Pariisista raportoiva Annastiina Heikkilä rakastaa raitapaitoja – toimittajan romanttista tyyliä fanittavat paikallisetkin

Matkalaukkuelämä on opettanut Annastiina Heikkilän luottamaan varmoihin lempivaatteisiin, kuten hänen suuresti rakastamiinsa raitapaitoihin. Mukana pitää olla myös näyttävä mekko yllätysjuhlien varalta.

-Minusta on kehittynyt todella tehokas pakkaaja. Asun sekä Pariisissa että Helsingissä, joten molemmissa kodeissani on tietty perusvaatteiden varasto. Raijaan osaa vaatekaapistani matkalaukussa edestakaisin.

Annastiinalla on ollut teini-iästä asti oma tyyli, johon on kuulunut mekkoja, saappaita ja vintagevaikutteita.

-Yläasteella menin kouluun pukeutuneena mummoni siniseksi värjättyyn hääpukuun. Se vaati 1990-luvun Pohjois-Helsingissä vähän pokkaa, sillä kaikilla muilla oli Levikset ja huppari. Minulla oli onnellinen olo itselleni merkityksellisessä vaatteessa.

Pariisi on tuonut tyyliin klassisen lisänsä. Juhla- ja arkityylillä ei ole järisyttävää eroa. Jos päivä venyy iltaan, kuten Pariisissa usein käy, juhlalook syntyy suihkauksella hajuvettä ja punaisella huulipunalla. Juhla-asuun Annastiina lisää mielellään piikkikorot.

-Parhaat vaatteeni, kenkäni ja laukkuni olen korjauttanut kymmeniä kertoja.

Tv-toimittajan pukeutuminen töihin riippuu tilanteesta. Élysée-palatsissa asun pitää olla muodollinen, kun taas Pariisin kaduilla raportoidessa tyyli saa olla rento. Tv-ruudussa toimivat parhaiten selkeät linjat ja kirkkaat värit. Kuosit saattavat näyttää levottomilta ja tummat värit ankarilta.

Sitten on keikka-asut. Annastiina laulaa kahdessa bändissä. Ranskankielinen Les Chouettes soittaa 1960- ja 70-lukuvaikuitteista poppia ja Debbiefox englanninkielistä indierokkia.

-Saatan perustella näyttävän mutta epäkäytännöllisen mekon ostamista sillä, että se on loistava keikka-asu. Luottoasuni on kohta 20 vuotta vanha musta tekonahkamekko, jonka voi pyyhkiä puhtaaksi keittiörätillä.

Annastiina keskustelee ystäviensä kanssa paljon tyylistä. He pohtivat, miten poliitikkojen pukeutuminen ja siitä käytävä keskustelu heijastavat yhteiskunnallisia arvoja. Odotukset ovat erilaiset Suomessa ja Ranskassa.

Annastiinasta Ranskassa on mielenkiintoista puhua myös huippumuodista, sen koodeista ja vallasta. Ensi syksyn muotinäytöksissä näkyi esimerkiksi iäkkäämpiä ja aiempaa hymyilevämpiä malleja, mikä on Annastiinasta virkistävää.

Kuvaile tyyliäsi.

Tyylini on romanttinen, räätälöity ja sopivan huoleton. Arvostan eleganssia ja kartan pintamuotia sekä liian tärkättyä tyyliä. Hiukset saavat olla vähän sotkussa ja vaatteiden pitää kestää aikaa.

Tykkään univormupukeutumisesta ja vastakohdista eli yhdistän mielelläni boheemin mekon miesten puvuntakkiin.

Ketkä ovat vaikuttaneet tyyliisi?

Kirjat, elokuvat, levyt ja tietyt paikat. Matkaan mielikuvissani 1930-luvun Pariisiin, 1960-luvun Lontooseen tai 1970-luvun Los Angelesiin. Olen kiinnostunut muodin historiasta.

Mielestäni yksityiskohdilla ja eri tyyleillä on hauskaa leikitellä. Sekin on virkistävää, että eri tilanteissa voi olla eri rooleja: tyylini uutistoimittajana on eri kuin tyylini bändin laulajana.

Miten vuodet Pariisissa ovat vaikuttaneet tyyliisi?

Olen aina ollut esteetikko, mutta Pariisissa tuo piirre on päässyt kunnolla valloilleen. Minulle tyyli ei ole mikään pintapuolinen asia, vaan osa tarinoita, itseilmaisua ja ihmiskohtaloita. Pariisissa muotia arvostetaan. Vaatteilla ja muotitaloilla on historiansa, jonka tunteminen on oleellinen osa yleissivistystä. Tietenkin Pariisin second hand -putiikit ja erilaiset ystävä- ja alennusmyynnit ovat myös konkreettinen aarreaitta tällaiselle pukeutumista rakastavalle romantikolle.

Minkälainen shoppailija olet?

Impulsiivinen. En tarvitsisi kaappiini enää yhtään mitään, mutta saatan haksahtaa, kun näen jotain tarpeeksi ihanaa. Ongelmana on, että Pariisissa näitä tilanteita tulee vastaan vähän liiankin usein. Tunnen kuitenkin tyylini hyvin ja olen tarkka vaatteiden alkuperästä.

Miten meikkaat?

Meikkaan todella kevyesti, koska pidän kuulaasta ja luonnollisesta tyylistä. Laitan mustaa ripsiväriä, harjaan kulmakarvat ja lisään poskille voidemaista poskipunaa ja vähän vaseliinia tai vastaavaa. Juhliin en meikkaa juuri enempää, laitan ehkä punaista huulipunaa. Televisiomeikki on asia erikseen, mutta pyydän silloinkin pitämään pakkelin mahdollisimman kevyenä.

Kuka on tyyli-idolisi?

Arvostan enemmän sielukkuutta kuin muodikkuutta. Minua kiehtovat omaperäisyyttä ja sopivaa potkua säteilevät pukeutujat, kuten Joan Jett, Diane Keaton, Francoise Hardy ja Charlotte Gainsbourg.

Mikä on vaatekaappisi rakkain aarre?

YSL:n vaaleanpunainen vintagemekko, jonka löysin pariisilaiselta kirpputorilta. Mekko henkii hämyisten jazzklubien tunnelmaa, ja on mielenkiintoista pohtia, kuka sen edellinen omistaja on ollut. Toinen rakas aarre ovat niin ikään second handina ostetut Leviksen 501-farkut. Metsästin pitkään täydellisiä ysärifarkkuja. Olin onnellinen, kun löysin sellaiset Merci-nimisen pariisilaisputiikin vintageosastolta.

Miten pukeudut vapaa-ajalla?

Rakastan raitapaitoja! Luottounivormuni on raidallinen villapaita tai raidallinen puuvillapaita yhdistettynä farkkuihin ja mustiin Converse-tossuihin. Hyvä raitapaita kestää tuhat pesukertaa, on aavistuksen vajaamittainen ja sopivan laatikkomainen.

Mikä on paras saamasi tyylikehu?

Kun kuulin pariisilaisen kantaravintolani nuorten naistarjoilijoiden fanittavan tyyliäni. Olin yllättynyt mutta imarreltu.

Juttu on julkaistu Gloriassa 5/2024.