Ulkoministeriön tiedottaja Anna Palmén on siviilikriisinhallinnan ammattilainen, joka on omimmillaan luotiliivit päällä.
Kun Anna Palmén kertoo työurastaan, vaiherikkaita tarinoita riittää. Ulkoministeriön kestävän kehityksen ja kaupan viestinnän yksikön tiedottaja on ollut suuren osan työurastaan kriisi- ja konfliktialueilla.
–Rakastuin jo opiskeluaikoina Palestiinaan. Palasin freetoimittajaksi, ja päädyin Unescon viestintäharjoittelijaksi Ramallaan Länsirannalle. Se oli untuvikolle kova koulu.
Palestiinassa Anna oleskeli vuosia, muun muassa ihmisoikeustarkkailijana. Sitten työ vei Keski-Afrikan Tsadiin, Afganistaniin ja Irakiin.
–Tsadin vuosi oli rankka. Olin jatkuvasti sairas ties mistä parasiiteista. Ulkona oli +50-astetta ja rotat juoksivat keittiössä. Selvisin sisulla. EU:n siviilikriisinhallintaoperaation raportointityö Afganistanissa tuntui sen jälkeen leppoisalta.
Afganistanin jälkeen Anna oli uupunut kovasta työtahdista, ja ajatteli, että nyt riittää. Hän teki järjestötöitä ja toimi konsulttina. Sitten hän bongasi EU:n viestintäpäällikön pestin Bagdadissa.
–Sain varmuuden, että olen oikealla urapolulla.
Suorana mutta sovittelevana tyyppinä hän tuli toimeen konfliktimaiden konservatiivisessa työkulttuurissa.
–Pärjäsin miehisessä maailmassa. Luottamuksen rakentaminen paikallisiin vaatii pitkäjänteisyyttä ja nöyryyttä. Kulttuuria on ymmärrettävä syvällisesti.
On myös siedettävä epävarmuutta ja muutoksia. Työ ei sovi heikkohermoisille, sota ja konfliktit tulevat iholle. Autopommi pudottaa majoituskontissa tavarat niskaan, katkaisee sähköt ja laittaa arvuuttelemaan, onko Taleban oman oven takana.
–Silloin kotoa saattaa tulla tule pois -viestejä. Mutta juuri silloin on oltava paikalla ja ihmisten tukena.
Ei pelolle, kyllä tunteille
Ajoittain työ turhauttaa. Muutos on hidasta ja takapakkeja tulee. Silti Annasta työ kriisialueilla on merkityksellistä.
Vuosien mittaan Anna on oppinut paljon myös tunteiden säätelystä.
–Tätä työtä ei voi tehdä, jos pelkää. En silti ole tunteeton. Konfliktin keskellä on kuitenkin tärkeää pysyä rauhallisena. Se on sekä itsesuojelua että selviytymismekanismi.
Komennusten aikana hän ei juuri ole yhteyksissä läheisiinsä. Onneksi he ymmärtävät, että niiden aikana on pakko keskittyä työhön.
–Lomilla otan kaiken takaisin. Menen mökille ja kuuntelen hiljaisuutta. Lepään, urheilen ja pidän yhteyttä läheisiin.
Bagdadissa vierähti lähes kolme vuotta, sitten tuli tarve palata kotiin. Jatkossa Annan tie vienee takaisin maailmalle.
–Olen omimmillani luotiliivit päällä ja kypärä päässä. Pidän seikkailuntunteesta, jota kansainväliset tehtävät tuovat. Se on maailma, jossa olen parhaimmillani.
Ammatinvalinta on vaatinut uhrauksia ja vaikeitakin valintoja, mutta Anna ei kadu.
–Olen löytänyt intohimoni ja tunnen suurta paloa työtäni kohtaan.
Juttu on julkaistu Gloriassa 04/2023.
Anna Palmén, 41
Tiedottaja, ulkoministeriön kestävän kehityksen ja kaupan viestinnän yksikkö. Vastuumaat Afganistan, Nepal ja Myanmar sekä Maailma kylässä -festivaali. Kansainvälisiä viestintätehtäviä ja siviili-kriisinhallintaoperaatioita maailman konfliktialueilla. Asuu Turussa. Harrastaa liikuntaa, vieraita kulttuureita ja ruoanlaittoa.
