Bregenzin oopperafestivaalin intendentti Lilli Paasikivi ei välitä kyynisyydestä – "Haluan ympärilleni innostavia ja innostuvia ihmisiä"

Lilli Paasikivellä on itselleen sisäinen kannustushuuto: Pelaa, vaikka pelkäät! Anna palaa, Lilli. Ota härkää sarvista, pystyt kyllä.
–Luotan siihen, että isotkin hommat ovat ihmisen kokoisia. Työ tekijäänsä neuvoo, ja epämukavuus-alue on myös kasvun ja mahdollisuuksien paikka.

Uskallus heittäytyä on vienyt Lilliä rajojen yli nuoresta asti. Musiikkiluokilla Lahdessa hän kuului bändiin. Kansainvälisen uran luoneena mezzosopraanona hän esitti iskelmiä. Kansallisoopperaan hän toi taiteellisena johtajana tangoja, metallimusiikkia ja sirkusta.

Tähdet tähdet-ohjelman tuomarina hän innostui kaikista musiikkityyleistä.

–Haluan syleillä esittävien taiteiden monimuotoisuutta. Minua viehättää se, miten eri estetiikat ja laulutavat ovat kohdatessaan enemmän kuin osiensa summa. On myös tämän ajan eetosta, ettei olla puritaanisia vaan iloisesti sekoitellaan kaikenlaista.

Vuonna 2024 Lilli hyppäsi jälleen uudelle uralle: itävaltalaisen Bregenzin oopperafestivaalin intendentiksi. Kesä on mennyt oopperafestivaalilla töitä paiskiessa. Lilli lomailee nyt syyskuussa.

–Nautin rapuja vapaa-ajankotimme terassilla, katson kun omenat kypsyvät, teen omenamehua ja hoidan puutarhaani.

”On parhaimmillaan euforista, kun työprosessi etenee upeasti ja realisoituu huumaavan korkeatasoisena ja koskettavana esityksenä”, Lilli sanoo.

Teesi 1: Päätä, mille ajatuksille annat tilaa mielessäsi

Halusin johtajaksi, sillä olen luonteeltani johtajatyyppi. Monet ehkä ajattelevat, että olen aikamoinen lokomotiivi, joka paahtaa eteenpäin kovaa vauhtia. Mutta arvelen myös, että huumori ja hauskuus ovat selkeitä piirteitäni. Tiedostan, että persoonana vien aika paljon tilaa. Olen jollakin mittarilla vahva, mutta samalla tunteellinen ja herkkä.

Uskallan unelmoida ja visioida ja haluan vaikuttaa asioihin. Jos laulajan tehtävä on miellyttää ja tuoda iloa ihmisille, johtajana täytyy sietää kitkaa ja ristiriitoja. Kuohunta on osa arkea, mutta pitää olla sitkeyttä ja malttia nukkua yön yli, jotta asiat rauhoittuvat. Huono kommunikaatio on väärinkäsitysten kasvualusta, hyvä estää sen. Päätöksenteko ei ole minulle egotrippi, vaan tärkeintä on toimiva lopputulos.

Kun tulin valituksi Kansallisoopperan taiteelliseksi johtajaksi, hallituksen puheenjohtaja Sirkka Hämäläinen muistutti, että johtajan työ on yksinäistä. En silloin ymmärtänyt, mihin hän viittasi, mutta se selvisi nopeasti. Luotettava lähipiiri korostuu, kun ympärillä on paskamyrsky. Olen ollut onnekas, koska minua ovat jaksaneet kuunnella niin perhe kuin ystävät sekä töissä esihenkilöni ja muutamat kollegat.

Olen karaistunut vuosien varrella niin, että olen nykyään terästä, en tinaa, joka taipuu ensimmäisessä kolhussa. Jokaisessa organisaatiossa, ollaanpa Suomessa tai Itävallassa, tunnistan arkkityypit: innostujat, aidalta räkijät, agitaattorit, vastakkain asettelijat, kyynikot, myötäilijät. Pitää päättää, kuinka paljon teet mielessäsi tilaa kenellekin, ketä kuuntelet ja kenet päästät korviesi väliin. Johtajan ympärillä piisaa hälyääniä.

