Kampaajamestari luottaa omat hiuksensa yrityksensä  kampaajien käsiin. "Arvostan kampaajan tuolissa nopeaa mutta huolellista työtä.  En malta istua siinä kauaa."
Kampaajamestari luottaa omat hiuksensa yrityksensä kampaajien käsiin. "Arvostan kampaajan tuolissa nopeaa mutta huolellista työtä. En malta istua siinä kauaa."
”Kampaamoissa on aivan uniikki atmosfääri. Kampaajat ovat värikkäitä persoonia ja sosiaalisesti lahjakkaita, hyvin huumorintajuisia taiteilijoita.” Kampaajan tuolissa istuu Henna Laukkanen.
”Kampaamoissa on aivan uniikki atmosfääri. Kampaajat ovat värikkäitä persoonia ja sosiaalisesti lahjakkaita, hyvin huumorintajuisia taiteilijoita.” Kampaajan tuolissa istuu Henna Laukkanen.
"Kuvassa on äitini silloin, kun hän aloitti yrittäjänuransa. Olen aina ihaillut hänen rohkeuttaan." Taulu on matkalla Ninan uuden kodin  kirjastoon.
"Kuvassa on äitini silloin, kun hän aloitti yrittäjänuransa. Olen aina ihaillut hänen rohkeuttaan." Taulu on matkalla Ninan uuden kodin kirjastoon.

Kampaamoyrityksen toimitusjohtaja Nina Olander-Villegas, 52, valmistautuu uuteen elämään, johon kuuluu muutto Helsingin keskustaan. Läheiset perhesuhteet ja kutsumusammatti ovat kantaneet häntä läpi vaikeiden vaiheiden.

Kun muut teinitytöt kuuntelivat huoneissaan täysillä musiikkia ja puhuivat pojista, Nina Olander-Villegas oli toisaalla: töissä.

”Otin ensimmäiset kampaamoasiakkaani vastaan 13-vuotiaana. Asiakkaani olivat kavereitani, mutta tein töitä ihan tosissani. Olin kampaamolla hommissa kaikki lomat ja viikonloput. Leikkasin hiuksia ja tein permiksiä. Monet silloisista asiakkaistani käyvät kampaamotuolissani edelleen”, kampaajamestari ja Beauty Hair Sirpa Mansner -kampaamoketjun toimitusjohtaja kertoo.

”Otin ensimmäiset kampaamoasiakkaani vastaan 13-vuotiaana.”

Yrityksen on perustanut hänen äitinsä Sirpa Mansner 19-vuotiaana. Ensimmäinen kampaamo perustettiin Karhupuistoon Helsingin Kallioon. Tavoitteena oli jonakin päivänä avata iso liike keskustaan. Unelma ylittyi: yrityksellä on nyt kolmetoista liikettä ja sata työntekijää.

”Äitini on aina ollut rohkea bisnesnainen. Hän aloitti ihan tyhjästä. Hänellä oli vain oma ammattitaitonsa. Nopeasti kuitenkin ilmeni, että hänellä on kampaajamestarin taitojen lisäksi hyvä bisnesäly. Äidiltä olemme oppineet, että menestyäkseen on otettava vastuuta ja tehtävä taloudellisesti järkeviä päätöksiä.”

Kilpailut veivät maailmalle

Yrittäjän tytär kasvoi kampaajien keskellä. Äidin lisäksi monet perhetutut olivat samalla alalla.

”Fanitin kampaajia ja halusin olla samanlainen kuin he. Matkin heitä intohimoisesti: söin samaa ruokaa ja imin inspiraatiota. Meillä kotona ei koskaan keskusteltu siitä, mikä minusta tulee isona. Kenenkään ei tarvinnut kysyä, mistä unelmoin.”

Nina aloitti Schwarzkopfin kouluttajana jo 16-vuotiaana ja meni kampaajakouluun 19-vuotiaana päästyään ylioppilaaksi. Siihen mennessä hän oli voittanut jo oppilaskilpailuja Suomen mestaruustasolla.

”Fanitin kampaajia ja halusin olla samanlainen kuin he.”

”Kilpailin Suomen maajoukkueessa seitsemän vuotta, ja kun lopetin kilpailun, siirryin valmentajaksi ja tuomariksi. Kilpaileminen on ollut urallani todella tärkeää. Se on virittänyt kampaamomestarin taitoni huippuunsa ja vienyt ulkomaille. On ollut mahtava tutustua ammattilaisiin ympäri maailmaa.”

