Kuka on suomalaisten prinsessa ja pikkutyttöjen idoli? Missi tietenkin! Kysyimme takavuosien kaunottarilta, mitä muistoja missivuosi jätti ja mitä heille kuuluu nyt.

MISS SUOMI 1985 Marja Kinnunen: ”Elän nyt jonkinlaista uudistumisen kautta”

Missivuosi oli itsenäistymisen pikakurssi, sillä olin arka. Tuntuu, että minulla oli silloin enemmän töitä kun tyttärelläni Bealla (Toivonen, vuoden 2014 Miss Suomi) on ollut. Olin esimerkiksi Sokoksen kiertueella 45 tavaratalossa, ja siitä sai hyvän korvauksen. Silloin uudelle missille oli sovittu valmiiksi töitä, ei itse tarvinnut
huolehtia. Media on kuitenkin muuttunut eniten. Kun minut valittiin missiksi, oli vain painettuja lehtiä. Nyt kaikki tapahtuu sosiaalisessa mediassa reaaliajassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Missivuosi oli itsenäistymisen pikakurssi.”

Tein missivuoden jälkeen pari vuotta mallin töitä, mutta juontajaksi en halunnut. Sitten menin naimisiin ja jäin moneksi vuodeksi kotiin. Työskentelen nykyään kouluterveydenhoitajana alakoulussa. Minusta lasten terveys ei ole erityisen huolestuttavalla tolalla, vaikka liian vähäisestä liikunnasta ja sokerin syönnistä puhutaan. En kieltäisi sokeria, mutta vanhemmilla saisi olla lapsilleen enemmän aikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Erosin vuonna 2011 ja elän nyt jonkinlaista uudistumisen kautta. Vai onko tämä viidenkympin kriisi? Ilmoittauduin vuosi sitten Paparazzin listoille. Töitä voisi olla enemmänkin, mutta näytöksiä on ylipäätään vähemmän kuin 80-luvulla. Mutta kun Bea kävi hiljattain työpaikallani, oli oveni takana jonoksi asti hänestä kiinnostuneita.”

MISS SUOMI 2002 Suvi Tiilikainen (os. Miinala): ”Missi-instituutio on mennyt jollain tasolla alaspäin”

 

”Mieheni on entinen jääkiekkoilija, ja toinen pojistani intoili, että isi on ollut Suomen mestari. Etsin missikuvan, jossa minulla on kruunu, ja sanoin, että on äitikin ollut eräänlainen Suomen mestari. Poikani katsoi kuvaa ja sanoi ’Amandalla on samanlainen’, tarkoittaen serkkunsa leikkikruunua.

Missi-instituutio on mennyt jollain tasolla alaspäin. Kun tulin valituksi, koko seuraava viikko oli buukattu etukäteen naistenlehtien kuvauksia. Nykyään missit näkyvät lähinnä iltapäivälehdissä ja tosi-tv-julkkikset sekoittuvat samaan massaan. Mutta kun on tuon näköisiä mimmejä kuten Sara Chafak, on ihan sama, mitä reittiä he tulevat esille, he taatusti menestyvät.

Nykyään missit näkyvät lähinnä iltapäivälehdissä, ja tosi-tv-julkkikset sekoittuvat samaan massaan.

Osallistuin missikisoihin, koska halusin malliksi. Olin siihen aikaan töissä vaatekaupassa, ja monet sanoivat, että minun kannattaisi osallistua kisoihin.
Siskoni otti bikinikuvat, ja kuukauden kuluttua olin missi. Ihailin Karita Tykkää ja halusin Paparazzin listoille. Mallin työt sopivat minulle paremmin, olen mieluummin
yksi muiden joukossa.

Kun opiskelin meikkaajaksi, päätin poistua julkisuudesta. Sitten aloin miettiä, miksi en hyödyntäisi julkisuutta työssäni. Ystäväni Janina Fry kannusti, että rakenna itsestäsi brändi. Olen kymmenen vuotta neuvonut suomalaisnaisia meikkiasioissa.

