Saas Instrumentsin toimitusjohtaja Håkan Långstedt sanoo asiakkailleen aina kyllä. "Kun on vähän kusessa, on hyvä paikka oppia uutta", hän uskoo.

Joitakin vuosia sitten Saas Instrumentsin toimitusjohtaja Håkan Långstedt seisoi New Yorkissa modernin taiteen museon MoMan suuressa, valkoisessa salissa ja katseli taidemaalari Jackson Pollockin maalausta.

”Seisoin sen edessä melkein henkeä haukkoen, ja samoin tapahtui lähes kaikille huoneeseen tuleville”, Håkan muistelee.

Samanlaisia elämyksiä hän toivoo ihmisten saavan, kun he näkevät hänen yrityksensä valaisimia ja valaistussuunnittelua . Ainakin firman voittamien kansainvälisten designpalkintojen perusteella tavoite on toteutunut. Esimerkiksi meduusan muotoa ja liikettä imitoiva Medusa-valaisin valittiin Soulin designpääkaupunkivuoden näyttelyssä voittajaksi 650 maailman parhaan desingtuotteen joukosta, ja se jätti taakseen muun muassa Mercedes-Benzin uusimman automallin ja iPhonen.

Valaistussuunnittelussa yrityksen referensseihin kuuluvat esimerkiksi 1700-luvulla rakennettu Kinskin kesäpalatsi Prahassa, Unescon maailmanperintölistalle kuuluva Drottningholmin linnateatteri Tukholmassa ja Victoria&Albert Museum Lontoossa.

Lisäksi sisustussuunnittelijat ja arkkitehdit ovat tilanneet Saasilta valototeutuksia lukuisiin yksityiskoteihin Suomessa ja maailmalla, mutta asukkaiden nimiä Håkan ei paljasta. ”Kermaosastoa”, industrialhenkisesti maihareihin, mustiin farkkuihin ja mustaan pooloon pukeutunut toimitusjohtaja suostuu sanomaan.

Yrittäjä jo lapsena

Etelä-Helsingissä koko ikänsä asuneen Håkanin tie yrittäjäksi alkoi jo lapsena. Hänen isänsä oli bisnesmies, jonka monista yrityksistä yksi toi maahan laadukkaita stereoita. Håkan alkoi myydä niitä koulussa varakkaille ystävilleen, ja otti heidän vanhat stereonsa vaihdossa. ”Ne myin sitten frendeilleni, joilla ei ollut paljon fyrkkaa”, Håkan muistelee.

Parikymppisenä Hankenin opiskelijana hän oli käymässä isänsä toimistolla, kun hän kompastui lattialla maanneeseen valokuitukimppuun ja valoprojektoriin. Joku yrityksen työntekijä oli saanut ne messuilta näytteeksi, ja Håkan kiinnostui uudenlaisesta, helposti muokattavasta materiaalista, joka mahdollisti valolle täysin uudenlaisia käyttötapoja. Pian auktoriteetteja kumartelematon Håkan ehdotti jo yhteistyötä maailman parhaita luksusristeilijöitä rakentaville suomalaisille telakoille, jotka sisustivat laivoja isolla rahalla.

Håkan sai telakan pamput puolelleen, ja ryhtyi työskentelemään tiiviisti laiva-arkkitehtien ja teknisten suunnittelijoiden kanssa. Hän valmisti risteilijöihin muun muassa valaisevia pöytiä, seinäelementtejä ja valaisimia ja sai Saasin kasvamaan nopeasti.

Lama-ajan vastoinkäymisiä

Parikymppiselle Håkanille tulivat tutuiksi pokkaa vaativat budjettineuvottelut ja luova suunnittelutyö sekä ylellinen elämäntyyli. Sitten tuli 90-luvun lama, ja luksusristeilijöiden rakentaminen pysähtyi kuin seinään.

”Kaikki fyrkat, jotka olivat firmaan tulleet, menivät. Putosin täydellisesti polvilleni.”

Hän joutui vähentämään yrityksestään väkeä, muuttamaan pienempään asuntoon ja vaihtamaan autonsa halvempaan.

”Silloin se ei tuntunut siltä, mutta myöhemmin tajusin, että turpiin otto oli minulle erittäin terveellistä. Se teki minut nöyremmäksi. Tunsin myös ihan eri tavalla kiitollisuutta, kun yritys alkoi taas menestyä”, Håkan analysoi.

"Kaikki fyrkat, jotka olivat firmaan tulleet, menivät."

Mutta vaikka nöyryys onkin hänen mielestään hyvä ominaisuus, se on sitä vain oikein annosteltuna.

”Liika nöyryys vie ihmisestä pois tiettyä uhoa, joka on yrittäjälle tarpeen”, hän sanoo, ja antaa sitten esimerkin, miten terve omanarvontunto vie bisnestä eteenpäin.

”Muutama vuosi sitten milanolaisen Euroluce-valaistusnäyttelyn dirika tuli Helsinkiin ja kysyi, haluammeko tulla heidän messuilleen. Kerroin, että tulemme tosi mielellämme, mutta emme ö-hallin viimeiseen nurkkaan. Pienenä yrityksenä se olisi periaatteessa ollut meidän paikkamme, mutta johtaja lupasi pitää meistä huolta.”

Niin myös kävi. Saasin ständi plaseerattiin Euroopan tärkeimmillä valaistusalan messuilla paraatipaikalle maailman kuuluisimpiin kuuluvan valaisinfirman Flosin viereen, ja se sai paljon kansainvälistä näkyvyyttä. Håkanin mielestä se paljasti, ettei maailman valloittaminen onnistu hattu kourassa.

Samanlaisen tekemisen meiningin ovat omaksuneet myös hänen alaisensa. ”Kun toimistolle tulee ihminen työhaastatteluun, muut työntekijät puistelevat päätä huoneissaan, jos tämä kävelee liian hitaasti. Olen tartuttanut muutkin ajattelemaan, että liian hitaasti kävelemällä asiat eivät tapahdu. Jos minulla ei ole kiire, I just get bored. Energiatasoni on hyvin korkea”, Håkan sanoo ja virnistää.

Sano aina kyllä

Toinen Håkanin periaatteista on sanoa asiakkailleen aina kyllä.

”Sanomme niin silloinkin, vaikka meillä olisi vasta aavistus siitä, miten jokin asia tehdään.”

Se saattaa tarkoittaa, että jostakin tilauksesta ei jää käteen lainkaan rahaa, kun täysin uudenlaisen valoratkaisun suunnitteluun kuluu niin paljon aikaa. ”Mutta sillä ei ole lopulta merkitystä. Kun on vähän kusessa, on hyvä paikka oppia uutta.”

"Jos minulla ei ole kiire, I just get bored."

Ehkä juuri tämän asenteensa ansiosta Håkan sai yrityksensä nostettua lamavuosien suosta, ja 90-luvun lopussa hän päätti laajentaa bisnestään ulkomaille. Hän vuokrasi malesialaisen ravintolan tunkkaisen kellarin Tukholman keskustasta ja perusti tytäryhtiön Ruotsiin. Håkan oli aina ihaillut ruotsalaisten markkinointi- ja konseptointitaitoja, ja päätti ottaa heiltä opikseen.

Asuessaan joka toinen viikko Tukholmassa hän ymmärsi muun muassa, ettei yrityksen kannata yrittää miellyttää kaikkia.

”Pitää valita, mikä se oma juttu on. Meidän tuotteemme esimerkiksi ovat high class undergroundia - snadisti outoja, mutta aina laadukkaasti Helsingissä tehtyjä. On täysin fine, etteivät kaikki tykkää niistä”, hän määrittelee.

Hyvää arkea tässä ja nyt

Håkan vastaa Saasilla yrityksen tyylistä, brändistä ja tuotekehityksestä. Hänelle on tärkeää tarjota asiakkaille uusimpia innovaatioita, olivat ne sitten älykkäitä valoseiniä tai suklaavalaisimia. ”Se pitää homman mielenkiintoisena.”

Työ ei kuitenkaan ole ainoa häntä määrittelevä tekijä, eikä sen pitäisi Håkanin mukaan olla sitä kenellekään muullekaan.

”Siksi en halua ihmisten istuvan toimistolla iltaisin. Menkööt pitämään kivaa”, hän sanoo.

Niin tekee Håkan itsekin. Hän panostaa jokapäiväiseen arjen luksukseen kuten hyvään ruokaa ja hiljaisuuteen ja rauhoittumiseen omassa kodissa.

”En halua vain odotella tulevia lomamatkoja, vaan tehdä arjesta hyvää tässä ja nyt”, hän sanoo.

Parhaiten hän viihtyy kuitenkin maatilallaan Hangossa, jossa hän viettää paljon aikaa muun muassa leijasurffaillen, purjehtien ja vintageautojaan (kuten vuoden 1946 mustaa Cadillacia) kunnostaen. ”Rakastan vanhoja romujani”, hän sanoo ja naurahtaa. G

Näin johdan

1. Varo, ettet ala suojella saavutuksiasi. Jos alat himmailla, tekemisen draivi hyytyy.

2. Älä pelkää epäonnistumisia. Kun on vähän kusessa, joutuu pakosti oppimaan jotain uutta.

