Krista Kosonen kuuntelee ikäkriisissä viisaita naisia – Näyttelijä loistaa Glorian muotikuvissa!

Krista Kosonen vilkaisee puhelintaan. Duolingon pöllö se siellä muistuttelee tämän päivän ruotsin opinnoista. On kurssin 80:s päivä.

-Se kysyy, milloin aion jatkaa tehtävien tekoa. Kun jatkan, sen ilme muuttuu iloiseksi, Krista virnistää.

Viime aikoina ruotsi ja norja ovat olleet hänen työkieliään.

-Se on kohtalon ivaa. Ruotsi ei ole minulle mitenkään helppoa. En ole ikinä ollut siinä hyvä, mutta se onnistuu, koska minulla on papukaijakorva. Melkein kieli kuin kieli onnistuu, jos minulla on aikaa opetella.

Nyt hän haluaa oppia ruotsia kunnolla. Tämä kevät menee jälleen kuvauksissa Ruotsissa. Viime vuonna naapurimaahan vei poliittinen trilleri Doktrinen ja tv-sarja Ronja Ryövärintytär, joka tulee keväällä Netflixistä.

Haipakkaa on ollut muutenkin. Helmi-maaliskuussa olivat Glorian muotikuvaukset ja haastattelu. Lokakuusta tammikuuhun Krista on tehnyt Aleksi Salmenperän ohjaamaa draamasarjaa, jossa pääosissa ovat Krista ja Jani Volanen. Tammikuussa Krista oli 11 päivää Venetsiassa kuvaamassa venäläisohjaaja Juja Dobrachkousin pienen budjetin indie-elokuvaa Please accept our sincere apologies.

-Hän oli nähnyt Tove-elokuvan ja halusi minut leffaansa. On hauskaa, että elokuvat elävät omaa elämäänsä. Kieltämättä päätökseeni lähteä mukaan vaikutti myös se, ettei minua kysytty Forssaan vaan Venetsiaan, Krista veistelee.

Mukaan Venetsiaan lähti perheen kuopus ja hänen hoitajakseen Kristan äiti. Muu perhe, ohjaaja Antti Jokinen ja 8-vuotias tytär, tulivat Venetsiaan kuvausten keskivälillä.

-Kummasti tämä kohde houkutti perhettä enemmän kuin joku Ruotsin lähiö, Krista virnistää.

Näyttelijän töiden ohella kirjallisuutta rakastava Krista lukee äänikirjoja. Psalmien uusi käännös äänikirjaksi tuli vastikään valmiiksi. Hän myös pyörittää Instagramissa omaa lukupiiriä, jossa hän haastattelee kirjailijoita.

Nopeat siirtymät työstä toiseen sopivat Kristalle.

-Olen levoton persoona. Haluan saada kaiken tämän sullottua elämääni.

Tällainen palapeli arjessa ei kuitenkaan onnistuisi yksin.

-Olen onnekas siinä mielessä, että jos Antille tai minulle tulee työ- tai vapaa-ajan meno, meillä kotona lähtökohta on aina, että asiat järjestetään, eikä sanota, että tämä on vaikeaa.

Arjen apuna ovat lastenvahdit ja mummi.

-Ja lapset itsessään ovat hauskasti muuttaneet suhtautumistani työntekoon. Teen töissä ratkaisuja aika nopeasti, koska haluan kotiin.

TEESI 1: TURVALLISUUS ON IHMISISSÄ

Tällaista työtä helpottaa se, että puoliso ymmärtää työn luonteen ja aikataulut. Minun ei tarvitse stressata niitä tai tuntea syyllisyyttä poissaolostani. Hyvin se on tähän asti mennyt.

Lapsemme ovat tottuneet siihen, että meillä rutiinit eivät ole yhdeksästä viiteen. Heillä on ollut paljon eri hoitajia ja he ovat oppineet, että on turvallista olla eri paikoissa. Nelisen vuotta sitten Norjassa Beforeigners-sarjaa kuvatessani tytär oli mukanani ja kävi norjalaista päiväkotia. Nyt kuopus on kulkenut matkassani.