Olen kärsimätön ihminen siinä mielessä, etten jaksa syödä aina samaa soppaa. On ihanaa oppia uutta ja siirtyä uusiin haasteisiin. Ilo, leikki, innostus, sitkeys ja jossakin määrin pelottomuus ovat minulle tärkeitä. Haluan ympärilleni innostavia ja innostuvia ihmisiä. En pidä kyynisyydestä enkä sarkasmista. Kun polla alkaa kiristyä, ajattelen, että nyt valitsen pluspuolen ja iloitsen siitä, mikä on mennyt hyvin.

Teesi 2: Johtajana pitää huolehtia itsestään

Haasteellisimpina vuosina Kansallisoopperassa unohdin itseni täysin ja laiminlöin fyysistä jaksamistani. Tässä iässä uni ja ruokavalio ovat tärkeitä. Jos kroppa ei toimi, on turha luulla, että sisulla mennään eteenpäin. Ostan lisäravinteita apteekista, seuraan verenpainetta ja -sokeria.

Johtajana on kuin huippusuorittaja, jonka tulee huolehtia itsestään kokonaisvaltaisesti.

Festivaalin aikana on jos jonkunnäköisiä cocktailkutsuja, joille minun tulee osallistua. En juo alkoholia ja lähden kotiin heti, kun virallinen ohjelma on hoidettu, jotta jaksan seuraavana aamuna olla toimistolla. Stressaantunut esimies vaikuttaa negatiivisesti koko työyhteisöön.

Aamuisin uin Bodenjärvessä, pyöräilen töihin ja pidän huolen itsestäni. Silloin päivät ovat inspiroivia ja kivoja, ja voin hyvin. Toivon, että se näkyy työkyvyssäni, tavassani kohdata ihmisiä sekä kapasiteetissani kuunnella ja tarttua asioihin.

Lataudun perheen ja ystävien seurassa. Niinkin proosallinen juttu kuin hyvät televisiosarjat toimii. Kun on uppoutuneena johonkin tanskalaiseen dekkariin, työhaasteet unohtuvat. Puutarha on pieni paratiisini, jossa saan perspektiiviä kuohuvalle oopperamaailmalle. Rakastan kukkia ja keittiöpuutarhaani, jossa kasvit kasvavat hitaasti, mutta varmasti oikeaan suuntaan.

Teesi 3: Olemuksella otat tilaa

Keski-Euroopassa intendentin tehtävä on myös edustuksellinen. Minulla on paljon haastatteluja mediaan sekä tilaisuuksia sponsoreiden ja rahoittajien kanssa. Haluan näyttää taidelaitoksen edustajalta enkä siltä, että työskentelen pankissa. Pukeudun värikkäästi ja nautin näyttävistä koruista. Kun olen pukeutunut hyvin, itsetuntokin vahvistuu. Pukeudun aina päivän tunnelman mukaan. Joskus helmat liehuvat, joskus voin olla urheilullinen. Esitellessäni budjettia hallitukselle en liitele sinne kuin perhonen, vaan olen pukeutunut power dressiin. Ensi-illassa silkki saa kahista.

Suomessa hovihankkijani on Muotikuu. Pärähdän sinne ja kerron, millaisiin tilaisuuksiin tarvitsen asuja. Jaana Varkki-Terho tietää, miten pukeudun, ja löydän sieltä aina ihania vaatteita.

Kansallisoopperan-vuosina käytin mustaa ja harmaata. Oli helppoa, kun kaapissa kaikki oli samaa väriä. Alussa ehkä hain jonkinlaista uskottavuutta johtajan työhön myös vaatteiden väriskaalalla. Enää en tarvitse sitä, vaan menen riemunkirjavana eteenpäin. Haluan iloita siitä, että olen tämän ikäinen nainen tällaisissa työtehtävissä. Haluan juhlia elämäni seikkailua.