Olemme vähän arkoja käyttämään värejä. Monien ongelmana ovat laskeutuneet luomet. Niihin kävisi paremmin tumma luomiväri, mutta suomalaiset haluavat vaaleaa. Nuoret tytöt taas haluavat ostaa tummemman meikkivoiteen näyttääkseen ruskettuneilta. Mutta suomalainen nainen kyllä kuuntelee, kun ammattilainen neuvoo.”

MISS SUOMI 1986 Tuula portin (os. Polvi) Olin ihan äimänä, kun minua arvioitiin

Olin menossa pikkuserkun kanssa Latosaareen katsomaan Miss Suomi -kisojen osakilpailua, kun pihassa Anna-Liisa Tilus otti meitä kädestä kiinni, että nyt tulette tekin osallistumaan. Kilpailuun oli tulossa vain kolme osanottajaa. Sain lyhyet sortsit, vedin ne jalkaani ja voitin osakilpailun.

"Valinnan jälkeisenä päivänä iltapäivälehden lööpissä luki: 'Minäkö missi?', ja se kuvasi tuntemuksiani täydellisesti."

En osallistunut samana vuonna finaaliin, koska minulla oli ylioppilaskirjoitukset. Aiempien vuosien missit kuitenkin soittelivat niin ahkerasti ja houkuttelivat, että menin kisoihin seuraavana vuonna. Valinnan jälkeisenä päivänä iltapäivälehden lööpissä luki: "Minäkö missi?", ja se kuvasi tuntemuksiani täydellisesti.

Olin Pohjanmaalta, Lapualta, jossa ei todellakaan ole tapana kehua lasta, varsinkaan ulkonäöstä. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä ulkonäöstäni, ja missikiertueella olin ihan äimänä, kun minua arvioitiin. Tämän päivän missit vaikuttavat paljon harjaantuneimmilta, heillä on dieetit, raakasuklaat ja maca-jauheet. Me söimme perunoita ja ruskeaa kastiketta ja joimme maitoa päälle.

Olen opiskellut yliopistossa teologiaa ja työskentelen sairaalassa sielunhoitajana. Missivuoden ansiosta minulla on varmaankin keskivertoa paremmat sosiaaliset taidot. Pystyn luontevasti lähestymään vieraita ihmisiä ja tulen toimeen heidän kanssaan. Voin mennä potilashuoneeseen esittäytymään, mikä voi olla joillekin vaikeaa.”

MISS SUOMI 2012 Sara Chafak: "Misseydestä sain hyvän alun musiikkibisnekseen"

"Ajattelen, että nyt 24-vuotiaana olen showbisneksessä nuori seniori. Termin olen kehittänyt itse, mutta se ei siis tarkoita sitä, että olisin jotenkin vanha tai aikani olisi ohi, vaan että eri eralla tehdään eri juttuja. Nyt teen ihan eri asioita kuin 30-vuotiaana, jolloin jo haluaisin, että minulla olisi lapsia. Tosin elämä ei usein mene niin kuin suunnittelee.

Nuorta senioria edeltävä kausi oli 19–22-vuotiaana, silloin minun juttuni oli misseys ja babyface-meininki. Nyt omistan aikani musiikille. Misseydestä sain hyvän alun musiikkibisnekseen, viihdettähän ne molemmat ovat. En edes tiedä, missä olisin nyt, jos misseys ei olisi ollut ponnahduslautana. Missivuotenani kisat siirrettiin
tammikuulta huhtikuulle, ja missikauteni oli kaikkien aikojen neljänneksi pisin, melkein puolitoista vuotta.

"Minulla on Instagramissa yli 60000 seuraajaa, ja managerini on sanonut, että se on työväline."

Vuosi oli todellinen oppimiskokemus. On ihan itsestä kiinni, miten hyvin sen käyttää hyödykseen. Miten brändäät itsesi sen vuoden aikana on up to you. Uskon, että ihminen kyllä saa, mitä haluaa. Itse kyselin vuoden aikana tosi paljon ja loin suhteita, olen sellainen needy.

Minulla on Instagramissa yli 60000 seuraajaa, ja managerini on sanonut, että se on työväline. Ensin ajattelin, ettei ketään kiinnosta kuvat salaateistani, mutta joka ikinen ihminen tykkää kauniista asioista, maisemista ja hienoista ruoka-annoksista.”

