Hytti nro 6 -elokuvan tähti Seidi Haarla pukeutuu niin kirpparilöytöihin kuin suomalaisten suunnittelijoiden luomuksiin

Lämpömittari Cannesin elokuvajuhlilla näyttää 40 astetta. Elokuva, jonka pääosassa Seidi Haarla on, on juuri saanut arvostetun palkinnon. Hänen pitää vaihtaa Teemu Muurimäen valkoinen luomus Katri Niskasen glittermekkoon festivaalialueen vessassa.

-Olin kaksin kerroin vessanpöntön päällä, kun pukijani veteli korsetin satiininauhoja, Seidi muistelee tähtihetkeään nauraen.

Seidi esittää pääroolia elokuvassa Hytti nro 6, joka voitti Cannesissa Grand Prix -palkinnon.

Punaisella matolla nähty Muurimäen puku oli Seidin sanoin "kaunis kuin kakku", mutta liikkuminen sen kanssa oli vaikeaa. Siksi Niskasen taidonnäyte sopi paremmin hulppealla veneellä järjestetyille jatkoille, joissa näyttelijä pääsi purkamaan jännitystään tanssilattialla. Hän kuvailee Cannesin reissua täydelliseksi.

-Se oli silkkaa euforiaa! Sain viettää paljon aikaa läheisten ja ihanan työryhmämme kanssa.

Seidi nähtiin Cannesin punaisella matolla myös ystävänsä, pukusuunnittelija Tuomas Lampisen luurankopuvussa sekä Aalto-opiskelija Emma Stapelsin sinisessä kietaisumekossa. "Merenneitomekoksi" nimeämässään puvussa Seidi päätyi Voguen sivuille.

-Se tuntui yllättävän luonnolliselta. Olen aina rakastanut tekstiilejä ja vaatteita. Suunnittelimme asuja viikkoja Tuomaksen kanssa, ja oli mahtavaa antaa suomalaisille suunnittelijoille näkyvyyttä.

Seidi on aina hankkinut vaatteensa käytettynä, mikä on ollut pääasiassa eettinen valinta. Hän voisi käyttää kaiken aikansa kirpputoreilla kiertelyyn, mutta hän rajoittaa rakastamaansa "haahuilua".

Cannesia varten Seidi osti uudet korkokengät ja tilasi pikkulaukkuja Zalandosta ensimmäistä kertaa elämässään. Hän perusteli hankinnat tapahtuman ainutkertaisuudella.

-Oli ihana keikkua korkokengissä. Tunsin oloni Marilyn Monroeksi Piukat paikat -elokuvassa! En olisi koskaan uskonut samaistuvani Marilyniin.

Nuori Seidi olisi ollut ihmeissään. Parikymppisenä Pietarissa opiskellessaan hän erottui joukosta maskuliinisella ja sporttisella pukeutumisellaan sekä siilitukallaan. Venäläisten naisten tyyli kiehtoi Seidiä, joka ei osannut kuvitella pukeutuvansa ikinä korkokenkiin.

-Olin nuorena hyvin naisvihamielinen. Varsinkin venäläisiin naisiin liitetään stereotyyppisiä ja alentavia määreitä.

Itsetuntemus on kasvanut. Nykyään hän heittäytyy avoimemmin erilaisiin rooleihin pukeutumisen avulla.

Turussa hän saattaa pyöräillä vanhat roller derby -polvisuojat sukkahousujensa päällä.

-Ne suojaavat heikkoja polviani viimalta.

Miten kuvailisit tyyliäsi?

Tyylissäni ovat mukana mukavuus ja riemu, mutta toisaalta pukeudun tarveperusteisesti. Joskus tarvitsen halausta tai haluan olla piilossa, jolloin en pue mitään huomiota herättävää. Jos haluan mielen kohotusta, valitsen olkatoppaukset tai laitan päähäni karvalakin kuin kruunuksi.

Mikä inspiroi pukeutumistasi?

Vuorovaikutus ihmisten ja ympäristön kanssa sekä kuvasto, jota katseellani koko ajan havainnoin. Mielessäni pyörii erilaisia roolihenkilöitä, joista inspiroidun. Myös kehon tila vaikuttaa vaatevalintoihini. Ahdistuneena olen pukeutunut verkkareihin ja villapaitaan. Nykyään minulla on vain vähän "nyt vain jotain päälle" -päiviä.

Miten tyylisi on muuttunut?

