viihdyttämässä vieraita.

”En ikinä pitänyt ajatusta perheyrityksestä painostavana. Jotain muuta kapinaa oli teini-ikäisenä, mutta ammatillisesti tämä on aina ollut se, mitä haluan.”

”Tämä on meidän kruununjalokivemme, osa perhettä.”

Danielan sisko ja veli istuvat yrityksen hallituksessa.

”Heillä on tärkeä, vastuullinen ja aktiivinen rooli omistajina.”

”Sukupolvenvaihdoksen aikaan veljeni oli Sveitsissä, töissä pankkialalla, ja viihtyi hyvin. Varmaan joskus lapsena leikillään saatoimme nahistella siitä, kenestä tulisi yrityksen johtaja. Veli ajatteli, että hän on vanhin poika, minä sanoin, että minä olen kruununprinsessa”, Daniela sanoo ja hymyilee.

”Sisarukseni tukevat minua vahvasti. Yritys on meillä vain lainassa. Haluamme viedä Novitan seuraavalle polvelle niin, että se on vakavarainen, itsenäinen, kansainvälinen ja digitaalinen.”

Yhtä tärkeää on, että Novita pysyy perheen omistuksessa.

”Totta kai tulee paljon yhteydenottoja, mutta minun on helppo sanoa ei. Se tulee sydämestä. Tämä on meidän kruununjalokivemme, osa perhettä.”

Sukupolvenvaihdoksia

Toimitusjohtajalle perheyritys on kuin kolmas lapsi. Ne kaksi muuta ovat 15-vuotias tytär ja 13-vuotias poika. Tytär ilmoitti viisi-vuotiaana, että hänestä tulee isona joko Novitan johtaja tai kaninhoitaja.

”Painotan lapsille, että he saavat tehdä aikuisina mitä ikinä haluavat.”

Näyttää kuitenkin siltä, että tässäkin perheessä mahdolliset teini-iän kapinat suuntautuvat toisaalle.

”Tyttäreni löytää koko ajan Instagramista ideoita Novitalle ja välittää ne suoraan meidän brändipäälliköllemme.”

”Olen kehottanut lapsiani hakemaan työkokemusta muualta. Tyttäreni on kaikki viikonloput töissä kahvilassa, hän ei halunnut tulla Novitalle työharjoitteluun.”

Yhtäkkiä trendikkäät pojatkin virkkasivat omat piponsa.

Sukupolvenvaihdos, jossa Daniela nousi toimitusjohtajaksi, osoittautui menestykseksi. Viime vuosikymmenen aikana yrityksen liikevaihto on kasvanut puolella ja liikevoitto yli viisinkertaistunut.

”Kun tulin Lontoosta Novitaan, neuleet ja neulominen eivät olleet trendikkäitä. Se oli 1990-luvun laman jälkeistä aikaa. Meidän top-tuotteemme oli harmaa sukkalanka.”

2000-luvun alussa moni yhtäaikainen trendi koitui Novitan eduksi: itse käsillä tekemisen arvostus nousi, ja samaan aikaan näyttäviä neuleita alkoi näkyä catwalkeilla. Pohjoismaisen designin nousu ja tanskalaisten maailmalle lanseeraama hygge sopivat suomalaisen lankakehräämön tarinaan.

Käsityöblogit ja sosiaalisen median nousu vahvistivat tee-se-itse -trendiä. Yhtäkkiä trendikkäät pojatkin virkkasivat omat piponsa.

Maailmanvalloitus käynnissä

Novita perustettiin Helsingin Villakehräämö Oy:nä 1928. Tehdasrakennus, jonka neljännen kerroksen tavarahissin jykevän oven takana Novitan pääkonttori Lauttasaaressa yhä toimii, rakennettiin 1935. Nykyisinkin Novitan lankojen tuotantopaikkana toimiva tehdas Korialla Kouvolassa avattiin 1974.

1980-luvulta imperiumiin ovat kuuluneet Novita-lehti ja Novita-klubi, vuodesta 2005 verkkoyhteisö Neulomo. Nyt tuotetaan Neulekoulu-videoita NovitaTubeen.

”Emmehän me myy lankoja, vaan mielikuvia ja onnistumisen elämyksiä. Ennen neulottiin tarpeeseen, nyt se on harrastus.”

