Nanso vältti yt-neuvotteluissaan irtisanomiset, kun ylemmät toimihenkilöt suostuivat alentamaan palkkaansa. Niin teki myös toimitusjohtaja Leena Syrjälä. Suomalaisella vaateteollisuudella on vaikeat ajat, mutta valitusvirttä Syrjälä ei suostu veisaamaan.

Kun minua pyydettiin Nanson toimitusjohtajaksi 2009, minulla oli käsitys siitä, mitä suomalaisella vaateteollisuudella on edessä. Olin ollut Nanson hallituksen jäsen vuodesta 2001, joten olin nähnyt ulkomaisten halpavaatebrändien invaasion Suomeen. Kilpailu oli jo silloin kovaa, ja se on vain yltynyt, eikä vähiten pukeutumisessa. Tosin ei mikään toimiala voi sanoa, etteikö kilpailu olisi tiukentunut.

Tässä taistellaan oikeasti 93-vuotiaan yhtiön tulevaisuudesta.

Nansolla ollut tänä vuonna kahdet yt-neuvottelut. Ne eivät ole mitään kepeitä pikkujuttuja, joita järjestellään huvikseen tuosta vain, jotta omistaja saisi isompia voittoja. Meillä on paljon ihmisiä, jotka ovat olleet talossa 45 vuotta, koko elämänsä. Tässä taistellaan oikeasti 93-vuotiaan yhtiön tulevaisuudesta.

Laskin palkkaani

Jälkimmäiset yt:t saatiin päätettyä marraskuun alussa ilman irtisanomisia, kun ylemmät toimihenkilöt suostuivat vuoden irtisanomissuojaa vastaan alentamaan palkkaansa viisi prosenttia. Pyrimme neuvottelemaan palkanalennusta koko henkilöstölle, jolloin olisimme säästyneet lomautuksilta. Mutta olen silti tyytyväinen, että pääsimme tällaiseenkin ratkaisuun.

Koko johtoryhmä, minä mukaan lukien, alensi palkkaansa 14 prosenttia. Tällaisina aikoina toimitusjohtaja ei voi olla itsekäs, vaan on keskityttävä hakemaan uusia konsteja ja keinoja. Uskon vakaasti, että paremmat ajat koittavat.

Emme voi alkaa harmitella talven lämpimiä säitä ja sitä, etteivät pitkät alushousut käy kaupaksi.

Kotimainen kysyntä on laskenut viimeksi kuluneet seitsemän vuotta, ja se koskee kaikkia käyttötavaroita. Näin ei ole käynyt naapurimaassa Ruotsissa. Voidaankin miettiä, mistä se meillä johtuu.

Emme voi alkaa harmitella talven lämpimiä säitä ja sitä, etteivät pitkät alushousut käy kaupaksi. Kilpailu ja haasteet eivät tule koskaan katoamaan, eikä firmaa rakenneta uikuttamalla. Valittamisen sijaan haluan luottaa siihen, että laadukkaille tuotteille riittää aina kysyntää.

Innostukaa, suomalaiset!

Meillä on Nanso Groupissa kuusi brändiä, joista kahdella, Nansolla ja Voguella, pyrimme myös maailmalle. Viennissä kasvu on antanut vielä odottaa itseään.
Olemme mielestäni onnistuneet pukemaan kaikenikäiset ja -kokoiset suomalaiset naiset näteiksi, mutta enää ei voi toimia niin, että tehdään muotia vain suomalaisille.

Brändiemme tunnettuus on kotimaassa hyvä, mutta kansainvälisesti meillä on vielä paljon työtä edessä. Meillä on hyviä suunnittelijoita, kuten Anna Ruohonen, Katri Niskanen ja Paola Suhonen, ja kevääksi kertakaikkisen hieno mallisto. Nyt pitää sitten miettiä, miten ja missä me saamme Nanson niin esille, että ihmiset löytävät sen.