3. Jos onnistuminen ei ole tullakseen, madalla kynnystä. Ihmisten on tärkeää tuntea onnistuvansa, vaikka esimerkiksi myynti ei juuri sillä hetkellä vetäisikään.

4. Selitä työntekijöille selkeästi, mitä heidän duuninsa merkitsee.

5. Muista, ettei rohkeus ole sitä, että ei pelkää, vaan sitä, että pelkää, mutta tekee silti.

 

Kuka?

Håkan Långstedt, 52, Saas Instrumentsin toimitusjohtaja.

Asuu Etelä-Helsingissä. Sinkku, kaksi aikuista poikaa, 22- ja 20-vuotiaat.

Harrastaa leijasurffailua, purjehtimista ja vintageautojen kunnostusta.

Vireessämuttaei juostenkustu

Voihan sitä vaikka reuman takia kävellä hitaasti tai ihan vain siksi että on ymmärtänyt että hötkyilemällä ei tule kuin kusipäisiä lapsia. Pääasia on pää.

Nämä ihanat ihmiset juhlivat kanssamme Gloria Fashion Show'ta. Katso kuvakavalkadi!

Elämäniloisen muodin juhlan, Gloria Fashion Show'n kutsuvierasjuhla järjestettiin perjantaina 16.9. Paikalle saapuivat muun muassa nämä supertyylikkäät naiset ja herrat.

Tästä löydät näppärät suunnistusohjeet 17.9. järjestettävään Gloria Fashion Show'hun.

Jos tulet taksilla, kerro kuskille osoitteeksi Merikaapelihalli, Tammasaarenlaituri, M1 ovi.

Jos tulet julkisilla tai kävellen, älä suunnista sisäpihalle vaan Kaapelitehtaan meren puoleiselle sisäänkäynnille M1 (Tammasaarenlaituri).

Saavuthan paikan päälle vähintään puoli tuntia ennen näytöstä. Ovet avataan klo 14.30, näytöstilaan pääsee noin puoli tuntia ennen kutakin näytöstä.  

 

Sydämellisesti tervetuloa!

 

Plastiikkakirurgian nousu ei ole mikään uusi ilmiö. Gloria esitteli kauneusleikkausten huippunimiä jo 90-luvulla.

Kun viesti on selvä, ei jutun otsikossa tarvitse kikkailla, oli periaatteena Uudet kauneusleikkaukset -jutussa. Kesän1994  kynnyksellä ilmestyneessä Kaunis Gloria -erikoisnumerossa lukijalle esiteltiin kolme maailman huippua platiikkakirurgia, nenäoperaatioihin keskittynyt Gilbert Aiach Pariisista, rasvaimun mestari Robert Ersek Austinista sekä tamperelainen Matti Pakkanen, jonka mainittiin suunnittelevan kasvojen kauneusleikkauksia tietokoneella – huippumodernia siis. "Potilas näkee näyttöpäätteeltä uudet, kauniit piirteensä", hehkutettiin.

”Enää ei leikata vain nenää tai silotella ryppyjä, vaan potilasta hoidetaan kokonaisuutena.”

Artikkelin ulkoasu oli nykymittapuulla varsin koruton, mutta asiasisältö suorastaan hämmentävän samantyyppinen kuin nyt, yli kaksikymmentä vuotta sen jälkeen aiheesta kirjoitetuissa jutuissa. ”90-luvun plastiikkakirurgeilla on uusi filosofiakin: enää ei leikata vain nenää tai silotella ryppyjä, vaan potilasta hoidetaan kokonaisuutena”, jutussa kuvaillaan. Miten tämä tuokin elävästi mieleen nykyisen ajatuksen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Kirurgien asiakkaita ei silti käsitellä silkkihansikkain, vaan kritisoidaan jopa melko rajusti. Nenäkirurgi Gilbert Aiachin mukaan esimerkiksi leikkauksiin hakeutuvat miehet ovat ”hyvin vaikeita asiakkaita, narsistisia ja epärealistisia”. Nykyään olisi myös vaikeaa kuvitella, että jo jutun ingresissä kerrottaisiin plastiikkakirurgian olevan tarpeen, jos ”nenäsi on vitsi, jos laihdutuksesta ja jumpasta huolimatta et kehtaa mennä rannalle...” Ei kuulosta kovin itsetuntoa kohottavalta.