Kauneudenhoidossa ideologiani on minimum effort, maximum result. Värjään harmaat hiukset piiloon. Käytän ripsienpidennyksiä, mikä helpottaa päivittäistä meikkausta. Itsehoito on minulle hyvin positiivinen asia, on se sitten uintia, venyttelyä parvekkeella ilta-auringossa tai irtoripset. Suon itselleni semmoista kivaa. Mutta mikään mitä naamaani tahkoan, ei korvaa sitä, että syön terveellisesti ja nukun hyvin.

Vanheneminen ei ole riemukasta, mutta epätoivoinen taistelu ikääntymistä vastaan tuntuu käsittämättömältä. Luonnollinen hyvinvointi on kauniimpaa kuin kirurgiset intruusiot tai botox. Uskon, että korvien väliin kannattaa panostaa enemmän kuin ihon harakanvarpaiden tasoitteluun.

Johtajana olen ehkä erilaisessa tilanteessa kuin laulajana. Olen hyvin tietoinen siitä, miten valtavat haasteet naistaiteilijoilla on ikääntymisen kanssa, koska markkinat odottavat hyvin homogeenista naiskuvaa.

Esittävässä taiteessa on suuri epäkohta, että kun teoksissa miehet harmaantuvat, naiset heidän ympärillään vain nuorenevat. Itse tilaan mielelläni teoksia, joiden rooleissa on eri-ikäisiä naisia.

Teesi 4: Luottamus ja vapaus kulkevat käsi kädessä

Kolmikymppisenä tapasin puolisoni Jaakon töölöläisessä kapakassa. Kaksitoista vuotta minua vanhempana hän oli ihana yhdistelmä elämänkokemusta, taiteen ymmärtämistä, leikkisyyttä, huumoria ja lämpöä. Rakastuimme vauhdilla. Puolentoista vuoden kuluttua menimme naimisiin ja saimme kaksi ihanaa lasta.

Sain kansainvälisen agentin suurin piirtein samaan aikaan kun avioiduimme. Näinä ruuhkavuosina tulin äidiksi, kansanvälinen urani alkoi, ja sain kiinnityksen Kansallisoopperaan. Valtava hullunmylly asioita! Mutta jostakin löytyi voimavaroja, kun elämä tarjosi niin paljon kiinnostavia mahdollisuuksia.

Ensi keväänä vietämme 30-vuotishääpäiväämme. Yhteisiin vuosiimme mahtuu paljon: lasten kasvua, yksilöllistä kehitystä ja vaikeitakin aikoja. Mutta koskaan emme ole kyseenalaistaneet sitä, ettemmekö jatkaisi yhdessä. Meitä sitovat yhteen huumori ja se, että molemmat saavat tehdä kuten parhaaksi näkevät. Meillä on vankka luottamus toisiimme, mutta samalla suuri vapaus. Kun Jaakko on nähnyt, että käyn läpi suuria haasteita ja voimani menevät selviytymistaisteluun, hän on antanut minulle tilaa. Hän on jaksanut kuunnella ja hoitaa arjen asioita.

Olen myös oppinut, ettei minun tarvitse kantaa koko työdynamiikkaa kotiin, vaan päinvastoin on rentouttavaa, ettei kotona tarvitse puhua työasioista. Ei ole hyvän parisuhteen merkki, että puoliso on laskiämpäri, johon puretaan kaikki ammatilliset ristiriidat.

Itävalta on meille mahdollisuus nähdä Keski-Eurooppaa. Tyttäreni Sini on ollut kanssani Wienissä, poikani Juhani Como-järvellä, Jaakko Etelä-Saksan viinialueilla. Mielellään he myös kokevat festivaalien huumaavat ensi-illat. Ja kun tulen kotiin, pystyn paremmin irtautumaan työstä, kun se ei ole Suomessa.