Nanso Groupilla on kolme tuotantolaitosta, kaksi Suomessa ja yksi Tallinnassa Virossa. Tekstiiliteollisuus on käytännössä miltei kadonnut Suomesta, vaikka sitä vielä 80-luvulla oli valtava määrä. Neuvostoliitto veti tavaraa eikä silloin tarvinnut paljon miettiä brändejä eikä sitä, mitä kuluttaja haluaa.

Ei ole kenenkään etu, että koko teollisuuden haara hiipuu Suomesta.

Suomalainen teollisuus kärsii silloisesta ajattelusta osittain vieläkin. Neuvostoliitto katosi, ja sen myötä suurin osa suomalaisesta vaateteollisuudesta siirtyi nopeasti itään halvemman tuotannon maihin. Työllistämme tällä hetkellä 550 henkeä ja olemme yksi alan suurimmista työnantajista Suomessa. Meillä on paljon ihmisiä, jotka ovat olleet talossa 45 vuotta, koko elämänsä. Ei ole kenenkään etu, että koko teollisuuden haara hiipuu Suomesta.

Omatkin brändit pitää nähdä kaukaa katsoen. Kyselen aina eri aloja edustavilta ihmisiltä, että mitä mieltä he ovat Nansosta ja mitä Nanson pitäisi heidän mielestään tehdä. Ihmisissä on valtava resurssi.

Meillä on kova tsemppihenki päällä, ja siinä ovat asiakkaatkin eli jälleenmyyjämme mukana. Vielä kun saataisiin suomalaiset kuluttajatkin innostumaan. He sanovat kyllä kyselyissä, että suosivat kotimaista — ja varmaan ajatuksen tasolla niin tekevätkin.

Kukkarollaan voi vaikuttaa siihen, onko kotimaassa lomautusuhkia päällä.

Ostotilanteessa moni kuitenkin tekee valinnan pelkän hinnan perusteella. Kukkarollaan voi vaikuttaa siihen, onko kotimaassa lomautusuhkia päällä ja saavatko suomalaiset työntekijät sen palkan, jonka ansaitsevat. Jos ostaa aina tuontitavaraa, on vähän turha itkeä huonoja uutisia Suomen työllisyystilanteesta.

Johtaminen vaatii kovuutta

Olen aina pitänyt numeroista ja opiskelinkin kauppakorkeakoulussa laskentatoimea. Aika nopeasti kuitenkin tajusin, että halusin työltäni jotain eläväisempää. Olen tehnyt aina työtä sellaisten tuotteiden parissa, jotka ovat kiehtoneet minua.

Kova paikka urallani oli, kun toimin amerikkalaisen Gilletten toimitusjohtajana Suomessa. Yrityksen myyntiä oli valmisteltu minun tietämättäni. Olin tehnyt erittäin hyvää tulosta, ja esimiehen ottaessa yhteyttä luulinkin, että saan bonuksen. Yllätyksekseni jouduinkin seuraavan puolen vuoden aikana irtisanomaan joukon erinomaisia alaisiani ja luopumaan toimestani.

Rohkeus tuli mukaan

Gilleten aikana minua pyydettiin Nanson hallitukseen. Se oli ensimmäinen hallituspaikkani, ja olin siitä todella otettu ja ylpeä. Gilleteltä menin Wihurille. Tuntui ihanalta mennä suomalaiseen yritykseen.

Olen täysillä sitoutunut työhöni ja mietin yhtiön asioita 24/7.

Kokemus osoitti, että pitää uskaltaa antaa uusille tuulille tilaa. Olemme hiljattain lisänneet Nanson arvoihin yhden uuden arvon. Se on rohkeus. Yrityksen johtamisessa positiivisuus on tärkeää, mutta lisäksi tarvitaan määrätietoisuutta, tiukkuutta, kovuuttakin.

Olen täysillä sitoutunut työhöni ja mietin yhtiön asioita 24/7. On mukavaa toimia kauniiden vaatteiden parissa. Ei minulla taida nykyään olla muita kuin Nanson vaatteita.”

Artikkeli on julkaistu tammikuun 2015 Gloriassa.

Kuka?