Tuotannoissa lapsiin suhtaudutaan hyvin. Sain Loviisan roolin Ronjan Ryövärintytär -tv-sarjasta ennen kuin olin raskaana. Kun aloin odottaa, mietin mitähän tässä tapahtuu. Kun kerroin raskaudesta, naisohjaaja, -kuvaaja ja -tuottaja huusivat ilosta. Muitakin vastaavia esimerkkejä on.

Parasta on, jos työreissuilla on oma äiti mukana lasta hoitamassa. Meidän alalla on todella kivoja ihmisiä, ja on ollut mukava tarjota äidille tällaisia kokemuksia. Nyt kun hän on eläkkeellä, mukaantulo on helppoa.

TEESI 2: PETTYMYKSIIN EI PIDÄ JÄÄDÄ VELLOMAAN

Minulle kansainvälinen ura tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että kiirehdin Alepan muovikassi kourassa lasta hoitoon ja samaan aikaan Duolingo-pöllö muistuttelee minua ja alan panikoida ruotsinkielisistä repliikeistäni.

Ei siinäkään ole glamourin häivää, kun matkaa lentokoneessa, runnoo matkatavaroita hyllyyn ja pitelee tuttipulloa. Tai syö riisikakkua hotellihuoneessa ja lämmittää pussikeittoa vedenkeittimellä. Glamouria on ensi-iltaan valmistautuminen tai jos saa hetken olla yksin rauhassa ja lukea kirjaa.

Olen kymmenen vuoden aikana tehnyt satoja koekuvauksia. Kilpailu on paljon kovempaa Suomen rajojen ulkopuolella.

Osa tätä työtä on kuin olisi koko ajan treffeillä ja toivoo, että rakasta minua. Palaute on, että sinussa ei ole mitään vikaa, mutta kiitos ei. Mitä enemmän tavoittelee, sitä enemmän hylätyksi tulemisia tulee. Pyrin ajattelemaan, että torjutuksi tuleminen ei koske sinänsä minua, en vain ollut rooliin sopiva.

Joskus tulee kovempia kolauksia: jos olen mielestäni mokannut tai minusta ei ole tykätty. Pääsen niistä yli, kun soitan jollekin kaverilleni tai agentilleni. Joskus on pakko huutaa, hävettää niin paljon. Minusta asiat saavat ottaa päähän, mutta aika pian pitää jatkaa eteenpäin. Näin pienessä maassa katkeruus ja kateus eivät mahdu alalle. Roolin on saanut todennäköisesti oma kaveri.

Koen, että naiset tukevat aina toisiaan.

TEESI 3: NEUVOA KANNATTAA VAIN KYSYTTÄESSÄ

On mahtavaa, että minulla on ystäviä eri elämänvaiheista. Olen tehnyt jotain oikein, kun olen pystynyt pitämään nämä ihmiset lähellä. Joskus olen kiireinen tai töksähtelevä, mutta osaan pyytää anteeksi. Osaan myös sanoa, että olen idiootti, silloin kun sitä olen. Eikä kusi ole toivottavasti noussut päähän väärällä tavalla.

Kai minä aika hyvä ystävä olen. Ainakin minua kiinnostaa, mitä ystävilleni kuuluu.

En ole oikein tunteiden näyttäjä, mutta välitän ystävistäni ja kyselen. Neuvoja en ole. En koskaan lähde neuvomaan jonkun ihmissuhdeasioissa, ellei toinen kysy. Koskaan ei tiedä koko tarinaa, eivätkä asiat ole ikinä mustavalkoisia. Jos joku jatkaa aina samaa luuppia, joka vahingoittaa häntä, voin yrittää kysyä, onko hän huomannut sen.

Ystävät ovat erityisen tärkeitä kriiseissä ja tietenkin juhlissa! Kun menee tasaisesti, voi olla pitkiäkin aikoja, ettemme näe.