”Pikkutyttönä istuin saunassa isoisän kanssa ja hän opetti, että muista Daniela, ei ne suuret tulot vaan pienet menot.”

Viime vuosina Novita on investoinut voimakkaasti digitaalisiin palveluihin. Se on vetäytynyt Venäjältä ja Baltiasta ja yrittää maailmanvalloitusta Ruotsin, Saksan ja Englannin kautta.

”Olen joutunut perustelemaan näkemyksiäni hallituksessa, mutta se on hyvä. Silloin joutuu miettimään asiat läpi.”

Vakavarainen perheyritys voi investoida uusille markkinoille, mutta terve nuukuus kulkee sekin verissä.

”Muistan, kun pikkutyttönä istuin saunassa isoisän kanssa ja hän opetti, että muista Daniela, ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Kyllähän kansainvälistymiseen ja digitaalisiin palveluihin voisi panna rahaa vaikka kuinka paljon.”

Toimitusjohtaja hyväksyy henkilökohtaisesti kaikki Novitan laskut.

”Jos haluan siirtää tämän yrityksen vakavaraisena eteenpäin, pitää olla tarkka.”

Kiltti, mutta kova

Oman johtajanuran virheistä suurimmat ovat liittyneet rekrytointeihin, Daniela arvioi itse.

”Jos en ole kuunnellut omaa gut feelingiäni, sisäistä ääntäni.”

Daniela toteaa, että myös sisäinen ääni voi vahvistua vuosien myötä. Hankalista paikoista selviäminen kasvattaa.

”Kun tulin tänne keltanokkana 1998, isäni pisti minut irtisanomaan omia tiimiläisiäni, joista jotkut olin tuntenut pikkutytöstä asti. Se oli ihan kauheaa. Minä itkin, ja he itkivät. Jälkikäteen olen ajatellut, että se oli sellainen testi.”

Testi opetti nuorelle markkinointijohtajalle, että tarvittaessa hän osaa olla kova.

”Minua joskus haukutaan siitä, että olen liian kiltti. Mutta yleensä se on parasta kaikille, jos vaikka irtisanomistilanteessa on avoin.”

”Minä itkin, ja he itkivät. Jälkikäteen olen ajatellut, että se oli sellainen testi.”

Työn vastapainona Daniela viettää aikaa perheensä ja sukunsa kanssa ”hyggeillen viikonloppukodissa”.

”Ei ole telkkaria. Vedetään villasukat jalkaan ja ollaan siellä takkatulen ääressä. Kiireisen työn vastapainona pitää olla omaa aikaa. Jooga ja neulominen ovat minulle mindfulnessia.”

Neulominen? Työn vastapainona? Danielaa itseäänkin naurattaa.

”Ihme kyllä kun neulon, en mieti työasioita. Se on meditatiivista, minun oma kuplani.” G

Juttu on alun perin ilmestynyt kesä-heinäkuun 2017 Gloriassa.

Kuka?

Daniela Yrjö-Koskinen, 45, Pohjoismaiden suurimman käsityölankojen valmistajan Novitan toimitusjohtaja.

Asuu ja työskentelee Helsingissä. Naimisissa, kaksi lasta.

Valmistunut ruotsinkielisestä kauppakorkeakoulusta Hankenista. Opiskellut myös Berkeleyn yliopistossa Yhdysvalloissa.

 

Näin johdan

1. Arvot. ”On helppo toimia ja tehdä

päätöksiä, kun on vahvat arvot. Aina kun mietin isoja tai pieniä valintoja, tukeudun arvoihimme, jotka on mietitty yhdessä henkilöstön kanssa.”

2. Oikeat yhteistyökumppanit. ”Haluamme tehdä yhteistyötä sellaisten tahojen kanssa, jotka jakavat meidän arvomme. Tekemisessä pitää olla aitoutta ja intohimoa.”

3. Tiimi. ”Tiimityössä kaikkein tärkeintä

on toisen kunnioittaminen ja arvostaminen sekä toisen kuunteleminen ja avoimuus.”

4. Kädet savessa. ”Haluan johtaa yhtenä tiimistä. Juuri messuilla Saksassa olin messuosastolla töissä aamusta iltaan.”

5. Rohkeutta ja ylpeyttä. ”Kun suomalais-yritys menee maailmalle, pitää mennä rohkeasti ja ylpeästi. Kun haistaa mahdollisuuksia, niihin pitää uskaltaa tarttua.”