Minusta on tullut herkempi ja rehellisempi, mikä heijastuu myös pukeutumiseeni. Vaatteiden tuntuma on minulle tärkein. Ennen ostin liian pieniä kenkiä ja valehtelin pokkana itselleni, etteivät ne purista. Ihoni ärtyy helposti, siksi en osta enää tekokuiduista tehtyjä neuleita. Olen oppinut oikeuttamaan itselleni onnen ja nautinnon, jonka saan esimerkiksi täydellisen tuntuisista kengistä. Se vaikuttaa koko olemukseeni.

Kuka on vaikuttanut tyylisi?

Vanhemmat ovat luonnollisesti olleet ensimmäisiä esikuviani. Isälleni mukavuus oli tärkeää, ja hän pukeutui lämpöä kaipaavan kroppansa vuoksi muhkeisiin villatakkeihin. Ihailen omien tuntemusten ja kehon tunnistamista ja niiden mukaan pukeutumista. Ihailen myös näyttelijä Lena Dunhamia sekä Madonnaa. En ole matkinut Madonnan tyyliä, mutta hän on ollut ikään kuin keskustelukumppanini.

Mitä pukeutuminen sinulle merkitsee?

Se on ensisijaisesti lämmönsäätelyä, jota tarvitsemme, koska meillä ei ole karvoitusta ja asumme viileässä maassa. On tärkeää tiedostaa, kuinka paljon maailma pyörii ulkonäön ehdoilla. Teemme herkästi tulkintoja ihmisestä pukeutumisen perusteella. Minulla on myös aina ollut materiaali-addiktio, joka hävettää. Tarve omistaa ja kuorruttaa ympäristö kauniilla tavaroilla kertoo omasta riittämättömyyden tunteestani. Olen muuttunut tässä paremmaksi.

Mikä on rakkain asusteesi?

Sormukset, jotka muistuttavat minulle tärkeistä ihmisistä. Ne sitovat minut samaan aikaan johonkin jatkumoon, fyysisiin sukulaisiini ja vereen. Ne ovat myös hemmetin kauniita. Jos pitäisin vain yhtä kerrallaan, tuntuu, että arvottaisin silloin ihmisiä. Ja se näyttäisi tyylillisesti liian söpöltä. Nuorempana en sietänyt käsiäni, koska ne olivat mielestäni liian isot, miehekkäät ja suonikkaat. Nyt haluan korostaa niitä sormuksilla.

Mistä hankit vaatteesi?

Turussa käyn muun muassa Laiskan Kirppiksellä, Maanantaimarketissa, Lähetyskirpputorilla, Kirppis-Centereissä ja UFF:illa. Boutique Minnestä ostin hääpuvun, jota käytin Berliinin elokuvajuhlilla vastaanottaessani Shooting Stars -palkinnon. Käyn myös Lounais-Suomen Jätehuollon poistotekstiilimyymälässä, jossa myydään tekstiilejä kilohinnalla. Usein parhaat kirpputorit löytyvät suurten kaupunkien ulkopuolelta.

Mitä muuttaisit pukeutumisessasi?

Haaveilen siitä, että tuntisin oloni kotoisaksi jalkoja myötäilevissä housuissa. Olen aina ollut muodokas ja lihaksikas, mutta olen ihaillut laihuutta. Huomaan kadehtivani naisia, jotka korostavat pukeutumisellaan reisiään ja pyllyjään. Toivoisin myös pystyväni kävelemään korkokengillä siten, että se tuntuisi luonnolliselta. 

3x lempikahvila

1. Café Wäinö.

Kahvila Wäino Aaltosen museon yhteydessä Turussa. Minulla ei ole työhuonetta, siksi teen töitä kahviloissa. Café Wäinö aukeaa jo aamuseitsemältä, ja menen sinne heti puoli yhdeksältä lukemaan käsikirjoituksia tai kirjoittamaan.

2. Café Art.

Taidekahvila Aurajoen rannalla. Syön siellä aina ison lohileivän. Kahvilan tunnelma ja asiakaskunta vaikuttaa paljon mielialaani. Saan turvallisuuden tunteen, kun kahvilan työntekijä muistaa minut ja tietää tilaukseni. Jos minulla olisi rahaa, joisin koko ajan cappuccinoa tai triplaespressoa kookosmaidolla.

3. Ykköspesä.

Kahvilaravintola Turku-Helsinki -moottoritien puolivälissä. Työskentelen paljon huolto-asemien taukopaikoilla. Ykköspesän looseissa on hyvä istua ja ikkunoista voi katsella puita. Pienemmissä paikoissa on hyvä akustiikka.

Juttu on julkaistu Gloriassa 12/2021.