▶ Leena Syrjälä on Nanso Groupin toimitusjohtaja.
▶ Syrjälä on työskennellyt aiemmin muun muassa toimialajohtajana Wihurilla, toimitusjohtajana Gillette Groupissa ja Mölnlyckellä vähittäiskaupan yksikön vetäjänä.
▶ Asuu Espoossa miehensä Laurin kanssa. Kaksi aikuista tytärtä.
▶ Harrastaa golfia, hiihtoa ja lenkkeilyä. Viettää vapaa-aikaa myös suvun kesäpaikassa Kirkkonummella.

Estelle&Thild -kosmetiikkabrändin perustaja Pernilla Rönnberg arvostaa luonnonmukaisuutta myös omissa elämäntavoissaan. Luksuskoti sijaitsee meren äärellä, ja metsässä liikkuminen antaa energiaa bisnesarkeen.

Luomun edelläkävijä

Pernilla Rönnberg istuu perustamansa Estelle & Thild -kosmetiikkamerkin toimiston aulassa Artillerigatanilla Tukholman Östermalmissa. Aula on sisustettu vaaleilla pastellisävyillä ja seinällä on suuria, hempeitä kukkia niin kuin luomumerkille sopii.

”Kun perustin Estelle & Thildin kymmenen vuotta sitten, luomuruuat olivat kaupoissa eri osastoilla ja luomukosmetiikan valikoima oli todella pieni”, Rönnberg sanoo.

Nyt tilanne on todellakin muuttunut. Luomu, ekologisuus ja vegaanisuus ovat megatrendejä, ja se näkyy Estelle & Thildin vakaana kasvuna. Yrityksen liikevaihto on 47 miljoonaa kruunua eli vajaa viisi miljoonaa euroa ja työntekijöitä on 15. Tänä vuonna Estelle & Thild lanseerasi ihonhoitotuotteiden rinnalle meikkisarjan.

Estelle & Thild on luomukosmetiikan markkinajohtaja kotimaassaan, ja Suomi on heidän suurin vientimarkkinansa.

”Tällä hetkellä on kaksi voimakasta meikkitrendiä, no make up -trendi ja näyttävät glittermeikit. Me teemme pohjoismaiseen tyyliin sopivia, luonnollisia arkimeikkejä.”

Estelle & Thild on luomukosmetiikan markkinajohtaja kotimaassaan, ja Suomi on heidän suurin vientimarkkinansa.

”Suomalaiset ja ruotsalaiset naiset ovat hyvin samanlaisia ja samantyylisiä ja kiinnostuneita luomusta. Tanska on luomun edelläkävijä, ja tuotteemme valmistetaan siellä. Pohjoismaista norjalaiset ovat vähiten kiinnostuneita luomusta.”

Rönnberg viettää viimeisiä päiviään toimistolla ennen kolmannen lapsensa syntymää. Kaksi vanhempaa lasta, Estelle ja Mathilde, joiden mukaan Rönnbergin yritys on nimetty, ovat 12- ja 14-vuotiaita.

Hevosjuttuja delissä

Östermalmilla kaikki hienostuneen kaupunkielämän palvelut ovat aivan nurkan takana. Pernillan suosikkilounaspaikka on Broms lähellä Karlaplania. Se on muutaman vuoden ikäinen huipputrendikäs deli, joka tarjoaa niin aamiaista, brunssia, lounasta, illallista kuin take awaytakin. Seinillä on tummanruskeaa kaakelia, ja lounasasiakkaina on bisnesväkeä ja paikallisia pikkuvauvojen äitejä rattaineen ja Louis Vuittonin ja Chanelin laukkuineen.

”En halua ostaa mitään teollisesti tuotettua ruokaa.”

”Suosikkejani ovat vihermehut ja chiavanukkaat tuoreilla marjoilla. Haen täältä usein myös ruokaa kotiin työpäivän jälkeen.”

Ruokavalinnoissaankin Pernilla suosii luomua.

”En halua ostaa mitään teollisesti tuotettua ruokaa.”