Kun unelmat ovat hukassa, kaikki stressaa tai lupaavatkin elämänmuutokset jäävät kesken, saatat itse olla paras ammattiauttajasi.

 

Näköala hukassa? Opettele unelmoimaan

Jos tuntee jo saavuttaneensa kaikki työ- ja yksityiselämänsä tavoitteet, elämä alkaa usein tuntua laimealta. Tai jos kohtalo on aiemmin kolhinut, unelmoiminen voi tuntua suorastaan vaaralliselta.

Amerikkalaisella self-help-tähdellä ja Passion Test -menetelmän kehittäjällä Janet Bray Attwoodilla on ratkaisu näihin arkisiin ongelmiin. Attwood on varma siitä, että kaikilla ihmisillä on unelmia, ja hänen mukaansa intohimojen seuraaminen on paras tie aitoon onneen ja omannäköiseen elämään. Joskus unelmat täytyy vain kaivaa esiin syvältä.

Attwoodin menetelmässä täydennetään viisi lausetta, jotka alkavat sanoilla: ”Kun elämäni on ihanteellista...”.

”Kysyn ihmisiltä, mitä asiaa elämässäsi et halua enää koskaan tapahtuvan. Sen asian vastakohta on intohimosi.”

”Kysyn ihmisiltä, mitä asiaa elämässäsi et halua enää koskaan tapahtuvan. Sen asian vastakohta on intohimosi. Eräs tapaamani nainen, jolla oli todella kova tausta, sanoi, ettei hän halua enää koskaan asua kadulla. Haimme kodittomuuden vastakohdan. Hänen unelmansa oli saada elää kauniissa kodissa, ja sitä kohti hän lähti”, Suomessa vieraillut Attwood kertoo.

”Kun intohimon kohteet ovat kirkastuneet, koko tahdonvoima on niiden takana. Kaikki turha katoaa elämästä, ja ihmisen koko energia on näiden tavoitteiden saavuttamisessa.”

Menetelmään voi tutustua lukemalla Janet Bray Attwoodin ja Chris Attwoodin Passion Test -teoksen. Attwoodin oppien mukaan universumi järjestää toiveet todeksi. Passion Testin taustalla on ajatus niin sanotusta manifestoinnista. Se on monissa self help -opeissa vaalittu idea anteliaasta universumista, joka järjestää iloja ja suruja sen mukaan, mitä ihminen itse – tahallaan tai epähuomiossa – toivoo. Onni ja epäonni ovat tämän ajattelumallin mukaan kiinni omasta tsempistä.

Kuulostaako liian hörhöltä? Skeptinen kuulija voi selittää Passion Testin tulokset niin, että äänen lausutut ja pohditut intohimot auttavat havaitsemaan eteen sattuvia mahdollisuuksia ja antavat rohkeutta tarttua tilanteisiin. Haaveiden listaaminen selventää oman elämän tärkeysjärjestystä ja auttaa tekemään tietoisia valintoja. Jos esimerkiksi haluat siirtyä kasvispainotteiseen ruokavalioon, kirjattu tavoite muistuu mieleen, kun jälleen löydät itsesi kaupasta jauhelihapaketti kädessä.

Haaveiden listaaminen selventää oman elämän tärkeysjärjestystä ja auttaa tekemään tietoisia valintoja.

Attwood kirjoittaa intohimolauseensa uudestaan muutaman kuukauden välein.

”Ihminen muuttuu, tilanteet muuttuvat ja usein kuljemme kohti entistä tärkeämpiä toiveita. Aluksi ihminen saattaa haluta hienon auton, mutta vähitellen alkaa ymmärtää, mikä on todella tärkeää. Ehkä auto onkin vain jonkin syvemmän tarpeen ulkoinen ilmentymä.”

Kaikki stressaa? Ryhdy meditoimaan

”Meditoi kaksikymmentä minuuttia päivässä – paitsi, jos olet kiireinen. Siinä tapauksessa meditoi tunti päivässä”, sanotaan kuuluisassa zen-mietelmässä.