Ohjaaja Juha Jokela haaveilee pitkistä junamatkoista ja miettii, kuinka selviää ensi-illoista hengissä. Hän on feministi, jolle kirjoittaminen on tapa olla olemassa.

A Arsenal FC. Katson mielelläni Englannin Valioliigaa. Muutama vuosi sitten huomasin yllättäen kannattavani Arsenalia. Oman joukkueen puolesta jännittäminen on emotionaalista puuhaa.

B Bon Temps Cafe. Lähikahvilani Helsingin Meilahdessa. Paikka, jossa teen töitä ja näen ystäviäni. Bon Temps on kannustava esimerkki yrittäjyydestä. Minulle se symboloi myös kotikulmieni elävöitymistä.

C Chaplin. Katsoin jo lapsena Chaplinin elokuvia. Kaupungin valojen loppu on yksi hienoimpia elokuvahistorian hetkiä. Chaplin näytti, että myös isot ja kipeät asiat taipuvat komediaksi.

D Duuni. Olen haaveammatissani, joka vie kokonaisvaltaisesti mukanaan. Mielekkyys ei löydy menestyksestä tai meriiteistä vaan siitä, että keskittyy työn tekemiseen.

E Ensi-ilta. Sanon usein, että teatterintekijän päätavoite on selvitä ensi-illasta hengissä. Hetki on pelottava, mutta terapeuttinen. Ensi-illassa päästän irti ja luovun kontrollista. Työ jää näyttelijöille.

Olen haaveammatissani, joka vie kokonaisvaltaisesti mukanaan.

F Fundamentalisti. Ehkä henkilökohtaisin näytelmäni. Tulin rippileirillä uskoon ja olin parikymppiseksi asti mukana seurakunnan toiminnassa. Mikä tahansa lukittu aate, jonka läpi todellisuus tulkitaan, on fundamentalismia. Näytelmää on esitetty muun muassa New Yorkissa, Moskovassa ja Färsaarilla.

G Geneven pakolaissopimus. Viime aikoina on väitetty, että Geneven sopimus on vanhentunut. Sopimus on kuitenkin tehty toisen maailmansodan jälkeen aikana, jolloin Eurooppa oli keskellä kaaosta ja köyhempi. Pakolaisia oli väkilukuun nähden enemmän. Kyse on ihmisoikeuksista. Suvakki on useimmiten ihmisoikeuksien puolustaja.

H Hämeenpuisto. Lukioaikainen kotini sijaitsi Tampereen Hämeenpuistossa. Viihdyin siinä lapsuudenkodeistamme parhaiten. Ikkunasta näkyi Aleksanterin kirkko, jonka taustalle piirtyy muistikuvissani kirkkaansininen taivas.

I Ilves. Isäni vei minua viisivuotiaasta asti Ilveksen jääkiekkopeleihin. Olin paikalla myös 1985, kun Ilves voitti Kupittaan jäähallissa mestaruuden. Fanitin jo silloin Raimo Helmistä.

”Suvakki on useimmiten ihmisoikeuksien puolustaja.”

J Junat. Pidän pitkistä junamatkoista. Teen töitä tai vain istun ja olen. Pääsen junassa lähes meditatiiviseen tilaan. Bonuksena tulee ympäristöystävällisyys.

K Kirjoittaminen. Luin lapsena paljon, mutta aloin kirjoittaa enemmän vasta lukiossa. Nyt kirjoittaminen on minulle tapa olla olemassa. Se on keinoni tutkia mieltäni ja maailmaa sekä olla kontaktissa muihin.

L Linnut. Olimme vaimoni kanssa retkellä Fiskarsissa ja törmäsimme lintubongariin. Hän näytti meille kuningaskalastajan. Meistä ei tullut bongareita, mutta on kiehtovaa tietää, että jo Helsingissä Vanhankaupunginlahdella on runsas linnusto.

M Mari. Vaimoni, jonka kanssa olen ollut kimpassa lähes 18 vuotta. Tapasimme Teatterikorkeakoulussa. Mari on sydämellinen, viisas ja luotettava.

N Näyttelijä. Käsittämättömän hieno ammatti. En lakkaa ihmettelemästä, kuinka näyttelijän työn tuloksena näyttämölle syntyy toinen ihminen.

”Kirjoittaminen on minulle tapa olla olemassa.”