Mieheni on eläkkeellä ja asuu Suomessa yhteisessä kodissamme. Tällä hetkellä elämme eri arkea. Välillä on ikävä, ja haluaisin kovasti olla kotona perheeni kanssa. Välillä taas tunnen itseni onnekkaaksi. Elämään kuuluu kaikki euforiasta kaipaukseen, niin kuin tässäkin yhdistelmässä. Mutta kotini, perheeni ja parisuhteeni ovat aina peruskallioni.

Teesi 5: Pitkä ystävyys vie ulos omasta kuplasta

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä arvokkaammiksi muuttuvat hyvin pitkät ystävyyssuhteet. Ystäväni tuntevat minut Lillinä jo ennen kuin persoonani on rakentunut työn tai julkisuuskuvan kautta. Paras ystäväni on lapsuudesta Lahdesta, ja tapaamme Töölöntorin kahviteltassa Helsingissä joka aamu silloin, kun olen Suomessa.

Minulla on kaksi ihanaa siskoa, jotka ovat myös rakkaimpia ystäviäni. Vanhempien kuoltua sisaruussuhteet ovat yhteen hitsaava voima.

Olen aina tykännyt järjestää juhlia, kutsua ihmisiä koolle ja rakentaa elämään onnenhetkiä. Nautin siitä, että ihmisillä on kivaa, huumori lentää ja ruoka ja viini ovat hyviä. Mutta en ole seurapiiriperhonen. Pinnalliset ihmissuhteet ovat aika lailla mitättömiä.

Haluan, että ihmiset, joiden kanssa olen tekemisessä, tuntevat ja tunnistavat minut. Sen takia minulla ei ole paljon ystäviä, mutta ne muutamat ovat sielunkumppaneitani. Ei elämässä voikaan kovin monta sellaista olla. On arvokasta tajuta, että olemme ystävyytemme aikana käyneet läpi eri elämänvaiheita: nuoruutta, aikuisuutta, vanhemmuutta, ikääntymistä, työelämän haasteita. Ystävyys pysyy, vaikkemme tapaisikaan kovin usein. Se on selkärangassa.

Haluan tukea ystäviäni ja iloita heidän kanssaan. Yhteinen arvopohja ja huumori ovat tärkeitä, mutta en hae heistä peilikuvaa itsestäni, vaan kaleidoskooppia, ajatustenvaihtoa ja erilaisia näkemyksiä. On ihanaa, kun ei tarvitse aina olla oman kuplansa sisällä.

Teesi 6: Suomi-siskot, hakekaa kansainvälisiä johtotehtäviä!

Olen hyvin verkostoitunut. Kuulun Opera Europe -nimiseen alan kattojärjestön hallitukseen, jossa saan ajankohtaista tietoa ja arvokasta vertaistukea. Mainitsin eurooppalaiselle kollegalleni, että lopettelen Kansallisoopperassa ja haen uusia töitä. Hän oli mukana rekrytoimassa ja vinkkasi, että Bregenziin haetaan uutta johtajaa.

Eurooppalainen intendenttikenttä oli pitkään patriarkaalinen, mutta nyt täällä alkaa olla naisia johtajina. Siinäkin Pohjoismaat ovat edelläkävijöitä.

Keski-Euroopassa ollaan erittäin kiinnostuneita pohjoismaisesta työ- ja organisaatiokulttuurista. Olen iloinen, että voimme tuoda tänne uusia toimintatapoja. En tarkoita, että kaikki on automaattisesti meillä paremmin. Täälläkin on paljon upeasti toimivia asioita, joista voin oppia.

On harvinaista olla suomalaisena Keski-Euroopassa kulttuurialan johtotehtävässä. Haluan esimerkilläni inspiroida ja valaa uskoa kanssasisariini Suomessa. Kannattaa hakeutua kansainvälisiin tehtäviin ja uskaltautua uusille epämukavuusalueille.

Kuka kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse? Olin Aino Acktén jälkeen seuraava naispuolinen taiteellinen johtaja Kansallisoopperassa. Siinä oli sata vuotta välissä. Nyt olen täälläkin ensimmäisten joukossa. Maailma on avoinna myös meille suomalaisille naisille.

Juttu on julkaistu Gloriassa 9/2026.