Stressi voi kasautua, vaikka samaan aikaan joka päivä olisi tuntikausia aikaa lorvia somessa tai ahmia tv-sarjoja. Kiireen tuntu voi nimittäin olla alitajuinen tapa väistellä vaikeita tunteita tai epämiellyttäviä tehtäviä. Meditointia kannattaa kokeilla, koska se katkaisee ärsykkeiden tulvan ja puhdistaa mieltä. Sen jälkeen on helppo tarttua levollisena ja tehokkaana päivän tehtäviin.

Stressi voi kasautua, vaikka samaan aikaan joka päivä olisi tuntikausia aikaa lorvia somessa tai ahmia tv-sarjoja.

Mainitun zen-mietelmän laatija tuskin tunsi suomalaisen naisen ruuhkavuosia – helppohan hiljaisesta luostarista on huudella. Meditoinnille kannattaa kuitenkin antaa mahdollisuus: jos se on maallista stressinhallintaa eikä hengellistä harjoitusta, siihen ei tarvitse suhtautua dogmaattisesti. Meditointia ei muutenkaan pidä lähestyä suorituskeskeisesti. Viisi minuuttia tai vaikka vain yksi minuutti voi olla jonakin päivänä juuri sopiva määrä.

Meditoinnissa on monia erilaisia suuntauksia. Aiheeseen voi perehtyä kursseilla, kirjoja lukemalla tai Youtube-videoita seuraamalla. Hyvä alku on ottaa mukava, mutta ryhdikäs asento tuolilla tai lattiatyynyllä, katsoa tyhjyyteen tai vain sulkea silmät ja keskittyä hengittämiseen. Aluksi pää täyttyy ajatuksista ja tunteista, mutta niiden voi rauhassa antaa tulla ja mennä. Kun meditoinnista tulee tapa, pystyy pian rauhoittumaan vaikka työpöydän ääressä tai bussissa.

Kun meditoinnista tulee tapa, pystyy pian rauhoittumaan vaikka työpöydän ääressä tai bussissa.

”Meditoinnin vaikutukset stressin hoidossa ovat kiistämättömät. Se auttaa jopa post-traumaattisen stressin hoidossa sotilailla, saati sitten meillä muilla, joiden ongelmat liittyvät tavalliseen elämään”, sanoo myös Janet Bray Attwood.

Tavoite on liian suuri? piirrä se kuvaksi

Kun uusi tavoite elämässä alkaa kirkastua, se tuntuu usein toivottoman kaukaiselta. Unelmien toteuttamisessa saattaa auttaa Goal mapping, amerikkalaisen Brian Maynen kehittämä menetelmä, jota käytetään sekä yritysmaailmassa että henkilökohtaisen elämän apuna. Goal mappingissa tavoitteet kirjataan ja niistä piirretään kuva.

Maynen mukaan luova mieli ei ymmärrä pelkkiä käskyjä, vaan tarvitsee avukseen visuaalisen esityksen. Eri puolilla Suomeakin järjestetään Goal mapping -kursseja, joilla käytetään tusseja ja puuvärejä ja piirretään kuvia unelmien elämästä. Asiaan voi paneutua myös itsenäisesti kirjaa Goal Mapping -menetelmä lukemalla.

Goal mappingissa tavoitteet kirjataan ja niistä piirretään kuva.

”Goal mapping yhdistää molemmat aivopuoliskot, luovan mielen ja rationaalisen osan. Se valjastaa meidän järkevän mielemme unelmiemme toteuttajaksi”, selittää menestynyt Goal mapping -kouluttaja Sini Ikävalko, joka työskentelee myös pappina ja laulajana. Hän alkoi käyttää menetelmää neljä vuotta sitten.

”Ensimmäinen karttani liittyi painonpudotukseen. Sitten halusin saada rahat kasaan viedäkseni poikani lomalle New Yorkiin, vaikka olin yksinhuoltaja.”

Ikävalko piirsi kuvan itsestään unelmien vartalossaan. New Yorkin matkaa varten hän piirsi kuvan, jossa äiti ja poika katselivat auringonlaskussa kaupungin siluettia.

Tavoitteet toteutuivat: hoikka ja iloinen Ikävalko löysi itsensä ja lapsensa unelmien reissulta. Motivaatio oli kohdallaan, ilo ja rohkeus lisääntyivät.

”Sydämestäni löytyi toive laulaa, niin että muutkin voivat siitä nauttia. Sen tavoitteen olin haudannut jo syvälle, mutta lähdin toteuttamaan sitä nelikymppisenä.”