Jos minulla on ollut vaikeampi elämänvaihe, en sano välttämättä, että puhutaanpa nyt tästä. Saatan pikemminkin sanoa, että älä vaan kysy, mitä minulle kuuluu - juuri nyt minun ei ole varaa ruveta hajoilemaan. Ystävät ymmärtävät sen.

TEESI 4: VANHEMMITEN ON VAIKEAMPI YSTÄVYSTYÄ

Olen sosiaalinen, tarvitsen ystäviäni. Ihaninta on, kun lojumme sohvalla, länkytämme ja lapset pyörivät siinä ympärillä. Teemme sitä aika usein. Välillä menemme naisporukalla ulos syömään ja juomme pullokaupalla kuoharia.

Yksi tärkeä ystäväporukkani koostuu naisista, joiden kanssa olen ollut jo samassa esikoulussa Espoossa. Niin pitkä yhteinen historia on äärimmäisen arvokas. Tiedämme kunkin koko tarinan. Myös Kallion lukiosta on jäänyt elämääni ystäväporukka.

Esikoiseni synnyttyä meillä oli seitsemän kollegan porukka, joiden vauvat syntyivät vuoden sisällä. Meillä on vieläkin FB-ryhmä.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampi minun on ystävystyä. Ystävyydet syntyvät työn kautta: olemme töissä tavallaan aidoimmillamme, eikä kellään ole aikaa esittää jotakin, vaan ratkomme yhdessä ongelmia tai jotain yhteistä asiaa. Meillä on myös lukupiiri, jossa luemme Finlandia-voittajat. Nyt vuorossa on Pentti Holapan Ystävän muotokuva.

TEESI 5: IKÄ TUO SYVÄÄ YMMÄRRYSTÄ

Minulla oli pieni neljänkympin kriisi, mutta viisaat naisystäväni lohduttivat, että se kestää hetken ja sen jälkeen elämä vasta alkaa.

Samoihin aikoihin tuli Ukrainan sota. Minun on ollut vaikea erottaa, mikä on surua elämästä ja sen arvosta ylipäätään ja mikä surua ja kauhua sen vuoksi, mitä maailmalla tapahtuu.

Ikäkriisissäni en kipuillut sitä, että en olisi saavuttanut jotain, vaan yhtäkkiä tajusin, että elämä on lyhyt. En halua, että se päättyy. Se on niin ihana.

Iski melankolia. Tuli pieni suru siitä, että en enää ikinä koe asioita ensimmäistä kertaa. En saa enää sitä samaa oloa kuin parikymppisenä, että tänään voi tapahtua mitä vain!

Kutsuin synttäreilleni 20 naista meidän alaltamme. Olimme etkoilla hotelli St. Georgessa, jossa oli tarjolla samppanjaa ja ilmapalloja. Sieltä menimme syömään ravintola Saslikiin ja sitten bailaamaan.

Siinä, että paikalla oli pelkkiä naisia, oli jotain spesiaalia. He pitivät viisaita puheita iästä. Se oli ihanaa. Juuri sitä minä tarvitsin: viisaita naisia. Yksi heistä vertasi elämää sipuliin, jossa on kaikki kerrokset. Ne ovat rakentuneet toistensa päälle, ja niistä tulee aina vaan rikkaampia tasoja, eikä mikään tasoista katoa.

Olen ajatellut, että naisten ikääntymisen myötä tuleva kokemus ja viisaus on vähän erilaista kuin miesten. Siinä on jotain syvää ymmärrystä. Siihen myös liittyy monta aspektia: työ, perhe tai onko perhettä. Pitääkö jostakin luopua tai päättää?

On surut ja haaveet, ja kaikki se mitä kehossa tapahtuu. On yhteiskunnan vaatimukset - ja sitten se joku rauha, joka tulee aikanaan.