Lounaaksi Pernilla ottaa lohisashimin, jossa on raa'an lohen lisäksi mangoa, avokadoa, seesaminsiemeniä ja ponzu-kastiketta.

Paikalla on Pernillan tuttuja, ja poskisuudelmia vaihdellaan. Lounaspuhe kääntyy ratsastukseen, sillä Pernillalla on omia hevosia.

”Ratsastaminen on suorastaan meditatiivista. Rakastan myös laskettelua ja tennistä, mutta työn ja perheen lisäksi ihan kauheasti ei jää harrastuksille aikaa.”

Eläimet ovat olleet aina Pernillalle erittäin tärkeitä.

”Uskon, että eläimet voivat olla iloisia tai surullisia. Niillä on samanlaiset tunteet kuin meilläkin.”

Kuninkaallisia sisustusesineitä

Kivenheiton päässä lounaspaikasta on Pernillan suosikkikukkakauppa Bruun. Sieltä toimitetaan kukat Estelle & Thildin toimistoon kerran viikossa, ja sieltä Pernilla hakee kukkia myös kotiinsa Lidingöön vähintään yhtä usein.

Pernillan suosima sisustusliike hoitaa myös kuninkaallisten sisustusasioita.

”Suosikkikukkani vaihtelee kauden mukaan, tällä hetkellä se taitaa olla hortensia.”

Ovelle tulee tervehtimään kukkakauppiaan mopsi Macka, joka ei lähde ovesta omin luvin ulos vilkkaalle Karlavägenille.<EP,1>Pernillan maku tunnetaan täällä, ja hänelle rakennetaan muodikas kimppu, jossa on niin vaaleaa hortensiaa kuin vanhan roosan värisiä ruusujakin.

Kun kukat on hankittu, piipahdetaan nurkan takana hakemassa sisustusputiikista muutama tyyny ja sisustusesine. Pernillan kotona on remontti, ja olohuone kaipaa pientä päivitystä. Kaupasta juoksee perään Pierre & Peters -putiikin Pierre  kullanvärisen kynttilänjalan kanssa.

”Hän hoitaa myös kuninkaallisten sisustusasioita.”

Saariston lapset

Lidingö Tukholman kupeessa on juuri se paikka, jota ruotsinristeilyllä ihastellaan aamiaispöydän ikkunoista vähän ennen kuin laiva lipuu satamaan.

”Kaikki Tukholmaan menevä laivaliikenne menee tästä ohi”, Pernilla näyttää olohuoneen valtavista ikkunoista, jotka avautuvat Skurusundin salmeen. Rannassa uiskentelee kaksi joutsenta.

70-luvulla rakennetun talon merenpuoleinen piha on remontoitu muutama vuosi sitten. Tällä hetkellä remontissa on talon alaosa, ja siihen valmistuu yksi uusi kerros.Modernissa uima-altaassa kelluu kesän jäljiltä ylösalaisin vihreä uimalelu ja olohuoneen pitkän betonitason alla lojuu hover board.

Mathilde, 12, on tullut koulusta, tulee tervehtimään ja livahtaa omaan huoneeseensa.

”Luulen, että he ovat edelleen ylpeitä siitä, että yritys on heidän mukaansa nimetty. Muuten he ovat kuin ketkä tahansa teinit ja pitävät minua niin nolona, etten saa mennä autosta ulos, kun vien heidät kouluun.”

Pernilla on syntynyt Lidingössä ja paluumuutti sinne perheensä kanssa reilut kymmenen vuotta sitten.

"Yksinkertaisesti ihastuimme tähän rauhoittavaan näköalaan.”

Taidetta ja pehmolelukasoja

Suurta olohuonetta hallitsee valtavan, kodikkaan löhöilysohvan lisäksi kaksi ranskanbulldoggia, Ashton ja Tiger. Sohvan takana on pienen vuoren kokoinen läjä pehmoleluja, joista toinen bulldogeista valitsee yhden, minkä jälkeen toinen aloittaa nahistelun lelusta. Välillä Mathilde tulee huoneestaan hakemaan nuoremman ja eloisamman Tigerin rauhoittumaan.