”Unelmat ovat kuin sipuli, kun niitä kuorii, löytyy alta aina syvempiä ja salatumpia haaveita.”

Ikävalko voitti karaokekilpailuja, pääsi finaaliin Tangomarkkinoilla ja ihastutti kuulijoita Voice of Finland -ohjelmassa. Tätä nykyä hän hoivaa koiranpentua, odottaa toista lastaan ja tuntee elämänsä olevan täynnä rakkautta ja johdatusta.

”Laulamisen tavoitteet ovat edelleen voimassa. Minulla on myös uusia, yhä syvempiä tavoitteita. Unelmat ovat kuin sipuli, kun niitä kuorii, löytyy alta aina syvempiä ja salatumpia haaveita. Goal mapping on muuttanut minua. Olen nykyisin positiivisempi ja näen mahdollisuuksia niin itselleni kuin kaikille muillekin”, Ikävalko kiteyttää.

Rakkaus hukassa? Haasta ajattelumallisi

Haaveiletko rakkaussuhteesta, mutta sopivan kumppanin löytäminen tuntuu vaikealta? Kuivan kauden jälkeen deittailu saattaa vaatia itsevarmuutta. Mistä treffeillä puhutaan? Mitä jos seuralainen osoittautuu oudoksi hiippariksi? Missä vaiheessa on seksin vuoro?

”Suuri este kypsän iän rakkaudelle ovat monesti omat haitalliset uskomukset. Muilla elämän osa-alueilla reipas nainen voi olla rakkausasioissa vetäytyvä ja epävarma”, sanoo erityistason seksuaaliterapeutti ja logoterapeutti Elina Tanskanen.

”Monilla meistä on haitallisia ajattelumalleja, kuten että rakkaus ei kuulu tämän näköisille tai tämän ikäisille. Et riitä, et kelpaa. Puhumme usein itsellemme tosi rumasti”, hän sanoo.

”Suuri este kypsän iän rakkaudelle ovat monesti omat haitalliset uskomukset.”

Tanskasen mukaan ensimmäinen askel on tiedostaa omat ajattelumallit.

”Ensin voi opetella narauttamaan itsensä itsekriittisistä ajatuksista. Sen jälleen kovat sanat kannattaa korvata lempeillä. Voi olla vaikeaa ajatella, että olen mielettömän upea, mutta sanat säälittävä, vastenmielinen ja epätoivoinen voi korvata omaan suuhun sopivilla ilmaisuilla: kelpaan, riitän ja olen hyvä tällaisena kuin olen.”

Jos uutta siippaa ei hyvistä yrityksistä huolimatta löydy, Tanskanen kehottaa tarkistamaan kurssia.

”Jos homma ei toimi, kannattaa tehdä jotakin toisin. Jos on luukuttanut Tinderiä ihan punaisella, eikä sopivaa kumppania löydy, voi kokeilla rauhallisempaa otetta ja pitää vaikka taukoa. Tai jos ei ole uskaltanut ollenkaan kokeilla netin seuranhakupalveluita tai -sovelluksia, voi lähteä pikkuisen testaamaan, katsoa, mitä tapahtuu. Ei ole yhtä oikeaa tapaa.”

Armollinen asenne kannattaa viedä treffeille asti.

Treffeillä kannattaa olla oma itsensä, vaikka se kuulostaisikin kliseeltä.

”Ylivaativuus lamaannuttaa. On ymmärrettävää, että jännittää tai pelottaa, mutta parasta on suhtautua myötätuntoisesti itseen ja katsoa sitä uutta ihmistäkin lempeiden linssien läpi. Kun ottaa rennosti, kaikki sujuu luultavasti paremmin.”

Tanskanen korostaa, että treffeillä kannattaa olla oma itsensä, vaikka se kuulostaisikin kliseeltä.

”On eri asia korostaa omia hyviä puolia kuin yrittää olla jotain muuta mitä on. Kannattaa esimerkiksi pukeutua niin, että se tuntuu itsestä hyvältä eikä miettiä sitä, mistä treffikumppani mahtaisi tykätä. ”

Jäävätkö muutokset kesken? Lisää kärsivällisyyttä

Kun uusi kurssi on löytynyt, ihminen vaatii usein itseltään virheetöntä ja suoraviivaista etenemistä unelmien polulla. Silloin takaiskut lannistavat. Mentaalivalmentaja Ilkka Koppelomäki toteaa, että tavoitteiden toteutumisen esteenä on monesti mustavalkoinen ajattelu.

