Menestystuoksun luonut suomalainen Caius von Knorring elää unelmien pariisilaiselämää

Kolme vuotta sitten joulukuussa toimitusjohtaja Caius von Knorring, 45, sai kotikaupunkiinsa Pariisiin yllätyspuhelun Lontoosta. Harrods-tavaratalosta kerrottiin, että Caiuksen, Aurélien Guichardin ja Cédric Meiffertin perustaman ranskalaisen Matiere Premiere -hajuvesimerkin Falcon Leather -tuoksu oli päässyt tavaratalon kymmenen myydyimmän hajuveden joukkoon.

Caiuksen suu loksahti auki. Merkki oli perustettu vain kolme kuukautta aiemmin, ja tavaratalossa on tarjolla yli kaksituhatta tuoksua.

-Tuntuihan se käsittämättömältä, että meidän suomalaisesta koivutervasta valmistettu hajuvesi oli saanut niin hyvän vastaanoton, Caius sanoo kotonaan Pariisissa ja hymyilee.

Se oli vasta alkua. Seuraavana vuonna ranskalainen aikakauslehti Marie Claire valitsi merkin Parisian Musc -tuoksun vuoden parhaaksi. Merkki myös lanseerasi Radical Rose -hajuveden omista eteläranskalaisella Grassen tilalla kasvattamistaan ruusuista, mikä on pienelle firmalle poikkeuksellista. Nyt brändin kymmentä hajuvettä myydään jo viidessäkymmenessä maassa. Shanghaihin avautui syksyllä ensimmäinen oma putiikki.

-Minusta hajuvedet ovat taideteoksia, kun ne iskevät mielikuvitukseen ja menevät ihon alle, tunteisiin. Mekin pyrimme siihen, ja ideamme valmistaa tuoksuja vain yhdestä raaka-aineesta on jo sinänsä radikaali. Senkaltainen minimalismi on tuttua designissa, ruokakulttuurissa ja taiteessa, mutta ei hajuvesissä, Caius sanoo.

Koti keskellä Seine-jokea

Kahvi tuoksuu kuudennen kerroksen loft-asunnossa kapeiden kierreportaiden päässä. Sen kattoja koristavat valkoisiksi maalatut puuparrut, ja ikkunoista avautuvat maisemat yhdelle Pariisin kauneimmista aukioista Île de la Citén saarella keskellä Seine-jokea, Pariisin oikeustaloa vastapäätä.

Caius istuu kotinsa kapealla parvekkeella. Alapuolella Place Dauphine -aukio on täynnä pittoreskeja penkkejä, pyöreitä pöytiä ja rottinkituoleja. Säntillisissä riveissä kasvaviin lehtipuihin puhkeavat keväällä kukat, jotka kesällä varisevat hiekalle ja värjäävät sen pinkiksi. Viikonloppuisin aukiolla pelataan petankkia tai mölkkyä, ja iltaisin Caius istuu alakerran kahvilan terassille viinilasilliselle.

Nyt Caius hörppää aamulatteaan ja katselee tuttua maisemaa. Niin hän on tehnyt jo kahdeksan vuoden ajan, ja se on yhä hänen päivän lempihetkensä. Vieressä istuu ranskalainen vaimo Karine Virengue, 47, joka työskentelee nykyään myös Matiere Premierellä. Hänellä on pitkä ura viestinnässä luksusmerkeillä kuten Chanelilla.

-Olen katsellut tätä maisemaa ja ylittänyt pyörällä viereisen Pont Neufin sillan matkalla töihin tuhansia kertoja, mutta en kyllästy siihen koskaan, niin kuin en kyllästy nykyiseen työhönikään. Teen bisnestä ja markkinointia, mutta pienessä firmassa hoidan myös henkilöstöhallintoa, maksan palkat ja täydennän kahvivarastoa. Tiedän, että elän aika kliseistä pariisilaiselämää, mutta rakastan sitä ja olen kiitollinen siitä joka päivä, Caius sanoo.