Koko perhe hommissa

Nina siirtyi yhtiön toimitusjohtajaksi kuutisen vuotta sitten. Titteli muuttui, mutta rooli ei, sillä hän on vetänyt äitinsä rinnalla yritystä 80-luvun puolivälistä asti. Veli Sebastian Ström tuli mukaan vetämään yrityksen myyntiä ja markkinointia kymmenisen vuotta sitten.

Myös Ninan 28-vuotias tytär Vanessa Villegas on työskennellyt yrityksessä jo kymmenen vuotta. Hän on tradenomi ja hoitaa firman taloushallintoa ja henkilöstöasioita ja istuu yrityksen hallituksessa, kuten myös Ninan 24-vuotias poika Victor Villegas.

”Perheyrityksessä kaikki tekevät kaikkea, oli titteli mikä tahansa. Jos kampaamot täyttyvät pahvilaatikoista, kaikki tarttuvat toimeen ja auttavat kantamaan. Itse käytin juuri kokonaisen työpäivän siihen, että paketoin työntekijöille hankkimiamme lahjoja. ”

Hallinnollisten hommien lisäksi Nina ottaa vastaan kampaamoasiakkaita yhtenä päivänä viikossa.

”Se on viikon kivoin ja tärkein työpäivä. Haluan tehdä itse käytännön kampaamotyötä, sillä vain niin pysyy kärryillä siitä, missä alalla mennään. Muu aikani menee pääasiassa henkilöstöasioihin. Koulutan kampaajiamme ja kierrän eri liikkeissä.”

Vaikka Sirpa-äiti on virallisesti jäänyt eläkkeelle, hän on yhä hengessä mukana.

” Perheen kanssa työskentely on valtava voimavara. Meitä on monta ja olemme aina toistemme tukena. Välimme ovat niin läheiset, että uskallamme puhua asioista suoraan.”

Suuri rakkaus – ja suru

Työn lisäksi Ninalla on toinenkin suuri rakkaus: Miguel Villegas, jonka hän tapasi 20-vuotiaana Espanjassa.

”Olimme isoäitini syntymäpäivämatkalla Malagassa. Kohtasin ihanan miehen, mutten arvannut, että siitä syntyy elinikäinen juttu.”

Ensimmäiset pari vuotta rakastavaiset matkustivat edestakaisin Suomen ja Espanjan välillä. Lopulta he päättivät, että mies muuttaa Suomeen, sillä Nina ei halunnut luopua työstään.

”Mieheni kotiutui tänne hyvin. Hän oli espanjalaiseksi yllättävän suomalainen, rauhallinen ja hiljainen kotona viihtyjä.”

Pariskunta sai kaksi lasta ja eli onnellista suomalais-espanjalaista arkea Helsingin Vartiokylässä.

”Olen suomenruotsalainen ja vaikka tunnen kasvattaneeni lapseni omaan kulttuuriini, huomaan, että he ovat hyvin espanjalaisia. He ovat temperamenttisia ja puhuvat paljon, myös käsillään. Perhesuhteemme Espanjassa asuvaan sukuun ovat lämpimät ja välittömät.”

”Mieheni kuoltua oivalsin, että koskaan ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu.”

Kaksi vuotta sitten koko perheen elämä pysähtyi, kun Ninan mies kuuli sairastavansa harvinaista lisämunuaisenkuorisyöpää. Kahdeksan viikon kuluttua diagnoosista hän menehtyi.

”Mieheni oli vain 52-vuotias. Hän oli aina ollut terve, joten sairaus oli iso sokki. Mieheni kuoltua oivalsin, että koskaan ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu. Siksi on hyvä muistaa, että jokainen päivä rakkaiden kanssa on arvokas.”

Nina vierailee edelleen säännöllisesti puolisonsa perheen luona Espanjassa.

” Lapseni ovat perineet isältään rakkauden ruokaan. He ruokailevat mieluiten espanjalaisittain pitkän kaavan mukaan. Mieheni oli meillä päävastuussa ruuasta, ja nyt lapseni ovat ottaneet sen roolin. He tulevat usein valtavien ruokakassien kanssa luokseni laittamaan ruokaa.”