”On inhimillistä, että ihmiset aloittavat juttuja, mutta eivät vie niitä loppuun. Näin me monesti toimimme eikä siitä pitäisi masentua. Kun seuraavan kerran aloittaa, ei aloitakaan alusta, vaan siitä mihin on päässyt”, Koppelomäki sanoo.

”Kun seuraavan kerran aloittaa, ei aloitakaan alusta, vaan siitä mihin on päässyt”

Väsymys ja kyllästyminen voivat olla merkkejä siitä, että aika ei ole kypsä.

”Mieli huijaa meitä uskomaan, että olemme epäonnistuneet, kun emme jaksa tavoitella jotain. Todellisuudessa epäröinti on henkistä valmistautumista.”

Koppelomäki kertoo esimerkin omasta elämästään. Hän inhosi kylmää vettä, mutta avantouinti alkoi kiehtoa häntä. Hän oli katsellut pitkään tuttujensa talviuintikuvia ja kuunnellut näiden hehkutusta.

”Muutokset tapahtuvat tosi helposti, kun on valmis ottamaan haasteen vastaan.”

”Ajattelin, että siistin näköistä, mutta minusta ei ole koskaan tuohon.”

Koppelomäki jutteli avantouintia harrastavan ystävänsä kanssa ja kiinnostui uinnin terveyshyödyistä. Kuin huomaamattaan hän otti selville avantouinnin tekniikasta ja oikeasta hengityksestä. Hän sulatteli saamaansa tietoa ja alkoi haluta uimista yhtä enemmän.

”Tulin siihen pisteeseen, että eilen kävelin jäisen järven ohi, potkin jäät pois ja menin uimaan. Lyhyt tarina on se, että aloin uida, mutta taustalla oli tapahtunut jo pitkään asioita. Muutokset tapahtuvat tosi helposti, kun on valmis ottamaan haasteen vastaan.”

 

 

Tyhjän saa pyytämättäkin

Vaivaako näköalattomuus, stressi vai rakkauden puute? Näillä ammattilaisten keinoilla opit selättämään ongelmasi

Kaikki mikä koskee omaa itseään, on mahdollista ihmisen muuttaa. Se on asenne- ja valintakysymys. Mutta rakastavan elämänkumppanin löytäminen ei ole aina itsestä kiinni. Oma aktiivisuus ja hyvä itsetunto eivät auta, kun sitä sopivaa ei vaan löydy tai ei kelpaa. Vanhemmalla iällä elämänarvot ja elintavat ovat tärkeimmät kriteerit, niistä ei voi joustaa.
Lue kommentti
Katin kantapaikkoihin kuuluu Scarlett-viinibaari Pullman-hotellin 37. kerroksessa.
Katin kantapaikkoihin kuuluu Scarlett-viinibaari Pullman-hotellin 37. kerroksessa.
Työn vastapainoksi Kati kuntoilee joka päivä.
Työn vastapainoksi Kati kuntoilee joka päivä.

Thaimaalaisella autiorannalla Kati Häkkinen sai idean sinne sopivasta rantahotellista. Kovalla työllä syntyi huippusuosittu Aava Resort & Spa, ja mikkeliläinen Kati jäi maailmalle. ”Pidän itseäni menestyjänä, koska uskalsin lähteä toteuttamaan unelmaani.”

Hotelliyrittäjä Kati Häkkinen nauttii miljoonakaupunki Bangkokin vilinästä.

”Tykkään myös ajaa täällä autolla. Kaupungin sykkeessä ideatkin lentävät. Minulla on paljon uusia liikeideoita, joille etsin sijoittajia ja kumppaneita”, Kati, 37, sanoo.

Katilla on vahvaa näyttöä siitä, että hän pystyy toteuttamaan ideansa. Yhdeksän vuotta sitten hän oli reppureissulla Thaimaassa silloisen puolisonsa Atte Savisalon kanssa. Tuolloin pariskunta työskenteli Aten vanhempien omistamassa Savcorissa, teknologiayrityksessä, joka on Ballet Mikkelin takana. Kati oli Ballet Mikkelin johtaja, Atte financial controller.