O Otaniemi. Kuva siitä, kuinka hyvin ihminen tuntee itsensä nuorena. Opiskelin ensin rakennustekniikkaa. Kävin kahdella luennolla ja lähdin molemmilta kesken pois. Nykykehitys, jossa opiskelua halutaan rajata ja oman tien löytämistä vaikeuttaa, tuntuu järjettömältä.

”Vaimoni on sydämellinen, viisas ja luotettava.”

P Pulkkinen. Tv-sarja, ensimmäinen työni, joka menestyi. Pulkkinen oli sisäänajoni käsikirjoittamiseen. Sen jälkeen minussa oli pitkään komediakäsikirjoittajan leima.

Q Queen. Kuningatar-shakkinappula. Pärjäsin teininä ikäisteni SM-tasolla. Olin jopa perustamassa Aatos-nimistä shakkiseuraa. Sitten rupesin pelkäämään häviämistä ja lopetin. Kollegani väittävät, että shakkitaustani näkyy kuitenkin siinä, miten näytelmäni on sommiteltu.

R Rellu. Tampereen lyseon lukio, josta kirjoitin ylioppilaaksi 1989. Meillä oli kiva luokka. Menimme usein välitunnilla liikuntasaliin pelaamaan lentopalloa.

S Sumu. Näytelmäni, joka liittyy Suomen ja Venäjän suhteisiin. Näytelmä käsittelee konfliktin pelkoa ja sitä, miten se vaikuttaa ihmiseen.

T Teatterin taika. Sanapari on klisee, mutta tosi. Kun näyttämölle syntyy oikea elävä hetki, se on aina yhtä taianomaista.

U Ukraina. Kun Ukrainan kriisi alkoi, minussa tapahtui jotain. Tajusin, että jos olisin ukrainalainen, olisin Maidanin aukiolla. Se, että perustellusta kansannoususta seurasi sota, on järkyttävää.

V Venäjä. Suomen suhde Venäjään on johdonmukaisen epäselvä. Mielistelimme Neuvostoliittoa, koska ajattelimme hyötyvämme siitä turvallisuuden ja kaupan näkökulmasta. Nyt esitämme läntistä demokratiaa, mutta toimimme myös vanhojen mallien mukaan. Arvostan venäläisiä kollegoitani, jotka tekevät kunnianhimoista taidetta ahtaammaksi kehittyvässä ilmapiirissä.

W The Wire. Langalla on viimeinen televisiosarja, jonka ahmin. Yhdessä jaksossa saattoi tapahtua vähän, mutta sarja käsitteli yhteiskuntaa niin monitasoisesti, että kerronta säilytti kiehtovuutensa.

”Haluan, että tyttärilläni on samat mahdollisuudet kuin ikäisillään pojilla.”

X X-kromosomi. Naisten asema on yksi tärkeimmistä avaimista siihen, mihin suuntaan maailma menee. Haluan, että tyttärilläni on samat mahdollisuudet kuin ikäisillään pojilla. Olen ehdottomasti feministi.

Y Yksinäisyys. Tunsin lapsena usein yksinäisyyttä. Toisaalta pidin siitä. Saan yhä nostalgisen tunteen, kun kävelen yöllä sateista katua, jota katuvalot valaisevat.

Z Zzzz. Vaimollani on aina korvatulpat kätensä ulottuvilla.

Å Å. Joki ruotsiksi. Liittyy nimeeni ja liikkeeseen, ajan vääjäämättömään kulumiseen.

Ä Äly. Pyrin käyttämään. Kun joku asia on ajateltu älykkäästi, se tuottaa myös tunteita.

Ö Özil, Mesut. Arsenalin kiehtovin pelaaja, joka syötti viime kaudella 19 maalia. Kollegani sanoi kerran, ettei pidä Özilistä. Siitä kehittyi meille vitsi. Lähettelen hänelle klippejä Özilin nerokkaista syötöistä tai juttuja siitä, kuinka hän on maksanut köyhien lasten syöpähoidot. ”Tiedän, että et arvosta Öziliä, mutta jaksatko vilkaista...”

Kuka?

Juha Jokela, 46.

Näytelmäkirjailija ja ohjaaja, joka asuu näyttelijävaimonsa Mari Lehtosen ja kahden alakouluikäisen tyttärensä kanssa Helsingissä.

Opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa ja ohjaamista Teatterikorkeakoulussa.

Tullut tunnetuksi Mobile Horror, Fundamentalisti, Esitystalous ja Patriarkka-näytelmistään.

Käsikirjoittanut televisioon muun muassa Pulkkista, Kalliota ja Firmaa.