MISS SUOMI 1981 Merja Varvikko: "Poikani eivät taida edes tietää, että olen ollut Miss Suomi"

Minulla oli missikisoissa valkoinen silkkirusetti päässäni. Se kertoo aika paljon muutoksesta, joka kilpailussa on tapahtunut. Menin kisoihin, kun paikallinen
valokuvaaja pysäytti kadulla Forssassa ja sanoi, että minusta olisi missiksi. Missivuoden jälkeen tein muun muassa sukkahousukiertueita ympäri maata. Mallit esittelivät sukkahousuja ja samalla myivät niitä. Joissakin paikoissa lava saattoi olla kaljakoreista kyhätty. Parikymmentä vuotta olin siinä maailmassa mukana,
tein mallin ja juontajan töitä. Silloin mallin ja missin ero oli pienempi.

Joissakin paikoissa lava saattoi olla kaljakoreista kyhätty.

Nyt olen työskennellyt jo 15 vuotta sisustussuunnittelijana. Kun lapseni syntyivät, halusin työn, jossa ei olla julkisuudessa. Poikani eivät taida edes tietää, että olen ollut Miss Suomi. Misseydestä oli se hyöty, että siinä oppi olemaan rohkeasti joka päivä uusien, erilaisten ihmisten edessä.

Suomalaisten suurin sisustusongelma on se, että meillä on liikaa tavaraa, minullakin. Toinen ongelma on liian pienet matot. Mutta nykyään uskalletaan tehdä koteihin isoja muutoksia ja käyttää ammattilaisia. Ennen haluttiin tehdä jotain pientä ja sanottiin vähättelevästi, että meillä on vain tällainen tavallinen koti, teetkö sellaista.”

MISS SUOMI 1961 Ritva Wächter: "Missivuoden parasta antia oli matkustelu"

"Menin missikisoihin silloisen vuokraemäntäni mieliksi. Hän näki ilmoituksen lehdessä ja tokaisi, että se sopisi sinulle. Olin kyllä jo aiemmin Yyterin Hiekkarantojen kuningatar. Missivuoden parasta antia oli ehdottomasti matkustelu. Kävin kilpailuissa Beirutissa, Lontoossa ja Miamissa. Aiemmin olin matkustanut vain Tukholmaan ja Kööpenhaminaan.

Seuraavana vuonna missihommat eivät enää tuottaneet mitään, mutta matkustaminen oli jäänyt kytemään. Kun vuonna 1963 hain Finnairille lentoemännäksi, työhönottaja epäili kovasti, onko missistä ollenkaan niihin töihin. Sain kuitenkin työn ja ehdin olla Finnairilla 46 vuotta.

"Ykkösluokan lentoemännän tehtäviin saattoi kuulua samppanjan juominen ja kortinpeluu asiakkaan kanssa."

Lentämisen glamour on kadonnut. Kun aloimme vuonna 1969 lentää New Yorkiin, osa meistä lentoemännistä koulutettiin finn hostesseiksi. Meille teetettiin pitkät, sinivalkoraitaiset mekot, ja meidän tehtävänä oli markkinointimielessä viikon ajan kävellä 5th Avenueta edestakaisin. No, kävi ilmi, ettei muutama sinivalkoraitainen
nainen herätä 5th Avenuella suurtakaan huomiota. Meitä myös opetettiin esimerkiksi pelaamaan korttia, sillä ykkösluokan lentoemännän tehtäviin saattoi kuulua samppanjan juominen ja kortinpeluu asiakkaan kanssa.

Olen pitänyt tyttäreni kanssa second hand -vaateliikettä Penny Lanea Töölössä 22 vuotta. Sinä aikana suomalaisten suhtautuminen vintageen on todella muuttunut. Ennen saatettiin sanoa, että ’en kai kenenkään käytettyä vaatetta osta’, nyt meiltä haetaan etenkin juhla ja teemajuhla-asuja.”

Artikkeli on julkaistu huhtikuun 2015 Gloriassa.

Vierailija

Chafak on huvittava tapaus.
Pikkasen lehahtanut hattuun ja suhteellisuudentaju puuttuu.
Hillitöntä. Ja vähän surullista. Todellisten tähtien ei tarvitse päteä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla