Kohtalokas Italian-matka teki Camilla Ahosta menestyvän kauneusalan yrittäjän. Jo 40 vuotta kestäneen uran missio on saada ihmiset iloitsemaan itsestään.
Punaviini levisi bolognalaisravintolan valkoiselle pöytäliinalle kuin matto. Jokainen ruokailija ravintolassa nousi seisomaan ja alkoi taputtaa. 28-vuotias Camilla Aho, joka oli elämänsä toisella ulkomaanmatkalla, katseli kauhuissaan kaatunutta viinilasiaan ja metelöivää ravintolasalia. Tärkeä liikelounas ja tällainen sirkus!
Tulkki rauhoitteli nuorta suomalaisnaista. Koko ravintolasali oli hänen puolellaan.
– He uskoivat, että lasin näyttävä kaataminen aterialla toi hyvää onnea. Se lupasi menestystä, Aho muistelee toimistossaan Espoon Keilaniemessä.
Ahon pöydässä istui italialaisen Pianan kosmetiikkalaboratorion omistajasuku, joka etsi tuotteilleen maahantuojaa. Aho oli nuori kosmetologi, joka pyöritti omaa pientä hoitolaansa Helsingissä Erottajalla.
Yhteistä kieltä ei ollut, vaan tulkkina toimi yrityksen Loretta-niminen sihteeri. Keskustelu käytiin hapuilevalla englannin kielellä.
– Heitä kummastutti, että olin aivan tavallinen työtä tekevä nainen ja tarjolla sellaiseen tehtävään. En ollut varakas eikä minulla ollut kansainvälisiä kontakteja. Kuitenkin he halusivat antaa mahdollisuuden.
Oikeassa paikassa oikeaan aikaan
Ensimmäinen lähetys Italiasta purettiin Ahon ja hänen silloisen aviopuolisonsa makuuhuoneessa. Laatikoista nousi kasvohöyryttimiä, mustapääimureita, kompresseja sekä RVB Skin Lab -sarjan tuotteita. Oli vuosi 1980.
Sana Ahon hoitolan uusista kiehtovista laitteista kiiri naistenlehtien kautta, ja varauskirja täyttyi nopeasti. Bisnes alkoi kasvaa kohisten. Aho muutti isompiin liiketiloihin, ja sitten taas isompiin. Avajaisissa herkuteltiin italialaisilla kakuilla ja annettiin läksiäislahjoja välimerelliseen tapaan.
– Suomessa on helppo menestyä. Jos tekee oikeaa asiaa oikeaan aikaan, markkina voi suorastaan räjähtää. Minun kohdallani kävi juuri niin.
Asiakkaat ja media intoilivat uusista tuotteista, mutta kulissien takana Aho muistelee kohdanneensa hankaluuksia. Hän sanoo saaneensa ammattilaisten yhteisissä kokoontumisissa osakseen piikittelyä, eikä häntä enää kutsuttu keskeisiin tapahtumiin entiseen tapaan.
– Jos en olisi hurja luonne, olisin ehkä antanut periksi. Onneksi oli ihmisiä, jotka ottivat siipiensä alle ja sanoivat, että älä välitä. Kosmetologiyrittäjä Aila Airo oli yksi heistä. Hän puolusti minua aina.
Rahaa meni, muistoja kertyi
Vuosikymmenessä Ahon yritys vakiinnutti paikkansa suomalaisen kauneudenhoidon kentällä. Hoitoloiden lisäksi Aho avasi oman koulutustilan ja myyntitoimiston.
Italiaan hän matkusti parin kuukauden välein ja otti mukaansa joukon kosmetologeja tutustumaan tehtaisiin. Parhaimmillaan matkaseurueella oli kokoa 20 henkeä.
– Niihin matkoihin mahtui myös hulvatonta hauskanpitoa. Me tanssimme Riminillä yökerhoissa aikana, jolloin paikalliset naiset eivät tehneet niin. Minulta kysyttiin lupaa tanssittaa vieraita ja minä sanoin, että saatte, kunhan tanssitatte minua ensin, Aho nauraa.
Pianan perheessä Ahosta tuli arvostettu vieras. Hän myös seurasi läheltä, kun perheyritys myytiin sijoittajalle ja tämä alkoi kehittää Diego dalla Palma Milano -meikkibrändiä.
– Minulla on kallisarvoisia muistoja siltä ajalta, ja ne nostavat vieläkin tunteet pintaan. Rahaa kului, mutta en antaisi päivääkään pois. Kun on muistoja, olo on kuin miljonäärillä. Tämä asenne on perua äidiltäni, joka todella osasi elää.
1990-luvun alussa Ahon työnteko muuttui liian intensiiviseksi. Hänestä oli tullut kosmetologi ja myöhemmin yrittäjä siksi, että hän halusi ilahduttaa naisia ympärillään. Lamavuosikymmenenä Aho kuitenkin keskittyi numeroihin: yrityksen liikevaihdosta ja kasvuprosenteista oli salavihkaa tullut itseisarvo.
– Sain silloin ison näpäytyksen, sillä sairastuin rintasyöpään ja samalla tuli ero lasteni isästä. Pakollinen pysähtyminen oli siunaus. Olin melkein unohtanut sen, miksi hakeuduin tälle alalle.
Kauniiksi sisäisesti ja ulkoisesti
Aho uskoo, että kosmetiikan kautta voi rakentaa lempeämpää suhdetta omaan itseensä. Se on pieni ja arkinen asia, mutta sen äärellä ihminen voi katsoa itseään tarkasti – ja parhaimmillaan arvostavastikin.
– Mielestäni niin sanottujen virheiden häivyttäminen on aivan epäolennainen juttu. Ei kosmetiikalla ole tarkoitus laittaa itseään mihinkään muottiin. On turha kokeilla naamareita, sillä ne on kuitenkin pakko ottaa joskus pois. Voi katsoa omia vahvuuksiaan.
Nyt Aholla on rinnallaan yhtiökumppani Erja Häkkinen, joka hoitaa tehtäviään Monacosta käsin. Yrityksen liikevaihto on ylittänyt miljoonan haamurajan, ja sen tuotteita myydään sadoissa myyntipisteissä eri puolilla Suomea. Tuore aluevaltaus on Diego dalla Palma Milano -meikkisarjan tuominen Prisma-myymälöihin.
– Se oli työvoitto. Tehtaan omistaja oli saada sydänkohtauksen, kun ehdotin ajatusta. Hänestä hieno ja ainutlaatuinen tuote ei kuulunut ruokakauppaan. Minusta se taas kuuluu juuri sinne. Haluan olla siellä, missä ihmiset käyvät.
Camilla Aho, 68 vuotta, on siis täsmälleen samoilla jäljillä kuin neljä vuosikymmentä aikaisemmin. Hän tuo arjen ilahduttajia hieman lähemmäs kaikkia ihmisiä.
– Kosmetiikasta puhutaan usein hyvin negatiiviseen sävyyn, ja tulee erilaisia kauhistelun trendejä. Hyvä esimerkki on vaikkapa parabeenien mustamaalaus. Kosmetiikkaan voisi suhtautua paljon rauhallisemminkin. Miksei keskittyisi hyvään aina, kun siihen on tilaisuus?
Juttu on ensimmäisenä ilmestynyt lokakuun 2020 Gloriassa.