Autiolla Khanomin rannalla pariskunta sai idean rantahotellista. Nyt samaisella rannalla seisoo heidän yhdessä omistamansa Aava Resort and Spa, joka on saanut monia kansainvälisiä palkintoja. Tuorein on marraskuussa 2016 myönnetty Aasian parhaan hotellin ja kylpylän HAPA (Hospitality Asia Platinum Awards) -palkinto.

Kati työskenteli vuosia ilman lomia ja palkkaa Aavan menestyksen eteen.

”Todellinen menestyksen mittari on se, että henkilökunnalla on hyvä olla ja se nauttii työstään”, Kati sanoo.

Kati työskenteli vuosia ilman lomia ja palkkaa Aavan menestyksen eteen. Yrityksen rakentaminen opetti hänelle paljon.

”Muutto Aasiaan ei sinänsä ollut vaikeaa, koska olen aina ollut valmis vastaanottamaan kaiken, mitä uusi kulttuuri tuo mukanaan. Äitiyslomia en ehtinyt pitää, ja esikoispoikani on nukkunut kantokopassa kokouksissa heti syntymästään lähtien.”

Nyt hotellissa on palkattu johtaja, ja Katin vastuulla on markkinointi ja PR-toiminta.

”Palkinnot tuntuvat toki hyviltä – etenkin, koska aluksi niin moni nauroi ideallemme.”

Menestyksen hinta

Ensimmäisen palkintonsa Aava sai kuusi vuotta avajaisten jälkeen.

”Ensimmäiset vuodet yrittäjänä eivät olleet helppoja. En silti kadu yhtään hetkeä enkä yhtään kyyneltä. Jaksoin aina uskoa ideaamme”, Kati sanoo.

Katille menestys merkitsee ennen kaikkea vapautta valita.

”Raha luo turvallisuutta. Moni ei tule ajatelleeksi, että ulkomailla asuva suomalainen joutuu maksamaan kalliin hinnan terveysvakuutuksista ja lasten koulumaksuista. Olen aika tarkka siitä, mihin käytän rahaa, mutta säästäjätyyppiä en ole koskaan ollut.”

”Pidän itseäni menestyjänä.”

Palkittu hotelli ei kuitenkaan edelleenkään ole omistajilleen rahasampo. Rahaa tarvitaan myös uusiin investointeihin, sillä Aava-hotelliperhe on laajenemassa.

”Tuplaamme Aavan kapasiteetin rakentamalla erillisen hotellin ja uusia korkean palvelutason villoja. Suunnitelmat ovat jo pitkällä”, Kati kertoo. Aava etsii parhaillaan siihen uskovia sijoittajia muun muassa suomalaisen joukkorahoituskumppanin kautta.

”Pidän itseäni menestyjänä. En kuitenkaan Aavan takia vaan siksi, että uskalsin lähteä toteuttamaan unelmaani. ”


Äitiys antaa voimaa

Vielä kymmenen vuotta sitten Kati ei ajatellut olevansa äitityyppiä. Lokakuinen ilta tv:n ääressä muutti mielen.

”Näin televisiossa vaippamainoksen ja purskahdin itkuun, kun näin vauvan.”

”Elämä on hyvää näin. Mies tulee vastaan, jos tulee.”

Vuonna 2009 syntyi Nino-poika ja kaksi vuotta sen jälkeen Aida-tytär. Lapset ovat eläneet koko ikänsä Thaimaassa, joten he puhuvat ja lukevat sujuvasti thain kieltä, jota he oppivat Khanomin kyläkoulussa. Muutto pääkaupunkiin oli tarpeen myös siksi, että lapset pääsisivät kansainväliseen kouluun.

Kati ja Atte erosivat neljä vuotta sitten.

”Eroon ei liity vihaa tai pettymystä. Olemme edelleen työkavereita ja ystäviä. Olimme yhdessä 17 vuotta, ja rakkaus vain kuoli”, Kati sanoo.

Kati ei etsi uutta kumppania.

”Elämä on hyvää näin. Mies tulee vastaan, jos tulee. Rimani on korkealla, ja miehen tulee ennen kaikkea saada minut nauramaan.”