Vanhemmissa ystävissäni huomaa sen, että heitä ei enää kiinnosta, mitä muut ajattelevat. Se on jotain niin voimakasta, että se on vähän pelottavaakin. Heissä on niin paljon älyä, kokemusta, viisautta ja rohkeutta. He uskaltavat ajatella vapaasti. He ovat jotenkin laskeutuneet itseensä.

TEESI 6: ASIALLISET HOMMAT HOIDETAAN, MUUTEN OLLAAN KUIN ELLUN KANAT

Olen aika nopearytminen. Perusolemukseni on melko kärsimätön ja levoton. Touhottelen menemään. Tartun tuumasta toimeen asioissa, joita haluan tehdä.

Ruokaa en osaa tehdä, ja siivoamisesta en tykkää. Jos olen kotona, mieluummin luen kirjaa sohvalla kuin kokkaan.

Kyllä minä välillä yritän kokata, mutta olen tainnut totuttaa itseni siihen, että Antti tekee minulle kotona hyvää ruokaa. Yksin ollessani saatan syödä hyvin ankeasti.

Jos on ihan pakko, siivoan, mutta en ole mikään kodinhengetär. Minusta asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellunkanat. Aina ei tarvitse vaatia niin kauheasti itseltään. Jos kotona on paljon rakkautta, se on tärkeää. Kaiken ei tarvitse olla vimpan päälle.

Olemme Antin kanssa rytmiltämme aika samanlaisia, mutta minä olen kärsimättömämpi. Kun tulee työmeno, sanon heti Antille, että nyt kalenterit esiin. Pitää tietää, miten tilanne hoidetaan - on oltava tarkka päivämäärä ja kellonaika. Ehkä se on toiselta vähän liikaa vaadittu, mutta muuten kaikki olisi liian kaoottista omassa päässäni. Minun pitää täyttää kalenteriini heti, kuka on missäkin: lapset, työt, me. Siten saan rauhan.

Olen tavallaan todella järjestelmällisellä tavalla epäjärjestelmällinen ihminen.

TEESI 7: URHEILUN PITÄÄ NOSTAA SYKETTÄ JA HIKOILUTTAA

Liikunta on pakko pääkopalleni. Olen paljon mukavampi ihminen, jos liikun. Urheilu on ollut minulle aina tärkeää. Näyttelijänäkin ratkaisen asioita fyysisesti.

Olen harrastanut kaikenlaisia lajeja. Nyt treenaan salilla. Kutsun personal traineriani perse-pt:ksi, sillä me treenaamme alaosastoa, koska olen laiska treenaamaan sitä itsekseni. Tarvitsen toista potkimaan minua eteenpäin. Olen niin lapsellinen, että haluan näyttää hänelle. Luonteeni ei anna periksi sanoa, että en jaksa.

Minulle urheilu ei ole hemmottelua ja joogaamista, vaan haluan saada sykkeen nousemaan ja hien virtaamaan. Silloin tuntuu, että saan tilaa aivoihini.

TEESI 8: OMAT RAHAT, OMA VAPAUS

Maksan mielelläni veroja ja toivon, että yhteiskunnan kahtiajaolta vältyttäisiin.

Olen aina ajatellut, että jos itsellä on voimavaroja tai rahaa, niitä pitää jakaa. Vähempi-osaisia tai heikompia pitää auttaa. Se on oppi vanhemmiltani. Äitini työskenteli hallintoneuvoksena sosiaali- ja terveysministeriössä ja isäni on pappi.

Empatia on tärkeä asia elämässä. Sitä haluan lapsilleni opettaa - ja tytölle tietenkin sen, että on omat rahat ja koulutus. Koskaan ei eletä kenenkään siivellä. Se on ollut minulle aina selvää. Olen nähnyt äitini mallin, jota kunnioitan todella paljon.

On makeeta tulla toimeen omalla työllä. Omalla työllä tehtyyn rahaan liittyvä vapaus on minulle tärkeä asia. Laskut maksan heti - sitten tiedän, paljon on rahaa hummailuun.

Juttu on julkaistu Gloriassa 04/2024.