Uusi koti keskustaan

Puolison kuoleman jälkeen perheen paritalo Helsingin Vartiokylässä on alkanut tuntua suurelta. Siksi Nina on päättänyt muuttaa Helsingin keskustaan.

”Löysin Kaisaniemenpuiston päästä asunnon viehättävästä vanhasta talosta, jossa on korkeat huoneet ja isot ikkunat. Tuntuu huojentavalta jättää taakse nykyisen kodin pihatyöt, joita en osaa enkä halua hoitaa, ja asuinalue, joka on ideaali lapsiperheelle, muttei yksin elävälle naiselle.”

Uusi koti on huonossa kunnossa, joten siihen tehdään täysremontti.

”Kahden vuoden surun jälkeen on syytä aloittaa alusta. Lapsetkin kannustivat minua muuttamaan.”

Nina arvelee, että uudenlainen arki kaupungissa on aiempaa helpompaa ja inspiroivampaa.

”Todennäköisesti hengailen enemmän keskustan kaduilla. Jatkossa on entistä helpompi käydä ystävien ja perheen kanssa ulkona syömässä. Lempipaikkojani ovat Strindbergin yläkerta, Teatteri ja Vinkkeli. Niissä voisin istua rakkaiden seurassa tuntitolkulla.”

”Lapsetkin kannustivat minua muuttamaan.”

Oman ajan uudessa kodissa Nina aikoo käyttää pääasiassa lukemiseen.

”Luen ihan joka päivä. Olen perinyt vanhemmiltani kiinnostuksen yhteiskunnallisiin asioihin, ja olen todella kiinnostunut Suomen, Ruotsin, Venäjän ja Espanjan historiasta. Käyn kirjakaupoissa viikoittain, ja toivon, että suosikkikirjailijani Kjell Westö, Kaari Utrio ja Camilla Läckberg kirjoittaisivat nykyistä tiuhempaan.”

Aina vähän töissä

Iltaisin Nina selaa Youtubesta kampaustutoriaaleja samalla, kun istuu sohvalla.

”Enää ei tarvitse lähteä ulkomaille messuille inspiroituakseen. Lähettelemme kampaajaystäviemme kanssa toisillemme kiinnostavia hiusvideoita ja vaihdamme ajatuksia.”

”Tykkään, kun minulla on töissä kiirettä ja vähän paineitakin. Olen silloin parhaassa vireessä.”

Ninan visio kevään hiustrendeistä on selvä:

”Kiharakampaukset tulevat kovaa ja näkyvät kohta katukuvassakin. Otsatukkatrendi leviää pian Pariisista muuallekin Eurooppaan. Trendikkäin on pyöristetty otsis, joka on sivuilta pidempi kuin keskeltä.”

Nina korostaa, että tärkeintä on löytää leikkaus, joka sopii asiakkaan kasvoille.

”Kampaajat etsivät yhä enemmän yksilöllisiä ratkaisuja asiakkaiden tarpeisiin – toisin kuin 80-luvulla, jolloin kaikille asiakkaille tehtiin yhtä ja samaa mallia. Nyt työ on on paljon haastavampaa ja siksi monin verroin kiinnostavampaa.”

Kuluva vuosi on myös työmielessä uudistumisen aikaa. Yritys avaa kampaamon uuteen kauppakeskus Rediin Helsingin Kalasatamaan.

”Siitä tulee iso rykäisy, mutta tykkään, kun minulla on töissä kiirettä ja vähän paineitakin. Olen silloin parhaassa vireessä.”

Juttu on alun perin julkaistu maaliskuun 2018 Gloriassa.

 

Kuka?

Nina Olander-Villegas, 52, kampaajamestari ja Beauty Hair Sirpa Mansner -kampaamoyrityksen toimitusjohtaja. Vetää yrityksen kolmeatoista kampaamoa yhdessä veljensä Sebastian Strömin kanssa.

Kahden aikuisen lapsen äiti. Asuu Vartiokylässä Helsingissä, mutta suunnittelee muuttoa Helsingin keskustaan.

Parasta Helsingissä: Esplanadi. ”Hengailen siellä erityisesti kesällä. Tilaan Strindbergin kahvilassa caffè latten ja fiilistelen kansainvälistä tunnelmaa.”