Thaimaassa asuva Atte on läsnä lasten elämässä, ja perheessä on myös kolmas luottoaikuinen, heitä pienestä asti hoitanut kotiapulainen Mui.

”Mui on perheenjäsen, mutta minä olen äiti ja kasvatan lapseni. Minua ärsyttää se, että joku pitää minua huonona äitinä siksi, että minulla on palkattua kotiapua. Apulaisten ansiosta olen parempi äiti ja voin olla vapaa-ajalla täysipainoisesti lasten kanssa. ”

 

Ulkonäöllä on väliä

Thaimaassa naiset käyttävät paljon aikaa ja rahaa ulkonäöstään huolehtimiseen.

”Ulkonäköön panostaminen on kunnioitusta toisia kohtaan. Se on käyntikortti, johon muut kiinnittävät huomiota”, Kati toteaa.

Kuutisen vuotta sitten Kati löysi monipuolisen liikunnan, ja nykyään hän kuntoilee joka päivä. Thainyrkkeilyn lisäksi tärkeitä lajeja ovat jooga, pilates ja vaeltaminen vuorilla.

”Suomalaiset tunnistaa valitettavasti usein ulkoisesta olemuksesta. Mistä ihmeestä tulee ajatus, ettei tarvitse yhtään välittää siitä, miltä näyttää?”

”Suomalaiset tunnistaa valitettavasti usein ulkoisesta olemuksesta. Mistä ihmeestä tulee ajatus, ettei tarvitse yhtään välittää siitä, miltä näyttää? Ihan jokainen on varmasti paremmalla mielellä, jos peilistä katsoo tyyppi, johon on tyytyväinen. ”

Katin oma tyyli on klassinen.

”Teetän paljon jakkuja ja housupukuja räätälillä, käytän usein mekkoja tai farkkuja ja rakastan korkeita korkoja.”

Kati suosittelee tutustumaan thaimaalaisten suunnittelijoiden luomuksiin, joita myyvät Bangkokissa muun muassa ostoskeskukset Central Embassy ja Siam Discovery. Thaimaan korkean luksusveron vuoksi hän hankkii käsilaukkunsa Hong Kongista.

Koti on maailmalla

Vapaa-aikaa Katilla ei edelleenkään liiemmin ole, mutta Bangkok tarjoaa vapaa-ajan viettoon paremmat mahdollisuudet kuin entinen kotikylä Khanom.

”Bangkok on Aasian kulinarismin mekka. Suosikkiravintoloihini kuuluu tällä hetkellä esimerkiksi intialaista molekyylikeittiötä tarjoava Gaggan ja Nahm, jossa on vanhoja thairuokia brittikokokin uudistamina.”

Bangkokissa Katille on avautunut yhteys muihin suomalaisiin naisiin.

”Khanomissa en puhunut suomea muiden kuin lasteni kanssa. Perustin Bangkokiin FINWA-naisjärjestön, joka toimii naisten verkostona ja tekee hyväntekeväisyyttä. ”

Tulevaisuuden haaveena on löytää aikaa matkustamiselle.

Katin kunnianhimoisena tavoitteena on kerätä naisjärjestön kautta lahjoituksia sataan äitiyspakkaukseen, jotka lahjoitetaan yksinhuoltaja- ja hiv-positiivisille äideille yhteistyössä muun muassa Suomen Lähetysseuran avustushankkeiden mukana.

Tulevaisuuden haaveena on löytää aikaa matkustamiselle.

”Lähialueilla kuten Vietnamissa, Laosissa ja Hong Kongissa olen käynyt usein, mutta haluaisin lisäksi Eurooppaan ajamaan avoautolla Italiassa, musikaaleihin Lontoossa ja Pariisiin Champs Élysées’n tunnelmaan.”

Suomeen Kati ei kaipaa.

”Maailma on imaissut minut mukaansa.”

 

Kati Häkkinen, 37, hotelliyrittäjä Thaimaassa Khanomissa. Asuu Bangkokissa.

Toinen omistaja Aava Resort and Spa -hotellissa, perustajajäsen ja puheenjohtaja FINWA-naisjärjestössä.

Perhe: poika Nino, 8, ja tytär Aida, 6.

Parasta Bangkokissa: Miljoonakaupungin syke, vireys, vauhti, värit ja luksus sekoittuneina mukaansa imaisevaan kaaokseen.