Suomesta Pariisin parfyymibisnekseen

Caius oli neljävuotias, kun hän muutti perheensä kanssa Helsingistä Pariisiin. Michael-isä tuli Ranskaan perustamaan suomalaiselle lasifirmalle Euroopan myyntiverkostoa, ja Marianne-äiti työskenteli muotialalla. Caius kävi ranskalais-englantilaista koulua Seinen rannalla ja piipahti 8-vuotiaana Suomessa parin vuoden ajan. Silloin hän kävi Helsingin ranskalais-suomalaista koulua, jossa oppi hyvin suomen kielen.

Valmistuttuaan Pariisin maineikkaasta HEC-kauppakorkeakoulusta Caius haaveili työpaikasta muotialalla ja päätyi harjoittelijaksi Kenzolle. Siellä hän tutustui vaimoonsa ja parfymööri Aurélieniin.

-Hoidin ensin viisi vuotta Kenzon hajuvesivientiä, jonka jälkeen tein pari vuotta tuotekehitystä. Siirryin Puigille, ja kolmekymppisenä olin Nina Riccin hajuvesien markkinointipäällikkö. Vastasin muun muassa l'Elixir- ja L'Eau -tuoksujen mainoskampanjoista. Sitten vaihdoin Valentinolle ja lähdin, kun brändi siirtyi L'Oréalille, Caius kertoo.

Sen jälkeen tarvittiin yksi ilta Castel-yökerhossa Pariisissa parfymööri Aurélienin kanssa, ja Matiere Premiere sai alkunsa. Syntyi idea tehdä parfyymeille sama kuin ranskalainen taidemaalari Pierre Soulages teki tauluille eli maalasi niitä vain yksinkertaisista mustista viivoista.

Ideana oli kehittää brändi, jonka hajuvesi luodaan yhden raaka-aineen ympärille. On vaikkapa appelsiinipuunkukka, ruusu, myski ja uusimpana sahrami. Raaka-aineista ruusut, tuberosat ja pian myös laventelit kasvavat omalla tilalla Grassessa. Monet isot luksustalot hankkivat samasta kaupungista tuoksujensa raaka-aineet.

Caiuksen kipinä muotiin ja parfyymeihin heräsi jo pienenä, josta voi kiittää turkisfirmassa työskennellyttä muotisuunnittelijaäitiä. Poika kulki mukana, kun äiti kierrätti suomalaisia suunnittelijoita Pariisissa.

-Katsoimme äidin kanssa 80- ja 90-luvuilla televisiosta kaikki muotinäytökset, ja 13-14-vuotiaana sain häneltä Aramis-hajuveden. Se oli ensikosketukseni luksukseen. Pari vuotta myöhemmin aloin käyttää Chanelin vaniljaista Égoïstea. Myös parfyymien estetiikka kiinnosti minua ja rakastin vanhoja Chanelin hajuvesimainoksia, Caius kertoo.

Hänen ensimmäiset tuoksumuistonsa liittyvät silti suomalaiseen metsään, saunaan ja koivuihin sekä lomiin Etelä-Ranskassa, jossa mäntyjen ja laventelin tuoksut tuulahtavat nenään heti, kun astuu Nizzan lentokentältä ulos. Sellaisten tuoksujen keskellä Caius viihtyy nykyään parhaiten. Hän meni vaimonsa kanssa naimisiin kymmenen vuotta sitten Etelä-Ranskan Sanary-sur-Merissä, jossa he viettävät kaikki lomansa Suomen lisäksi.

-Aiemmin prioriteettini oli matkustaa mahdollisimman kauas ja nähdä paljon maailmaa, mutta nykyään saunominen meren äärellä kiinnostaa enemmän. Rakastan Helsinkiä ja suomalaista saaristoa. Etsin kauneutta yksinkertaisista asioista, kuten luonnosta. Sama pätee ruokaan. Joskus yhden hyvän tomaatin maku on parempi kuin että se on sekoitettu moneen asiaan. Yksinkertainen rauhoittaa, ja suomalaiset tajuavat sen hyvin. Haluan, että myös tyttäreni Niki tutustuu sellaiseen suomalaiseen kulttuuriin.