”Tunnen rodun hyvin, niiden luonne on meille juuri sopiva. Ja ne olivat niin söpöjä!” Pernilla perustelee kaksi- ja neljävuotiaiden koirien hankintaa. ”Ne eivät tarvitse ihan kauheasti ulkoilua. Mieheni vie ne yleensä ulos iltaisin.”

”En ole niin kauhean kiinnostunut yksityiskohdista, mutta pidän kyllä designista.”

Perheessä pidetään eläinten lisäksi valokuvataiteesta. Seinällä on muun muassa ruotsalaisen muusikon ja valokuvataitelijan Jacob Felländerin teoksia. Marmorikuvioidulla sivupöydällä on iso pino Net-a-Porter-nettikaupan Porter-muotilehtiä. Maljakko on Svensk Tennistä, jota Ruotsin Marimekoksikin kutsutaan.

”En ole niin kauhean kiinnostunut yksityiskohdista, mutta pidän kyllä designista”, Pernilla sanoo ja nauraa, kun sivupöydällä olevan patsaan tekijä ei heti muistu mieleen.

Tyttöenergiaa bisneksessä

Lidingössä ehkä tärkeintä Pernillalle on kuitenkin lyhyt matka luontoon. Se tasapainottaa kaupunki- ja bisnesarkea. ”Rakastan työtäni ja olen aina tehnyt paljon töitä. Uskon, että olen siksi ollut parempi äitikin. Työn vastapainona haluan käydä luonnossa pitkillä kävelyillä ja niin teenkin joka viikonloppu.”

Hän odottaa, että pääsee pian taas juoksemaan, sillä raskauden loppuvaiheessa se ei enää onnistu.

”Kun isommat lapseni olivat pieniä, opiskelin kauppakorkeakoulussa ja perustin yritykseni. Olen silti aina ehtinyt viettää tosi paljon aikaa lasteni kanssa.”

Täyspitkää ruotsalaista äitiyslomaa yrittäjä ja toimitusjohtaja ei aio pitää, mutta ehtii hän silti rauhoittua nauttimaan perhe-elämästä.<EP,1>”Kun isommat lapseni olivat pieniä, opiskelin kauppakorkeakoulussa ja perustin yritykseni. Olen silti aina ehtinyt viettää tosi paljon aikaa lasteni kanssa.”

Bisnes on hyvällä kasvu-uralla, ja Pernilla on löytänyt yritykseensä hyvän tiimin, johon hän luottaa.

”Meillä on tosi energinen girl power -meininki. Aluksi jouduin tekemään ihan kaiken itse, joten nykyään on ihanaa, kun voin delegoida hommia luotettaville alaisille. Pomona pidän siitä, kun ihmiset kasvavat tehtävissään, ja voin antaa heille lisää vastuuta.”

Kuka?

Pernilla Rönnberg, 42, on ruotsalaisen luomukosmetiikkamerkin Estelle & Thildin perustaja ja toimitusjohtaja.

Asuu miehensä sekä vastasyntyneen vauvan ja 14- ja 12-vuotiaiden lastensa kanssa Lidingössä Tukholman kupeessa.

Parasta kodissa: merelle avautuvat suuret ikkunat, joista näkee vuodenaikojen vaihtelun.

Eurooppa yhtenee, mutta muoti pysyy eri maissa erilaisena, vakuutti muotijuttu 1990.

  Vaikka Eurooppa yhdistyy, eri maiden naiset säilyttävät erityispiirteensä, vakuutti humoristinen muotijuttu. Se ilmestyi 1990, viisi vuotta ennen kuin Suomesta tuli EU:n jäsenvaltio. Saksattaria kehuttiin Margaret Thatcherin lisäksi "tosimiehiksi" - eikä Angela Merkelistä edes tiedetty siihen aikaan. Jämäkkyyttä kuvassa olevan saksattaren tyyliin antoi myös Escadan bleiserin muodikas leveä hartialinja.