Töitä ei tuoda kotiin

Kun Caius lähtee töihin, Karine vie seitsemänvuotiaan Nikin kouluun ja syö vasta sitten yksin aamupalan. Kun pariskunta tekee tiiviisti yhdessä töitä, on sovittava omasta ajasta ja yhteisistä säännöistä.

-On ihanaa jakaa myös työ Karinen kanssa. Meillä molemmilla on omat osaamisalueet ja arvostamme toisiamme niiden asiantuntijoina. Tutustuimme työpaikalla, joten yhdessä työskenteleminen on meille luontaista, Caius sanoo.

Karine nyökyttelee. Hän ymmärtää vähän suomea ja rakastaa suomalaista kulttuuria, sen minimalismia, luonnon vaivatonta läheisyyttä sekä tasapainoa ammatillisen ja henkilökohtaisen elämän välillä.

-Olemme Caiuksen kanssa erilaisia ja täydennämme siksi toisiamme. Caius on toiminnan ja minä tarkkuuden ihminen, Karine sanoo ranskaksi.

-Haastavinta on olla puhumatta töistä kotona, mutta yritämme kunnioittaa sitä, Caius sanoo.

Siihen auttaa arki, joka pyörii lasten ympärillä. Perheeseen kuuluu yhteisen tyttären lisäksi myös Karinen 19-vuotias poika Pierre.

Caius haluaa pyhittää illat ja viikonloput perheelleen. Työpäivä päättyy arkena puoli seitsemältä. Pyörämatkalla kotiin hän ripottelee työasiat pois mielestä.

-Isyys kestää ikuisesti, ja ehdottoman rakkauden tunne on loputon. Meillä on hauskaa yhdessä. Teemme legoja, piirrämme ja kävelemme Seinen rantaan riippapajun alle syöttämään leivänpaloja sorsille, Caius kertoo.

Ennen kaikkea pariisilainen

Caiuksen ja Karinen perheessä luetaan paljon. Olohuoneen hyllyt pursuavat romaaneja sekä taide- ja muotikirjoja. Keskellä hyllyä esillä on kaksi, Cioranin On ne peut vivre qu'à Paris (Emme voi elää kuin Pariisissa) ja Magnus Londenin Come to Finland! Paradise calling. Kuvaavatko ne Caiuksen mielenmaisemaa?

-Olen sillä tavalla suomalainen, että katson jääkiekon MM-kisat Suomen paita päällä, syön salmiakkia ja hamstraan korvapuusteja La Samaritaine -tavaratalon leipomosta. Identiteetiltäni olen silti selvästi pariisilainen. Ranskalainen savoir vivre -elämäntyyli näkyy arjessani. Tarvitsen päivittäistä sofistikoitumista. Nautiskelen aamukahvin, laitamme joka ilta yhdessä ruokaa ja syömme rauhassa pitkään. Tykkään jutella ystävieni kanssa filosofiasta tai geopolitiikasta monta tuntia putkeen, Caius kertoo.

Myös kansainvälisyys on Caiukselle tärkeää, ja hän on aina matkustellut paljon. Erityisesti Japani on lähellä sydäntä. Siksi hän etsi Matiere Premierelle toimiston Oopperatalon kulmilta, läheltä rue Saint-Annen japanilaiskorttelia, jonka ravintoloissa hän käy vaimonsa kanssa arkilounailla.

-Olen matkustellessani huomannut, ettei Pariisi ole huono paikka asua. Täällä voi mennä monenlaisiin kortteleihin ja nähdä kaikki konsertit, teatterit, museot ja muotitapahtumat. Tarvitsen ison kaupungin energiaa, mutta minulle riittää, että kävelen kaduilla ja fiilistelen sitä, että Pariisissa tapahtuu koko ajan jotakin, Caius sanoo. 

Juttu on julkaistu Gloriassa 01/2023.